Noelin Haihatus "Haamu"

[Pertti]

suomenhevosori Noelin Haihatus "Haamu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Haamu on ihan loistava kaveri. Komea, osaava - etenkin koulupuolella! -, hyväluontoinen. Tämä kaveri peri vanhemmiltaan aimo annoksen hyviä ominaisuuksia. Onhan tässäkin pikkuvikansa (Haamu hermostuu hälinästä, kiireestä ja hermostuneesta käsittelijästä), muttei mitään niin isoa, etteikö tätä kehtaisi kehua kylillä.

Päiväjärjestys
maanantai: maasto
tiistai: kevyttä verkkatreeniä
keskiviikko: vapaa (kävelytyskone aamulla!)
torstai: koulua
perjantai: (maasto)esteitä
lauantai: kevyttä verkkatreeniä
sunnuntai: koulua

[Lissu]

06.01.2016 Vierasjuoksuttelija

Tuulia tuli taas valmentelemaan hevosiamme, ja siinä samalla nakitimme hänet moikkaamaan ja juoksuttamaan Haamun. Onneksi olen itskein käynyt Tuulenpesässä valmentamassa ja hevosia liikuttamassa, ei mene aivan yksipuoliseksi tämä homma.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Tuulia T.

Saavuttuamme narrin kanssa takaisin talliin valmennuksemme jälkeen hän kysäisi josko voisin hoitaa heidän Haamu oriinsa sillä aikaa kun hän hakisi seuraavan valmennettavani tallista ja laittaisi sen kuntoon. Vastasin tähän myöntävästi ja lähdin kävelemään kohti suomenhevosoriin karsinaa. Oriin karsinalle päästyäni huomasin kuitenkin Lissun tulevan juuri ulos sen karsinasta harja kädessään. Kerrottuani naiselle tallin toisen omistajattaren narrin juuri käskeneen minua putsaamaan oriin pahoitteli Lissu ehtineensä nyt ensiksi ja ehdotti josko kävisin juoksuttamassa oria siinä odotellessani, sillä Haamua ei oltu vielä liikutettu. Tämäkin järjestely sopi minulle vallan mainiosti, joten napsautin liinan kiinni oriin riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Raudikko seurasi kuuliaisena rinnallani eikä edes vaivautunut tervehtimään tammoja parissa ohittamassamme tarhassa.
Kentälle päästyämme annoin suomenhevosoriin kävellä ensin pari kierrosta kumpaankin suuntaan ympyrällä ennen kuin maiskautin sille raviin siirtymisen merkiksi. Ravissa juoksutin sitä lyhyen aikaa vasemmalle ennen kuin vaihdoin suuntaa ja annoin sen juosta oikeaan. Oikealle kierrokselle juoksutin oria kotvasen pidempään kuin vasemmassa kierroksessa, sillä se vaikutti siihen suuntaan jäykemmältä. Oriin alkaessa kulkemaan paremmin myös oikeassa kierroksessa annoin sen päästellä hetken höyryjä pihalle laukassa molempiin kierroksiin, mistä ori tuntuikin nauttivan suunnattomasti, sillä se loikkasi voimalla eteenpäin laukkakäskyn saadessaan ja tekipä se jokusen ilopukinkin. Juoksutettuani Haamua vielä lyhyen aikaa kumpaankin suuntaan ravissa palasin sen kanssa takaisin talliin ja laitettuani sen karsinaansa lähdin katsomaan olisiko narri jo valmis seuraavan valmennettavani kanssa.

[Lissu]

19.03.2017 Koulukeikari

Upea, kaunis sää houkutteli maastoilemaan tai laukkaamaan pellolle, mutta maltoin mieleni ja talutin Haamun kentälle koulutreeniä varten. OSUIN kentälle samaan aikaan Sarlotan ja Limpun sekä Krissen ja Kakaran kanssa.
"Saas nähdä millaisia kevätjuhlaliikkeitä tämä esittää", Sarlotta puuskahti verrytellessään Limpun kanssa.
"Kakara varmaan ottaa mallia tehden samat perässä, ainakin tällä on taas niin jännää, niin jännää", Krisse huokaisi tikutikuravaavan pienhevosorin selästä.
"Minä en taida sanoa omasta ratsustani mitään."
"ET."

Haamu tuntui hieman jäykältä, etenkin vasemmalle asetettaessa ja taivutettaessa. Alkujäykkyys ja notkeuden puute ovat kuitenkin niin tavallisia tämän hevosen kanssa, etten jaksanut huolestua. Vähitellen raudikko alkoikin vertyä, mutta pohdin silti hierojan tilaamista, viime kerrasta on vierähtänyt tovi.
Paljon taivutteluita, temponvaihteluita, pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä sisältänyt verryttely suli hiljalleen pohkeenväistöksi, avo- ja sulkutaivutuksiksi, laukanvaihdoiksi sekä lisätyiksi askellajeiksi, joita viiletin pitkin poikin kenttää. Jäykähkö peruspolle oli vertynyt notkeaksi, herkäksi koulukenttien kuninkaaksi - mahdoin näyttää ärsyttävältä hymyillessäni koko naaman leveydeltä Sarlotan ja Krissen koettaessa saada samaa rentoutta ja herkkyyttä omiin ratsuihinsa.

Päivän parasta antia olivat ehdottomasti siirtymätehtävät, kootut askeleet sekä avotaivutukset, ne menivät nappiin. Pohkeenväistössä Haamu valahti pari kertaa etupainoiseksi eikä liike ollut niin tasainen (etuosa johti), mutta se nyt oli oma vikani. Ei pitäisi laiskotella perusliikkeissäkään, eivät ne itsekseen suju. Aivan liian herkästi sitä tuudittaa itsensä siihen oletukseen, että osaava hevonen kyllä hoitaa - vaikkei Haamu tosiaankaan ole automaatti.

Melassivedet ryystettyään Haamu koetti antaa minulle oikein märän melassipusun, jonka onnistuin juuri ja juuri väistämään.
"Mokoma pieni possu, elä sotke sen soman turpasi kanssa, kuulitkos", lässytin orille äänellä, jolla elokuvien ja tv-sarjojen kliseiset keski-ikäiset jenkkirouvat lässyttävät sylikoirilleen. Minun lässytyksen kohteeni vain oli vähän.. isohko. Eikä koira.