Kalavaras "Varvas"
Nov 10, 2014 8:56:37 GMT 2
Post by Lissu on Nov 10, 2014 8:56:37 GMT 2
10.11.2014 Huikauhia nyt jännittää!
Ilmoitimme kolme hevosta ERJ:n ylimääräiseen laatuarvostelutilaisuuteen, ja Varvas oli yksi ilmoitetuista. Minua ainakin jännittää niin, että hyvä kun kengissäni pysyn! Varvas on kuitenkin meidän Katiskamme ihana ja älyvapaa poika, jonka mahdollista palkintoa pohdiskelin jo edellisessä päiväkirjamerkinnässä. Toivottavasti Varvas tekee kerrasta kunnon tuloksen eikä jää tyyliin pistettä vaille seuraavaa palkintoa, koska silloin mokoma joutuu Cuprääkkiin --- treeniin, treeniin! Nyt sormet ja varpaat pystyyn Varpaan puolesta!
Aiheeseen sopien tänään oli vuorossa estetreeni. Ruunikko pömeltäjäisemme ei meinannut malttaa kävellä tarhasta talliin kunnolla, ja orin harjaaminen ja varustaminen oli tänään ihan oma operaationsa. Koetahan siinä satuloida hevosta, jonka selkä ei äkkiä olekaan siinä, missä sen piti olla!
Olen kuitenkin ninja ja vähän turhankin tottunut Varpaan edesottamuksiin, joten selvisin varustamisesta voittajana. Valitettavasti alkuverryttelyistä tuli (taas) tahtojen taistelua, kun ratsuni aivojen rippeet karkasivat Bahamalle saman tien, kun hevonen hoksasi kentällä olevat esteet. Aina, joka pirun kerta sama tappelu, kun pitäisi hypätä – hevosta ei meinaa saada verryteltyä, kun se innostuu esteistä. Pitänee joskus ihan suosiolla tehdä alkuverryttelyt maaston puolella tai pellolla, niin on edes teoreettinen mahdollisuus siihen, että Varvas keskittyy. Tosin myös maastossa ja pellolla voi orin mielestä olla niin pohjattoman jännää, ettei ratsastajaa ehdi / malta / muista kuunnella.
Pitkien ja työläiden alkuverryttelyjen jälkeen pääsimme ottamaan verryttelyhyppyjä pikku ristikoille ja pystyesteille. Onneksi Varvas toimii esteillä (lähes) moitteitta, kunhan sen antaa tehdä asiat omalla painollaan. Tänään en edes yrittänyt työstää hevosen laukkaa tai menoa muutenkaan, tarkoitus kun oli hypätä vain yksittäisiä esteitä hevosen mielenvirkistykseksi.
Sarlotta käveli ohi juuri sopivasti, kun kaipasin puominnostelijaa, ja tyttö jäi avuksi loppuhyppelyideni ajaksi. Otimme Varpaan kanssa vain muutamia hyppyjä korotetuille ristikolle ja pystylle, sekä pari hyppyä okserille. Estekorkeus ei ollut edes metriä (max. 85cm), mutta aivan tarpeeksi Varpaalle, joka hyppäsi joka esteen onnesta soikeana ja teki kunnolla töitä. Orilla oli hyvä laukka ilma työstämistä, ja kunhan ohjasin orin esteeltä toiselle, niin hevonen hoiti loput. En kyllä ymmärrä, millä aivokapasiteetilla Varvas on näin pätevä omin avuin.. Muutaman kerran jouduin pidättämään ronskimmin, kun ruunikko alkoi kuumua ja vetää F1-harjoituksia, mutta pääasiassa ori toimi hyvin.
Tallissa ori pesulle ja karsinaan kuivumaan, ja ihmettelemään melassiveden pinnalle muodostunutta vaahtoa. Melassivettähän ei voinut juoda, ennen kuin vaahdolle oli pöristy ties miten pitkään. Fiksu elikko.
Ilmoitimme kolme hevosta ERJ:n ylimääräiseen laatuarvostelutilaisuuteen, ja Varvas oli yksi ilmoitetuista. Minua ainakin jännittää niin, että hyvä kun kengissäni pysyn! Varvas on kuitenkin meidän Katiskamme ihana ja älyvapaa poika, jonka mahdollista palkintoa pohdiskelin jo edellisessä päiväkirjamerkinnässä. Toivottavasti Varvas tekee kerrasta kunnon tuloksen eikä jää tyyliin pistettä vaille seuraavaa palkintoa, koska silloin mokoma joutuu Cuprääkkiin --- treeniin, treeniin! Nyt sormet ja varpaat pystyyn Varpaan puolesta!
Aiheeseen sopien tänään oli vuorossa estetreeni. Ruunikko pömeltäjäisemme ei meinannut malttaa kävellä tarhasta talliin kunnolla, ja orin harjaaminen ja varustaminen oli tänään ihan oma operaationsa. Koetahan siinä satuloida hevosta, jonka selkä ei äkkiä olekaan siinä, missä sen piti olla!
Olen kuitenkin ninja ja vähän turhankin tottunut Varpaan edesottamuksiin, joten selvisin varustamisesta voittajana. Valitettavasti alkuverryttelyistä tuli (taas) tahtojen taistelua, kun ratsuni aivojen rippeet karkasivat Bahamalle saman tien, kun hevonen hoksasi kentällä olevat esteet. Aina, joka pirun kerta sama tappelu, kun pitäisi hypätä – hevosta ei meinaa saada verryteltyä, kun se innostuu esteistä. Pitänee joskus ihan suosiolla tehdä alkuverryttelyt maaston puolella tai pellolla, niin on edes teoreettinen mahdollisuus siihen, että Varvas keskittyy. Tosin myös maastossa ja pellolla voi orin mielestä olla niin pohjattoman jännää, ettei ratsastajaa ehdi / malta / muista kuunnella.
Pitkien ja työläiden alkuverryttelyjen jälkeen pääsimme ottamaan verryttelyhyppyjä pikku ristikoille ja pystyesteille. Onneksi Varvas toimii esteillä (lähes) moitteitta, kunhan sen antaa tehdä asiat omalla painollaan. Tänään en edes yrittänyt työstää hevosen laukkaa tai menoa muutenkaan, tarkoitus kun oli hypätä vain yksittäisiä esteitä hevosen mielenvirkistykseksi.
Sarlotta käveli ohi juuri sopivasti, kun kaipasin puominnostelijaa, ja tyttö jäi avuksi loppuhyppelyideni ajaksi. Otimme Varpaan kanssa vain muutamia hyppyjä korotetuille ristikolle ja pystylle, sekä pari hyppyä okserille. Estekorkeus ei ollut edes metriä (max. 85cm), mutta aivan tarpeeksi Varpaalle, joka hyppäsi joka esteen onnesta soikeana ja teki kunnolla töitä. Orilla oli hyvä laukka ilma työstämistä, ja kunhan ohjasin orin esteeltä toiselle, niin hevonen hoiti loput. En kyllä ymmärrä, millä aivokapasiteetilla Varvas on näin pätevä omin avuin.. Muutaman kerran jouduin pidättämään ronskimmin, kun ruunikko alkoi kuumua ja vetää F1-harjoituksia, mutta pääasiassa ori toimi hyvin.
Tallissa ori pesulle ja karsinaan kuivumaan, ja ihmettelemään melassiveden pinnalle muodostunutta vaahtoa. Melassivettähän ei voinut juoda, ennen kuin vaahdolle oli pöristy ties miten pitkään. Fiksu elikko.