Fiktion Sirina "Sirpa"

[Pertti]

suomenhevostamma Fiktion Sirina "Sirpa"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Toinen fiktiolaisemme, ruunikko madame Sirpa, tuli meille komean valjakkoajon tehneenä ja koulukisansa aloittaneena aikuisena naisena tammana. Äärettömän hyvähermoinen, sopeutuvainen tapaus, joka ei hetkahda pienestä eikä vähän isommastakaan, eikä tasan anna pilalle hemmoteltujen susilapsien hyppiä silmilleen. Arvelemme, että oltueen ensin menestyksekäs kisapeli Sirpasta tulee hieno siitostamma ja sen jälkeen pihattodiktaattori; tällä asenteella laitetaan ihan kuka tahansa järjestykseen. Paitsi ehkä Telma.

Päiväjärjestys
maanantai: ajotreeni (koulu/tarkkuus)
tiistai: verryttelyä sileällä (aamulla tai illalla kävelytyskoneeseen)
keskiviikko: maasto ratsain/ajaen
torstai: vapaa
perjantai: sileätreeni
lauantai: puomeja / esteitä
sunnuntai: sileätreeni

[Lissu]

19.06.2017 Ajelua

"Sarlotta, lähdetkö groomiksi? Menen ajamaan Sirpalla." Puutarhatuolissa laiskana jäätelöä syönyt Sarlotta huokaisi teatraalisesti.
"Kai minä sitten lähden", kuului laiska vastaus. Toki jäätelön syöminen - tai ihan vain meritähtenä makaaminen varjossa - houkutteli minuakin, vaan ei auta, kun hevosia on hankkinut ja niistä leipänsä saa (jos saa) ne pitää liikuttaa. Myös hiostavan kuumina päivinä.

Tuodessani Sirpan talliin Sarlotta oli jo hakenut valjaat. Laittelimme ruunikon yhdessä valmiiksi, eikä aikaakaan, kun painoimme kypärät päähämme ja läksimme Sirpan kanssa pihaan laittamaan vaunuja ruunikon perään. Tamma odotteli korvat hörössä seisten ryhdikkäänä kuin kuningatar; melkoinen kontrasti hyvin, hyvin löysään ohjastajaan ja groomiin.

Liikutusohjelma kyllä huuteli koulu- tai tarkkuustreenin perään, mutta päätimme Sarlotan kanssa suunnata maratonin puolelle (joskin menisimme lähinnä käyntiä ja ravia). Maratonalueen varjopaidat saattoivat vaikuttaa valintaamme..
Vaikka minulta ja Sarlotalta meinasi olla veto pois, Sirpa oli yhtä energinen ja meneväinen kuin aina. Ruunikko käveli ja ravasi erittäin reippaasti matkan maratonalueelle, eikä meno ainakaan hyytynyt aloitellessamme hyvin simppelin treenin. Pujottelimme joitain helpoimpia esteitä, nekin vielä tavallista yksinkertaisemmin. Enimmäkseen ajelimme vähän sinne sun tänne ja hioin joitain kouluosuuden asioita maratonympäristössä. Maratonesteet olivat vain pikku plussaa. Kuten yleensä, Sirpa keskittyi 110% työntekoon, oli tajuttoman hyvä ajaa ja halusi tehdä töitä, oli se sitten estealueella pujottelua tai ravisiirtymisiä esteiden välissä. Ei mitään heikkoa, fiktiolaisemme toimi tajuttoman hyvin ja oli sellaisessa vedossa, että olisi voinut kuvitella isompien kisojen kolkuttelevan ovella.
Lenkin ehdoton kohokohta oli vesi, kuinkas muuten. Laukkasimme veden läpi ja pyörimme rinkiä vedessä ties kuinka kauan - viilennys tosiaan teki terää! Sirpakin pärski pari kertaa tyytyväisenä, joko työn tai vesileikkien ilosta, mene ja tiedä.

Tallille palasi kolme äärettömän tyytyväistä valjakkotreenaajaa. Sirpa ansaitsi joka ikisen kehun ja porkkanan jonka sai, tamma osoitti taas olevansa älyttömän hieno, taitava ja mitähän vielä. Sarlotanmokoma ehti varata Sirpan pesun itselleen, joten valjaiden puhdistus jäi minun kontolleni.

[Lissu]

25.10.2017 Koiramaasto

Tänään rukkanen ilahdutti meitä jälleen vierailulla, juoruamisella sekä hevosten liikutuksella. Tällä kertaa naisella oli mukanaan myös koiransa, eikä ainakaan ensimmäinen liikutettava, fiksu ja filmaattinen Sirpamme, sanonut koirasta juuta eikä jaata.

Tämän merkinnän on kirjoittanut rukkanen

Pistin auton parkkiin Susirajan pihassa kahden aikaan iltapäivällä. Sää oli kylmä ja kirkas, juurikin täydellinen maastoiluun. Miulle oli nakitettu Sirpa sekä toiseksi liikutettavaksi Pimu. Ensimmäisenä otin uhriksi Sirpan, kauniin ruunikon tamman. Mukaan tallille lähti koirani Rontti, musta sekarotuinen poikakoira. Se oli ollut meillä vasta kuukauden päivät, mutta todettu pesunkestäväksi tallikoiraksi, jonka saattoi ottaa maastoilemaan ja vieraallekin tallille. Olin toki kysynyt luvan, en luvatta koiraani tunkisi toisten tontille. Rontti istui autossa sen aikaa kun juorusin narrin ja Lissun kanssa. Sain kuulla uusimmat tuulet Susirajasta ja vähän jotain näistä päivän hoidokeista.

Nappasin Sirpan käytävälle hoidettavaksi, se katseli miuta hyvin arvioivasti ja taisi se hyväksyä hoitajaksi kun osasin rapsutella just oikeasta kohdasta. (Tamman lempinimi aiheutti hieman huvitusta kun anoppini kantaa samaa nimeä… Onneksi molemmat Sirpat ovat aikalalla mukavia) Etsin hetken tamman varusteita, joku kun oli ne tuonutkin jo valmiiksi siihen hoitopaikalle enkä puusilmänä niitä siinä huomannut. Lopulta Sirpa sai satulan selkäänsä ja suitset päähän. Kävin tässä välissä päästämässä Rontin autosta, se juoksenteli häntä pitkänä pitkin tallipihaa, tuli luokse kutsuttaessa ja haisteli hetken Sirpan kanssa. Tammaa ei juuri kiinnostanut mustan koiran puuhat. Talutin ratsun pihaan, säädin jalustimet ja pomppasin kyytiin. Pikainen tarkistus, satulavyö kunnolla ja jalustimet sopivan lyhyet. Koiran käskytys ja metsää kohti!

Sirpa kuunteli tarkasti antamani avut, kulki rennosti eteenpäin eikä sitä haitannut edellä kulkeva koiruus. Aikamme käveltyämme annoin Sirpan nostaa ravin, yllätyin hieman sen kiihdyttäessä hirmuiseen ompelukoneraviin. Hidastin tammaa ja löysimme pian yhteisen sävelen. Sopivassa kohdassa nostin laukan, Sirpaa ei huvittanut mennä hitaasti vaan se loikkasi innokkaasti kiitolaukkaan. Ruunikko ohitti koiran, joka haukahti yllättyneenä. Niin sitä kiidettiin pitkin maita ja mantuja, Sirpa meni minkä koivistaan pääsi ja Rontti yritti pysyä perässä. Onneksi olimme syrjäisellä polulla, joten tamman kruisailu ei haitannut. Topputtelin ratsuani, joka yritti pistää vastaan. Lopulta Sirpa hidasti vauhtia, laukkasimme hillitymmin pitkin polkua. Hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja huhuilin koiraa. Rontti pyyhälsi polulle metsästä, Sirpaa ei hetkauttanut vaikka koira pyöri sen ympärillä.

Käännyimme takaisin kotia kohti. Otimme vielä yhden laukkapätkän sekä pienen pätkän reipasta ravia, Sirpa vaikutti tyytyväiseltä päästyään kunnolla juoksemaan. En mie sitä sen suuremmin ratsastanut, kunhan pidin huolen ettei tamma enää päässyt yllättämään spurteillaan. Tallipihassa tamma sai rapsutukset, vähän porkkanaa ja reilut silitykset. Varusteet tallissa pois ja niin tamma pääsi vielä tarhailemaan. Ronttia täytyi käskeä kunnolla ettei se lähtenyt Sirpan mukaan tarhaan.

[Lissu]

18.11.2017 Taattua laatua Fiktiosta

Sirpa on osoittautunut juuri niin hyväksi hevoseksi, kuin aikoinaan ounastelimme. Meillä fiktiolainen on jatkanut kilpauraansa hyvällä menestyksellä (esteitä ja koulua, valjakkosijathan tamma oli kisannut täyteen kasvattajansa kanssa). Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sirpa kilpailee viimeiset kisansa joulukuussa. Toki rautarouvaa tullaan näkemään VSR:n cupeissa, mutta jaosten alaisten kisojen pariin emme toivottavasti palaile joululomien jälkeen.

Kilpailumenestyksensä lisäksi Sirpa on äärettömän menestynyt jalostuksen saralla. Aivan varmasti on, vaikka tammalla on tasan yksi jälkeläinen. Tilausvarsana Hengenvaaraan hengenvaaralaisen orin kassa tehty Aavekajo on ihan törkeän hyvännäköinen tamma, jonka toivomme tekevän yhtä komean kilpauran kuin Haperon muutkin hevoset. Sirpan esikoinen meni niin hyvään kotiin, ettei mitään rajaa! Halipusut Haperolle, tulen joku päivä pullakahveille Aavekajoa rapsuttelemaan.

Jottei tämä aivan kuulumiskertailuksi menisi, Sirpa pääsi tänään hyppäämään. Pidin Sarlotalle aamulla estetunnin palailtuani Aivin kanssa maastosta. Sarlotta oli huoltanut kenttää koko aamun, eikä se ollut niin märkä kuin pelkäsin. Kiitos kunnon pohjasta..! Vaikka kyllähän meilläkin välillä lätäköitä ja lällyä on, turhankin paljon.
Joka tapauksessa, estetreeni. Ratsukko verrytteli itsenäisesti sileällä, minä seurailin Sarlotan apujen käyttöä sekä ratsukon yhteispeliä. Sirpa toimi tavattoman hyvin, Sarlotta ratsasti aivan yhtä siististi ja määrätietoisesti kuin aina. Tuo nuori neiti tuntuu pelaavan hyvin yhteen joka ikisen hevosen kanssa. Pitänee pohtia palkankorotusta.

Vaikkei Sirpan hyppytekniikka olekaan se paras, Sarlotta ei ollut moksiskaan. Naisen tasapaino ei horjahtanut kertaakaan, vaikkei joka hyppy ollutkaan kauniin pyöreä. Hypytin ratsukolla suhteutettuja väliä (kolmesta viiteen laukka-askelta, pysty – pysty tai pysty -okseri, askelvälin pidennys tai lyhennys yhdellä askeleella peruslinjan sujuessa), enkä keksinyt moitteen sijaa ratsukon työskentelystä. Sirpa kuunteli tarkkaavaisena Sarlotan apuja, vastasi niihin hyvin ja hyppäsi epäröimättä jokaisen esteen. Sarlotta toi ruunikon esteille hyvin, laukka pyöri ja oli tarpeeksi aktiivista, jos askel ei meinannut passata Sarlotta kykeni tekemään salamaratkaisun siitä, pyytäisikö Sirpaa hyppäämään vai ottamaan vielä puolikkaan askeleen. Sarlotan ja Sirpan hoksottimet toimivat yhtä nopeasti, mutta mikä tärkeintä, henkilökemiat tuntuivat natsaavan. Kehuttuani vuolaasti suhteutettujen linjojen kuningattaria päästin Sarlotan verkkailemaan Sirpaa itsenäisesti. Korjaillessani esteitä sivummalle katsoin hymyssä suin niin työntekijääni kuin hevostani; painonsa arvoisia kullassa, molemmat.

[Lissu]

Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu,
yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa