Mortalia "Tintti"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Mortalia "Tintti"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Oman elämänsä Houdini ja viihdeartisti, tai ainakin hyvin lähellä sitä. Mistä vain karkaava tamma kaipaa jatkuvasti tekemistä ja älyllisiä haasteita, jotta ei alkaisi perseillä. Aina tietoinen ratsastajan virheistä ja heikkouksista, aina valmis käyttämään niitä hyväkseen.

Päiväjärjestys
maanantai:
tiistai:
keskiviikko:
torstai:
perjantai:
lauantai:
sunnuntai:

[Lissu]

Myös pikku Tintti pääsi toukokuisten vieraidemme käsiteltäväksi.

Tämän merkinnän on kirjoittanut Saana (VRL-05810)

”Hei, Lissu pyysi meitä laittamaan pari hevosta valmiiksi tunneille, niin laitat sä vaikka Tintin kuntoon?”, Julia kysyi ojentaessaan minulle punamustan riimunnarun. ”Se on karsinassaan tossa oikealla .. mä meen hakee Valman tarhasta.”, hän lisäsi ja jätti minut etsiskelemään itsenäisesti käsiini Tintiksi mainitun hevosen harjat ja varusteet. Astelin tamman karsinalle lopulta vihellellen satula sylissäni ja laskettuani kantamukseni alas käsistäni, avasin karsinan oven ja hyvä etten saanut suomenhevosta samantien syliini. ”Ptruu, vähän rauhallisemmin nyt.”, naurahdin kun punaruunikko alkoi heti tunkea päätään syliini ja nyhtää takkini helmaa. ”Tulehan tänne.”, kehotin ja siirsin tamman sivummas ovelta sitoakseni sen karsinan kaltereihin kiinni. Kun käännyin nostamaan harjakorin Tintin karsinaan ja pengoin käsiini kumisuan, yllätyin kääntyessäni takaisin tamman puoleen siitä, ettei se enää ollutkaan kaltereissa kiinni. Riimunnaru roikkui maassa ja Tintin turpa olikin jo seuraavana harjakopassa. ”Mitä …”, mutisin ja nostin kiireellä tamman pään ylös. ”Ainiin, Tintti kannattaa muuten ottaa käytävälle ristikiinnitykseen, se osaa avata solmut.”, talliin juuri takaisin oman hoidokkinsa kanssa astellut Julia vinkkasi. ”Vai niin.”, hymähdin. ”Että sellainen tapaus sitä ollaan vai.”, tökkäsin Tinttiä pehmeästi turvalle sormellani ennen kuin talutin tamman karsinasta ulos ja käänsin sen käytävällä ympäri pongattuani lähimmän paikan, mihin suomenhevosen saisi kiinni puolelta ja toiselta. ”Se on muutenkin semmoinen häärä, niin pikainen harjaus ja varustaminen riittää.”, Julia jatkoi minun taputellessani Tinttiä kaulalle. Eipä siinä sitten mitään, täytyi vain tarttua reippaasti toimeen!

[narri]

09.07.2019 Tintti taituroi

Tintti meinaan taituroi itsensä tänään saikulle. Tai ei varsinaiselle saikulle, mutta pari vapaapäivää se itselleen ansaitsi. Kun lähdin hakemaan tammaa tarhasta liikutusta varten havaitsin, että se ei ole tarhassaan. Tämä nyt ei ole mikään varsinainen uutinen tai yllätys, sitä sattuu harva se päivä, mutta tällä kertaa Tintti ei ollutkaan kirmannut huisin pitkälle! Ja antoipa vielä suosiolla kiinnikin, mikä tietenkin sai huolestusanturit saman tien nousemaan pystyyn. Tamma talliin ja tutkimaan, vaikka syytä ei tarvinnutkaan etsiä pitkältä. Tintti oli onnistunut aiheuttamaan itselleen hienon haavan takajalkaan karkumatkallaan.

Eipä siinä muuta kuin pesemään ja tutkimaan. Tinttiä ei olisi kiinnostanut lainkaan paikallaan seisominen ilman huomiota! Takajalan räplääminen ei riittänyt huomioksi. Kutsuttuani Lissunkin tutkimaan ja miettimään totesimme, että haava ei ole paha, se oli melko pitkä ja näytti rumalta, mutta ei mikään syvä eikä Tintti sen enempää draamaa siitä repinyt. Sen verran tamma kuitenkin tuntui varovan kinttuaan, että totesimme, ettei pari vapaapäivää nyt tilannetta ainakaan pahenna. Pitää vain huolehtia siitä, että Tintillä on kylliksi oksia ja muuta kivaa tarhassa sekä Hätsiu seuranaan, niin se ei ehkä tylsisty kuoliaaksi. Mutta kaiken kaikkiaan mikään ei mene ainakaan huonompaan suuntaan, jos tamma päivän-pari saa vain olla ja rouskuttaa heinää. Tintti kun onneksi ei ole edes niitä hevosia, joiden lihominen huolettaisi.

[narri]

31.07.2019 Hampilääkäri

Tintillä oli jälleen vapaapäivä, tosin tällä kertaa ihan suunnitellusti toisin kuin alkukuusta suunnittelemattomasti. Havaitsimme tammassa pientä epämääräisyyttä ratsastaessa, tai siis, jos nyt tarkkoja ollaan, tavallista enemmän epämääräisyyttä. Asiaa pohdittuamme ja käänneltyämme tajusimme, että Tintin hammastarkastusaika lähestyi ja suun voisi oikeastaan katsoa läpi jo nyt. Ei kun varaamaan aikaa eläinlääkäriltä (toki muitakin tässä kesän ja syksyn taitteessa raspattavia sitten raspailtiin, kun kerran ell oli tulossa).

Kuten tavallista, Tintti käyttäytyi kuin eläinlääkäri olisi paras asia maailmassa Hätsiun ohella. Miksi ihmeessä tämä elikko rakastaakaan niin paljon ihmistä, joka nipistelee ja piikittää sitä... Ei voi ymmärtää. Joka tapauksessa tamma olisi varmaan ollut onnesta soikeana vaikka elli olisi vääntänyt sen solmulle, ei rauhoitusta, ei kiinnipitoa, vain suunavaaja ja Tintin pää sopivaan kulmaan.
Piikkejähän siellä. Tintille oli kehittynyt melkoinen vuori paikkaan, jossa sillä tavallisestikin löytyy piikkiä, tällä kertaa se oli vain hieman pahempi kuin yleensä. Syytä mietittyämme totesimme, että varmaankin laidun on saanut tätä aikaan, ehkä, mahdollisesti, mistä tietää. Ota näistä sitten aina selvää, mutta oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut Tintin kanssa. Puuroja ei syötetä tavallista enempää, kuolain ei ole vaihtunut, ratsastettavuus on ollut sama... No, oli syy mikä hyvänsä, Tintti sai hammashoitonsa ja vaikka sille ei tuupattukaan rauhoittavaa, se pääsi silti vain laitumelle. Ei tuntunut Tinttiä juuri haittaavan.