Mananlieska "Rieska"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Mananlieska "Rieska"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Itsepäinen, omanarvontuntoinen mutta motivoitunut pikkutamma. AEHRRRRR

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: esteitä
keskiviikko: kevyt päivä
torstai: koulua
perjantai: maastoon
lauantai: pikkuesteitä (max. 60cm)
sunnuntai: kevyt maasto (voi ajaa)

[Lissu]

12.11.2016 Tuulian Susirajavisiitti

Tuulia on pyörinyt koko illan Susirajassa valmennuksia pitämässä, ja tekemässä vähän muutakin. Huomenna jatkuu, kiitos hirrrrmuisesti tämänpäiväisestä! <3

Tämän merkinnän on kirjoittanut Tuulia T.

Päästyämme takaisin tallille ja autettuani narria Päivin purkamisessa ja harjauksessa nainen kysyi voisinko vielä harjata heidän Rieska tammansa, sillä aikaa kun nainen laittaisi seuraavan ratsunsa ratsastus kuntoon. Nyökkäsin voivani tehdä tämän, jolloin narri opasti minut ruunikon tamman karsinalle, joka jo uteliaasti kurkistelikin karsinansa puolioven ylitse. Narrin kerrottua minulle hieman tamman luonteesta ilmoitin että pärjäisimme varmasti hyvin, jolloin nainen hävisi toiseen lähellä olevaan karsinaan. Tamma seisoi niin rauhallisen näköisesti aloillaan että päätin jättää sen irralleen. Astuttuani karsinaan ja alettuani harjaamaan tammaa reippain ottein se päästi pienen närkästyneen hirnahduksen, jolloin muistin narrin maininneen että tammaa olisi parempi käsitellä silkkihansikkain joten muutin otettani hieman hellävaraisemmaksi, mikä näyttikin miellyttävän Rieskaa enemmän. Saatuani tamman harjattua kaivoin sen harjalaatikosta esiin kaviokoukun ja rupesin putsaamaan ruunikon kavioita. Kavioiden putsaus ei kauan kestänyt, joten laitettuani kaviokoukun takaisin paikalleen päätin vielä selvittää Rieskan hännän ja harjan, sillä sen jouhet näyttivät melko takkuisilta. Rupesinkin oitis töihin ja vaikka Rieska välillä vastustelikin joutuessani silloin tällöin nykimään hieman kovempaa, että sain takut selviksi oli tamman harja pian setvitty takuista. Rieskan hännän selvittelyyn ei pelkästään harjakampa riittänyt ja sainkin käyttää myös sormiani suurimpien takkujen avaamiseksi, mutta loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen oli myöskin Rieskan häntä takuista vapaa. Tässä vaiheessa kävin kurkkaamassa olisiko narri jo valmis seuraavan valmennettavani kanssa, mutta huomatessani tämän vasta aloittaneen ratsunsa varusteiden laiton päätin palata takaisin Rieskan karsinalle ja vielä kiillottaa tamman kaviot odotellessani. Ollessani lopettelemassa ruunikon kavioiden kiillotusta minulla ei ollut aikaa jäädä ihailemaan työni tuloksia, sillä narri huhuili minua jo tallin käytävällä, joten rapsutettuani Rieskaa pikaisesti poistuin sen karsinasta nopeasti ja laitettuani sen tavarat nopeasti paikoilleen lähdimme narrin ja tämän ratsun kanssa kävelemään kohti kenttää.

[Lissu]

14.11.2016 Rieskaisuuksia

Voihan Rieska! Meidän pieni ruunikko estetykkimme. Mistäköhän tässä edes aloittaisi! Pienhevosvahvistuksemme on oikein kivatasoinen(heA/110cm), näppärä pakkaus, joka on kaikilla mittareilla katsottuna osoittautunut nappiostokseksi. Välillä tämänkin kanssa on oltu helisemässä, kun mokoma on turhankin oppivainen tapaus myös niiden asioiden suhteen, kun ei ihan välttämättä tarvitsisi.

Kuten aika monen muunkin hevosen kohdalla, nyt kun saamme aikaiseksi tarttua hevosen päiväkirjaan, sen kilpaura on jo ohi. Aktiivinen valmentautuminen ja kotitreenaus tuottivat tulosta, kisaaminen sujui varsin näppärästi ja sijoituksia tuli tasaiseen tahtiin koulu- ja esteradoilta. Tällä hetkellä Rieska pyörii vielä Cupeissa.

Näyttelykehiä kierrettiin sen verran, että saimme Rieskalle kantakirjakelpoisuuden. Heinäkuun kantakirjatilaisuudessa tarjosimme Rieskaa P-suunnalle. Vibaja, Peppi S., aksu ja Tanja N. tutkailivat ja arvioivat ruunikkoa aikansa antaen lopulta pisterivin 14 + 16 + 17 + 16 = 63 pistettä. KTK-III sieltä sitten pamahti, ja olemme tulokseen täysin tyytyväisiä.

Olemme myös erittäin, erittäin ylpeitä Rieskan jälkikasvusta. Tamma on tehnyt oikein kivannäköisiä varsoja (yksi KTK-III -palkittu), jotka ovat myös kisanneet sen verta ahkerasti ja menestyksekkäästi, että Rieska-mamman jälkeläisnäytöt alkavat olla kasassa. ERJ:n laatuarvosteluun ruunikko menee asianhaaroista ja ilmoittautumisnopeudesta riippuen joulu-helmikuu -välillä, KRJ:n kanssa odotellaan vielä vähän jälkeläisnäyttöjä. Tulevat kun tulevat.

Kaikin puolin vähän itsepäinen, välillä turhankin fiksu ja junttura tamma on tosiaan maksanut itsensä takaisin. Susirajasta puuttuu vielä pikku-Rieska, tosin orivalintakin on tekemättä. Ei tässä onneksi kiire ole.

[narri]

03.01.2017 Rieskaleipä loikkii

"Pitäisitkö mulle ja Rieskalle estetreenin?" Ensin mietin hetken, puhuiko Santeri tosiaan minulle, kun pesin varustehuoneessa isoa kasaa suitsia. Kyllähän Santeri ratsastaakin nykyään mielellään, mutta harvemmin esteillä.
"Totta kai, käy varustamassa ja verkkaamassa se, mä pesen nää yhdet loppuun." Santeri katosi varustehuoneen ovelta, napaten mukaansa vain Rieskan satulan ja suitset. Itse hinkkasin Tuutun suitset loppuun ennen kuin nousin natisevin polvin (kuvaannollisesti, eivät ne vielä kirjaimellisesti ottaen natise) ja kävin vilkaisemassa, mikä tilanne kentällä oli menossa. Santeri on yksi ripeimpiä hevosenhoitajiamme, mutta ei mikään ihme, kun otteet on opittu ravipuolelta ja vielä Pertin tiukassa valvonnassa. Siellähän se poika (mikään poika enää ole, mutta Santei ei tunnu pääsevän pojan leimastaan eroon) verkkailikin jo Rieskaa.

Lompsin kentälle mittailemaan estevälejä, esteet itsessään olivat jonkun jäljiltä sopivassa 50-60cm korkeudessa. Santeri uskaltaa hypätä jo yksittäistä lähes metriä, mutta vain jonkun Sipulin kaltaisen supervarman hevosen kanssa.
"Okei, mä ajattelin teettää teillä tänään ravihyppyjä ja vähän jumppasarjaa", huutelin kun Santeri otti parit verkkahypyt.
"Pidä käsi lähempänä hevosta, muista tuntuma."

Kun Santeri sai verryteltyä Rieskan kunnolla, pyysin poikaa seisomaan kanssani keskelle selittääkseni tehtävän.
"Ota ensin ravissa toi pysty ja koeta pitää Rieska ravissa. Jos ei onnistu, niin otat silti raville ennen okseria. Sen jälkeen tuutte laukassa tuon jumppasarjan, muista pitää tuntuma tasaisena ja katsoa eteenpäin eikä Rieskan korviin", selitin Santerille osoitellen samalla kulloinkin kyseessä olevaa estettä kinttaan peittämällä kädelläni.
"Jos kaikki on selkeetä, aloita vain."

Santeri on kehittynyt rutkasti sitten viime kuulumistenkin. Ohja meinaa välillä valua löysäksi ja jumppasarjalla sain muistuttaa katseen suunnasta melko usein.
"Hyvä, hyvin pidit sen suorana!" huudahdin kun Rieska meinasi kiemurrella ravisarjaa lähestyessä. Santeri antoi kuitenkin napakat pohjeavut ja piti tamman suorana lähestymisessä.

"Jep, aletaan vain lopetella", huhuilin kun Santeri sai jälleen kerran oikein hyvän suorituksen, "ala vaan loppuverkkaamaan."
Santerista on kehittynyt korvaamaton apu hevosten liikutukseen.

[Lissu]

28.01.2017 Tavanomainen treenipäivä

"Rieska, anna sen kissan olla", naurahdin, kun Rieska kurkkasi ulos karsinastaan ja puhalsi ilmaa käytävällä kököttäneen kissan päälle. Ruskeaturkkinen Reino-kissa sai sätkyt, reppana oli tainnut torkkua.
"Valitsisit torkkupaikkasi paremmin", huikkasin kissan perään kiristäessäni Rieskan satulavyötä vielä vähän.
Viime viikon Rieska oli melko pitkälti Sarlotan ja Krissen ratsastettavana, tällä viikolla minä ja narri olemme hoitaneet ruunikon liikuttamisen. Cupitkin lähestyvät kovaa kyytiä.. Ajatus aiheuttaa aina kutkutusta vatsan pohjassa, milloinkohan minäkin lopetan tämän kaiken jännittämisen ja stressaamisen?

Verryttelyt eivät olleet miellyttävimmästä päästä. Huokailin - ehkä tarpeettoman monta kertaa ja teatraalisesti - Rieskan jumittaessa uralle tai heittäytyessä kuuroksi avuille. Kulmiin tamman sai puskea melkein väkipakolla, oikominen olisi taas vaihteeksi ollut mukavampaa. Pari kertaa temponvaihtelutehtävien aikana ruunikko koetti karauttaa keskelle kenttää tai teki sivuloikkia. Tänään tamma kävi läpi joka ikisen tempun, jonka vain osasi - eikä todellakaan niitä kivoja, ratsukoulutuksen kautta opittuja temppuja.
Työmaa mikä työmaa, mutta kyllä se Rieska alkoi toimia, kun tarpeeksi kauan väänsin ja pyysin ja taivuttelin. Ruunikkomme on kyllä hirveän kiva peli, kun se pääsee työmoodiin, mutta miksi oi miksi Rieskan pitää olla niin härkäpäinen ja vastahankainen..! ..sellainen hevonen kuin omistajatkin?

Rieskan vastatessa apuihin ja alkaessa liikkumaan kunnolla aloitin puomi- ja kavalettityöskentelyn, josta siirryin hiljalleen esteisiin. Hyppäsimme vain pikkuesteitä, 40-60cm (verkkaesteet kunniaan!), ja kaikki sujui kuin rasvattu. Ei olisi verryttelyissä uskonut.. Esteitä oli vain muutama, ja sain helposti tehtyä pitkää ja lyhyttä tietä, laajaa kaarta, vinoa lähestymistä tai mitä nyt mieleen juolahtikaan. Rieska hyppäsi hyvin, kuten yleensäkin, vaikkei ihan hirveästi viitsinyt näin pienillä esteillä yrittää.

Juottaessani Rieskalle melassivettä tallissa Reino tuli takaisin, kävi puskemassa jalkaani ja tuijotettuaan Rieskaa hetken tuimasti kissa katosi varustehuoneeseen, epäilemättä loimi- tai satulahuopapinon päälle koisimaan.