|
|
Post by Pertti on Jan 1, 2014 17:20:08 GMT 2
suomenhevosori Kalavaras "Varvas" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Uusi estetoivomme - ainakin siinä määrin, kun Katiskan jälkikasvua kehtaa toivoksi kutsua. Ori on totaalinen idootti, joka ei keskity lainkaan asiaan vaan tekee ihan omiaan. Elämyshän se on sekin. |
|
|
|
Post by narri on Jan 21, 2014 13:20:10 GMT 2
21.01.2014 Samperi täällä on kylymä!
Pikku-Varvas on kasvanut hienosti ja herra on opetettu myös ajolle, miten kuten se on onnistunut. Ei hyvää päivää meillä on loistavia ideoita näiden hevosten suhteen, miksi me keksimme lyödä kimppaan Katiskan, joka tunnetusti ei osaa keskittyä mihinkään, jos siihenkään ja Konnan, joka on tyhmä kuin saapas? En tosiaan tiedä, mutta ainakin meillä on käsissämme elikko, jolla on luonnetta. Ja josta pidämme kuin hullu puurosta, vaikka vasta eilen uhkasimme tehdä Varpaasta paistoksen, se kun otti ja karkasi tarhastaan. Talvi ja sähkönkulku aidoissa, vaikka miten pitäisi huolta aitojen ja maadoitusten ja tie minkä kunnosta...
Tänään oli kuitenkin aivan liian kylmä tehdä taaskaan mitään. Aikuisia elikoita liikutamme Lissun kanssa mielellään selästä käsin, vaikka kylmä olisi, mutta nämä nuorikot ovat vähän haastavampia. Päätin kuitenkin, että parempi Varpaan on antaa purkaa energiaansa ihan kunnolla, joten pelkän taluttelu- tai ajolenkin sijaan talutin orin vain kentälle ja päästin irti.
Onneksi oli kamera mukana! Varvas irroitteli niin, ettei mitään rajaa, siinä lensivät perse ja etupää vuorotellen ja aika ajoin yhtä aikaakin. Nauroin hullun lailla orin ilmeelle, kun se yhdessä vaiheessa pyllähti kaarteessa. Varvas pääsi irrottelemaan, vetämään laukkarallia sen mukaan, mitä itse jaksoi tehdä ja minä sain aivan loistavia rallitteluotoksia.
Varvas ei hionnut, mutta oli hyvin tyytyväinen rallipätkäänsä. Pikkuori pääsi takaisin tarhaan vetämään vähän lisää rallia, kunhan oli ensin saanut leipäpalan ja erittäin huolellisen rakkaustuokion. Sanokaa, mitä sanotte, on tämä aika ihana Varvas.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jan 25, 2014 13:26:55 GMT 2
25.01.2014 Nuorikon näyttelykäytöskoulu
narri on ilmoitellut Varvasta VSN:n näyttelyihin, joten tänään otin projektikseni harjoitella näyttelykäyttäytymistä. En missään vaiheessa ole olettanut, että näin aktiivisen ja tyhmän orin kanssa puuhaaminen on helppoa, mutta kyllä ärsytti hakea Varvasta tarhasta! Elikko ei meinannut antaa kiinni, kaiketi ori kuvitteli, että leikin sen kanssa. Jahdattuani Varvasta aikani sain sen kiinni, sitten piti vielä saada hevonen jokseenkin rauhallista tahtia talliin. Ruunikko ihan tärisi innosta, ei meinannut malttaa kävellä ollenkaan.. Voi hyvänen aika näiden Katiskan jälkeläisten kanssa!
Nopea harjaus, orille suitset päähän, minulle raippa kouraan ja mars kentälle kuvitellun tuomariston eteen.
Varpaan mielestä paikoillaan seisominen on pohjattoman vaikeaa, käynnin esittäminen mahdotonta ja ravissa on ihan OK keulia. Minä suurin piirtein raahaudun perässä kantapäät maahan iskettynä ja karjun pää punaisena, että saan Varpaan edes hidastamaan. Yllättäen ei turhan montaa ravipätkää otettu.. Varpaan kanssa treenaamisesta ei tullut yhtikäs mitään, tällä käytöksellä tuomarit tulevat vain mainitsemaan elikon olevan rauhaton ja hankala arvostella. Kivajeejee! Että tästä otatte nyt saman tien astutuksia ja kaikki Varpaan varsat myydään ratsastuskouluihin aloittelijoiden luottoponeiksi. Noooot.
On tämä söpö ja ihana ja ties mitä, mutta ei tämä kyllä osaa seistä paikoillaan sen vertaa, että joku toteaisi sen olevan hevonen eikä Duracell-pupu!
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 5, 2014 14:15:58 GMT 2
05.03.2014 Luoja me ollaan ylpeitä
Varvaan elämässä on tapahtunut! Ensinnäkin idioottimme palkittiin nelivuotiaana SV-I:llä (täysillä luonnepisteillä!!), ja Varvas on ehtinyt kosioretkellekin. Varpaan ja Hildan Haibarbiksi nimetty tammavarsa syntyi 12.02., jotenka varsa laitettiin alulle ennen kuin Varvas oli kolmivuotias. No, asian olisi voinut toki miettiä loppuun asti.. Haibarbi on melkoinen tapaus, onnea vain Meijulle tamman kanssa!
Mutta Varvas itse, ei jestas, miten hieno idiootti tämä on! Kisauraa ei olla vielä aloitettu, joskin se on vuorossa vielä tämän kuun puolella. Toivon mukaan Varvas ottaa siskopuolensa Kallan sijoituksissa kiinni, saisi Katiskakin näyttöjä.
Koko talli on - kerrankin! - rapsutellut ja lahjonut Varvasta herkuilla, kun ori on niin hieno. Mokoma oli oikein saanut maininna luonteestaan varsa-arvioinnissa! Käytöskokeessa oltiin keskikastia (tasan keskimmäisinä tuloksissa prosentein 69.798%, ei huono), mutta koulukokeen me voitimme. 86.192% ei ole lainkaan huonosti, ei todellakaan! Toiseksi tulleen prosentit olivat 76.628%, joten kyllä tässä on aihettakin röyhistellä rintaansa. Ehkä tässä pitäisi alkaa kisaamaan myös koulua, kun Varpaalla tuntuu olevan lahjoja.
o. 4v Kalavaras
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 6,2 + 10 (86.192%), luonne 20 = 68,2 SV-I
Aivan ihanan humoristinen luonne! Vaikkakin ehkä hieman pitkä, ei luonteeseen ehtinyt sen hauskuuden takia kyllästyä.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 14, 2014 18:56:41 GMT 2
14.05.2014 Voi Varvasraasua!
Varvasparan kisaura on vähän.. jäänyt. Meillä on ollut niin monta muuta, paljon haastavampaa nuorta, että Varvasta on kyllä treenattu, vaan ei kisattu. Saa siinä taas miettiä, miksei ori tee tulosta..! Kiitos treenin ja täyden kisakunnon Varvas on siirretty kisalistalle, josko ruunikkoa nyt muistaisi ilmoitella kisoihinkin. Raukka Varvas!
Kotitreeneissä on sujunut vaihtelevasti, näin tyhmän elikon kanssa ei voi joa kerta onnistua. Ori on kuitenkin esitellyt kykyjään useampaan kertaan, ja odotamme narrin kanssa tästä pätevää kilpuria. Luonne nyt on mitä on, eivätkä ne ratsun ominaisuudetkaan aina päätä huimaa, mutta onhan Varpaan emäkin saanut tulosta aikaiseksi! Ja tässä on hevonen, joka on perinyt vähän turhankin paljon emältään..
Varpaan tulevaisuus tulee olemaan varsin kilpailu- ja valmennuspainotteista. Ori tarvitsee kisanäyttöjä, samaten sen emä, mutta ennen kaikkea Varvas itse. Sillä on jo yksi jälkeläinenkin, ja olemme miettineet, minkä tamman kanssa Varvas tulee tekemään varsan Susirajaan. Kuinka ollakaan, sopivaa tammaa ei tunnu olevan!
Loppupäätelmä; Varpaan kanssa on menty metsään. Pahasti. Voe nyt helvetti. No, tästä ei voi kuin nousta..!
|
|
|
|
Post by narri on Jun 2, 2014 12:05:23 GMT 2
02.06.2014 Minulla on ihana Varvas
Varpaan kanssa on alettu pikkuhiljaa kisata ja kuten odotettua, ei tämä mikään järjen jättiläinen ole... Orilla on peräti kolme sijoitusta, nekin ovat omalta, tutulta kotikentältä. Selkeästi vanhempiensa tuotos. Kun järki ei paljoa päätä pakota, ei kisoissakaan ole oikein onnistuttu kun Varpaalla on niin huisin jännää eikä se ehdi suoritukseen keskittyä. Pitänee alkaa tämänkin kanssa valmentautua vähän, niin voimme saada kisakentilläkin jotain aikaan.
Tänään Varpaalla oli estetreeni ja ajattelin treenata sen kanssa suhteutettuja välejä. Kaksi kahden esteen sarjaa pitkillä sivuilla, jotka voisin mukavasti ratsastaa eri askelmäärillä. Eivätkä kovin korkeita, koska Varvas. Muutenkin uumoilin suhteutettujen välien olevan orin mielestä enemmänkin kiitolaukkavälejä, koska omg esteitä ne täytyy hypätä!!
Ihme kyllä Varvas toimi... no jotenkin. Yllättäen se oli aivan järkyttävän intopiukeaa kun näki esteet kentällä, keuli alkuverkoissa kun ei malttanut odottaa lihasten lämpiämistä ja hyppäsi melkoisella vauhdilla. Ori ei kuitenkaan ottanut puomeja alas ja sen laukkaa sai jopa säädeltyä. Tosin vain isommaksi, pienentämisestä oli turha haaveillakaan koska pidättäessä Varvas vain juoksi suu auki sen sijaan, että olisi juossut suu kiinni. Toisin kuin välillä Varpaan emän selässä nyt ei kuitenkaan pelottanut vaikka vauhti kovaa olikin, kyllä hevonen lapasessa pysyi ja hidasti käskiessä raville. Laukan lyhentäminen ei vain ollut nyt in.
Varvas oli aivan hikimärkä - kuten minäkin - kun vein sen pesupaikalle. Onnesta soikea ori sai puolikkaan porkkanan, olihan tuossa nyt Varpaaksi ihan yritystäkin. Tarhassa hevonen heittäytyi saman tien selälleen, jotta saisi mukavan hiekkapeitteen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 3, 2014 9:43:09 GMT 2
03.07.2014 Hieno Varpuli
Varpaalla menee lujaa niin kisa- kuin jalostusrintamalla. Jälkeläisiä on jo kolme, ja sijoitukset alkavat olla täynnä. Kymmenisen sijoitusta vielä, niin Varvas voi keskittyä Cupeihin ja kenttäratsastukseen. Olemme nimittäin päättäneet aloittaa ruunikkomme kanssa kenttäratsastuksen, Varpaalla kun on - toivon mukaan! - taipumuksia siihen(kin) lajiin. Uusiksi menneiden kilpailusuunnitelmien myötä Varpaan nykytavoitteet ovat SLA sekä ERJ:n ja KERJ:n laatuarvostelut.
Aiheeseen sopien tänään oli maastoestetreeni. Verryttelyt tehtiin rataesteillä, eikä ongelmia juuri ollut. Varvas on ihan mahtava estepeli, tämä vain menee ja tekee, kun sille antaa! Mitä nyt vauhtia pitää säädellä.
narri oli vahtimassa menoamme, Varvas kun on maastossa vähän.. vauhdikas. Ori sentään hyppää, mutta minulla on vähän pelko perseessä, että joku päivä hyppyyn lähdetään liian aikaisin ja mennään nurin. Tämä päivän treenien perusteella pelko tosin on turha, kunhan huolehdin vauhdinsäätelystä ja ohjauksesta niin Varvas hoiti lopun kotiin. Risuesteet, tukit, veteenjuoksu ja ylöshyppy vedestä sujuivat loistavasti. Orin kanssa treenaaminen on oikeasti ilo, Varvas on ihan tykki!
Tunnin treenaamisen jälkeen pesin orin ja jätin sisälle kuivumaan, ulkona on aika kurja ilma. Myöhemmin Varvas pääsi pihalle riekkumaan, jahka olin syöttänyt hienolle orillemme muutaman porkkanan. Upea, upea oripoika, tästä tulee vielä kenttäkisojen ruusukehai!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 8, 2014 12:39:53 GMT 2
08.07.2014 Estemenestyjä
Pöljäkkeemme on tehnyt todella komean esteuran, ja jääkin sillä saralla eläkkeelle. Cupeja toki kierretään normaaliin tapaan, mutta nyt keskitymme täysillä Varpaan uraan kenttäratsuna. Orista on itse asiassa jo varattu varsa kenttäkotiin, Varpaan ja Kurkun eilen syntynyt orivarsa Rosvo-Ruutana menee Kärmeniemeen. Lienee sanomattakin selvää, että olemme narrin kanssa täpinöissämme - Susirajalainen Kärmeniemeen, hyvänen aika!
Päiväohjelmassa oli kevyt koulutreeni, joka olisi voinut mennä paremminkin. Ei paljoa naurata, kun tällä häslällä pitäisi saada kenttäkisoissa kouluratakin suoritettua! Tänään käynti ja pohkeenväistö olivat ylivoimaisia esteitä.. Varvas nosti jatkuvasti ravia tai laukkaa ja sekosi kinttuihinsa. Peruutukset tosin sujuivat todella hyvin, joskin niitä hiottiinkin moneen kertaan, kiitos Varpaan kärsimättömyyden. Ravi- ja laukkaympyrät sekä kolmikaarinen kiemuraura sujuivat myös moitteitta, sain ratsastettua säännölliset kuviot ja hyvät tiet. Kulmiin ratsastaminenkin onnistui ilman kädenvääntöä, Varvas malttoi kulkea syvälle kulmiin sen tavanomaisen kiirehtimisen ja oikomisen sijaan. Ei siis niin huonoa treeniä, ettei jotain hyvääkin!
Treeni kuitenkin muistutti varsin ikävästi, että Varpaan kanssa koulua joudutaan treenaamaan paljon enemmän kuin rata- tai maastoesteitä. Pitää laittaa ori tehotreeniin, valmennuksissa juokseminenkaan ei tekisi pahaa. En suostu siihen, että kenttäura lässähtää siihen, ettei kouluradoilta tule hyväksyttyä suoritusta!
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 23, 2014 14:21:52 GMT 2
23.08.2014 Hidas alku ja maastomopoilua
Varpaan kenttäratsun ura ei ole lähtenyt sellaiseen nousukiitoon, kuin toivoimme. Toisaalta kyse on yhdestä yliaktiivisesta riemuidiootista, että meidän pitäisi olla iloisia jo siitä, että ori ylipäätään on sijoittunut. Kotitreeneissä on ollut jatkuvasti sellainen olo, että tässä mennään perse edellä puuhun, eivätkä kisareissut ole antaneet paljoa parempaa fiilistä. Satunnaiset onnistumiset ja tieto siitä, että Varpaalla on takanaan komea esteura, saavat jatkamaan.
Esteurasta puheen ollen, oripojan ERJ-laatuarvostelu alkaa lähestyä. Orin Kalamelli-pojalla on jo reilu 60 ERJ-sijoitusta, joten Varvas tarvitsee enää yhden jälkeläisen näytöt. Kalamelli on ollut oikea tykki kisoissa, ja me olemme tietenkin röyhistelleet rintojamme ruunikon hienon menestyksen vuoksi. Ihan kuin isänsä aikoinaan!
...tai melkein ainakin.
Treeniohjelma näytti tälle päivälle maastoreissua, joten minä otin Varpaan ja narri Kaiun. Reissu oli varsin.. mielenkiintoinen, kun minulla oli yliaktiivinen hevonen ja narrilla oman elämänsä hidas läskipallero.
Siinä ajassa, kun narri ja Kaiku etenivät mutkien A ja B välisen suoran, me Varpaan kanssa kuljimme saman pätkän useampaan otteeseen (parhaimmillaan viidesti..). Ori ei ollut erityisen rento, ennemminkin kofeiinihöyryinen Duracell-pupu. Kaiku ei paljoa stressannut tai edes yrittänyt liikkua, Varvas sitten liikkui Kaiunkin edestä. Maasto oli loppupeleissä reippaahko, Kaiku ei kuitenkaan ollut niiiin hidas kuin olisi voinut - tamma olisi voinut olla huomattavasti hitaampikin!
Tallilla jäin yksikseni kentälle verryttelemään Varvasta ja ratsastamaan oria vähän rennommaksi. Puskareissut ovat nykyään niin jänniä, ettei maastoilun aikana VOI rentoutua! Pöljä elikko. Muutama hyvä ravipätkä ja kelpo käyntipätkä, ei tämä treeni ihan hanurista ollut.
|
|
|
|
Post by narri on Aug 25, 2014 11:25:53 GMT 2
25.08.2014 Kohta ilman päätä jos näin jatkuu
Varvas on tehnyt susirajaan jo varsan. Lainasimme CC.:ltä nättiä ja näpsäkkää pikku estetammaa Hunajapyrstöä. Tarkoitus oli saada pienhevosvarsa kenttä- ja estepeliksi, ruunikko olisi ollut varsin näpäkkä vaan ei sen värin niin väliä. Pikkuinen Hunajaruoto oli rautias, mikä ei meitä haitannut ollenkaan, sillä tamma oli sievä ja näytti vahvasti siltä, että jäisi pienhevosmittoihin. Koska meillä on huonoakin huonompi huumorintaju nimesimme Varpaan tyttären Jarruksi. No, jarruja se ei ole nähnytkään, joten kaiketi tämän varsan kanssa pätee sanonta siitä puhe mistä puute? Jarru saa vielä kasvaa hetken ennen ratsukoulutuksen aloittamista.
Koska minä halusin hypätä tänään tutkin kriittisellä silmällä viikko-ohjelmista hevosta, joka hyppäisi maanantaina. Ja kuinkas ollakaan, sellainen päivä oli Varpaalla! Universumine ironiantaju on ah-niin-ihana... Mutta hypätä minä halusin ja siksipä Lissun suosiollisella - pakotetulla - avustuksella rakensin kentälle väljän, noin metrin korkuisen radantapaisen jonka esteitä voisin hypätä yksittäin tai ratana. Riippuen ihan siitä, miten paljon vauhtia ja miten vähänlaisesti järkeä orilla oli tänään mukana. Epäilin, ettei tänään päästäsi ainakaan montaa rataa hyppäämään koska Varpaan innokkuus.
Varvas oli alkuverkoista asti niin intopiukeaa, pörhäkkää idioottia kuin vain osaa tämä hevonen olla. Olin tavoittelevinani rentoa, hallittua menoa, mutta todellisuudessa koetin vain saada orin pysymään lapasessa. Mutta koska olemme susirajalaisia, muuta aina väitämme. Käyntiä sain hyvä kun ratsastettua ollenkaan - ja sekin tehtiin metsätiellä, ei Varvas olisi malttanut esteiden seassa rauhoittua kuitenkaan. Ravi oli parasta ravurinmenoa, jota vain suomenhevonen pystyi esittämään. Laukka oli sinkoilua ja verryttelyesteet... niin.
Päädyin melkein itkemään Varpaan selässä, mutta perkele hyppäsin! Orilla ei ollut kontrollia nimeksikään, sain kääntää sen suunnilleen kuolainrenkaassa roikkumalla, pidäte oli sahaamista ja ratsastus muutenkin juuri sitä rentoa, kaunista harmoniaa jota aina haetaan - not. Eteen ei sentään tarvinnut Varvasta pyytää, se kun juoksi täysin pyytämättäkin, että on se nyt jotain positiivista! Puomit eivät myöskään kolisseet kertaakaan, jos kohta esteiden järjestys ei ollut ihan se, mitä hain.
Väsyneiden loppuverryttelyjen jälkeen - eli talutin oria jalat täristen, kun en enää halunnut istua selässä. Lissu käveli kanssani ja totesi, että meno näytti juuri siltä, miltä se tuntuikin - aivan hirvittävältä. Varvas pääsi pesulle, mutta ei se lisäherkkuja ansainnut! Minä sen sijaan erittäinkin ansaitsin mielestäni suklaata.
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 28, 2014 10:55:36 GMT 2
28.08.2014 Lähtekäämme metsään, metsään..
Kun Varpaan liikutusohjelmassa lukee ”maastoesteitä”, vapaaehtoisia ratsastajia ei turhan paljoa löytynyt. narri oli tehnyt estetreenin orin kanssa, joten nöyrryin ja lupasin ottaa maastoesteet. Vaikka Varvas onkin meidän oma ihana hanipöömme, on se yksi saamarinmoinen idiootti ja häslä, jonka kanssa treenaaminen ei todellakaan ole kävelyretki ruusutarhassa.
Jo orin sisälle taluttaminen oli tuskaa, Varvas ryykäsi ja koikkelehti – aivan, kuin herraa ei olisi opetettu kulkemaan narun nokassa! Raippa ei paljoa auttanut, vaikka sekin oli mukana.
Varustin hevosen pikavauhtia ja suuntasin kentälle verryttelemään. Sarlotta oli tänään aputyttönäni, hän nosteli puomeja kentällä ja vahtia maastossa, etten taita niskojani. Kuten yleensäkin, Varpaalla oli aivan helvetinmoinen kiire, joten alkuverryttelyt (ne, jotka tehtiin ennen ensimmäistäkään estettä..) venyivät. Kun lopulta pääsimme hyppäämään, kaikki meni paljon paremmin, kun uskalsin antaa orin mennä ja tehdä. 60-80cm esteillä tämä vielä onnistui, sen jälkeen jänistin ja halusin pitää ohjat käsissäni myös kuvainnollisesti puhuen. Onneksi tämän kanssa on löytynyt jonkinlainen yhteinen sävel, vähän kun tapeltiin ja kiukuteltiin, pääsimme korkeampienkin verryttelyesteiden yli.
Maastossa hyppäsimme risuesteitä, tukkeja ja bankettia, ei mitään kovin vaativaa. Risuesteillä annoin orin vain mennä ja hypätä, ja Varvas ponnistikin siitä mistä pitikin ja teki hyviä, pyöreitä hyppyjä – kunhan minä vain ohjasin, suunnistamaan ruunikosta ei sentään ole. Pienet ja vähän isommatkin risuesteet ylitettiin kunnialla, joten siirryimme tukkeihin. Pikkutukeilla ongelmia ei ollut, isommilla tukeilla Varpaan kierrosluku kasvoi, kaasu hirtti kiinni ja ori vetäisi jäätäviä hyppyjä. Ei mikään ihmekään, että yksi hyppy päättyi siihen, että Sarlotta lähti jahtaamaan Varvasta minun kammetessa itseäni nurmesta.
Tukkien vaihtelevan sujuvuuden jälkeen lähdin banketille hieman kauhuissani. Ongelmia ei kuitenkaan ollut, vaikka Varvas teki aivan liian suuria hyppyjä.
Loppuverkatessani kentällä totesin oikeaa olkapäätäni jomottavan aika tavalla, hauiksesta puhumattakaan. Pestessäni hikistä Varvasta totesin oikean käteni olevan aivan mustelmilla ja kipeytyvän koko ajan enemmän, joten Sarlotta sai kiikuttaa Varpaan takaisin tarhaan. Minä menin keittiöön syömään jäätelöä ja painamaan jääpussia kädelleni.
Treeni olisi voinut mennä huonomminkin, nythän meillä meni Varpaan kanssa oikein hyvin muutamia erimielisyyksiä, tippumistani ja liioiteltuja hyppyjä lukuun ottamatta. Kyllä tämä tästä, Varpaasta tulee vielä vakavasti otettava kenttäratsu!
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 23, 2014 13:57:04 GMT 2
23.09.2014 Kautta likaisten varpaitteni
Kenttäsijoitusten suhteen ei (vieläkään) mene turhan lujaa. Kotitreeneissä Varvas on mennyt koko ajan parempaan suuntaan ja fiilis on super, mutta kisoissa jokin menee aina perseelleen. Vika on todennäköisesti hevosen innokkuudessa ja.. no, typeryydessä, koska ratsastajan vaihtaminen ei ole auttanut. Aivan sama, kuka Varpaalla ratsastaa, pömellysmäärä on vakio eikä sijoituksia tipu. Koetahan tässä tehdä hevosesta pätevää kenttäratsua! Ei auta kuin treenata, treenata ja treenata, ja ehkä valmentautua vähän lisää. Cupit lähestyvät, samaten seuraavat kenttäkisat. Pakkohan meidän on saada Varpaan osaavuus kilpakentilläkin esille! Onhan tämä elikko tehnyt niin komean esteurankin. Ja ei, emme ole lahjoneet tuomareita.
Kalenterin mukaan Varpaalla oli vuorossa kevyt koulutreeni, joten sellaisen minä pidin. Ainakin yritin. Ruunikko oli aivan täpinöissään jo tarhasta talliin kävellessä, ja auta armias, kun yritin nousta selkään! Ori oli niin tohkeissaan käymässä töihin, että minä loikin yhdellä jalalla hevosen perässä, kun Varvas ei meinannut pysyä paikoillaan.
Alkukäynnit suoritettiin epäilyttävästi peitsiä muistuttavassa askellajissa, välillä ravissa. Minulla meni ties kuinka kauan aikaa juntata pidätteet läpi ja saada Varvas kävelemään edes muutaman metrin. Sitäkään matkaa ei voitu kulkea rentona, ehei..
Ohjelmassa oli paljon voltteja, täyskaartoja, pohkeenväistöä ja siirtymisiä. Vasta treenin loppupuolella Varvas rentoutui ja lähti kunnolla pidentämään askeltaan, sitä ennen ori oli – taas vaihteeksi – yksi Duracell-pupu, joka ei meinannut kengissään pysyä. Ravi oli niin tikuttavaa kipitystä, että olisi voinut luulla, että Varvas on töppöjalkainen shetlanninponi.
Jotenkin tämän elikon energia pitäisi saada kanavoitua työntekoon! Varvas osaa ja on hieno, mutta ei se siitä turhan herkästi näy.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 2, 2014 10:46:47 GMT 2
02.10.2014 Nyt lakataan ne varpaankynnet
Varvas niin menee tässä kuussa ERJ:n laatuarvosteluun. Jahka päivitämme Jarrun kisakalenterin ajan tasalle, Varpaalla on ihan varmasti vaadittavat jälkeläisnäytöt laatuarvostelua ajatellen. Haibarbi, Haivale ja Rosvo-Ruutana eivät ole vielä aloittaneet kilpauriaan, mutta Kalamelli on tehnyt komean uran niin este- kuin kouluradoilla, ja meidän Hunajaruotomme esteura on hyvässä vaiheessa (kenttäura ei sitten aivan niin hyvässä). Me tosiaan toivomme, että saamme Varpaan tässä kuussa laatuarvostelutuomareiden eteen! Viimeistään ensi kuussa, mutta mitä nopeammin, sen parempi.
Orin kenttäura ei edelleenkään ole ottanut turhan paljoa tuulta alleen, mikä kismittää meitä sanoinkuvaamattoman paljon. Toisaalta Varpaalle sopivia luokkia ei järjestetä turhan paljoa, mikä osaltaan jarruttaa ruunikon sijoitusten metsästystä. (Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän helppoa luokkaa järjestetään ja vielä ihan hyvin, mutta haluamme narrin kanssa syyttää Varpaan huonosta menestystä kaikkea, paitsi Varvasta itseään. On tämä esteilläkin pärjännyt..!)
Nyt pitää palkata valmentaja ja alkaa ottamaan viime hetken treenejä ennen laatuarvostelua. Perusasioiden kertausta, sarjat ja suhteutetut välit taas haltuun, erikoisesteet esille.. Kyllähän Varvas kaiken osaa, kenttäkisojen ja Cupien (VSR ja ERJ) takia esteitä treenataan yhä säännöllisesti, mutta ei olisi mikään yllätys, että ori laatuarvostelun aikana unohtaa, mikä on este. Katiska on esteperiyttäjänä aivan omaa luokkaansa, mutta turhan fiksuja varsoja tamma ei ole saanut aikaiseksi.
Tänään ohjelmassa oli maastoesteitä, ja orilla meni kerrankin kaikki nappiin! Risuesteet ja tukit olivat ihan peruskauraa, eikä ruunikon aivokapasiteetti loppunut helpossa porrastetussa mäessäkään. Olin tajuttoman tyytyväinen Varpaan suoritukseen, kerrankin kaikki meni jokaisella osa-alueella nappiin! narrikin suitsutti oria, ja nyt meillä on taas vähän enemmän uskoa siihen, että tämäkin elikko voi saavuttaa menestystä kenttäkisoissa.
Ketä me huijaamme, koulukokeeseen Varpaan menestys kaatuu. Ei kun lahjomaan tuomareita..!
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 22, 2014 10:47:00 GMT 2
22.10.2014 Poing poing!
Ensin koulutreeni Kurkulla, sitten pikkuesteitä Varpaalla. Kombo ei kuulosta turhan hyvältä, mutta tällä, itse olemme nämäkin vajukit kasvattaneet. Varvas sentään oli innokas tulemaan sisälle varustettavaksi, toisin kuin Kurkku, joten ruunikon kanssa hommat alkoivat heti paremmin. Olkoonkin, ettei Varvas innoltaan meinannut kengissään pysyä, saati malttanut kävellä nätisti vierellä. Voi huokaus näiden pöljäkkeiden kanssa!
Varpaan hoitaminen ja varustaminen oli yhtä ripeä operaatio kuin aina, tämän hevosen kanssa ei kannata hidastella. Taluttaessani innosta tärisevää Varvasta kentälle en ollut aivan varma, pitäisikö tässä nauraa vai huokailla.
Verryttelyt sujuivat Varpaalle ominaiseen, kiireiseen tyyliin. Ori kuitenkin kuunteli apujani ilahduttavan paljon ja koetti tosissaan olla mieliksi. Harmi vain, ettei ori sitten kiireiltään ihan ehtinyt ja pystynyt. Välillä ruunikon askel oli lyhyt ja tikuttava kuin Singerin ompelukoneella, mutta välillä sain apuni kunnolla läpi ja Varvas alkoi venyttämään askeltaan ja polkemaan kunnolla alle. Nämä pätkät eivät kestäneet kuin muutaman askeleen verran, ikävä kyllä.
Käytin verryttelyissä apunani ravi- ja laukkapuomeja, jotka vähän jarruttivat Varpaan menoa ja saivat sen pohtimaan, mihin kinttunsa oikein laittaa. Varpaan kohdalla hyöty ei kuitenkaan ollut suuri, ori juoksi puomien yli vähän miten tahtoi, könysi ja kompuroi oikeinkin mallikkaasti. Onneksi Varpaa tasapaino on aikaisempien kompurointien koulimana aivan loistava!
Ori tuntui sen verran hyvältä, että lähdin treenaamaan pikkuesteitä, kuten oli tarkoituskin. Ja kyllä kannatti! 40cm ristikot ja pystyt Varvas juoksi yli, mutta 50-70cm esteillä orilta löytyi harvinaislaatuista keskittymistä. Hypyt onnistuivat niin laukasta, kuin ravista (ennenkuulumatonta!!), hypyissä oli pyöreyttä, orin vauhtia pystyi ihan säätelemään. Jopa laukassa esteelle - siirtyminen raviin, ravi, laukannosto - este -tehtävä onnistui alkuhaparoinnin jälkeen jouhevasti. Yleensä Varvas on niin intopiukeaa, ettei tällainen kuuliaisuustreeni tai hidastaminen ylipäätään tule kuuloonkaan, mutta tänään pöljäke ylitti itsensä yrittämällä tosissaan. Miten hieno, hieno ori Varvas oikein onkaan!
Hymyilin kuin Hangon keksi pikkuhyppytuntimme jälkeen. Tallissa paijasin oria ties miten paljon ja syöttelin sille porkkanoita, ja viedessäni oria tarhaan puhuin Varpaalle sokerisia. Aivan sama, vaikkei hevonen ihan malttanut kävellä ja kiskoi ikävästi narusta, on se hieno!
|
|
|
|
Post by Lissu on Nov 3, 2014 12:23:06 GMT 2
03.11.2014 Aika lähteä laatuarvosteluun
Ruunikolla riemuidiootillamme on viimeinkin tarvittavat jälkeläisnäytöt ERJ:n laatuarvostelua varten! Olemme narrin kanssa hyvin ylpeitä ja iloisia, mutta samalla epäuskoisia, koska ihan tosissaan, meidän Varvas. Laatuarvosteluvalmis. Missä todellisuudessa? Selkeästi tässä, jossa me nytkin elämme, mutta kuitenkin.
Orin kenttäurassa ei edelleenkään ole turhan paljoa kehumista, joten hyvä vain, että pääsemme hakemaan edes esteratsastuksen osalta laatuarvostelufeimiä. Emme me sitä kirkkainta palkintoa odota, koska Varpaan isä on kisannut pelkkää kenttää, mutta Katiska-emä on kuitenkin ERJ-I -palkittu, Varpaan jälkikasvu on menestynyt hyvin ja orilla itsellään on tarvittavat sijoitukset ja vähän ylimääräisiäkin. Kyllä näillä eväillä kolmonen, mieluummin vielä kakkonen, käydään hakemassa! Helkkarin vahva kolmonen on kaikkein todennäköisin vaihtoehto, heikko kakkonen olisi oikein mukava yllätys. Se tosin taitaisi vaatia Cup-menestystä tai ainakin 3p. rakenteesta. No, se jää nähtäväksi.
On se jännä, miten minä nykyään tartun Varpaan päiväkirjaan aina hyppypäivinä, vaikka toki ratsastan tällä pöljäkkeellä muulloinkin. Tänään hyppäämisestä vain ei meinannut tulla mitään, kun ori oli niin totaalisen intopiukea ja kenttä märkä. Vähän rauhallisempien hevosten kanssa kenttä ei ollut mikään ongelma, mutta Varpaan "mennäänmennäänmennäänfiuuuu!" -vauhdilla meno oli välillä hirvittävää. Jostan kumman syystä kunnon estetreeni jäi kavaletti / 55cm pystyeste -tasolle.. Jos unohdan ratsuni kaahailupätkät ja keskityn niihin osioihin, jolloin Varvas oli kunnolla avuilla ja kuunteli minua, eikä ääniä päässään, niin meillä meni vallan mainiosti. Valitettavasti kaahailupätkiä oli enemmän, joten kokonaisuutena treeniä ei voi kehua. Loppuverryttelytkin menivät niin penkin alle, että minun piti lähteä ratsastamaan Varvasta maastoon; ori ei yksinkertaisesti malttanut rauhoittua, koska kentällä oli esteitä. Kun ei järki päätä pakota..
En minä silti moiti Varvasta, hieno hevonen, kaikesta idiotismistaan huolimatta. Sitä paitsi itsehän me narrin kanssa tämän kasvatimme ja päätimme pitää, joten saamme syyttää vain itseämme. Porkkanat jäivät Varpaalta saamatta, mutta pari sokeripalaa tuli syötettyä, hupsista.
|
|
