Kaunon Surunmurtaja "Tuutu"

[Pertti]

suomenhevostamma Kaunon Surunmurtaja "Tuutu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Tuutu, kaunis ja ihana kaunovaaralaisemme. Tamma oli hieman heräteostos, mutta hyvä suku, kelpo rakenne ja kapsiteetti etenkin koulupuolella korvasivat monin kerroin menetetyt (joululahja)rahat. Tamma tykkää esitellä hammaskalustoaan turhankin kanssa, vaikkei pure tai edes näyki, ja on melko laiska ja mukavuudenhaluinen ratsu. Silti tällä väännetään - vaihtelevalla menestyksellä - vaativa B -radoilla.

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa (menee kuitenkin kävelytyskoneeseen)
tiistai: kevyt vapaavalintainen
keskiviikko: koulutreeni
torstai: maasto
perjantai: koulutreeni (puomeja / kavaletteja?)
lauantai: esteitä
sunnuntai: kevyt vapaavalintainen

[narri]

03.02.2017 Väistyvä talvimyrsky

Viime aikoina Takapajula on saanut oman osansa Pohjois-Pohjanmaata kiusaavista tuulista, mutta nyt ne ovat jo pikkuhiljaa rauhoittuneet. Kiitimme onneamme, kun Susiraja ei joutunut kertaakaan olemaan ilman sähköjä, vaikka kylillä ne kuulemma ovat olleet poikki kerran-pari.
"Kuka ratsastaa Tuutun tänään?" Sarlotta kyseli toiveikkaasti liikutuslistan edessä (koska vapaana oli myös esimerkiksi Kaneli). Kovin montaa innokasta ei ilmoittautunut, eli nolla kappaletta, kunnes viimein huokaisin itse.
"Mä voin." Saatoin havaita sen kollektiivisen helpotuksen huokauksen, joka Sarlotalta pääsi henkisesti. Koulutreeni Tuutulla voi toki olla onnistunut kuin mikä, mutta onhan se vähän työn ja hakemisen takana. Siksipä päätin, että tänään Tuutu olisi ihanista ihanin ratsastettava.

Luottamukseni karisi vähän, kun astelimme Sarlotan ja Kanelin perässä kentälle. Kaneli näytti olevan alkuverkoista asti niin hyvin kuulolla (mitä se toki on aina), kun taas Tuutu laahusti ilman mitään kiirettä menemään eikä turhia välittänyt pohjeavuistani.
Väistö keskihalkaisijalta uralle, laukannosto, laukkaympyrä. Periaatteessa hyvin yksinkertainen tehtävä ja oikein sopiva Tuutulle, koska sen pitäisi keskittyä ja tehdä asioita, mukana myös siirtymisiä ja yleisestikin tehtäviä, joissa tamman piti kuunnella. Sen sijaan Tuutu laahusti eteenpäin, eikä oikein väistänyt pohjetta. Laukannostoista puuttui terävyys ja pari kertaa tamma tiputti raville kesken kaiken.

Työstin tammaa vajaan tunnin ja kyllä se parani siitä! Etenkin nostot herättelivät Tuutua sopivalla tavalla, kun otin missiokseni jankata niitä nostoja ympyrällä: nosto, pari askelta laukkaa, raville, nosto, pari askelta laukkaa, raville. Kun Tuutu huomasi, että se joutui nostamaan ja nostamaan ja nostamaan, se alkoi kuunnella apujani.

"Tuutuhan meni oikein hyvin!" Sarlotta kommentoi taluttaessani hikisen tamman talliin. Virneeni korvasta korvaan oli varmasti myös näkemisen arvoinen. Kyllä Tuutu oli kelpo ostos!

[Lissu]

Noin kuukauden takainen merkintä rukkaselta, ihanainen kävi tervehtimässä kasvattiaan samalla, kun moikkasi meitä ja Unnaa. Ja me lahopäät emme muista laittaa näitä selontekoja saman tien päiväkirjoihin esille!

Tämän merkinnän on kirjoittanut rukkanen

Samalla kun kävin liikuttamassa Susirajan ihanaa voikkoa Unnaa poikkesin laitumelle ihastelemaan tammojen rauhallista ruokailua. Siellä se oma kasvattikin söi, pää ruohikossa piilossa ja taisi tuo olla vähän paisunut siitä kun viimeksi nähtiin. Ruoka maittoi niin kasvattajalle kuin kasvatillekin. Huutelin Tuutua, tamman korvat nousivat ennen kuin se malttoi nostaa päätään ruohikosta. Pari muuta tammaa tosin tulivat luokseni hakemaan rapsutuksia ja kerjäämään nameja. Tällä erää en niitä jaellut ympäriinsä, pelkäsin saavani liian suuren suosion puttejen keskuudessa enkä pääsisi laitumelta ehjänä. Pikkuhiljaa utelias Tuutukin saapui muun lauman luokse. Häädin muita tammoja pois ja maanittelin Tuutun luokseni. Rautias oli aivan ihastuttava. Olimme viimeksi nähneet kevätmaaston merkeissä ja olin ehtinyt ihastella Tuutua hetken. Keväällä tamma näytti himpun verran urheilullisemmalta, laidunloma taisi tehdä tehtävänsä mahanympäryksen kohdalla. Rapsuttelin Tuutun otsaa mietteissäni. Hetken mielenjohteesta nappasin sen otsatukasta kiinni ja lähdin taluttamaan laitumen porttia kohti. Tamma totteli vaikka vaikutti hieman yllättyneeltä. Joutuiko tässä vielä töihin kesken kauniin kesäpäivän ja loman?

Ehdin miettiä vaihtoehtoja vain pikaisesti, jättäisinkö tamman kuitenkin laitumelle ja hakisin riimun tallista vai taluttaisinko sen otsatukasta talliin… Valitsin jälkimmäisen. Jos Tuutu päättäisi lähteä toiseen suuntaan joutuisin kalastamaan puttea pitkin pihoja. Onneksi se käveli mukanani kiltisti kuin koira. Talliin päästyämme katsoi Lissu meitä vähän hassusti, silleen että oletko nainen tosissas? Vastasin katseeseen vain kohauttamalla olkiani ja jättäen Tuutun seisomaan keskelle käytävää. Siinä tamma seisoi kiltisti katsellen uteliaana ympärilleen. Kipaistuani satulahuoneesta tamman riimun pujotin sen Tuutun päähän, napsautin narun siihen kiinni ja suuntasimme takaisin ulos. Nyt mentäisi kävelylle.
Selkään en uskaltanut nousta, Unnan kanssa satulatta tehty maastoreissu tuntui ahterissani enkä jaksanut istua toista reissua samalla tavalla. Taluttelin tammaa pitkin metsäteitä, se seurasi uteliaana perässäni vaikka välillä puskat veivät voiton ja Tuutu haki pikkuisen ruokaa mukaan. Juttelin rautiaalle läsipäälle niitä sun näitä, Tuutu heilutteli korviaan ja kuvittelin sen kuuntelevan vaikka luultavasti tamma vain hätisti paarmoja kimpustaan.

Aurinko porotti melkoisen kuumasti, tajusin etten ottanut reppua ja vesipulloa mukaan. Olisi se kai käännyttävä takaisin ennen kuin iskisi nestehukka. Muutaman kerran sen hirveän olon koettuani olin oppinut ettei kannata turhaan riskeerata. Olisi ikävää jos maa rupeaisi pyörimään silmissä enkä pahanvoinniltani pääsisi enää tallille takaisin. Niin se lähti taas mielikuvitus laukkaamaan ja teimme käännöksen keskellä tietä. Kotia kohti Tuutun askel olikin reippaampi. Vaikka ruokaa oli ympärillä oli tammalla silti suurempi kiire päästä kotiin ruokailemaan. Ei se mitään, kasvattajankin maha taisi murahtaa pari kertaa vaativasti. Repussa muhineet eväsleivät kelpaisivat vallan mainiosti.
Tuutu hörisi tyytyväisenä päästessään takaisin laitumelle. Tammalauma ei vaivautunut tulemaan sitä vastaan, rautias lähti kävelemään kohti laumaa, mutta laski päänsä jo puolessa välissä matkaa vihreää kohti ja jäi siihen paikoilleen syömään. Mihin sitä kavereita tarvitsisi kun ruokaa oli yllinkyllin ympärillä. Naurahdin Tuutun intohimoiselle ruokailulle ja suuntasin kulkuni takaisin tallia.