Ruusuraivo "Aura"

[Pertti]

suomenhevostamma Ruusuraivo "Aura"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Aura on kaunis hevonen, lähdetään siitä. Kaunis ja aika kapasiteetikas, ei heA/110cm huonosti ole. Sitten tulee se pikku mutta; Auralla on aivan hirveä luonne. Meillä on välillä ihan oikeita ongelmia vahvatahtoisen, muutenkin vahvan ja piittaamattoman hevosen kanssa. Tässä on hevonen, joka osaa ja tietää kaiken parhaiten, eikä kuuntele vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt koulutreeni
tiistai: koulua
keskiviikko: esteitä
torstai: kevyt maastolenkki
perjantai: maastossa
lauantai: kevyt koulutreeni
sunnuntai: vapaa

[narri]

24.05.2017 Ihme kyntöAura

Meidän piti saada tuttu estevalmentaja etelästä (ihme etelän hetelmä nykyään, ettäs kehtasi muuttaa sinne pari vuotta sitten..!), mutta kevätflunssa päätti iskeä hieman myöhässä. Meitä harmitti totta kai valmennusten välistä jäänti, mutta olisi se ollut mukava päästä myös kuulumisia vaihtamaan ja juoruilemaan, kertomaan uusimmat uutiset pohjoisesta ja kuulemaan uusimmat uutiset etelästä. Sille ei kuitenkaan mitään voi, että flunssa iskee, täytyy vain odottaa seuraavaan kertaan.

Auran kanssa olisi kuitenkin kaivattu (jälleen) apua, joten eipä paljoa naurattanut käydä hakemassa kahdella jalalla kävelevää hevosta tarhasta miettien, mitä sen kanssa voisi tehdä ilman, että täytyy samalla miettiä hautajaisten ohjelmaa. Tamma on aivan kamala muutenkin, mutta kiimat eivät tee sille hyvää. Mikään ei tee sille hyvää. Ei sillä että mikään muukaan tekisi sille kovin hyvää. Ei silti oikein naurata, kun Auralle kelpaisi mikä tahansa mies, vaikka se naapurin lämminveriruuna, joka ei ole omaa mieheyttään muistanut pariinkymmeneen vuoteen oman ruunauksensa jälkeen. Koska tänään varasin sekä Vitjan, että Hurun liikutettavikseni, nimeni oli laitettu myös Auran kohdalle.
"Kohtuutonta!" protestoin marssiessani tamman varusteiden kanssa kohti sen karsinaa, kun olin saanut sen vihdoin sisälle. Sisälle haku sisälsi muutamankin pystyyn hyppäämisen ja runsaasti huutamista. Vaikka Auraa monesti haukummekin täydeksi monsteriksi, ei se onneksi näin paha ole kuin keväällä. Eipä sillä, että ajatus juuri ilahduttaisi silloin keväällä.

Olin kentälle päästessäni jo valmiiksi hikinen ja tajusin lisäksi, etten tiennyt laisinkaan, mitä tekisin tamman kanssa. Komensin sen kuitenkin ravaamaan ja koetin samalla nostaa sen päätä polvien tasalta. Kentällä oli onneksi pystyssä eri kokoisia esteitä, varmaankin saisimme niistä jonkinlaisen treenin koottua. Asennekin vaikuttaa ja blaa blaa, mutta asiaan saattoi vaikuttaa se, että motivaationi ratsastaa Aura oli täysi nolla. Kuuliaisesti kuitenkin pyysin sitä jalalla eteen (vaikutus hyvänpuoleinen), ohjalla hieman ylemmäs (ei vaikutusta) ja taipumaan kyljestään (kohtalainen suoritus). Verryttelyksi otin laukkaa pitkällä ohjalla, koska en jaksanut kannatella tamman koko etuosaa ylhäällä yrittäessäni edelleen miettiä jotain järkevää kokonaisuutta treeniin. Juu, voisinhan minä hypellä esteen siellä ja toisen täällä, mutta jopa Auran kaltaisen kammotuksen kanssa sitä haluaisi tehdä jotain järkevää päättömän ratsastelun sijaan.

Saatuani tamman myös parin verkkaesteen yli olin koonnut jotain treeniä muistuttavaa päähäni. Vähän masentunein mielin tosin, sillä Aura ei tuntunut kovin hyvältä verkkahypyissä. Pystyin ratsastamaan sitä pohkeella ihan kelvollisesti, mutta tamma painoi kädelle oikein antaumuksella. Lisäksi ennen estettä se teki sen tempun, jonka kaikki varmasti ovat nähneet televisiossa. Pää ylös ja pari kiihdytettyä laukka-askelta ja hyppy ilman selkää. Kun Aura vain keskittyisi kunnolla..! Se hyppää niin hyvin, mutta tänään ei selvästi ollut sellainen päivä, että tamma jaksaisi vaivautua.
Ajattelin päivän hommana ottaa innaria ja kolmoissarjaa (ristikko, pysty, 90cm okseri) ja sitä myös tein. Onnistuiko se kovin hyvin, en tiedä, mutta ainakin se oli parempi kuin odotin. Olin odottanut, että tamma jatkaisi samaa kuin verkkahypyillä, mutta kyllä se parani. Koetin uutta ja innovatiivista tapaa ratsastaa pidemmällä ohjalla. Käsivoimat eivät riittäneet nostamaan Auraa enkä myöskään halunnut, että se nojaisi täydellä painollaan ohjalle.

Saatoin toki huijata myös itseäni, mutta ainakin mieli oli parempi, joten kukaan älköön kertoko minulle totuutta. Tamma suostui kuuntelemaan suuntaohjeet, vauhdista olisin halunnut keskustella vähän enemmän, mutta joka kerta yrittäessäni Aura vain puri kiinni kuolaimeen ja kiihdytti. Tai sitten vain kiihdytti, kädet olivat siinä kohtaa jo niin turrat, etten olisi voinut olla herkkäkätinen vaikka siitä olisi minulle maksettu. Innarit kuitenkin pakottivat sen hyppäämään ja keskittymään hommaan, lisäksi perästä seurannut kolmoissarja tehosti vaikutusta - ainakin Auralle. Tamma alkoi hypätä kunnolla ja keskittyä paikkoihin, vaikka viskoikin edelleen päätään eikä suostunut ottamaan vauhdin hidastukseen viittaavia pyyntöjäni huomioon. No, kaikkea ei voi saada, ei edes joka päivä. Läheskään joka päivä tällaisen hevosen kanssa.

Aura joutui pesulle treenin jälkeen (suomennan vapaasti Auran puolesta: miten kehtaatte, tämä on paskaa!), melassivesi tuntui olevan tammalle päivän ainoa ilahduttava asia. Tarhaan tamma pääsi ilman loimea, ihana, kun päivät ovat lämmenneet niin, että voi kuivatella hevosia myös ulkosalla.