Salmiakkitsaari "Tsaari"

[Pertti]

suomenhevosori Salmiakkitsaari "Tsaari"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Mahtipontisella nimellä paiskattu orivarsa sai nimensä puhtaasti olemuksensa mukaan. Turvan varttaan maailmaa katseleva hevonen, joka onneksi on erittäin suopea alamaisiaan kohtaan, ei mikään diktaattori. Siniverinen se joka tapauksessa on, ja sellaisena sitä pitää kohdella.

Päiväjärjestys
maanantai: kävelytyskone
tiistai: koulua
keskiviikko: esteitä
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: maastoesteitä
lauantai: koulua
sunnuntai: verryttelyä maastossa

[Lissu]

Tsaarin kenttäkurssi

Siitä on jo viikon päivän, kun Melina kävi moikkaamassa meitä (ja Tsaaria) perheineen. Ihana, hymyntäyteinen päivä jäi ainakin meidän mieliimme yhtenä kesäkuun kohokohdista! Kyllä Melinastakin vielä kenttäihminen leivotaan..!

Tämän merkinnän on kirjoittanut Melina

Siitä oli jo aikaa, kun olin viimeksi vieraillut Susirajassa, saatika ratsastanut vieraalla hevosella. Olin ihaillut pitkään narrin ja Lissun tekemää kasvatustyötä ja Susirajan pärjääviä hevosia, mutta liekö syynä talliemme painottuminen eri lajeihin, tiemme eivät olleet kohdanneet viime aikoina kovinkaan usein. Omasta tallistani löytyi tällä hetkellä yksi ainoa ratsu, jonka kanssa osallistuin kenttäratsastuskisoihin. Törmäsin eräissä kenttäratsastuskilpailuissa Lissuun, jolle avauduin pienoisesta kammostani, jonka olin kehittänyt koko lajia kohtaan. Sileän radan liihottelu kouluratsun kyydissä tuntui itselleni paljon luontevammalta, kuin rämäpäinen maastoesteiden ylitys – varsinkin oman kilpurini kanssa, jonka kanssa harvemmin vältyttiin vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta. Lissu arveli kammon johtuvan vain lempeän ratsun puutteesta, ja heitti puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan ilmoille ajatuksen, että voisin tulla joskus visiitille Susirajaan ja kokeilla lajia heidän hevosillaan.

Ajatus jäi kytemään, ja viimein lasten kesäloman alkaessa pakkasimme koko perheen voimin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Susirajaa. Olin toki varoittanut saapumisestamme etukäteen, mutta kaartaessani autolla tallin pihaan koko pesue kyydissä, Lissu asteli meitä vastaan leveä virne kasvoillaan: ”Päätit sitten tosiaan tulla!”.

Koska tarkoitus oli päästä maastovarman ja luotettavasti hyppäävän hevosen selkään, Lissu ilmoitti pilke silmäkulmassaan, etteivät nämä kriteerit jättäneet juurikaan vaihtoehtoja sopivan ratsun valintaan. Kävelimme mustan orin tarhalle, ja Tsaariksi esitellyn orin karva suorastaan kiilteli kilpaa auringon kanssa. Kauaa en ehtinyt hevosta ihastella, kun Lissu jo iski riimunnarun käteeni ja lähdin taluttamaan mannekiinin lailla vierelläni astelevaa uljasta Tsaaria perässäni talliin.

Hoitotoimenpiteiden jälkeen olikin jo aika hypätä selkään. Mieheni jäi kahden tyttäremme kanssa seuraamaan kentällä menossa olevaa nuoren hevosen ratsutusta, ja Lissun kanssa suuntasimme Susirajan maastoesteradan suuntaan. Matkaa radalle oli sen verran, että se kävi alkulämmittelystä. Matkan aikana rupattelimme Lissun kanssa niitä näitä, ja vähän siitäkin, mitä seuraavan tunnin tai parin aikana tehtäisiin. Erityisesti toivoin harjoitusta vesiesteellä, ja sellainenkin heidän maastoesteradaltaan kuulemma löytyi.

Onneksi päivä oli lämmin, sillä kastumiselta ei luonnollisestikaan vesiesteellä säästytty. Lissu antoi hyviä käytännönvinkkejä siihen, miten estettä kannattaa lähestyä, ja miten saan sekä itsestäni että ratsustani parhaan suorituksen irti. Olin saanut kieltämättä hienon hevosen alleni, sillä Tsaari työskenteli kuin kala, eikun hevonen, vedessä! Uljas musta tuntui nauttivan tekemisestään, eikä aikaakaan, kun pääsimme jo siirtymään haastavimmillekin esteille, saaden onnistuneita suorituksia toinen toisensa perään.

Treeniin vierähti lopulta lähes pari tuntia, ja olin lainaratsuni kanssa sekä hiestä, että vedestä märkä, kun lopulta saavuimme takaisin tallille. Lissu tivasi paluumatkalla, josko ostaisin mukaani kenttähevosen tai pari, ja lupasin jäädä harkitsemaan asiaa. ”Eihän nämä sen pöllömpiä otuksia taida ollakaan”, totesin vielä miehelleni liukuessani alas Tsaarin selästä. Tyttäremme halusivat vielä osallistua kiltin ja hurmaavan Tsaarin hoitamiseen, ja lopulta retkipäivä Susirajassa melkein vierähtikin koko päivän mittaiseksi visiitiksi. Kiittelin Lissua vuolaasti saamistani vinkeistä, ja ylipäätään siitä mahdollisuudesta, että pääsin kokeilemaan vähän vieraammaksi jäänyttä lajia osaavan hevosen kanssa kunnon puitteissa. Kotimatka omien koulutuuppareiden luokse taittui hymyssä suin.

[Lissu]

17.07.2018 Hellehölinöitä

Suorastaan kammottavat kesähelteet yhdistettyinä valtaviin hevospaarmoihin (muita öttiäisiä unohtamatta); ei mikään miellyttävin yhdistelmä. Ei hevosille, ei ihmisille, ei kellekään. Tsaari-parka on päätynyt, usean muun hevosemme tavoin, kokovartalobanderolliin, mörköpukuun tai kuten normaalit ihmiset sanovat; ötökkäloimeen ja -huppuun. Kyllä paikallisessa maatalousliikkeessä oli kuhinaa, kun me ja kaikki muutkin paikalliset hevosihmiset tappelimme viimeisistä ötökkäloimista! Hevosille sopivat ötökkämyrkyt taas jäivät (kuten yleensäkin) hyllyyn; täällä perähikiällä kaikki sekoittelevat tököttinsä itse.

Helteet ovat asettaneet rajoituksia myös treenaamiselle; eihän näissä helteissä jaksa ratsastaa, eivätkä hevoset liikkua kunnolla. Paitsi ehkä Haba, joka elää liikunnan riemusta. Tsaari ja muut normaalit hevoset kuitenkin liikutetaan mahdollisimman viileään aikaa (eli hyvin aikaisin aamulla tai myöhään illalla) tai karataan viileään maastoon, yleensä kahlailemaan vesiesteelle.
Maastoon karkasin minäkin. Tsaari tuntui enemmän kuin tyytyväiseltä päästessään varjoisaan metsään. Jokunen ötökkä eksyi silloin tällöin kiusaamaan oria ötökkämyrkyistä huolimatta (vaikka sekoittamamme tökötin haju onkin tyrmäävä – suurin osa hyönteisistä [ja vähän muistakin elävistä] karttaa sitä kyllä), mikä aiheutti ratsussani kiukkuista hännän huiskintaa sekä ajoittaista mahan alle potkimista. Tsaari-parka!

Ravissa pyysin Tsaarilta temponvaihteluita, pohkeenväistöä tien laidasta toiseen ja takaisin keskellä, siirtymisiä käyntiin ja raviin. Helle oli selvästi vaatinut veronsa, sillä ori tuntui hieman löysältä (vaan mikäs ihme tuo on, omatkin raajat tuntuvat lähinnä keitetyltä spagetilta!). Urhoollisesti uljas mustani kuitenkin toteutti kaikki pyyntöni vastaten apuihin yhtä hyvin kuin minä tahansa, vähemmän tappavan kuumana päivänä. Pidemmillä suorilla tienpätkillä tein vähän ravin sisäisiä siirtymisiä; oikein hyvä keskiravi, hieman löysä lisätty ravi (etenkin etuosa olisi saanut liikkua enemmän). Välillä raviin tuli tahtirikkoja Tsaarin potkaistessa vatsansa alle tai liikkeen muuttuessa askeleen tai parin ajaksi nykiväksi ja ärtyneeksi; ilmeisesti paarma pääsi puremaan.

Ainoat laukkapätkät olivat rentoa laukkaa Tsaarin itse päättämässä tahdissa; minä vain nostin laukan ja pidin reitin keskellä tietä, pyysin jälleen raville, vähän hölkkää, käännös ja sama toiseen suuntaan. Neljän rennon laukkapätkän jälkeen palasimme hölkkäravin ja käynnin kanssa kotiin. Voitte vain kuvitella, miten onnellinen Tsaari oli päästessään viileään suihkuun tallin pihassa! En edes käyttänyt oria sisällä, nakkasin varusteet sopivasti ohi kävelleelle Santerille ja pyysin tuomaan ison ämpärillisen melassia palatessaan. Melassivesi maistui Tsaarille aivan yhtä hyvin kuin epäilemättä tervetullut suihkuviilennys.

[Lissu]

15.09.2018 Flunssapotilas

Tsaari on ollut pari päivää karsinalevossa (lievän) kuumeen ja räkäisyyden vuoksi. Tässä on oltu koko tallin voimin sormet ja varpaat ristissä, ettei koko talli ota ja sairastu (ison yksikön huonoja puolia). Kyseessä on (myös päivystävän eläinlääkärin, veri- ja tulehdusarvojen sun muiden) pelkkä syysflunssa, ei onneksi mitään vakavampaa. Tsaari on saanut sairastaa omassa karsinassaan; jos tauti on tarttunut ja alkanut itämään muissa hevosissa, potilaan syrjemmäs siirtäminen on yhtä tyhjän kanssa. Ja jos joku flunssa on kiertääkseen koko tallin niin se myös kiertää.

Toistaiseksi muu talli on pysynyt, ihme kyllä, terveenä. Tsaari on hieman nuutuneen oloinen, mutta syö ja juo normaalisti, vaikkakin vähän hitaammalla tahdilla kuin yleensä. Toivottavasti tämä tästä hellittää ilman kovin pitkää sairastelua tai jälkitautia! Orin aamu- ja iltaruokaan lisättiin jo valkosipulia, josko se vähän helpottaisi räkäisyyttä.
Mikäli tauti ei kovin pitkity ja saamme Tsaarin pian takaisin normaalitreeniin, ori ilmoitetaan ensi kuun SLA-tilaisuuteen. Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta uljas flunssaisemme haki viime kuussa komean ykköspalkinnon. Alun perin ajatuksenamme oli ilmoittaa Tsaari jo tässä kuussa SLAhan, mutta olipa onni, että tilalle vaihtui toinen hevonen! Ei tätä reppanaa viitsisi nyt kuskatakaan yhtikäs minnekään, korkeintaan klinikalle, jos vointi tästä lähtee huononemaan. Toivotaan, että ei.

[Lissu]

Rauhaisaa lepoa, tsaarimme.