Hortensian Valhalla "Halli"

[Pertti]

suomenhevostamma Hortensian Valhalla "Halli"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Hortensiasta tilausvarsana hankittu kaunokaisemme on oikea nirppanokka ja nälkäkurki, joka antaa ihQbestiksensä Hylkeen syödä kaiken. Lahjakas kenttätamma on ratsuna vähän turhankin herkkä tapaus, hoidokkina hieman hapannaamainen. Ei hevosta kummempi tapaus. Hirmuisen hieno.

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
tiistai: vapaa
keskiviikko: maasto
torstai: (maasto)esteitä
perjantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
lauantai: koulua (puomeja, kavaletteja?)
sunnuntai: esteitä

[Lissu]

08.01.2017 Menipä taas

"Nostahan sitä jalkaa nyt, minä pyysin jo kertaalleen", mutisin puoliääneen Hallille koettaen samalla saada vasemman takasen nousemaan. Selkäni takaa kuului raudikon tympääntyneen kuuloinen puuskahdus - joskus hevoset sattuvat pitämään ääntä aivan liian osuvassa kohdassa. Puuskahdusta seurasi hyvin laiska jalan nosto, tai ainakin sen yritys; kavion kärki jäi laahaamaan kuivikkeisiin, ja jouduin itse nostamaan jalan kunnolla ylös saadakseni viimeisenkin kavion putsattua.
"Milloin sinusta on näin vetelä tullut, ei sinulla nirsopetterillä mitään jouluähkyäkään ole.."
"No ei todellakaan", kuului karsinan ovelta, "arvaas kuka oli taas jättänyt osan aamusapuskoistaan syömättä!" Laskin Hallin jalan, suoristauduin ja käännyin katsomaan Sarlottaan, joka nojaili Hallin karsinan oveen.
"Olipa yllätys", huokaisin, "miten paljon Halli oli jättänyt syömättä?"
"Pohjat, melkein kaikki oli tehnyt tällä kertaa kauppansa."
"Onneksi! Pikkasen turhan huono syömään tämäkin elikko.. Annatko huovan ja satulan, kun kerran seisot siinä?"

Heti tallista ulos päästyämme nousin Hallin selkään, ja suunnistimme estekentälle. Kentällä oli aamutreenien jäljiltä oikein hyvä kolmentoista esteen rata ja jokunen yksittäinen verkkaeste sekä kolmen esteen pikku innari, joita aioin hyötykäyttää myös Halin kanssa. Moikkasin Paavolla ravailevaa Krisseä, ja kävellessäni Hallin kanssa esteiden välissä katseli pikkuorin letkeää, energistä ravia.
"Treenit edessä?"
"Ei kun lopussa, Paavo oli ihan super! Virtaa vain meinasi olla liiaksikin, ja on edelleen", Krisse nauroi saaden naurunsa tarttumaan minuunkin.

Krissen siirtyessä loppukäynteihin aloittelin ravaamisen. Eilinen puomi- ja kavalettitreeni oli sujunut erittäin hyvin, ja Halli tuntui tänäänkin yhtä hyvältä kuin eilen. Kerran tamma vähän nakkasi persettään, kun pohkeenväistössä käytin liian roisisti sisäpohjetta. Muutoin ei ongelmia, tässä on selkeästi saatu omatkin säädöt aika hyvin kohdilleen, kun Hallin kaltainen överiherkkis pelittää näin hienosti. Jokainen valmennus, tunti ja jopa ne parit joogat, pilatekset ja tie mitkä joita on tullut kokeiltua ovat todellakin maksaneet itsensä takaisin!
Pienillä verryttelyesteillä meno oli sujuvaa ja helppoa, mutta estekorkeuden noustessa tunsin, miten raudikon kierroslukumittari alkoi nousta. Imu esteille oli kova, samaten menohalut, ja pari kertaa Halli ottikin vähän reippaamman lähestymisen esteelle. Ei muuta kuin omaa istuntaa tarkastelemaan ja tiivistämään, puolipidäte, puolipidäte, voltti ennen okseria kun neiti ei meinannut malttaa hidastaa, parempi lähestyminen paremmalla laukalla.. Innarilla Hallin oli pakko malttaa, vaikka menohaluja oli edelleenkin. Hypyt olivat Hallille tyypillisiä kissamaisen pyöreitä, ilmavaraa oli kenties hieman liioitellusti. Kai ne menohalut pitää jotenkin purkaa, kun ennen estettä kaahailu on totaalisen kiellettyä?

Itse radalla oli niin onnistumisia kuin totaalinen kardinaalimunaus. Koko rata sujui äärettömän hyvin ensi askelista alkaen, Halli oli niin hyvin avuilla, ei mitään ongelmia minkään kanssa! Este ja tehtävä toisensa jälkeen sujuivat sellaisella fiiliksellä ja sujuvuudella, että olin valmis julistamaan meidän seuraavien kenttäcupien sijoittuneiden joukkoon.
Mutta sitten tuli se viimeinen este. Pari askelta ennen estettä onnittelin itseäni ja Hallia helkkarin hyvästä suorituksesta ja lopetin ratsastamisen. Lopetin. Ratsastamisen. Kuka idiootti tekee niin?! Minä, selkeästi. Halli-paralta menivät pasmat totaalisen sekaisin, ja niinhän siinä kävi, että ponnistuspaikka oli vähän missä sun sattuu, ja puolet esteen puomeista lähtivät matkaamme. Että sellainen henkeäsalpaava finaali. Ei auttanut kuin laskeutua satulasta, kasata este uusiksi ja tehdä viimeinen lähestyminen samaa kyytiä uudestaan - tällä kertaa ihan ajatuksella.

Luojan kiitos kukaan ei nähnyt, seuraavat ratsukot tulivat kentälle vasta loppuverryttelyjeni aikana. Halli oli kuitenkin törkyhieno, jos vain olisin ratsastanut sen viimeisenkin esteen kunnolla enkä jäänyt lomailemaan ennen aikojani..! Note to self; tee loppuun minkä aloitat. Hyvänen aika.

[Lissu]

25.03.2017 Hallia ei huvita

”Halli-kulta, et nyt riko hyvää putkea syömistesi kanssa, kuulitko? Melkein viikon ajan kaikki ruoat kelpasivat ja nyt aamupala jäi..” Rautias tamma tuntui katselevan minua kovin paheksuvasti silmät sirrillään, kun jutustelin sille syömisistä harjauksen lomassa. Nirso kenttäpelimme vaikutti hetken siltä, että on oppinut syömään, mutta ei – närppiminen ja nirsoilu vain jatkuu.

Päivän treeni oli koulutyöskentelyä kavaleteilla höystettynä. Hallilla oli ihmeen laiska päivä, raudikkoa sai oikeasti patistaa liikkumaan reippaasti. Tämähän ei rouvalle kelvannut, takaosa keveni muutaman kerran ravissa ja laukassa. Käynnissä Halli tyytyi irvistelemään ja huiskimaan tyytymättömästi hännällään.
Vaikka sain Halliin eloa, tamma ei liikkunut sillä eteenpäinpyrkimyksellä ja hyvällä fiiliksellä kuin yleensä. En antanut sen häiritä, mutta päätin pitää treenin lyhyenä; jokunen onnistuminen ja sitten maastoon tuulettamaan Hallin päätä.

Aloitin kolmi- ja nelikaarisilla kiemuraurilla sekä eri kokoisilla ympyröillä. Ympyröillä oli kavaletti tai kaksi (pienillä yksi, isommilla kaksi). Halli oli kyllä vetreä, jäykkyyttä ei tuntunut missään, menohaluja vain ei juuri löytynyt. Kaaret ja kavalettiympyrät sujuivat kyllä vaivatta.
Jatkoin pohkeenväistöillä ja kavalettilinjoilla; laukalla yli, raviin, juuri ennen seuraavaa kavalettia takaisin laukkaan. Siirtymistehtäväkin sujui ongelmitta, ja minua ihan harmitti, että hevosta sai vähän patistella, eivätkä kavaletit saaneet Halliin yhtään eloa tai työnteon iloa.

Tein vielä jonkin verran työskentelyä ravissa ja laukassa kavalettien kanssa, ja koska kaikki sujui Hallin happamuudesta huolimatta hyvin, läksimme maastoon. Pari metsäreitin laukkasuoraa toivat Halliin aivan uutta pirteyttä; kotimatkan ravihumputtelu sekä käyntilönkyttely sujuivat jo paaaaljon paremmalla fiiliksellä kuin alkutreeni kentällä.