|
Post by Pertti on Nov 27, 2017 17:10:14 GMT 2
suomenhevostamma Kahmon Varjovisertäjä "Tityy" Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä. Omat sivut.Tämän elikon kanssa tulee usein naureskeltua lapsuuden huonoja hevospelejä. Pysy hevosen selässä sen pukitellessa voittaaksesi sen luottamuksen. Tityy ei kyllä pukittele, mutta se ei todellakaan ole ystäväsi ennen, kuin olet tutustunut siihen vähän paremmin. Päiväjärjestysmaanantai: maasto, voi hypätä tiistai: koulua keskiviikko: rento maasto (mahd. ajaen) torstai: koulua perjantai: kavaletteja lauantai: esteitä sunnuntai: verryttelya sileällä
|
|
|
Post by narri on Nov 27, 2017 22:17:57 GMT 2
27.11.2017 Pikkulintu lentää
Tityyn kanssa kisaura on edennyt melko hyvin. Teimme tosin perinteiset susirajalaiset: yleispainotteisena ostettu tamma päätettiin vaihtaa painotukseltaan kenttäpainotteiseksi, niitä me kun kuitenkin kasvattelemme. Lisäksi tamma on sen verran lahjakkaaksi osoittautunut esteiden lisäksi maastoestetouhuissa, että ihan turhaa tuhlata sen lahjoja. Ei yleispainotteisuus toki tuhlausta ole sillä tavalla, muuten meillä ei olisi yhtäkään yleispainotteista hevosta. Mutta Tityyn kanssa ei ollut yhtään hyvää syytä pitää sitä vain yleishevosena, kun saimme ajatuksen alkaa kisata sillä kenttää ihan tosissaan. Tai siis minä sain ajatuksen, ja ryntäsin sitä tallitupaan esittelemään kuin meillä ei olisi ikinä ollut yhtään kenttähevosta aikaisemmin. Lissu katsoi minua hetken kuin olisin idiootti (mitä siis olenkin) ja totesi, että jooooo..? Kyllä Tityystä voi tulla kenttähevonen, miksi ei..? Ja niin Tityystä tuli kenttähevonen.
Ei siitä sen enempää. Tänään kenttähevonen pääsi maastoilemaan, mikä on sen perushommaa. Olisin lähtenyt muuten maastoesteille, mutta keliolosuhteet estivät. Tai oli meillä maastoesteitä sopivissa paikoissakin, mutta en saanut niistä sellaista treeniä kuin olisin halunnut, joten jätin kokonaan välistä. Maastossa täytyy käydä tekemässä vähän lumitöitä ennen kuin siellä voi treenata joka puolella (ja tietenkin vesieste on pois laskuista, itsestäänselvyydet heipä hei). Lähdin siis Tityyn kanssa tekemään muuten vain reipasta lenkkiä, hankitreeni ei ole vielä mahdollista, valitettavasti. Lunta on, mutta ei vielä kunnon hankia. Niinpä ajattelin tehdä laukannostoja ylämäkeen, intervallit kävivät mielessä myös, mutta lopulta totesin, että ennemmin niitä nostoja. Kestävyyskunto tammalla on valmiiksi hyvä. Niin tosin muukin kunto on, täydessä kisakunnossa, mutta silti. Ihan vain koska mietin sen olevan parempi vaihtoehto. Eipä siinä paljoa muita syitä ollut.
Tityy lähti tapansa mukaan innokkaasti maastoon ja muistelin huvittuneena niitä alkuaikoja, kun Tityytä alettiin ratsuttamaan. Se toki oli meillä vieroitusikäisestä asti, niin asiat olisivat voineet mennä vieläkin huonommin. Jos olisimme olleet ihan vieraita silloin, kun sitä alettiin ratsuttaa. Oli meillä silti oma kasamme ongelmia. Jouduin pidättämään tammaa aika paljon käynnissä, sillä se olisi kovasti halunnut nostaa ravin etukäteen. Lopulta Tityy malttoi rauhoittua kävelemään, joskin askel oli kiireinen ja odottava. "Otahan rauhassa", mutisin keräillessäni ohjat paremmin käsiini ja pyysin tammaa raville. Vähän se meinasi lähteä tykin suusta, kuten sillä on metsikössä tapana, mutta pyysin vähän vähemmän vauhtia ja lopulta Tityy asettui ravaamaan nätisti eteenpäin. Työstin tamman kanssa hieman avoja siinä matkan varrella. Raudikko taipui nätisti, vaikka välillä meinasi poikittaa hieman liikaa samalla, kun valui kiireiseksi. Omien apujen tarkastaminen kuitenkin auttoi, kun pyysin sitä hieman hidastamaan edestä ja kevensin pohjeapua.
Ennen laukkamäkiä annoin Tityyn kävellä vähän aikaa ja puhallella hetken. Tamma selvästi innostui lähestyessämme mäkiä, siellä kun perinteisesti otetaan laukkaa. Pidätin sitä sen verran, että ehdimme rinteeseen ennen nostoa. Ensimmäiset nostot olivat vähän, no, eivät nyt nostoja. Selättömiä laukkaanlähtöjä, kun Tityyllä oli niin paljon virtaa, ettei se oikein malttanut odottaa kunnolla. Hidastin tamman takaisin käyntiin, tein paremmat valmistelut puolipidätteellä ja pyysin laukan uudelleen. Tityy alkoi oikeasti nostaa laukkaa eikä enää singahtanut siihen ilman selkää. Pari askelta laukkaa, ja takaisin käyntiin. Palailimme jälkiämme takaisinpäin, kun rinteet loppuivat ja teimme samanmoisen homman toiselle puolelle, jotta Tityyn molempia laukkoja olisi tullut tasaisesti. Tamma alkoi olla siinä kohtaa jo niin hyvin pöllöenergiansa purkanut, että nostot sujuivat siististi, vaikka hieman turhaa vauhtia oli edelleen. Vaikka Tityy olisi sitä varmasti arvostanut, tänään ei laukattu sen kummemmin. Kiersimme takaisin toista lenkkiä pitkin, rauhallisesti ravaillen. Välillä annoin tammalle hieman enemmän ohjaa ja tilaa päättää ravin vauhdista itse, säädellen sitä ainoastaan kevennyksellä.
Tallissa Tityy sai melassimehut, pesut ja pääsi karsinaansa kuivattelemaan. Vähän ehkä tungin sen naamaan myös porkkanaa, kun onhan se nyt hieno pieni tamma!
|
|