Murroksen Hohto "Hoopo"

[Pertti]

suomenhevosori Murroksen Hohto "Hoopo"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Energinen, pirteä kaveri, oikein mukava kaikin puolin. Mikään kapasiteetin ihmeteos tämä ei ole, eikä keskittymiskyvyn, eikä hidastamisen... Mutta se oli silti saatava, koska se on kiva hevonen, niin kerta!

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttelyä maastossa
keskiviikko: koulua
torstai: maastoesteitä
perjantai: verryttelyä sileällä
lauantai: vapaa
sunnuntai: kevyt peltotreeni

[Lissu]

29.09.2018 Hoopohölinää

Hoopo on ollut mainio ostos. Meillä asuessaan ori ei ole ihan hirveästi tehnyt, lähinnä peruskuntokautta peruskuntokauden perään. Ori kun oli jo ostettaessa kisannut täydet sijoitukset kahdessa lajissa sekä kantakirjattu RKTK-II -palkinnolla. Emme sentään ole pitäneet herraa täysin oloneuvoksena, vaan Hoopo on ollut jatkuvasti liikutuksessa (ja just viime torstaina myös maastoestevalmennuksessa!).

No, on Hoopo yhden tamman astunut meillä asuessaan. Pienhevosmittainen Lemmonliekki on PKTK-III -palkittu hopeanvoikko, kolmessa lajissa kisannut ja pärjännyt pikkuori. Ei yhtä komea kuin koistilalaiset velipuolensa Lieska ja Hurmos, mutta kapasiteetiltaan vähän parempi. Hoopo on kyllä ollut huvittava rakenneperiyttäjä; Lieska on ollut hiilikopio isästään, Hurmos vielä vähän samantyyppinen, vähän kevennetty ja urheiluhevosmallisempi ja sitten on Lempo, ihan eri pakasta vedetty puutarhatonttu. Mutta suoritushevosia Hoopon pojat ovat olleet, kaikki omalla tasollaan! Itse asiassa siinä määrin, että tässähän saa alkaa valmistelemaan herraa niin koulu- kuin kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluihin. Ihan hyvä juttu, ettei tätä ole pidetty oloneuvoksena..

narri ratsasti Hoopolla torstain maastoestevalmennuksen ja eilisen verryttelytreenin. Tänään voikko on viettänyt vapaapäivää. Huomista peltohölkkäilyvuoroa ei vielä ole varattu; ehkä tässä pitäisi itse nousta Hoopon selkään? Viime kerrasta onkin jo.. jokin tovi, sillä Sarlotta ja Krisse ovat ratsastaneet Hoopolla hyvin, hyvin paljon. Osin siksi, ettei Hoopo ole ainakaan minun käsiini sopiva. Kyllähän tällä ratsastaa, eikä voikko mikään huono tai epämiellyttävä ole, vaikka välillä pöljäileekin (etenkin tuulisella säällä). Kai ne henkilökemiat eivät mene yksiin, kun ori tuntuu vain peruskivalta perushepalta, eikä sellaiselta tapaukselta, jonka selkään haluaa nousta aina uudestaan.

Se on sääli, Hoopo kun on keskittyessään todella kiva kaveri oman tasonsa mukaiseen puuhailuun. Raukka Hoopo, kai tässä pitää mennä rapsuttelemaan sitä ja ihan oikeasti ottaa se huominen ratsastus itselleen, etten ihan laiminlyö hevosparkaa!

[Lissu]

27.11.2018 "Ai niin meil on tämäkin, pitäis varmaan joskus ottaa kuvia"

Mihin ihmeeseen aika oikein menee? Vastahan Hoopo meille tuli, ja nyt ori on KERJ-I -palkittu! Ensi kuussa vuorossa onkin rotulaatuarvostelu. Toki Hoopo tuli meille valmiiksi kisanneena ja näinpoispäin, mutta silti! Ei siitä nyt niin pitkä aika voi olla!

Ilmeisesti kuitenkin on. Jotenkin tämä iski tajuntaamme vasta nyt, kenttäjaoksen laatuarvostelun jälkeen. Sarlotta oli jo heittänyt aamulla maastolenkin Hoopolla (reipas verryttelymaasto, vähän taivutuksia ja väistöjä metsäpolkujen samoilun ohella; ori oli kuulemma ollut reipas, todella hyvin toimiva, sopivan herkkä ja kaikin puolin loistopeli), joten totesimme narrin kanssa aiheelliseksi ottaa Hooposta edes kerran kunnon poseerauskuvat. En nimittäin ihmettelisi, vaikka tässä kävisi niin, että ori ehtisi päälle parikymppiseksi ennen kuin kukaan tajuaa mitään.

Hoopo oli hieman ihmeissään, kun se haettiin jo toisen kerran sisälle ennen aikojaan, vieläpä niin lähellä ensimmäistä hakukertaa. (Kuvasimme Hoopon puolilta päivin; valoa ei riitä ihan hirveän pitkälle iltapäivään.) Klipattu, kaikin puolin siistissä kunnossa oleva hevonen oli nopeasti puunattu parhaimmilleen (vähän öljyä kavioihin ja kaikki kiillotustökötit käyttöön karvapeitteen ja jouhien kiillon maksimoimiseksi!). Ori itse ei ollut puunauksesta mitään mieltä, vaan nuokkui paikoillaan puolinukuksissa alahuuli pitkänä roikkuen.
narri varasi kameran, joten Hoopon esittäminen jäi minun vastuulleni. Hetken pohdittuamme päätimme suunnata yhdelle sänkipelloista ottamaan kuvia. Kevyt lumipeitto ja puiden valkea kuurakerros antaisivat mukavan taustan voikolle, vaaleajouhiselle hevoselle.

Niiden kuvien saaminen vain oli toinen juttu. Hoopo kyllä seisoi nätisti paikoillaan, kun sille totesi, että nyt seistään. Pääkuvia narri sai napsittua ties kuinka monta sarjaa, mutta ne rakennekuvat..! Korrektin asennon löytyminen oli niin hankalaa, etten edes muista, milloin olisimme joutuneet vekslaamaan askelta eteen tai taakse niin usein, tai ottamaan kiepin. Tai vaihtamaan paikkaa, jottei kuvausalue ole ihan tallottu. Hoopo jätti etuset todella herkästi alle ja kautta tai takaset turhan yhteen, eikä hevosparka ymmärtänyt yhtään, mitä siltä hain, vaikka koetin vähän raipalla houkutella oria siirtämään yhtä jalkaa kerrallaan. narri otti itse asiassa muutaman todella hauskan kuvan, joissa Hoopon ilme on ilmiselvä kysymysmerkki.

Vaikka rakennekuvien otossa kesti luvattoman kauan hyvän asennon löytymisen hankaluuden vuoksi, Hoopo seisahtui lopulta (vahingossa) riittävän hyvään asentoon. Ei täydelliseen, mutta sen verran hyvään, että katsoimme parhaaksi ottaa kuvat ja palata töihin. Paikoillaan ryhdikkäänä, nätisti korvat hörössä poseerannut aurinkohevonen sai palkakseen monen monta kuivattua ruisleipäpalaa, ja taisipa ruokakuppiin tipahtaa muutama porkkanakin.