Tervapiru "Pirtu"

[Pertti]

suomenhevosori Tervapiru "Pirtu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Uljas mustamme, komea kenttäorhi Pirtu on hirvittävän rauhallinen, jopa laiska hevonen, joka kuitenkin syttyy hyppäämisestä. Lauhkea, helppo hoidokki, täydellinen luottoratsu. Joskus (= lähes aina) moottoria täytyy hieman avittaa, Pirtu ei mystisesti ryhdistäydy jonkun osaavamman noustessa satulaan.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: kevyttä verkkatreeniä
keskiviikko: vapaa (kävelytyskone aamulla!)
torstai: koulua
perjantai: (maasto)esteitä
lauantai: kevyttä verkkatreeniä
sunnuntai: koulua

[narri]

10.01.2017 Pirtu lähes liikkuu

Kevyttä verkkatreeniä. Astellessani Pirtun karsinalle mietin kuumeisesti, miten ohittaisin kätevästi orin liikutuksen ovelalla tavalla, jolla voisin sanoa liikuttaneeni sen. Ajaminen totta kai oli aina vaihtoehto, mutta Pirtun kanssa sekään nyt ei ole niin hauskaa, kun hevonen ei liiku. Ja verkkatreeni ei tarkoita hyppäämistä. Juoksutus on aina hyvä vaihtoehto, mutta niin nähty. Koska siis jos juttu on nähty sitä ei voi tehdä, eikö niin? Jotain sinnepäin joka tapauksessa.
Vielä Pirtua harjatessanikin koetin miettiä, mitä keksisin. Jos en pian saisi neronleimausta, olisi ori pakko satuloida ja viedä kentälle verkkailemaan, ja minua kiinnosti enemmän vaikka siivota karsinoita ilman talikkoa.

Jos joku toivoi, että olisin saanut hirvittävän hyvän idean kesken kaiken (esimerkiksi vaikkapa minä itse) joutui hän pettymään. Huokailin raskaasti satuloidessani Pirtua, ei kai tässä muu auttanut. Olimme orin kanssa molemmat tasan yhtä reippaita raahautuessamme kentälle.
"Te valutte kuin etanat", kommentoikin Krisse, joka oli jo ratsastamassa Häkää kentällä.
"Joo joo, varo ettet jää limavanaan jumiin", heitin takaisin kivutessani Pirtun selkään. Mieleni teki lähinnä maata satulassa, mutta napautin kuitenkin kannukset jämäkästi orin kylkiin.
"Ootko jo kauan ratsastanut?" kysäisin Krisseltä kun hän antoi Häkän välillä kävellä.
"En, katottiin tuossa askellajit läpi, ajattelin tehdä vähän väistöjä tänään." Olisipahan ainakin seuraa, kun koettaisin saada Pirtua liikkumaan johonkin suuntaan.

Olin hieman kateellinen kun Häkä suoritti Krissen alla reippaita väistöjä, mitä nyt hätäili välillä. Näppäränä ratsastajana Krisse sai orin kuitenkin aina kuuntelemaan itseään. Toisin kuin Pirtu. Nojuu, ehkä näkymäni selästä olivat turhankin synkät, koska eteen-alas-verkkamme ravissa onnistui ihan kohtalaisesti. Jouduin kuitenkin (omasta mielestäni) näkemään suhteettoman paljon vaivaa saadakseni orin liikkumaan kunnolla avuilla eteenpäin.
"Käydäänkö loppuverkat maastossa?" Krisse ehdotti, kun Häkä sai pitkät ohjat.
"Ehdottomasti!"

Loppuverkat olivatkin Pirtulla ratsastuksen mukavinta antia. Haukuimme hyväntahtoisesti Krissen kanssa yksissä tuumin mustan orin motivaation - onhan se oikeasti hyvä ratsu, etenkin esteillä, ja tallissa on pahempiakin motivaatiopuutoksia. Mutta hyväntahtoinen naljailu oria kohtaan piristi kummasti ja loppumatkasta Pirtu saikin jo kehuja siivosta esiintymisestään.

[Lissu]

20.04.2017 rukkasen mehtäreissu

Tämän merkinnän on kirjoittanut rukkanen.

Susirajaan ajaessani naureskelin jo valmiiksi päivän hoidokiksi valitun Tervapirun nimelle. Enemmän oikeastaan nauratti sen lempinimi, Pirtu. Hitsit, että tässä tallissa osattiin nimetä hevosia. Olin tämän hevosen toki nähnyt jo ennenkin kun tallissa olin pyörinyt, mutta nyt vasta pääsisin puuhaamaan sen kanssa kaksistaan. Pihaan päästyäni vetäisin takakontista saappaat jalkaan ja lähdin kohti tallia. Pirtu seisoi karsinassaan hyvinkin laiskanoloisesti nuokkuen. Lähestyin oria hitaasti ja tutkivasti. Se nosti korviaan pikkuisen, raotti silmiään vain sen mitä oli pakko. Unisena Pirtu nyökkäsi ja vaistomaisesti nyökkäsin sille takaisin. Ei ehkä olisi tarvinnut, mutta kohteliaisuudet oli nyt hoidettu virallisesti ja saatoin suunnata varustehuoneeseen hakemaan orin harjoja. Seuraavaksi hyökkäsin harjojen kanssa orin turpeisen kuontalon kimppuun. Pirtu seisoa tapitti paikallaan ja totesi päiväunien voivan jatkua. Hyvä ettei tuo musta ori kuorsannut sillä aikaa kun vieras ihminen suki sen läpikotaisin. Otin myös kamman ja sormien kanssa Pirtun tumman tukan selväksi eikä häntäkään jäänyt sotkuiseksi. Katselin puunaamisen jälkiä hetken kun tuttu ääni katkaisi ajatukseni. Lissu! Sain käskyn lähteä maastoon Pirtun kanssa. Selästä - tai maastakäsin, ihan oman valinnan mukaan.

Ei mennyt kuin pikkuinen hetki kun Pirtu sai varusteet niskaansa ja minä kaivoin auton takakontista oman kypärän päähäni. Onneksi kypärät kulkivat mukana, lainakypärää en kovin usein suostunut pääkoppani suojaksi laittamaan. Ei tämä nyt uusin tai hienoin ollut, mutta kelpasi. Olin kuullut Pirtun olevan luotettava puksutin, joten sen suurempia suojavarusteita en kokenut tarpeelliseksi. Kävin orin karsinasta, se ei olisi halunnut millään herätä, mutta pakottautui ulos perässäni. Kutsuin oria maanittelevasti herkuilla joita se ei voinut vastustaa.

Pirtun selässä olo oli turvallinen. Laiska musta ori allani lähti kävelemään kohti metsäpolkua kun pyysin tarpeeksi napakasti. Kehuin sitä heti ja juttelin niitä näitä. Pirtu tuntui kuuntelevan puolella korvalla ja tallusti eteenpäin tasaista tahtia. Ehdin katsella rauhassa ympärilleni ja totesin kevään olevan oikeasti tuloillaan. Maastossa polut olivat sulia ja linnut lauloivat puissa. Tai oikeastaan tykkäsin kuvitella niiden huutavan ties mitä kirouksia ympärille, varsinkin ihmisen kulkiessa niiden pesäpuiden alla. Hevosille ne ehkä huutelivat kiitoksia, antoivathan ne talvikarvastaan hyvät pesätarvikkeet. Pirtu ei tuntunut kuuntelevan lintuja, se löntysti letkeästi pitkin polkua korvat unisesti lerpattaen.

Sopivalla suoralla annoin orille käskyn lähteä raviin. Se vaati hieman enemmän kuin mihin olin varautunut. Pirtu kuitenkin lähti raviin, kehuin ja kannustin vielä vauhdikkaampaan menoon. Orihan heräsi! Se jopa korskahti hieman ja lähti eteenpäin kuin höyryjuna. Istuin hymyssä suin orin satulassa ja nautiskelin vauhdista. Ylämäki edessä kutsui laukkaamaan ja sain kuin sainkin Pirtun laukalle. Hienosti me kiidimme pitkin metsäpolkua. Siinä ei enää kuullut lintujen laulua eikä oikein muutakaan kun kaviot tömisivät rytmikkäästi maata vasten. Mäen päällä hidastimme raviin ja kuljimme reipasta vauhtia vielä jonkin matkaa. Annoin orin välillä hidastaa käyntiin, sitten taas sopivassa kohdassa ravattiin ja otettiin vielä pari laukkapätkää.

Tallipihaan käännyimme laiskalla käynnillä. Pirtu oli sen nyt ansainnut ja sai tallustaa omaa vauhtiaan ilman mitään hoputtelua. Olihan se kivasti heräillyt metsässä ja kuljettanut minua hyvinkin luotettavasti pitkin puolituttua metsää. Tallissa annoin orille porkkanaa ja kunnolliset rapsutukset. Vastoinkäymisiä ei juurikaan tullut ja Pirtu osoitti olevansa upea putte. Naureskelin vielä karsinassa sen nimelle, jotenkin ei tullut Pirtu mieleen kun sen tummaa karvaa silitti. Ehkä kunnollisessa treenissä sen hitaus olisi voinut saada kurkun polttelemaan pienestä epätoivosta.

[Lissu]

12.05.2017 Näyttelypäivän pohdintoja

Toimistopäivääni on rikkonut erittäin mukavasti tallillamme tänään järjestetyt näyttelyt, joiden päävastaava ja puuhanainen olen. Näyttelyiden järjestämisessä oli oma tavanomainen paperisotansa, käytännön järjestelyt ja kaikki muu talkoolaisten hankkimisesta tuomareiden ja toimihenkilöiden ruokailun järjestämiseen. Kymmenen luokkaa + BIS-kehä vedetään tänään läpi kolmen tuomarin (Kati, Siiri K., Sorel) sekä tietenkin toimihenkilöiden ja osallistujien kesken. Näyttelyt alkoivat jo aamusta, narri ja Sarlotta ovat saaneet hoitaa hevosten esittämisen, minä olen hoitanut näyttelyihin liittyviä juoksevia asioita. 21. päivä asetelma käännetään päälaelleen, kun narri järjestää omat näyttelynsä Susirajassa.

Pirtu oli yksi hevosistamme, joka ilmoitettiin näyttelyyn. Orin luokka ehti jo mennä, ja kyllä hymyilyttää; 2/12 ja alustava irtoSERT, vaikkei hiljattain Ch-arvonimen saanut ori sitä tarvitsekaan. Luokan voitti mori-morin Pähkinäallergia, jonka isä on narrin Taikamanteli ja emä Susirajan kasvatti Mielikuoli. Satuin olemaan sopivasti paikalla, kun narri esitti Pirtun tuomareille. Yllättävän aktiivista, reipasta käyntiä ja ravia narri sai uljaahkosta mustasta irti - kyllä huomaa, että näyttelyissä on käyty, kun Pirtukin on hoksannut jutun juonen! Paikoillaan seisominen ei ollut temppu eikä mitään, olemus vain olisi saanut olla ryhdikkäämpi ja.. vähemmän unelias. Ainakin oria kehuttiin hyvästä käytöksestä. Nyt vain jännätään loppuja luokkia, BIS-kehää ja sitä, keiden kaikkien sertit vahvistetaan!

narrin ja Pirtun esiintymistä katsellessa tulin pohtineeksi, että kai se tuokin hevonen pitäisi jossain kohti valmistella kenttälaatuarvostelua varten. Jalostusarvokirjaimenkin voisi anoa, jos jälkikasvun kilpanäytöt riittävät. Kantakirjatuloksista se ei jää kiinni; kaksi KTK-II -palkittua varsaa ja yksi KTK-III -palkittu. Ei ollenkaan huonosti! Pirtu on osoittautunut kaikin puolin nappiostokseksi, se on tehnyt hyvää jälkeä kilparadoilla, näyttelykehissä sekä jalostuksessa. Vielä oma pikku-Pirtu Susirajaan ja jossain kohti laatuarvostelukierros, niin saamme tietää, mitä mieltä kenttä- ja rotulaatuarvostelun väki on laiskanlauhkeasta herrastamme.

[Lissu]

Ei pauhina myrskyisen maailman nyt häiritse unesi rauhaa.