Fiktion Vitikaneli "Vitja"

[Pertti]

suomenhevosori Fiktion Vitikaneli "Vitja"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Ensimmäinen fiktiolaisemme on järkyttävän hieno. Ulkonäöstä luonteeseen ja kapasiteettiin. Voikko satuori ei paljoa melua itsestään pidä, millään tavalla. Äärettömän hyvä, miellyttävä ratsu, mitä nyt hyppääminen ei suju aiiivan niin hyvin kuin koulutyöskentely.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: koulua (puomeja, kavaletteja?)
keskiviikko: maasto
torstai: vapaa
perjantai: koulua
lauantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
sunnuntai: koulua

[narri]

13.01.2017 Vitjat miten kiva hevonen!

"Mä liikutan Vitjan!" kiekaisin kiiruhtaessani pitkin tallikäytävää orin karsinalle, melkoisen äääää-kuoron perääni saaden. Vaikka en olekaan taikauskoinen, oli perjantai 13 päivä oikein hyvä tekosyy napata liikutettavaksi yksi tallin fiksuimmista hevosista, todellinen satuori, jonka kanssa kyllä aina kelpaa puljata, oli tilanne mikä hyvänsä. Olen viime aikoina innostunut jälleen enemmän ajamisesta, joten vaihdoin lennosta Vitjan liikutussuunnitelmat kouluratsastuksesta reippaaseen hölkkään ravuritammojen kanssa. Santeri ja Pertti kun olivat juuri lähdössä Hornattarella ja Ankalla matkaan, Venja on karsinalevossa (pientä flunssaa, ei sen pahempaa).
"Mä tulen sit mukaan", kävin huikkaamassa raviukkeleille, jotka näemmä laittoivat tammat koppakärryjen eteen - hyvä, ei siis mitään ravurinvauhteja tänään.

"Sä olet sitten upea ja hieno." Höpöttelin Vitjalle lämpimikseni samalla kun harjasin ja pusuttelin sen turpaa niin akuan, että Pertti lähetti Santerin hoputtamaan minua. Valjastaminen sujui kyllä nopeasti (kiitos pikalukkokärryistä sille, joka ne keksi!) ja saatuani orin valmiiksi ja itseni topattua lähdimme liikenteeseen. Hornatar ja Pertti kulkivat kärjessä, sitten Santeri ja Anka, minut häädettiin peränpitäjäksi kultaisen satuorini kanssa. Parempi näin, vaikka Vitja on hyväkuntoinen ja silläkin ajetaan paljon, emme ainakaan hidastaisi ravitammojen treeniä.
"Tehdään pitkä hölkkä, eikä mitään höpöhöpöhölkkää sitten", Pertti murisi keulasta, ilmiselvästi epäillen, jaksaako Vitja pysytellä perässä. Sinällään ei mikään turha epäily, onhan ravuri aina ravuri. Mutta olen nähnyt Pertin tuovan Vitjalle porkkanoita, kun kenenkään ei pitäisi nähdä.

Sitä aina välillä ehtii jo unohtaa, miten mukavaa puuhaa ajaminen on! Tammat edellä ja Vitja hyvin perässä, kavioden narske lumella ja hevosten pörinä, kun ne ravaavat reipasta tahtia eteenpäin. Vitjan kullanväriset lautaset joista näki, miten hyvin lihakset tekivät töitä ja liehuva harmaa hätä... Edes pakkanen, joka hieman puri naamaa kaulahuivin ja ajolasien välistä ei voinut pilalta hyvää tuultani.
Reippaan kolmen vartin lenkin jälkeen tallin käytävälle ajettiin kolme hikistä hevosta ja kolme punaposkista ajuria. Pertti nakitti minut ja Santerin viemään kärryt pois ("Orjapiiskuri!") riisuen valjaat kaikilta kolmelta.
"Kiitos lenkkiseurasta", huikkasin Santerin perään, ravimiesten lähtiessä heti ajamaan seuraavia hevosia. Ravipuolen työharjoittelijat saivat huolehtia tammojen pesusta, Vitjan pesin ihan itse. Kahdella loimella topattu märkä ori sai melassivettä ja porkkanoita karsinaan päästessään.
"Hieno, hieno poika, huomenna sitten hölkötellään sitä höpöhöpöhölkkää."

[narri]

23.03.2017 Kevään kärryttelyä

"Lissuuu, ala tullaaa!" määyin toimistoon, kun Lissu istui edelleen koneella. Olimme sopineet, että lähdemme ajamaan Vitjan yhdessä, koska keli oli kuin morsian (eivätkä häät edes olleet Tuksun) ja ori ei varsinaisesti tarvitse vapaapäiväänsä. Kevyt kärrylenkki ajaa saman asian. Kipitin kurkkimaan Lissun olan yli, mitä nainen oikein koneella puuhasi niin intensiivisesti, ettei ehtinyt kanssani edes varustamaan Vitjaa, omaa kultapoikaamme!
"Nyt pois sieltä markkinoilta niin kuin olis jo!" tokaisin Lissulle, kun näin mitä hän siellä selaili. Myytäviä suomenhevosia, mitäpä muutakaan! Vasta talliin tulleet Aura, Noki, Vaarna, Kanerva, Huru, Virma... eivät selkeästi riitä. Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan, ja ostovimma ostaessa.

Sain kuitenkin Lissun (toistaiseksi) revittyä pois markkinoiden ääreltä ja varustamaan Vitjaa, jonka olin jo ehtinyt harjata. Onneksi ori on niin ihana ja hieno ja mahtava ja paras, että se seisoisi käytävällä vaikka maailman tappiin asti, jos sen siihen unohtaisi.
"Mä haen kärryt valmiiksi ulos, tuo sä Vitja", tokaisin Lissulle, kun varustus oli loppusuoralla. Koska en ollut jaksanut hakea kärryjä sisälle. Vitjan voi onneksi varustaa ulkona ihan yhtä hyvin kuin sisällä, se kultimuru seisoo kuin vanha työhevonen sielläkin. Kun Lissu talutti orin ulos napsautimme nopsaan kärryt kiinni valjaisiin, paniikkinarut kiinni ja molemmat kyytiin. Vitja seisoi tasajaloin kuolaintaan mutustellen kuin paraskin kouluratsu - mitä se onkin, hupsu minä! Loppuuko tämä Vitjan ylistyslaulu ikinä? Tuskinpa vain.

Se oli puhtaasti hölkkä- ja höpötyslenkki. Annoimme Vitjan ravata sellaista kevyttä, reippaahkoa tahtia oman mielensä mukaan ja jauhoimme pääasiassa... siis juttelimme kylän tapahtumista. Ja Susirajan hevoskannasta.
"Mä löysin muutaman niiiin hienon hevosen..!" Vilkaisin kulmiani kurtistaen Lissuun, jonka onneksi jouduin juuri jopa ohjastamaan Vitjaa, kun meidän piti kääntyä lyhyemmälle reitille käyttämältämme tieltä.
"Tosi kivat suvut ja ne on Sigurilta, sen kasvatus on aina laadukasta."
"Joo, niin on ja kivoja hevosia. Mut Lissu meille JUST tuli kuus uutta hevosta ja vähän aikasemmin Kanerva, puoli hevosta. Ei me voida jokaista ihanaa kivaa mahtavaa heppaa ostaa!" totesin tiukasti. Kyllähän minäkin pidän uusista hevosista, uusista suvuista ja siitä, että meillä on kasvatusmateriaalia! Mutta pitäähän nyt jonkun pitää huolta lompakosta ja siitä, että talli ei tulvi yli äyräidensä.

"Mutta kun näiden suvuissa..." Lissun jaarittelu hevosten suvuista oli kyllä ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, lähinnä, koska ihailen naisen taitoa markkinointipuheisiin. Onneksi olemme niin pitkän historian takaa tuttuja, etten lankea joka myyntipuheeseen!
"No okei okei, mä lupaan katsoa ne ilmoitukset läpi kun päästään takaisin. Mut vain katsoa. Ja mä sit ratsastan Vitjan huomenna korvauksena tästä", puuskahdin lopulta.
"Joo! Anna mä ohjaan vaihteeksi", Lissu sirkutti innoissaan. Luovutin ohjat naiselle ja jatkoin maisemien katselua, aihe lipui kuin itsekseen takaisin muihin asioihin. Vitja pärski hölkätessään keväisen metsän läpi, vaikka kevät onkin tällä hetkellä aika ruma. Orin jalat olivat mahakarvoihin asti kuraiset, mutta se ei onneksi menoa haitannut. Vitja liikkui mukavan rennosti ja reippaasti, vaikka kukaan ei komentanut sitä liikkumaan lujempaa eteenpäin. Melkein saattoi kuulla, miten moottori hyrräsi kullankeltaisten lautasten alla!

Tallille kaartaessamme en yllättynyt laisinkaan siitä, että Lissu lupasi laittaa Vitjan pois ja hätisti minut kohti toimistoa.

[narri]

24.03.2017 Täydellistäkin täydellisempi kultapoika

Viheltelin tyytyväisenä kantaessani Vitjan satulaa ja suitsia kohti orin karsinaa. Kannatti luvata ainakin katsella myyntihevosia ostomielessä, kun sillä sai varattua itselleen oikeuden liikuttaa yhtä tallin ihanimmista hevosista. Ei siis mikään ihme, että hymyilin kuin Hangon keksi. Lissu näytti hieman katuvan eilistä lupaustaan, mutta ei voinut mitään - naisen vuoro liikuttaa ori olisi sitten vaikkapa sunnuntaina, kun sillä olisi taas koulupäivä. Tänään olin suunnitellut tekeväni astetta vaativampia hommia, koska Vitjan kanssa kaikki, siis ihan kaikki mitä vain keksit, on suurensuuri ilo.
"Heippa kultipoju, lähdetäänpä treenaamaan", totesin pussatessani orin turpaa. Aamutalli oli jättänyt sen sisälle, koska olin luvannut liikuttaa sen heti aamupäivästä. Toki olisi ollut ihanaa säästää se viimeiseksi, parhaaksi palaksi, mutta en malttanut odottaa, että pääsisin taas sen selkään.

Harjattuani ja varustettuani orin talutin sen kentälle. Onneksi se oli vielä aika ratsastettavassa kunnossa, vaikka sohjokevät alkoikin hiljalleen ottaa valtaa myös Takapajulasta. Ja kuten joka vuosi, mietimme, että onko kenttä tänä keväänä käyttökunnossa vai ei. Hyvin perustettu pohja on auttanut monena vuonna, mutta silti on ollut joka vuosi myös niitä päiviä ja viikkoja, ettei kentälle ole mitään asiaa. Se maneesi olisi aika erittäin hyvä.
"Aloitellaanpa sitten", totesin ääneen noustessani orin selkään ja karkottaessani sääajatukset mielestäni. Perus landepaukku ratsastaja. Jos mielessä ei ole se, millainen heinävuosi tulee olemaan mielessä on se, voiko kentällä ratsastaa ja jos voi, mitä siellä oikein voi puuhata.

Verryttelyiksi tein siirtymisiä käynnistä raviin, käynnistä laukkaan ja toisin päin, muutamat laukannostot myös ravista. Vitja oli aivan mahtava. Ympyröitä ja voltteja, joilla ori taipui pehmeästi pohjeen ympärille eikä nojannut laisinkaan sitä vasten, siirtymiset pehmeästi takaosalla... Saatoin nostaa käynnistä laukan pelkästään pienellä lantion liikkeellä ja olin ihan täysin haltioissani. Ainahan ori on ollut mahtava ratsastaa, mutta kyllä siitäkin huomaa, että olemme treenanneet sillä paljon. Ja voimaa se on saanut takaosaansa aivan hirvittävästi, hankitreenit ja ajolenkit ravurien perässä ovat todella kantaneet hedelmää.
Lähdin hiljalleen kokoamaan Vitjan laukkaa ja sekin hoitui pelkällä istunnalla. Pari kertaa ori meinasi valahtaa hieman kuolaimen taakse, mutta nostava ohjasote korjasi sen hyvin. Havaitsin tosin, että kokoamista pitäisi edelleen treenata vähän. Vaikka Vitja on saanut paljon voimaa takaosaansa, ei se jaksa vielä pysyä koottuna mitään mahdottomia aikoja. Ei toki tarvitse tuntikausia niin liikkua, mutta työtä on edelleen, ei mahdottoman paljoa, mutta kuitenkin.

Välikäyntien aikana annoin orin kävellä pitkin ohjin ja ratsastelin silmät kiinni (totta kai ammattilainen saa tehdä niin) ja nautin lintujen laulusta. Aurinkokin eksyi kurkistamaan pilvien lomasta ujosti, vaikka ei paistanutkaan täydeltä terältä.
Ohjat keräillessäni Vitja ryhdistäytyi kuin automaattisesti ja hakeutui heti kuolaintuntumalle itsenäisesti. En voinut olla hymyilemättä koko naaman leveydeltä. Minua jo tovin houkuttaneet puolipiruetit aloitimme ihan vain neljäsosapiruetteina, muistutellen Vitjalle vähän, miten niitä tehtiinkään - orilla ei ole paljoa temppuja tehty talven aikana, kun on keskitytty hakemaan sille voimaa.

Puolipiruetit itsessään - W A U! Olin aivan haltioissani siitä, miten keveästi niitä voi tehdä suomenhevosella. Siis suomenhevosella! Vitja olisi toki voinut pysyä vielä hieman paremmin paikallaan piruetissa, nyt se liikui hieman eteenpäin joka askeleella. Olin kuitenkin melkein kyynelsilmin liikuttunut siitä, miten paljon Vitja antaa itsestään. Se oli koko ajan avuilla ja oikein tunsin, miten pehmeästi se vastasi kaikkeen. Mikään ei tuntunut pakottamiselta tai pusertamiselta, vaan juuri siltä, miltä kouluratsastus parhaimmillaan tuntuu.
Piruetteja tein vain kaksi per suunta, sen verran rankkoja ne ovat ja sen verran hyvin Vitja ne teki. Loppuverkaksi ori sai laukata pidemmällä kaulalla muutaman kierroksen, sitten eteen-alas ravia, pitkällä, rennolla askeleella.

"Mistähän me löydetään sulle tarpeeksi hieno tamma", naurahdin heittäessäni orin selkään loimen, ettei se jäykistyisi kylmästä loppukäentien aikana. Talsin reipasta tahtia Vitjan vierellä sen hikistä kaulaa silitellen. Vaikka Lissulla on välillä vähän liikaakin ostointoa, voin sanoa olevani 110% onnellinen siitä, että nainen puhui minut ympäri ostamaan Vitjan Fiktiosta.
En myönnä kyynelehtineeni onnesta, koska Vitjaa pestessäni onnistuin roiskimaan vettä naamallenikin sen verran hyvin. Hevosen pesu on taitolaji, kun vielä sen oppisi niin, ettei pese itseään ja koko pesukarsinaa siinä samalla! Karsinaansa ori sai lisäksi melassivettä ja aika monta porkkanaa.

[narri]

25.03.2017 Kaksin aina kaunihimpi

Olen jo useampana päivänä ehtinyt kahmaista Vitjan liikutustuokion itselleni, milloin jotain veruketta käyttäen ja milloin puhtaasti siksi, että olen ollut ensimmäisenä rustaamassa nimeäni liikutuslistaan sen kohdalle. Luonnollisesti tämä on sitten poikinut minulle muita paskahommia tallissa, mutta nojaa... Vitja tekee siitä kaiken sen arvoista! Tänään rustattuani nimeni nopeaamin nopeammin Vitjan kohdalle minulle nakitettiin sitä vastaan parien silojen peseminen ratsupuolelta. Siis niiden, joita ei ole käytetty sitten viime syksyn kurakelien ja joiden peseminen on jännästi unohtunut.
"Viekää se Vitja vaan ulos, mä pesen nää eka", totesin aamutallille astellessani varustehuoneeseen etsimään pahamaineisia siloja. Pesu ja rasvaus, pakkohan se oli joskus tehdä. Samalla voisin suunnitella, mitä Vitjan kanssa puuhailisin.

Päiviä myöhemmin... No, ei niin kauaa, mutta tarpeeksi pitkän ajan kuluttua silat olivat vihdoin puhtaat ja kiiltävät ja lähdin hakemaan Vitjaa tarhasta. Ori etsiskeli kaikessa rauhassa aamuheiniensä rippeitä maasta ja jäinkin hetkeksi katselemaan sen ihanan kiiltävää, kullanväristä karvaa ja lihaksikasta olemusta. Mahaa Vitjalle on hieman kasvatettu nyt tarkoituksella, kun se alkaa kilpailla tosissaan ja jossain kohtaa astua, on hyvä, että sillä on vähän jotain mistä laihtua.
Ori käveli portille vastaan ja käyttätyi kuten ihmisen mieli, niin kuin aina. Saatoin myös vaivihkaa syöttää sille muutaman sokeripalan ennen kuin avasin portin ja talutin sen ulos. Se, joka väittää Vitjaa lellipennukseni on ihan oikeassa!

Harjattuani ja varustettuani sen talutin sen pikkukentälle. Tarkoituksenani oli juoksutella Vitjaa kahdella ohjalla rennon leppoisasti eilisten kokoamisten jälkeen. En oikeastaan kokenut kovin tarpeelliseksi erikseen pyytää orilta hyvää liikettä, sillä kun on sellaista ihan luonnostaan... Alun perin miettimäni puomihommat jätin kokonaan pois - eilen oli sen verran rankka treeni, että Vitja saisi tänään enemmänkin rentoilla. Tosin ihan ensimmäisenä (toki verkan jälkeen) päästin orin irti kentälle, jotta se saisi vähän irrotella isommalla liikkeellä.
Muutaman pukkilaukkakierroksen jälkeen Vitja pysähtyi tutkiskelemaan aidanalusia, joten vihelsin sen luokseni.
"Kokeillaanpa sitten sitä työntekoa", totesin orille ja suikkasin suukon sen sievälle turvalle. Kiinnitettyäni liinat paikoilleen pyysin Vitjaa kävelemään isolle ympyrälle.

Ihan perus hommia molempiin suuntiin kahdella ohjalla - käyntiä ja ravia, ei laukkaa tai kiemuroita tänään. Vitja oli mahtavasti tuntumalla koko ajan, ei lähtenyt painumaan kuolaimen taakse tai jännittänyt liikaa. Annoin orin liikkua melko vapaassa muodossa, pidemmällä kaulalla, mutta pyysin siltä kuitenkin jatkuvasti kunnollista työntöä takaa. Tai pyysin ja pyysin, lähinnä katsoin, että takaosa työskenteli ja se siitä, jouduinkohan peräti kaksi kertaa muistuttamaan Vitjalle, että liike lähtee takajaloista. Aika kamalan laiskotteleva hevonen.
Työskentelyä kesti vain noin vartin, mikä oli ihan tarpeeksi tälle päivälle. Tallissa juotin orille melassivettä ja syötin lisää sokeria lutumussukalleni ennen kuin vein Vitjan takaisin tarhaan.

"Me jätettiin Leivo sulle!" Lissu huikkasi Sipulia ulos taluttaessaan ja virnisti vielä perään.
"Kivakiitos, olipas ajattelevaista!" huusin takaisin. Hohhoijakkaa, jotainhan siitä täytyy maksaa, että varaa Vitjan jatkuvasti itselleen...

[narri]

27.03.2017 Vitja pomppii

Jälleen kerran onnistuin nappaamaan itselleni Vitjan liikutusvuoron, pääasiassa siksi, että oli jo ilta ja kaikkia muita meinasi väsyttää. Susirajassa sattui tänään pieni, tai oikeastaan ihan helvetin iso, onnettomuus. Telma pääsi irti. Kukaan ei tiedä, mikä motivoi tammaa ottamaan hatkat mukavasta pihattoelämästään, mutta tamma kyllä todisti, että kerran 120cm hyppääjä on aina 120cm hyppääjä... Ehyt aita ja liian iso maha mahtumaan sen alta, joten pakko Telman oli hypätä! Kun se vihdoin saatiin kiinni, kaikki meinasivat olla aivan finito (ei kuulemma ollut mikään yksinkertainen homma saada tammaa kiinni) ja hevosia oli vielä pari liikuttamatta. Itse olin ollut ajamassa ravitallin väen kanssa hevosia ja välttynyt Telmaepisodilta, joten otin hommakseni liikuttaa pari puuttuvaa hevosta tälle iltaa.

Kentällä oli vielä pystyssä toisaapäivän harjoitukseni, jota olin Kasken kanssa hypännyt, joten kävin vain madaltamassa esteet Vitjalle sopivaan korkeuteen ja lähdin hakemaan kultapoikaani.
"Sä saat seurakses kohta toisen fiktiolaisen. Ehkäpä morsmaikuksi vielä jossain kohtaa", hymisin orille. Teimme aivan tovi sitten Miljalle nimittäin tarjouksen Fiktion Sirinasta, kauniista ruunikosta tammasta, jonka halusimme kovasti asuttamaan Susirajan tiluksia.
Tänään en jäänyt kovin pitkäksi aikaa pussailemaan ja puunailemaan Vitjaa, koska time is money ja sitä rataa. Talutin orin siis varsin pian kentälle, hyppäsin sen selkään ja pian alkukäyntien jälkeen aloin verkkailemaan sitä ravilla ja laukalla. Ori toimi uskomattoman hyvin, kuten se aina toimii. Hyppy oli vähän laiskanpuoleinen, kuten se aina on, mutta paikat tulivat ihan hyvin, kun vain pidin huolta laukan rullaamisesta.

Itse tehtävä sujui aika hyvin ja Vitjan hyppyynkin tuli nättiä, pyöreämpää kaarta! Yleensä Vitja hyppää vähän selättömänä, mutta nyt sillä alkoi hyppy toimia melko hyvin, kun se joutui tekemään monta peräkkäin. Eihän innarisarja orin omaa tyyliä tietenkään muuta, mutta saa sen keskittymään enemmän hyppäämiseen.
En ottanut kuin kolme onnistunutta hyppykertaa - väliin mahtui yksi, jolla Vitja kielsi okserille. Se oli kyllä hypännyt sitä ennen niin laiskasti patisteluistani huolimatta, ettei mikään ihme, että se koki, ettei pääse okserin yli sillä tavalla. Fiksu poika. Seuraavalla kierroksella Vitja hyppäsikin paljon reippaammin minkä jälkeen päätin, että tämä saa riittää tälle päivää.

Loppuverkkojen, -pesujen ja palauttelevien makoisten melassijuomien jälkeen ori pääsikin karsinaansa iltaheiniä mussuttamaan. Ja porkkanoita. Vaikka päivän liikutuskerta olikin vähän kiireisempi ja lyhyempi ja hellintähetkikin jäi tällä kertaa pois, on se vain niiiiiin ihana!

[narri]

04.04.2017 Kevät tulla kolkuttaa kello kaulassa

Vaikka säätiedotukset kertovatkin meille, että ilmat vielä kylmenevät, tänään en siitä välittänyt! Lämpöä oli mittarin mukaan kymmenen astetta ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Tuulta nyt riitti enemmän kuin tarpeeksi, mutta keli oli muuten niin täydellisen keväinen, että melkein hoilotin tiputanssia astellessani tarhoille. Koulutreeniä? Paskan marjat, se, joka ei tällaisena päivänä lähde maastoon Vitjalla, saa minulta henkilökohtaisesti turpaansa! Ja koska en tuntenut suurtakaan halua vetää itseäni pataan, olin lähdössä maastoon kultapoikani kanssa, yksin tällä kertaa.

Yritin pitää pussailutuokion lyhyenä, jotta saisin jotain aikaiseksikin, mutta ei voi mitään, että orin sielukas katse ja pehmyt turpa vangitsivat minut taas. Jäin siis jälleen aivan liian pitkäksi aikaa halailemaan Vitjaa ja kertomaan sille maailman menosta. Milloin höpötin siitä, mitä kylällä tapahtuu, milloin kerroin miten hieno se on ja välissä valitin sille jotain sydänsurujakin. Sydänsuruni koostuvat tosin lähinnä siitä, mitä hevosille kuuluu. Ihan kuin minulla olisi jotain elämää Susirajan ulkopuolella!

Oli ihanaa lähteä tallin pihasta kopsuttelemaan rauhallista tahtia kohti maastolenkkejä. Vitja käveli rauhallisesti, mutta aktiivisesti ja pärski mennessään, itse taas keskityin nauttimaan orin käyskentelystä sekä säästä. Kevät tuo mukanaan ihanat kurakelit ja tämäkin ehtii tästä mennä vielä vaikka pakkasen puolelle (ainakin yöpakkasia on odotettavissa), mutta sanokaa mitä sanotte, ensimmäinen kevätpäivä tuo kevään. Piste.
Raville ottaessani pyysin Vitjaa samalla vähän venyttämään askeltaan. Ratsastin oria samalla eteen-alas ja pyysin siiltä vähän avoa ja sulkua aina välillä sen kunnolla saatua ravattua itsensä vetreäksi. Kuten aina, kultapoika vastasi pyyntöihini niin hyvin, etten voinut olla virnuilematta koko naaman leveydeltä. Sateessa tai paisteessa, kentällä tai maastossa, Vitja toimii aina paremmin kuin 99% tallin muista hevosista. Ihmekään, että se on oma lellipentuni.

Vaikka mieleni tekikin kovasti kannustaa Vitjaa revittelemään, ei se ollut tänään ohjelmassa. Ori pääsisi revittelemään sitten huomenna, kun sillä oli ihan oikeasti maastoilupäivä. Sen sijaan istuin kevyessä istunnassa ja annoin Vitjan päättää itse, mitä tahtia se halusi laukata ja millaisessa muodossa. Pysyttelin vain kevyessä istunnassa, kevyellä tuntumalla antaen orin selälle ja kaulalle tilaa liikkua ilman ratsastajan väliintuloa. Itse asiassa koko laukkapätkämme oli aika lailla Vitjan mielen mukaan hoidettu. Pyysin sitä pari kertaa tekemään laukanvaihdon, jotta koko matkaa ei tulisi mentyä samassa laukassa. Raviin hidastimme kuitenkin vasta, kun ori itse päätti tiputtaa laukan raville.

Täydellinen maastolenkki, etten sanoisi!

[Lissu]

11.05.2017 Wanhojen rataharkkojen muistelua

Meillä on meneillään melkoinen hulina, suoranainen ruuhka-aika. Susirajassa on enemmän hevosia kuin koskaan, joten aika on vielä enemmän kortilla kuin yleensä. Onneksi jokunen työharjoittelija sekä pari uutta palkkatyöntekijää helpottaa tilannetta. Tämänkin viikon minä olen nököttänyt toimistossa paperihommia sun muita hoitaen, hevoskosketus on jäänyt minimiin (ja totta kai kivojen hevosten liikutus jätetään harjoittelijoille, ettei kesä ole pelkkää paskan lappamista). Kun kerran toimiston koneella nökötän, voisin muiden paperihommien ohella kertoa (viimeinkin!) ties kuinka vanhoista rataharjoituksista.

23.03.2017 (minähän sanoin, ties kuinka vanhoista..) olin pakannut jokusen hevosen autoon ja lähtenyt Stall Sjöholman rataharjoituksiin. Potka pääsi starttaamaan 40-50cm, Vitja 60-70cm, Ammu 80cm ja Leivo sekä Kalmis 90cm. Suurimmalle osalle hevosista hain vain ratarutiinia ja hyppyjä alle, Potka oli mukana muuten vain - pääsipähän sekin herra muuallekin kuin valjakkokisoihin.

Vitja oli päivän toinen ratsastettava, ja valitettavasti myös raskain. Ei siksi, että hevosessa olisi jotain vikaa, kaikkea muuta, vaan siksi, että puhelimeni piippasi koko ajan narrin kysellessä ja hössöttäessä kultapoikansa perään. Ihan kuin Vitjan takia tarvitsisi murehtia!
No, vähän ehkä, kyse oli kuitenkin esteradasta eikä koulukiemuroista. Vaikka kultajouhemme miten on melko täydellinen pakkaus, mikään hyppyihme se ei ole. Olin kuitenkin melko luottavaisin mielin, sillä kotitreenit olivat sujuneet hyvin (narrin mukaan, minähän en Vitjalla juuri ratsasta..).

Minulla on edelleen hyvässä muistissa, miten vaivattomat verryttelyt Vitjan kanssa olivat. Ori vaati vähän apua ponnistuspaikkojen kanssa, enkä voinut lähestyä estettä ihan miten tahansa kuten joidenkin satavarmojen konkarihyppyihmeidemme. Ihan hyvä vain, eipähän pääse tämäkään täti laiskistumaan "automaattien" selässä. Vitja kuitenkin toimi kuin unelma, askellajeissa oli vaihteluita, voikko teki nöyrästi kaiken pyydetyn ja yhteinen sävel tuntui löytyvän jo ensi askelten aikana. Ihmekään, ettei narri meinaa päästää muita selkään!
Itse rata meni juuri niin hyvin kuin verryttely antoi olettaa; puhdas rata annetun esimmäisajan puitteissa. Itse asiassa teimme Vitjan kanssa toiseksi nopeimman radan! narrillakaan ei ollut hirveästi motkotettavaa, kun annoin nopean tilanneraportin ennen seuraavaa luokkaa.

Tätä kirjoittaessa iski hinku hypätä Vitjan selkään. Ehkä viikonloppuna minulla on aikaa ratsastaa.. Josko narri malttaisi lainata Vitjaa edes yhden maaston ajaksi.

[Lissu]

Tarinakilpailut Stall Sjöholmassa 01.04.2017
Luokka 4. Vaativa B, tuomari: Disa Sund
Luokka 4 aihe: "Olisi voinut mennä paremminkin..." ovat ensimmäiset sanat ratsastaessasi radalta pois taustajoukkojesi luokse. Kerro suorituksesta ja mistä sanasi kumpuavat. Sössittekö oikein olan takaa vai iskikö vain perfektionistinen hetki? (max. 250 sanaa)

2/4 Lissu T. (VRL-12701) - Fiktion Vitikaneli
"Olisi voinut mennä paremminkin..." Sain muutaman kummeksuvan katseen taustajoukoiltani, kun huokailin teatraalisesti Vitjan selässä.
"Ai, meidän silmään rata meni hyvin?"
"No joo, meni, mut.. Siis ettekö te huomanneet?"
"Huomanneet mitä?"
"Vitjan sykeröt aukesivat kesken radan!"
"...nyt Lissu ihan oikeesti."

[narri]

02.06.2017 KRJ-kilpailut Simorassa, vaativa B tarinaluokka 6/9
Jokaisella hevosella on se vallitseva luonteenpiirre, josta omistaja sen parhaiten muistaa. Mikä onkaan sinun ratsusi? Kuvaile yhdellä virkkeellä tätä hevosesi piirrettä ja sitä kuinka se vaikuttaa kisapäiväänne.
Vitja kyllä on sellainen työnteon malliesimerkki, kisapäivä meni jälleen kerran nappiin, kun ori hoiti homman kotiin mahtavasti tehden yhteistyötä jokaisessa käänteessä.

02.06.2017 KRJ-kilpailut Simorassa, vaativa A tarinaluokka 5/6
Some on osa myös nykyaikaista kisakulttuuriamme. Päivistys johonkin kanavaan on radan suorituksen päätteeksi aivan pakollinen. Mitä sisältää sinun päivityksesi?
[päivitys sisältää pääkuvan kisapaikalta, kanavana Instagram]
Vitja oli taas niiiiiiiin upea! Nyt jännätään, mille sijalle näillä prosenteilla päädytään, suoritus oli joka tapauksessa super. #suomenhevonen #finnhorse #kisapäivä #kultapoika