Nornaliekki "Noki"

[Pertti]

suomenhevosori Nornaliekki "Noki"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Komeahan se on kuin mikä, mutta valitettavan yksinkertainen. Aivot tuntuvat valahtaneen korvien välistä jalkojen väliin, ja meno on sen mukaista. Noen kanssa kyllä pärjää ja tulee juttuun, vaikka se osaa olla ihme hilluva testosteronimurkula. Komean ulkokuoren ja pienen aivokapasiteetin kaveriksi orilla on lahjoja ja kykyä kenttäratsastukseen.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: koulua (puomeja, kavaletteja?)
keskiviikko: maasto
torstai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
perjantai: esteitä
lauantai: koulua
sunnuntai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää

[Lissu]

21.06.2017 Kosto kaikista poneista (Sorel vierailee)

Noh, ystävä rakas, ehkä seuraavalla visiitillä pääsen ihan hevoskokoisten yksilöiden selkään ponien sijasta..? Tosiaan, Sorel kävi tänään liikuttamassa Nokea - eikä ori selkeästi ollut naisen ykkösvaihtoehto, mitä liikutettaviin tuli.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Sorel

"Teit tämän varmasti tahallasi! Näin kauniina kesäisenä päivänä laitat sitten minut tuon älypään satulaan?"
Tallilta kuului kailotusta ja naurua. Olimme viikonloppuna sopineet Lissun kanssa, että tulisin ratsastamaan heidän muutamalla hevosella. Toivoin todella, että ratsukseni olisi valikoitunut joku muu, kuin tämä oripoika. Tiesin tämän hevosen, olin kuullut, olin nähnyt ja kaikki todellakin tarpeeksi. Lissu nauroi makeasti tallin käytävällä, kun melkein istahdin lattialle. Tunsin vahingoniloa ja ruhtinaallista hilpeyttä tilanteeseen. Ei siinä muu auttanut, kun aloittaa operaati. Tämän tulen kostamaan sinulle vielä jonain päivänä, silloin kun sitä vähiten odotat. Puhisin lähes äänettömästi.

Avasin karsinan oven ja karsinan perällä seisoi raudikko hevonen, joka vain tuijotti minua. Se oli kiusallista. Aivan varmasti se punoo juonia ja temppuja. Astelin lähemmäksi ja ori kurotti kaulaansa ja haisteli kämmentäni. Se pärskähti ja laittoi korvat visusti niskaan. Ei ollut hyväskää ei... Astelin orin luokse ja taputin sitä kaulalle. Manasin taas ääneen, mihin olin lupautunut. Noki nosteli päätänsä ja vastusteli riimun laittoa. Ei hevonen nyt kauhean sotajalalla ollut, väsynyttä oli sen taistelu. Talutin hevosen käytävälle ja lähdin hakemaan harjapakkia varustehuoneesta. Käytävällä kuului kavion kuovinta ääni. Noki osoitti tylsistyneisyyttään minulle kuopimalla betonilattiaa minkä ehti. Komensin oria, jonka ilme kertoi kaiken. Harjasin hevosta, joka vähän väliä yritti napsaista minua lahkeesta tai paidanhelmasta. Mahasta ori kutisi pirusti ja se alkoi heittelemään päätänsä vimmatusti. Minä en moisesta jaksanut välittää. Varusteiden kilinä aiheutti selviä tuntemuksia ja koko hevonen alkoi steppailemaan käytävällä. Noki yritti omasta mielestään taidokkaasti vältellä satulaa, jota nostin hevosen selkään, tosin tämäkin erä meni minulle. Noki vaikutti todella pirteältä ja energiseltä, ehkä vähän jopa jännitti mitä tästä tulee...

Lähdin taluttamaan hevosta kohti tallin ovea, kunnes samassa Noki päätti ottaa viisi reipasta raviaskelta eteenpäin. Tähän en ollut varautunut mutta ihme kyllä, sain ohjat pidettyä kädessä ja pettynyt hevonen kääntyi minua kohti. Annoin muutaman voimasanan päästä suustani, ennenkun jatkoimme matkaa kohti kenttää. Olin tottunut nousemaan satulaan vauhdista, joten tämä hoitui helposti. Noki käveli kaviouralla kaula pitkällä, korvat hörössä ja pää kääntyili joka suuntaan. Missään ei näkynyt muita hevosia, oli todella rauhallista. Lissu saapui hetken kuluttua kentälle ja ilme oli kovin tyytyväinen. Keräsin ohjat ja kehotin orin raviin. Noki rykäsi oikein kunnolla eteenpäin ja jouduin tekemään ronskeja pidätteitä, että hevonen hiljentäisi vauhtiaan. Olin unohtanut, että ratsuni oli super herkkä pohkeista. Osasin kyllä käyttää painoapuja ja nyt sen todellakin muistin, että niitä tarvitaan. Yritin keskittyä tempon ylläpitoon ja siirryin isolle pääty-ympyrälle, jotta pystyin keskittymään paremmin. Noki narskutteli kuolaimia ja välillä heitteli päätänsä hermostuneesti. Pidätteitä sai tehdä koko ajan. Keskityin istuntaan todella tarkasti. Huomasin heti, jos painoni nojautui vähänkään eteenpäin, hevonen lisäsi kaksi pykälää lisää vauhtia. Siirryimme harjoitusraviin, jossa työskentely oli huomattavasti helpompaa. Hiljalleen ori alkoi kuuntelemaan ja kädelle tuntuma keventymään.

Aloin tekemään kahdeksikkoa ravissa. Aloin keventämään ja paketti horjui taas helpommin. Pidätteet menivät nyt kevyemmin läpi ja hevonen alkoi toimimaan hyvin. Hikihatussa jouduin tekemään töitä kaiken eteen, mitä siltä pyysin. Sisäohjassa ei saanut roikkua yhtään, muuten ori nosti päätänsä ja kaunis pyöreä muoto hävisi. Sisäpohjetta sai paukutella välillä mutta se ei hevosta haitannut. Jos unohdin hyvät ulkoavut, hevonen karkasi linjasta samantien ja alkoi oikomaan. Sain kuitenkin orin kulkemaan upeasti pyöreänä ja tekemään töitä selällään. Laukassa Noki kuumeni huomattavasti. En meinannut mitenkään saada sitä kulkemaan nätisti. Se laukkasi menemään kuin tuulispää! Ohjissa sai roikkua eikä istunnalla ollut mitään vaikutusta. Alkoi olemaan hermo pinnassa hiljalleen. Olisin halunnut laukata isolla ympyrällä hyvässä muodossa ja rauhallisella tahdilla, en mitään sen kummallisempaa. Nokea ei enää jaksanut kiinnostaa. Kun sain hevosen kulkemaan muutaman laukka-askeleen rauhallisesti ja hallitusti, lopetin sen heti siihen. Jatkoin ravissa voltteja ja avoja. Eipä lopusta paljon kehumista ollut, koska hevonen kävi sen verran lämpöisenä, ettei sitä enää saanut ruodittua kasaan. Jos kärsivällisyyttä olisi ollut tänään enemmän matkassa, en olisi lopettanut tätä näin. Nyt vain ei enää hermo meinannut pitää, mutta olin kyllä hevosen suorituksesta ylpeä. Olen nähnyt erittäin mielenkiintoisia esityksiä, mitä tämän hevosen kanssa on tehty ja siihen verrattuna, meillä meni todella hyvin!

[Lissu]

24.06.2017 Kuulumisia

Ihan kuin tässä olisi minnekään juhannusfestareille halunnut - tai ehtinyt. Kuten yleensäkin, Susirajan juhannus kului hevostelun merkeissä. Normaalien tallitöiden, valmennusten sun muiden lisäksi laitumillemme syntyi muutama juhannusvarsa, joiden kunniaksi oman väen grillijuhla muuttui vähän isommaksi tapahtumaksi, kun päätimme markkinoida varsojamme hyvän ruoan siivellä. Suunnitelma toimi kuin häkä! Etenkin Noen ja Leukun varsa herätti kiinnostusta, siinä määrin, että uuden kodin valitseminen oli hillittömän hankalaa.

Eilinen oli Noelle vähän hämmentävä päivä; ihan normaali (= vauhdikas) estetreeni, mutta eihän päivän ohjelma siihen jäänyt! Kun Susirajan tallialueella ja laitumilla pörräsi vieraita ja varsanostajia, Noki pääsi useaan otteeseen esiintymään niin ratsastettuna kuin liinassa esitettynä (käynti, ravi ja rakenne, sekä ylläripylläri jokunen kevätjuhlaliike). Epäilen vakaasti Noen korvien välissä soineen klassisen sirkusmusiikin, sellaista meno välillä oli. Ilmeisesti raudikko kuitenkin teki vaikutuksen joko liikkeillään, rakenteellaan tai niillä parilla näytöshypyllä, jotka otin sen kanssa pystylle ja okserille, kun Noen uunituore jälkeläinen kiinnosti niin kovasti.

Pitkälti eilisen esiintymisten vuoksi tälle päivälle suunniteltu koulutreeni pyyhittiin kalenterista ja korvattiin vähän kevyemmällä työskentelyllä. Aamutallin yhteydessä Noki tuupattiin tunniksi kävelytyskoneeseen, siitä tarhaan ja päivällä treenin virkaa toimitti juoksutus. Noen akut eivät tosiaan olleet nollautuneet, raudikko liikkui aivan yhtä energisesti kuin tähänkin asti - jestas, mitä pukkeja ori veti liinassa parin ensimmäisen laukannoston jälkeen! Mahtavatkohan tämän Duracell-pupun patterit loppua koskaan?

Ensi viikko menee näillä näkymin ihan normaalilla viikko-ohjelmalla. Tarkoitus on pyörittää Nokea muutamissa näyttelyissä, josko tästä saisi leivottua Championin. Loppukesälle voisi varata pari valmennusta, tässä kuussa on jo pidetty valmennusrutistus leahin johdolla kouluratsastuksen ja maastoesteiden parissa.

[Lissu]

Nyt olet kaiku ja tuuli
katoava iltatähti