Huvipuistohaaveri "Vimpula"

[Pertti]

suomenhevostamma Huvipuistohaaveri "Vimpula"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Nelijalkainen sämpylämme, Vimpula. Yleispainotteinen kaunokainen haluaa huomiota, muttei todellakaan tule hakemaan sitä - kyllä se on muiden tehtävä tajuta, että nyt rapsutukset kelpaavat! Tammalla ratsastaminen on periaatteessa ihan kivaa hommaa, kunhan Vimpulan kilometrin mittainen tekosyylista ei anna neidille aihetta nähdä mörköjä tai käyttäytyä muuten huonosti.

Päiväjärjestys
maanantai: sileätreeni
tiistai: verryttelyä sileällä (aamulla tai illalla kävelytyskoneeseen)
keskiviikko: esteitä
torstai: maasto
perjantai: vapaa
lauantai: sileätreeni
sunnuntai: puomeja / esteitä

[Lissu]

12.02.2018 Tavanomainen sileätreeni

Hyvässä ryhdissä, pää hieman kallellaan minua räpsyripset viuhuen katseleva Vimpula oli selkeästi huomionkipeällä tuulella. Hymyilin itsekseni, ihan tyypillistä Vimpulaa! Rapsutukset ja rakkaus olisivat niin kovin mukavia, mutta eihän niitä voi pyytää, ehei! Ihmisen pitäisi itse ymmärtää tarjota niitä.
”Kuulehan höppänä”, totesin tammalle aloittaessani harjantyven rapsutuksen, ”luulisi sinun jo hoksanneen, että huomiota voi ihan pyytää.” Vimpula vain sulki silmänsä, venytteli kaulaansa ja vähän ylähuultaan. Kylläpä rapsuttelu tuntui makealta!

Hieman venähtäneet harjaus- ja rapsutteluhetken jälkeen varustin tamman ja suuntasimme kentälle. Toivoin sormet ja varpaat ristissä, että neidillä olisi tänään hyvä päivä eikä mikään häiritsisi. Ainakin tallikäytävällä minulla oli jotenkin hirmu hyvä tunne Vimpulasta sekä tulevasta treenistä.
Hyvä tunne vahvistui askel askeleelta alkuverryttelyjen aikana. Läsipää liikkui mielellään, ei kauhistellut mitään tai keskittynyt ulkoisiin tekijöihin, kuten kentällä samaan aikaan pyöriviin ratsukoihin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, yleensä Vimpulaa joutuu muistuttelemaan, ettei kavereiden tekemisiin keskitytä, vaan huomion pitäisi olla omassa tekemisessä.

Ratsastin laajoja kaaria, voltteja ja ympyröitä, pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä (etenkin käynnin ja ravin sekä käynnin ja laukan välillä), pysähdyksiä, peruutuksia. Kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria joka askellajissa. Vimpula vastasi apuihini todella hyvin ja täsmällisesti, tamma liikkui mielellään hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, eikä minun tarvinnut kertaakaan pyytää aktiivisempaa liikettä. Herkkä neitimme toimi pienenpienillä avuilla ja oli tänään juuri niin hyvä ratsastaa kuin hevoselta vain voi toivoa. Etenkin ravityöskentelyssä tuntui, että ajatus olisi voinut riittää, niin herkästi ja tarkasti Vimpula reagoi. Kaiken kruununa tamman liike tuntui hyvältä ja kevyeltä, ei jumeja, nykimisiä, tahtirikkoja. Molemmat suunnat olivat melko tasavahvat (ainahan tämä on vähän vino oikealle, ja sitä työstetään koko ajan), Vimpula asettui, taipui ja suoristui hyvin. Takaosan sai hyvin alle. Ei valittamista, todellakaan.

Loppuravit ja -käynnit ratsastin ilman jalustimia. Vähän mummohölkkäillen, ehkä, Vimpula sai mennä pitkänä, rentona makkarana aika lailla omaan tahtiinsa. Hymy huulillani leveni koko ajan, ja sainkin tallissa kommenttia siitä, ettei melassiveden teko voinut olla sen virneen arvoista. Ei ollutkaan, mutta hyvin toimiva hevonen oli!