Harmorhia "Harmi"

[Pertti]

suomenhevosori Harmorhia "Harmi"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Ssssika. Harmi on älykäs, röyhkeä hevonen joka käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet olla possu. Se tekee, jos sitä itseään kiinnostaa - on ihan tuulen suunnasta riippuvaista, kiinnostaako sitä vai ei.

Päiväjärjestys
maanantai: verryttelyä maastossa
tiistai: esteitä
keskiviikko: koulua
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: puomeja + koulua
lauantai: maasto
sunnuntai: pikkuesteitä (max. 60cm)

[Lissu]

04.01.2018 Harmin paikka

Koko talli toivoi Mortian fiksun luonteen tasoittavan Valheen ja Harmon vaikutusta, mutta kun ei niin ei. Pikemminkin päin vastoin. Harmista tuli kovasti isälinjansa oloinen hevonen, niin hyvässä kuin (etenkin) pahassa ja emän luonne toi siihen mukaan lähinnä älyä sikailla entistä kavalammilla tavoilla. Aivan isänsä veroinen komistus tämä ei ole, vaikka R-suunnan KTK-II -palkittu kantakirjaori onkin. Rakenteen pieni takapakki ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Harmin ah-niin-ihanaan persoonaan, joka on taannut monta vähemmän auvoisaa hetkeä Susirajan mailla.

Olemme pariin otteeseen pohtineet voikon ruunaamista, mutta pohdinnat ovat aina päätyneet siihen, että vika on korvien, ei jalkojen, välissä. Olisikin siellä, niin ongelmat voisivat kadota eläinlääkäriä käyttämällä. Nuppivikoja kun ei käy leikkaamalla korjaaminen.
Olkoonkin, että Harmi osaa olla kaikin puolin ikävä ja hankala hevonen (mokoma on vähän turhankin älykäs!), se on osoittanut olevansa käyttöhevonen. Ainakin silloin, kun sitä sattuu huvittamaan ja kiinnostamaan. Aloittaessamme Harmin ratsutuksen emme olleet lainkaan varmoja, mitä tästä kaverista oikein tulee vai tuleeko mitään. Niin vain me olemme tehneet Harmilla tulosta koulu-, este- ja kenttäkisoissa – niinkin paljon, että voipalluramme on siirtynyt sivuun aktiivisesta kilpakäytöstä. Tämän lisäksi Harmi on tarkoitus ilmoittaa tammikuun ERJL-tilaisuuteen. Orin omat tulokset ovat enemmän kuin riittävät, samoin jälkeläisten.

Niin, jälkeläisten. Harmilla tosiaan on kolme jälkeläistä, eikä yksikään asusta Susirajassa. Yksi ei edes ole Susirajan vaan Kaunovaaran kasvatti. Me vähän emmimme Harmin jalostuskäyttöä (omaan talliin olisimme joka tapauksessa teettäneet hyvin todennäköisen Harm-ärsytyksen numero neljä), sillä vaikka tämä isälinja onkin tehnyt hyviä käyttöhevosia, luonne tuntuu periytyvän melko vahvasti. Vähän liiankin vahvasti, jos totta puhutaan.

Kaunon Virvaliekki, P-suunnalle KTK-III -palkittu, koulupainotteinen helppo A-tason ratsu. Oivallinen kouluratsu, vaikka luonteesta sekä käsiteltävyydestä noin muuten huomaakin, minkä isälinja tuotoksia se on. ”Eki” ei kuitenkaan ole läheskään niin paha kuin isänsä.
Harmohaituva, R-suunnan KTK-III -palkittu ori. Yleisratsu, tehnyt komean uran kouluradoilla sekä hankkinut roppakaupalla estesijoja sekä muutaman kenttäsijan. ”Tarmo” meinaa pitkästyä helposti ja on melkoinen kahlekuningas, esteistä innostuva kaveri. Ei tosiaan niin paha kuin isänsä, vaikka suvun vaikutus näkyykin. Etenkin siinä pitkästymisessä ja omaehtoisen viihdykkeen keksimisessä.
Huvihuuma, joukon ainoa tamma, R-suunnalle KTK-III -palkinnolla kirjattu. Suora lainaus tamman omistajalta; Humpalla ei ole kaikki muumit laaksossa. Valitettavasti tammalla on vähän vaatimattomat liikkeet ja hyppytekniikkakin keskinkertainen, vaikka kapasiteetti onkin heA/100cm. Humppa on menestynyt etenkin kenttä- ja esteradoilla, koulusijoja on huomattavasti vähemmän.

Hyvät tammat ovat toki varmasti pehmentäneet jälkikasvun luonnetta, ja ehkä Mortiankin vaikutus näkyy seuraavassa polvessa? Täytyy valita Susirajaan jäävän Harmivarsan emä hyvin, hyvin tarkkaan, emme halua ainakaan vahvistaa isälinjan luonnetta. Sen pehmentäminen ja loiventaminen olisi kiva ylläri. Joka tapauksessa, tällä otannalla olemme äärettömän tyytyväisiä, että olemme käyttäneet Harmia jalostukseen. Vaikka se luonnepuoli onkin jättänyt toivomisen varaa.

Sen sijaan olen äärettömän tyytymätön siihen, että Harmi on tällä viikolla rikkonut kaksi kuivatusloimea, tallonut toisen etukenkänsä irti (onneksi kavio ei lohjennut, kenkä vain lähti), sikaillut talutettaessa ekstrapaljon ja ollut aivan hirveä ratsu - ja se on paljon sanottu, niin kamala Harmi on normaalinakin päivänä. Kyllä, tätä kelpaa lähteä näyttämään laatuarvostelutuomareille! #kadunjovalmiiksi

[narri]

04.01.2018 Lisää Harmin paikkoja

Lissu kirjoitti omat muistelonsa Harmin elämästä ja koin itse tarpeelliseksi tuoda soppaan omia näkemyksiäni kauhukakara Harminpaikasta. Onhan tämä tosiaan komea ja edustaa minulle tärkeää isälinjaa (Harmoiri oli hieno, joskin raivostuttavan ihana ori), suorittaa hienosti ja on periyttänyt rakennetta sekä käyttöominaisuuksia (ei puhuta siitä luonteesta), mutta ihan oikeasti. Jokainen päivä on erilainen sota ja taistelu.

Sen lisäksi, että Harmi on "rikkonut kaksi kuivatusloimea, tallonut toisen etukenkänsä irti (onneksi kavio ei lohjennut, kenkä vain lähti), sikaillut talutettaessa ekstrapaljon ja ollut aivan hirveä ratsu", se on syönyt tarhakaverinsa häntäruodon melkein paljaaksi jouhista ja antanut tarhakaverin nyrhiä oman harjansa ihanan epätasaiseksi.
Olemme laittaneet Harmin ja Riiviön samaan tarhaan, koska ne jopa toimivat yhdessä. Parastahan olisi saada oreille kaveri, joka leikkii niiden kanssa, mutta ei päästä tilannetta riistäytymään käsistä. Tammoissa meillä olisikin sellaisia, mutta oreissa ei niinkään.

Riiviön ja Harmin kaveruus on toisiksi paras vaihtoehto. Orit eivät juuri toisiaan hillitse, mutta ainakin kaikki ylimääräinen energia purkautuu hevosenleikkinä eikä vieläkin enempänä sikailuna. Molemmat pojat kun ovat sellaisia, että tarhaan kaverin kanssa laitettuna ne vain kärttävät ja kärttävät kaveria leikkiin, vaikka kaveri haluaisi juoda, syödä tai levätä. Mutta kun ei. Harmi ja Riiviö sen sijaan keskenään leikkivät kaiken päivää, sitten vähän syövät ja juovat, leikkivät, kisuavat ja leikkivät lisää. Mukavahan se on katsella onnellisia poikia! Kunhan vain sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" ei pitäisi niin hyvin paikkaansa...