Varjotanssi "Kana"

[Pertti]

suomenhevostamma Varjotanssi "Kana"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Kanasemme on kaunis, hapannaamainen ja välillä turhankin omanarvontuntoinen tamma, joka vaatii ratsastajaltaan paljon eikä ymmärrä inhimillisä virheitä. Tasaisen hyvä helpon luokan suorittaja, kivat liikkeet, OK hyppytekniikka, kaunis katsella, luonnetta voisi hioa. Ehkä se seuraava sukupolvi sitten..

Päiväjärjestys
maanantai: maastoon
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: verryttelyä sileällä
torstai: vapaa
perjantai: koulua
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä (kentällä/maastossa)

[Lissu]

27.09.2016 Kaikenmaailman kotkotuksia

Kanasemme on kaunis kuin karkki, siitä ei pääse mihinkään. Luonnepuoli voisi olla vähän makeampi ja kukkaisempi, mutta ilmeisesti kaikkea ei voi saada samassa paketissa, vaikka kuinka toivoisi. Toki me pidämme luonteikkaista tammoista, mutta miksi valtaosa neideistämme on lähempänä lohikäärmettä kuin Justiinaa? Telmamaisen luonteikkaat yksilöt, missä olette!

Takaisin Kanaan. Tämänkään typykän päiväkirjaan ei ole tullut koskettua, vaikka aihetta olisi ollut, syntymästä lähtien. Kanan emä on entinen hevosemme, Kärmeniemeen myyty Jätetään Kitumahan, jonka saimme liisinkiin yhden varsan ajaksi. Isä on oma iskelmätähtemme Koivuniemen Herra. Kumpikin vanhemmista on äskettäin palkittu KERJ-I -palkinnolla, Paula myös SLA-I -palkinnolla. Tyttärellä on siis ihan hyvän kokoiset saappaat täytettävänään.
Saappaiden täyttö on tosin aloitettu; näyttelyiden kautta kantakirjaoikeus, KTK-II R-suunnalle, tällä hetkellä kaksi irtoSERTiä. Toivon mukaan seuraavista näyttelyistä, joihin Kanan ilmoitamme (ja pääsemme mukaan), napsahtaa kolmas SERT. Championiinhan me tähtäämme, ei sen viimeisen sertin pitäisi hirveän tiukassa olla, eihän?

Olemme toki esitelleet ruunikkoa muuallakin kuin näyttelykehissä. Kanan kisaura on kääräisty komeasti pakettiin, vähän reilu 40 kenttäsijoitusta. Keskitymme täysillä Cupeihin, sekä edessä siintävään jalostusuraan. Ensimmäinen varsa on itse asiassa jo syntynyt. Ja myytykin. Orivarsa Melkoinen Moshaaja (i. Hevimiesystävä), komea musta tulevaisuuden toivo niin kenttään kuin hevifestareille, asustaa dookien luona Turmeltajassa. Terkkuja!

Sellainen yhteenveto. Nämä meinaavat komeasti toistaa toisiaan, vaan väliäkö sillä, länkytänhän minä muutenkin turhanpäiväisyyksiä.

[Lissu]

23.11.2016 Tylsää lätinää kevyestä päivästä

Koppoti koppoti Kanaseni. Aamupäivän koulutreeni sujui oikeastaan hirvittävän hyvin, oikein harmitti, kun tammalla oli kevyempi päivä. Sillä näppituntumalla ja fiiliksellä, joka minulla ja Kanalla tänään oli, olisi saanut aikaiseksi vaikka ja mitä! Toivotaan hyvän vireen jatkuvan perjantaina, kun ohjelmassa on ihan kunnon kouluvääntöä eikä vain kevyt verkkatreeni.

En tehnyt Kanan kanssa mitään ihmeempää, perus asetus- ja taivutustehtäviä, siirtymisiä, perus ratsastusradan teitä ja peruutuksia. Perusjuttuja, jotka jokainen peruskoulutettu hevonen hallitsee. Kana sai liikkua vähän pitkänpuoleisessa muodossa, rentona, en vaatinut askelkorkeudelta samaa tasoa kuin kunnon treenissä. Neitihän liikkuu mielellään suht matalin askelin, jos siltä ei mitään vaadi, eikä rentona päivänä tule niin paljoa vaadittua. Saa Kanakin rennon, helpon verkan.

Kuten aikaisemmin totesin, meillä meni hirveän hyvin. Kana oli rento ja tyytyväinen koko treenin, teki ihan mielellään humputteluhommia ja toimi pienin avuin. Laukassa ruunikko liikkui energisemmin kuin käynnissä ja ravissa, se kantoi itsensä ihan pyytämättä paremmin ja kintutkin nousivat paremmin. Kyllä huomasi, mikä askellaji oli tänään neidille mieluisin! Loppukäynnit kävin köpöttelemässä pihatietä pitkin, postilaatikolle ja takaisin. Kanaa vähän huokailutti, kun ensin koetin yltää sen selästä postilaatikolle, mutta jouduin lopulta taipumaan, hyppäämään hevosen selästä alas ja kipuamaan takaisin ylös todettuani, ettei posti ollut vielä tullut.

Pari porkkanaa kiitokseksi, perusteellinen harjaus ja tamma takaisin tarhaan vetämään niin hirveää rallia, ettei mitään tolkkua. Kana sai innostettua koko tarhan (ja naapuritarhankin) rallittamaan, ja jäin hetkeksi seuraamaan kiihdytysajoa hymyssä suin.

[Lissu]

Viikonloppuvieras

Viime viikonloppuna Tuulia T. piti meille jälleen tappotehokkaan valmennusviikonlopun, ja moikkaili samalla (hieman ohjattuna, ahem..) hevosiamme. Hurjan isot kiitokset kaikesta, me koetetaan karauttaa lähiaikoina Tuulenpesään valmennusrundille!

Tämän merkinnän on kirjoittanut Tuulia T.

Saateltuani narrin ratsuineen talliin olin jo valmis painumaan pehkuihin, mutta ollessani lähdössä tallilta päärakennukseen, jossa Susirajan omistajattaret olivat armeliaasti luvanneet, että voisin yöpyä törmäsin Lissuun, jolla oli parhaillaan hoitamassa hevosten iltaruokintaa. Nainen kysäisi josko ehtisin vielä auttamaan häntä hevosten ruokinnassa, sillä iltatallin hoidossa auttava tallintyöntekijä oli poikkeuksellisesti estynyt tulemaan paikalle. Vastasin hyvin voivani auttaa, sillä vaikka mieleni tekikin jo kovasti sänkyyn en hennonnut jättää naista yksin iltatallia hoitamaan. Lissu kertoi että voisin auttaa antamalla iltaruuat parille hevoselle ohjaten minut rehuvarastoon ja näyttäen listasta niiden hevosten ruokintaohjeet, jotka halusi minun hoitavan. Ensimmäisenä oli vuorossa Kana niminen tamma ja nappasinkin käteeni tamman nimellä varustetun ruokaämpärin ja täytin sen saamieni ohjeiden mukaisesti ennen kuin lähdin etsimään tamman karsinaa. Hetken haeskeltuani löysinkin tamman karsinan ja se jo kurkottelikin kärsimättömästi karsinansa puolioven ylitse. Kana ei oikein olisi halunut siirtyä ovelta syrjään niin että olisin päässyt laittamaan ruuat sen ruokakaukaloon vaan olisi mieluusti syönyt ruuat kädessäni olevasta ämpäristä, joten jouduin melko napakasti pyytämään sitä siirtymään syrjään, minkä Kana tekikin tosin haluttoman näköisesti. Laitettuani ruuat tamman ruokakaukaloon siirryin nopeasti syrjään, etten olisi jäänyt nälkäisen tamman alle, sillä viimeisen ruokahippusen koskettaessa ruokakaukaloa ryntäsi neiti oitis ruokakaukalolleen. Vikkelien refleksieni ansiosta ehdin kuitenkin ajoissa pois alta ja tarkastettuani pikaisesti, että tammalla oli myös riittävästi heinää yöksi jätin sen syömään iltaruokiaan ja lähdin ruokkimaan seuraavaa hevosta.

[Lissu]

Niin äkkiä voi käsky tuonen tulla, hetkellä jot' ei voi aavistaa.