Kuuralehdon Karnevaali "Karni"

[Pertti]

suomenhevostamma Kuuralehdon Karnevaali "Karni"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Rohkea, reipas ja mutkaton. Utelias uusista ihmisistä, seurallinen ja rakastava. Karni on kaikin tavoin ihanteellinen seurahevonen, sen kanssa käydään vanhainkodilla ja rojahdetaan kisapaikalla maaten heinäpaalien päälle - eikä tamma ole millänsäkään. Mitä mainion ratsu ja mukavin kisakaveri, Karnin kanssa kaikki tuntuu onnistuvan.

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt maasto
tiistai: koulua
keskiviikko: maastoesteitä
torstai: puomi-/kavalettitreeni
perjantai: verkkapäivä
lauantai: koulua
sunnuntai: esteitä

[narri]

17.06.2017 Karnevaaliaika lähestyy

Tarkemmin sanottuna juhannus, mutta Susirajassa duunia painetaan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Juhannukseksi olemme suunnitelleet omia pieniä grillijuhlia pihalle, hyvää ruokaa, juomaa, seuraa ja pitkään valvomista. Siis minä ja Lissu, muutaman tallilaisen olemme kutsuneet juhlimaan kanssamme ja nakittaneet muita epäonnisia sieluja tekemään juhannuksena tallia. Mutta sepä on vasta ensi viikon murheita, tämä viikko kulkee tuttuja uriaan. Karnin kanssa on saavutettu hyvää tulosta niin kotitreenissä kuin kisakentälläkin, eikä tamman näyttelyistä saama ktk-kelpoisuuskaan huono ole! Emme ole vielä päässeet Karnin kanssa tilaisuuteen asti, kun muitakin hevosia on riittänyt sinne kiikutettavaksi. Eipä sen kanssa onneksi mikään kiirekään ole.

"Lispe, kamera kaulaan", huikkasin toimistoon kiiruhtaessani satula ja suitset mukanani Karnin luo, joka odotteli rauhassa, että hoitaisin sen loppuun. Tammasta otettiin rakennekuvat viime viikolla, mutta nyt sain päähäni, että voisihan sitä kuvata myös liikkeessä! Tarkoitukseni oli vääntää tänään koulua viikko-ohjelman mukaisesti, mutta siinä samalla voisi hyvin kuvailla hevosta.
"Mulla oli jutut kesken", Lissu kitisi ilmestyessään Karnin karsinalle kamera kaulassaan. Säädin juuri tammalle turparemmiä päähän ja virnistin naisen suuntaan.
"Joo, kattelit myyntipalstoja ja tuskailit, miten talliin mahtuis vielä hevonen tai pari tai kymmenen", totesin naureskellen pyyhkien Karnin ohjat tamman kaulalta mukaani ja lähtien talsimaan kohti kenttää.
"No ehkä vähän."

Lissu jäi kentän reunalle kun kapusin Karnin selkään, alkukäynnit suoritin sopivan pienellä etäisyydellä Lissusta, jotta voisin samalla hölistä naisen kanssa kaikesta mahdollisesta. Pääasiassa Karnin menestyksestä sekä tietenkin uudesta hevosestamme - jonka ostimme Sorelilta huolimatta siitä, että talli on aika täynnä - ja asioista, joita kylillä tapahtui. Ne on aina tärkeää käydä läpi useampaankin kertaan, jotta ei vahingossakaan tipahda kelkasta.
Keräillessäni ohjia alkoi Lissu säätää kameran asetuksia, jotta voisi testailla niitä kun verryttelisin Karnia. Tamma tuntui ihan hyvältä, se reagoi nätisti pohkeeseen, mutta oli kenties hieman tahmea liikkumaan. Todennäköisesti lämmön vuoksi, onhan Takapajulaankin vihdoin saatu kesä ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Kyllä siinä itse kultakin hiljalleen katoaa innokkuus höntäillä ja säntäillä.

Tein Karnin kanssa perusasioita kouluratsastuksen parissa. Siirtymiset, laukannostot, askeleen pidennys ja lyhennys, taivuttelua ja asettelua, suoristusta unohtamatta. Lukuunottamatta sitä pientä tahmeutta Karni toimi kyllä oikein hyvin. Se teki täsmällisiä, hyviä siirtymisiä pelkästään istunnalla, taipui pohkeen ympärille (vasemmalle huonommin kuin oikealle) ja nosti laukat hyvin. Nostoja tosin jouduin pyytämään ensin useampaan kertaan, koska Karni siirtyi laikkaan vähän lompsahtaen.
"Ei ne kyl ollu nostoja, näytti vähän siltä ko hyytelöä tökättäisiin", Lissu vinoili kentän laidalta todetessani asian laidan hänelle. Näytettyäni kieltä naiselle keskityin pyytämään Karnilta vähän parempaa nostoa ja laukkaa. En viitsinyt laukkuuttaa tammaa kuumalla kelillä ympäri kenttää kierrostolkulla, joten napautettuani pari kertaa raipalla alkoi siihen laukkaan löytyä kaivattua menoa.

Siirrettyäni hikisen Karnin käyntiin lompsimme kentän laidalle.
"Tuli tosi hyviä kuvia, meen heti muokkaamaan!" Lissu ilmoitti.
"Etkä sit selaa myyntipalstaa ja vie tää talliin", ankara sävyni tuskin hillitsisi Lissua juurikaan, siltä se ainakin näytti, kun työnsin Karnin satulan naiselle. Itse kapusin aidalta takaisin tamman selkään ja suuntasin kohti varjoisaa metsää pitkin ohjin kävellen, siellä olisi mukavampaa lompsia loppukäyntiä.

[Lissu]

28.11.2017 Kauhean ihana Karni

Ruunikko tamma tuntui äärettömän hyvältä ravatessaan lävistäjällä lisätyssä ravissa. Tahdikas liike vei eteenpäin, kentän pikkulätäköistä roiskui vettä tamman jaloille ja vatsaan sekä saappailleni harmaan kavion iskeytyessä veteen. Juuri ennen kulmaa harjoitusraviin, aivan uran sisäpuolella vasen kierros. Karni kuulosteli tarkasti apujani, vastasi niihin nopeasti (muttei hutiloiden), halusi miellyttää, tehdä töitä. Koko koulutreeni oli ollut samanlaista sujuvan yhteistyön sinfoniaa.

Pyysin tammalta pidempää askelta, sitten lyhyempää, syvälle kulmaan, lyhyen sivun keskeltä suuri pääty-ympyrä. Taas syvälle kulmaan, askeleen pidennystä ja lyhennystä pitkällä sivulla, uusi pääty-ympyrä. Mustat jalat liikkuivat täsmälleen pyydetyllä tavalla. Hymyilin itsekseni, Karnin nöyryys ja positiivisuus olivat omiaan piristämään harmaata päivää.

En treenannut mitään tiettyä, vaan kävin läpi vähän kaikkea. VSR:n kenttäcup oli aivan oven takana, ja halusin hioa sileätyöskentelyn huippuunsa. Tamman suurin murheenkryyni, pohkeenväistö, oli sujunut ensiyrittämältä niin häkellyttävän hyvin, että olin jättänyt koko liikkeen siihen. Kaipa minä pelkäsin, että turhilla toistoilla Karni-parka menisi taas henkiseen ja vähän fyysiseenkin solmuun. Mikä siinä pohkeenväistössä on niin hankalaa..
Avot, sulut, pysähdykset, peruutukset, vastalaukka, myötälaukka, koottu askel, keskiaskel, lisätty askel.. Kaikki sujui, kaikki meni suorastaan naurettavan hienosti. Missä oli suoritusta hehkuttava kouluvalmentaja, missä vähintään kahdeksikkoja piirtelevä tuomaristo? Entä haltioituneena taputtava yleisö?

Päiväunissani, kaiketi.

Kaikkensa antanut, hienosti työskennellyt Karni käveli pitkin ohjin kaula pitkänä, rentona, pää alhaalla nuokkuen. Loppukäyntejä seurannut vapaamuotoinen vaeltelu vei minut vähän sinne tänne, kun annoin Karnin päättää suunnaan. Lätäkkö, pysähdys, turpa kohti porttia. Neiti oli selvästi valmis talliin ja pesulle.
Pesupaikalla ruunikko seisoi naurettavan ryhdikkäänä, kroppa yltä päältä vaahdossa, jokseenkin ylpeän näköisenä. Hymyilin, taisin ihan nauraa, ja työnsin porkkanan tamman huulien väliin kurotellessani samalla letkua. Ihana, ihana hevonen.