Pikkuritus "Piru"

[Pertti]

suomenhevosori Pikkuritus "Piru"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Lissun TÄYTYYSAADA-hevonen, josta koko talli valittaa, miksi. Samankaltainen salakavala sika kuin Jymy - mutta huomattavasti älykkäämpi ja inhottavampi käsitellä. No, ainakin se on hieno ja suorittaja.

Päiväjärjestys
maanantai:
tiistai:
keskiviikko:
torstai:
perjantai:
lauantai:
sunnuntai:

[Lissu]

16.05.2018 mori moikkaamassa Pirua

Ah, ihana rakas ystävämme mori-mori saapui tänäänkin ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Sekä tekemään vähän töitä, koska miksi ei?

Tämän merkinnän on kirjoittanut mori-mori

"Piru on vähän sellainen... persoona. Ei päästetä hirveen mielellään ketään ulkopuolisia sen selkään, mutta säähän et oikeestaan oo ulkopuolinen, vai mitä?" selitti Lissu naama hullunvirneellä minun tuijottaessani karsinassaan seisoskelevaa Pikkuritusta. Kun paikkana on Susiraja ja hevosen nimenä Piru, tulee vähintäänkin sellainen heeeeetkinen! -fiilis.
Ennen kuin ehdin sanoa juuta taikka jaata, seisoi Piru jo ketjuissa käytävällä. Korvat tötteröllä minua tuijottava ori ei kieltämättä vaikuttanut Pirulta missään muodossa, mutta oi kun tietäisinkin... Kamppeet niskaan ja kohti kenttää, siis!

Lissun kannustavien "älä sitten päästä ohjista" ja "onneksi sullon housuissa silikoniset kokopaikat" -kommenttien jälkeen suuntasimme hipsuttelemaan uraa pitkin. Piru vaikutti vielä tässäkin vaiheessa erittäin mukavalta kaverilta, ja päästessämme ravailemaan fiilis vain vahvistui - tasaisin askelin eteenpäin liihotteleva ori hakeutui itse muotoon, liikkui omalla moottorillaan ja kulki muutenkin kuin kunnon kouluratsu. Ihan eri maata kuin meidän tallin Susirajalaiset. Eiku.

Ensimmäiset laukannostotkin menivät hyvin. Laukka pyöri helpon oloisesti ja hetkittäin mietin, että pitikös tässä ratsastaakkin. Aina siihen saakka kunnes kirjaimellisesti unohdin ratsastaa, ja Piru päätti pistää rallitellen. Silmänräpäyksessä kenttä muuttui Pirun personal laukkaradaksi ja kun viimein sain orin pysäytettyä noin kolmen kierroksen jälkeen, palattiin takaisin koulumoodiin ja jatkettiin raviympyrällä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sen sijaan että Lissu olisi ollut jotenkin huolissaan kyydissäpysymisestäni, nauroi nainen katketakseen otsa kentän aidantolppaa vasten. "Siis anteeksi mitä äsken juuri tapahtui?" kysyi naiselta ja sain vastaukseksi vais yläpeukun. Jes.
Muutaman rauhallisen laukkaympyrän jälkeen siirryimme tekemään avo- ja sulkutaivutuksia ravissa. Avotaivutukset Piru suoritti pirun hyvin (ahhahahhaa aim hilarius), sulkutaivutusten sijaan ori tarjosi aikalailla kaikkea muuta väistöistä peruutuksen kautta pukkipyrähdyksiin. Siinä vaiheessa kun kuski valui hikeä ja oli jo lähes luovuttamassa koko halvatun sulkutaivutusten suhteen, päättikin Piru, että nämähän on ihan jees. Myös laukassa. Ota nyt tästä sitten selvää.

Loppukäyntien aikana huomasin Lissun hävinneen kentän laidalta. Ei yleensä päästetä ulkopuolisia Pirun selkään, mutta säähän varmaan pärjäät yksin täällä... Olen otettu? Loppukäynnit Piru onneksi meni ilman kommervenkkejä, itseasiassahan tämä on ihan ok hevonen. Noin niinkuin Susirajalaiseksi Piruksi.

[Lissu]

06.01.2019 Päätöntö Pirupohdintaa

Vuosi alkoi Pirun salakavalalla oikuttelulla; lensin ensimmäisenä päivänä selästä ja toisena päivänä Piru ryntäsi tarhan portista sisään sellaisella vauhdilla, että onnistui tönäisemään oria taluttaneen Sarlotta-paran aitaan pahki. Onneksi sen enempää Sarlotalle kuin minullekaan ei sattunut mitään!

Muuten Piru on käyttäytynyt mallikelpoisesti. Viime vuoden viimeiset kuukaudet sujuivat todella rauhallisissa, hyvissä merkeissä; salakavala ruunikkomme käyttäytyi hyvin ja toimi treeneissä moitteettomasti. Jotenkin tuntui, että Pirun täsmäisku olikin oikeastaan vain ajan kysymys.
Käytöksensä vuoksi ori on todella hankala. Olemme narrin kanssa pohtineet monet kerrat, mitä tämän kanssa tehdään vai tehdäänkö mitään. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, ettei ruunaamisesta olisi mitään riemua, ja ainakin toistaiseksi ori on ollut (ajoittaisesta piruilustaan huolimatta) sen verran hyvä käyttöhevonen, että.. Niin. Piru ei ole koskaan katkonut kenenkään luita, muttamutta. Ikä on ehkä vähän tasoittanut Pirun halua toteuttaa korvaansa kulkeutuvia pirullisuuksia. Pirua käsittelee vain talliväki (korkeintaan dookie, mori-mori tai vastaava tuttu ammattilainen, joka tietää mitä tekee ja millainen hevonen on), eikä tämä ole läheskään yhtä paha kuin osa vähän.. lohikäärmemäisistä tammoistamme.

Siitä huolimatta olemme jokusen kerran pohtineet Pirun luonnetta ja sitä, miten vahvasti se periytyy eteenpäin. Orin toistaiseksi ainoa varsa ei ole järin pehmeä ja lempeä tapaus. Todennäköisesti Piru saa ainakin yhden varsan lisää, joka jää meille Susirajaan joko iloksi tai riesaksi. Todellakin toivon, ettei Pirun luonne periydy – tässä on niin hyvännäköinen, muuten todella kiva kilpa- ja harrastehevonen, jolla on hieno suku! Ja sitten on se luonne, iso ’mutta’-lause.
Vaikka asiaa kuinka pohdin (oliko tässäkään runoilussa mitään tolkkua?), totean aina saman; haluan uskoa, että Pirusta saa jälkeläisen, jossa on isänsä hyviä ominaisuuksia ilman salakavaluutta.