|
|
Post by Pertti on Aug 3, 2013 20:12:16 GMT 2
englannintäysveriori Graveyard Casino "Reivi" omistaa narri Päiväkirjaan tulee lähinnä omistajan merkintöjä, myös muun tallinväen merkinnät ovat sallittuja. Omat sivut.Reivi on narrin ikkunashoppailun tulos Englannista huutokaupasta. Laukkahevosena epäonnistunut ori on hirveä kusipää, kaikki kunnioitus ihmistä kohtaan puuttuu ja hevosen mieliaskellaji on pukkilaukka. Reivi on kuitenkin upea näky ja toimiessaan erinomainen hevonen, joten myydäkään oria ei voi. |
|
|
|
Post by narri on Aug 3, 2013 20:38:59 GMT 2
KOPIOITU VANHASTA PÄIVÄKIRJASTA
06.07.2013 Vapaapäivä kaikille
Annoin tänään Reiville ja itselleni vapaapäivän ja keskityin pesemään orin varusteita. Kuraralli maastossa on saanut ne vallan mielenkiintoisiksi, vaikka pyrinkin putsaamaan varusteet heti käytön jälkeen. Reivin kanssa olin tekemisissä mahdollisimman minimaalisesti, onneksi sen tarhaaminen on henkilökunnan huolenaihe ja selvisin vain sillä, että kävin katsomassa oria tarhassa. Siellähän se pirulainen juoksentelikin. On Reivi kyllä upea näky, sitä ei kukaan kiistä, ravaillessaan tarhassa ympäriinsä ja jopa silloin, kun se vain seisoo paikoillaan. Ja kerrankin se on rentoutunut, kun vain on tarhassa. Unelma olisi saada se samanlaiseksi työskennellessä, mutta en usko, että siihen koskaan päästään. Päivän mittaan pesin kaikki Reivin nahkavarusteet ja myös öljysin, kelpaa ainakin alkaa taas vetää pukkilaukkarasenkia kentällä, kun varusteet hohtavat!
Länttäänpä tähän päiväkirjaan myös eräiden tarinakoulukisojen tulokset. Mielenhäiriössä käväisin siis Reivin kanssa vetäisemässä vaativa A -luokan, vaikka kouluradoilta on muutoin tarkoitus pysyä kaukana muutoin, kuin kenttäkisojen yhteydessä. Meinasin pyörtyä kakkossijan vuoksi, tämän elukan kanssa saimme sijoituksen kouluradalta!
14.06.2013 KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut Cheval Delamerissa, vaativa A 2/5
Minun ja Reivin kisasuoritus oli tällä kertaa, vai pitäiskö sanoa tälläKIN kertaa suoritus sotatantereella. Ori paineli kuin päätä vailla, ja vastusteli apuja kaiken aikaa. Itse tietenkin tappelin saadakseni avut läpi, mistä syntyikin sitten kolmas maailmansota. Yritys hillitä Reiviä oli kuin olisi koettanut tankin pysäyttää, se vaan jyrää ja jyrää, ei mitään mahdollisuuksia saada herraa pysähtymään saati hidastamaan. En edes tiedä, miten suoritimme radan tai suoritimmeko ollenkaan, mutta ainakaan en antanut tässä sodassa luovutusvoittoa. Helvetin helvetti, vielä jonain päivänä tämäkin kolmas maailmansota saa luvan saada rauhansopimuksensa aikaiseksi.
23.07.2013 Esteistä yli vaikka peruuttamalla - eikun?
Minua vähän epäilytti kiivetä tänään Reivin selkään. Orilla oli noin viikon mittainen kesäloma, joka johtui lähinnä siitä, että vähän aikaa sitten suomenhevostammani Vamma varsoi ja pyörähdin Saksassa noutamassa hannovertamman. Aikaa ei siis ihan riittänyt liikuttaa Reiviä, pyysin tallihenkilökuntaa ratsastamaan sen kertaalleen kentällä läpi. Reppana likka, joka minulle raportoi mustan silmän kanssa tippuneensa orin selästä niin monta kertaa, ettei edes jaksanut laskea. Mutta koskan olen narttu kiireinen ihminen, taputin tyttöä päälaelle ja jatkoin matkaani.
Erittäin fiksuna ihmisenä päätin toki aloittaa yhteistyön hyppäämällä. Järkeilin, että ehkä Reivi purkaisi energiaansa hyppäämiseen eikä riehumiseen. Turha toivo, kaikki tarhasta hausta lähtien oli yhtä taistelua, ori meinasi juosta yli ja kun sai raipasta päin näköä tuli perässä niin loukkaantuneena ja turpa rullalla. Varustaessa ei paljoa paremmin mennyt, Reivillä oli tappelu sekä ketjuja että minua vastaan. Kentällä sitä vasta tapeltiinkin, ori olisi mieluusti esittänyt jatkuvaa pukkilaukkaa radan hyppäämisen sijaan. Raipan, kiroilun ja huutamisen yhteispelillä sain sen kuitenkin pysähtymään. Eikä se siitä sitten halunnutkaan liikkua. Siinä kohti poltin lopullisesti proppuni (uskon myös pinnan palamisen voimaan hevosten kanssa aina silloin tällöin, tekee muuten pirun hyvää tällaisen elikon kanssa) ja totesin, että esteet mentäisiin yli vaikka peruuttamalla.
Sainkin peruuttaa Reivin kanssa kolme kierrosta, ennen kuin voitin tämänkertaisen taistelun. Reivi ei missään nimessä toiminut hyvin, turha toivo tämän hevosen kanssa sellainen, mutta hyppäsi. Pukittelulta ei voinut välttyä, mutta se pysyi hanskassa. Vauhtiakin riitti enemmän kuin tarpeeksi, mutta 130cm rata ylittyi ainakin puhtaasti. Kaksi tuntia Reivin selässä saattaa olla herkkua, jos ori toimii, mutta ei tänään. Kiitoksena tarjoaisin munkkikahvit myöhemmin (tai ainakin kylmän kahvimukillisen jämät), mutta nyt paiskasin orin ohjat tallityöntekijän käsiin, pyysin huolehtimaan hevosen ulos ja lähdin tappelemaan Muulin kanssa. Reivin jälkeen se on kuin pitäisi lomaa.
|
|
|
|
Post by narri on Aug 3, 2013 20:50:56 GMT 2
03.08.2013 Montako kilometriä maastossa voi laukata?
Vastaus on monta. Lähdin tänään hyppäämään Reivin kanssa maastoesteitä ja esitys oli se perinteinen. Heti alkuun ori hyppi ja pomppi jo selkäännousun aikana, saati sitten liikkeelle lähtiessä. Aina yhtä hauskaa lähteä yksin maastoon Reivin kanssa, mutta kun tallilla on yksin niin mitä muuta sille voisi. Naapureille sentään pystyy aina soittamaan, että on taas lähdössä.
Kuitenkin. Yllättävän vähän tänään sain mitään pukkiesityksiä kokea Reivin kanssa. Päästyämme maastoesteille asti ori oli jo suhteellisen hanskassa (kiitos kaunis pelhamien keksijälle!), mutta menohaluja sillä oli enemmän kuin tarpeeksi. Hyppäsimme suunnilleen kolme varttia, treenasimme lähekkäin asetettuja tukkeja ja se meni suorastaan hyvin. Yllättäen Reivi oli kuuma kuin sula rauta ja rankka käsilleni, mutta se hyppäsi nätisti eikä koettanut tiputtaa minua selästään. Hyppyjen jälkeen lähdimme pellolle laukkaamaan ja herran jesta mitä vauhtia Reivi pääsee! Tiedän, se on täysverinen ja luotu laukkaamaan, mutta kerta toisensa jälkeen on huumaava tunne päästellä sen kanssa täyttä vauhtia. Ei toivoakaan, että olisin saanut orin hidastamaan käsivoimin, joten annoin sen vain mennä.
Reivi hidastikin itsekseen mukavasti kun koki laukanneensa tarpeeksi. Takaisin tallille palasimme melko rentoa ravia, vaikka vauhtia oli niin paljon, että välillä laukkakin nousi. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän päivään. Huomenna taas tappelen orin kanssa, että sujuisi edes jotenkin, mutta nyt paistattelen tyytyväisyydessäni.
|
|
|
|
Post by narri on Aug 16, 2013 9:56:01 GMT 2
16.08.2013 Harkitsen vakavasti ottavani paremmat vakuutukset
Reivin kanssa jälleen maastoesteille miettimään, katkeaako niska, käsi vai säästynkö taas kuin ihmeen kaupalla yhtenä kappaleena. Pakko sen kanssa on kuitenkin maastoesteitä treenata, kenttäpainotteinen elikko - tosin kouluradat kaipaisivat myös hiomista - ja sen lisäksi keskitymme nykyään myös ihan maastoestekisoihin.
Kiukkupäivä tänään taas, en uskaltanut lähteä kovin pitkälle vaan hyppäsin vain paria pienempää tukkiestettä. Reivi vastusteli jo verkkaillessa matkalla ja pellolla, perä lensi harva se askel ja pystyynhyppiminenkään ei ollut kovin harvinaista. Sain taas tapella jokaisen askeleen irti orista, Reiviä ei pahemmin kiinnostanut tehdä yhteistyötä. Jos en tietäisi, että hevonen on aina samanlainen en hyppäisi sillä mitään kun se näin käyttäytyy, mutta Reivin kanssa on vain osattava elää. Ainakin oppii pysymään selässä, jos ei muuta. Ori laukkasi kuin vain täysverinen osaa, suu vaahdossa ja korvat luimussa. Sain taas pidätellä käsilihakset aivan helliksi. Hypyt itsessään sentään olivat hyviä, tekniikka on Reivillä hallussa, mutta yhteistyö... ei juu.
Puolitoista tuntia Reivin selässä sai riittää, paluumatkalla huokaisin helpotuksesta kun olin jäänyt ehjäksi. Jälleen yksi päivä elossa. Ori joutui pesulle, mitäs riehui niin, että hikosi. Koetti syödä käteni siitä hyvästä, mokoma kiittämätön hevonen. Raipasta sai turvalleen sekä pestessä, että ulos viedessä, hirveä hevonen.
|
|
|
|
Post by narri on Sept 8, 2013 13:15:02 GMT 2
08.09.2013 Maastolenkki Pöljäillen
Lissu sai minut houkuteltua mukaansa maastoilemaan Reivillä, Lissu itse lähti matkaan hannoverruunallaan Pöljällä. Ori ei yhtään pitänyt kimosta herrasmiehestä - eikä Pöljäkään selkeästi pitänyt Reivistä -, mutta kun tarpeeksi kauan tappelin herran kanssa sain Reivin jopa sietämään Pöljän läsnäoloa. Siihen meni kyllä taas verta, hikeä, kyyneliä ja tarpeetonta raipankäyttöä. Ori on herra talossa, eikä asiaa auta yhtään se, että vähän aikaa sitten Pirunporttiin saapunut Diiva koetti haastaa Reivin johtajanaseman.
Itse maastolenkki meni kuitenkin loistavasti. Sain tapeltua Reivin Pöljän persauksiin ja vaikka ori koetti muutamaan otteeseen puraista hannoveria takamuksesta, se jopa käyttäytyi! Toki Reivi koetti pari kertaa ryöstää ja pukitella, mutta pääasiassa se steppaili harvinaisen hyväkäytöksisenä Pöljän takana. Parituntinen maasto sisälsi paljon paskanjauhantaa, ravipätkiä myös steppaillen, pukitteluyrityksiä ja laukkapätkiä. Pöljä jäi armotta jälkeen laukkapätkillä, kun päästin Reivin menemään miten ori mieli ja se esitteli hannoverille, millainen on oikea vauhti.
Ihana kun on Lissun kaltaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä näinkin idioottimaisia asioita ja vaarantaa henkensä hevosten seurassa!
|
|
|
|
Post by narri on Oct 20, 2013 16:04:10 GMT 2
20.10.2013 Kiitos, kumarrus ja potku perseelle!
Huhheijaa ja halleluja! Reivin kanssa uskaltauduttiin merta edemmäs kalaan ja heivauduimme siis KERJ-laatuarvostelukinkereihin. Jännitin ja pelkäsin henkeni edestä, millaisen murska-arvostelun rakas, mutta hirvittävä kusipääni sieltä saa. En voinut uskoa, kun naamani eteen läjäytettiin KERJ-I. Pisteitä kertyi 88,5 (16,5 + 36 + 26 + 10) ja tilaisuuden parhaat pisteet olivat 89 - voitte uskoa, että olin täysin puulla päähän lyöty! En voi olla kuin helvetin ylpeä uunituoreesti palkitusta hevosestani.
Reivi saa nyt lopettaa kenttäradoilla pyörimisen ja minä kiitän onneani siitä, etten katkaissut niskaani siinä hötäkässä. Tosin aina tulen orilla kisaamaan jonkin verran, jotta sen energia pysyy hanskassa, mutta voinemme ottaa vähän rennommin. Maastoesteitä kisataan sen sijaan edelleen ahkerasti, haluan esitellä Reiviä myös sillä puolella. Tarkoitus olisi ottaa Reivistä itselleni myös varsa ja sitä varten sorruin taas yhteen Englanninostokseen... mutta siitä lisää, kun Vosu saapuu.
Reivi tuijotteli minua puoliksi epäluuloisena ja puoliksi murhanhimoisena, kun kiikutin sen eteen ämpärillisen porkkanoita, leipää ja omenaa sotkettuna kouralliseen kauraa. Ori kuitenkin kävi herkkunsa kimppuun ja minä silittelin onnesta soikeana sen kaulaa ja kylkiä. Kerrankin ilman pelkoa puremisesta, on Reivikin sentään ruokahaluinen elikko. Aivan sama, vaikka se ei osaa yhdistää tätä sammiollista menestykseensä, minulla on parempi mieli.
Se parempi mieli tosin hälveni vähän siinä kohti, kun Reivi sai syötyä ja lähti hippulat vinkuen tarhannurkkaan. Potkaisi minua samalla perseelle, onneksi ei osunut kuin kevyesti - sattui aivan tarpeeksi näin.
Kerrankin en kuitenkaan jaksa välittää. En koskaan uskonut Reivistä oikein tulevan mitään kun yhteistyöhalukkuus on mitä on, en ainakaan mitään näin isoa ja hienoa. Ilmeisesti se oli orin mielestä loukkaavaa. Jumaliste olen ylpeä tästä hevosesta!
|
|
|
|
Post by narri on Oct 21, 2013 15:15:25 GMT 2
21.10.2013 Paluu arkeen
Laatuarvosteluhuumasta takaisin Pirunportin arkipäivään, johon kuuluu Reivin kusipäisyyttä ja Sitruunan huomionkipeyttä. Vaikka Reivillä oli eilenkin vapaapäivä, pidin sille tänään lähinnä vapaan liikunnan tuokion. Suomeksi sanottuna pyydystin raivopään tarhasta, vein sen kentälle ja päästin irti. Sainkin ihailla kymmenen minuuttia mahtavaa pukkilaukkarodeoshow'ta ja kiitellä mielessäni, etten istunut herran selässä. Huomenna ehkä uskaltaudun sinne, kun tänään purin Reivin energiaa tällaisella.
Ei ori toki saanut vain hömpsytellä mielensä mukaan, kun meno meinasi hiipua hätistelin Reivin taas juoksutuspiiskalla vauhtiin. Onneksi se on niin herkkänahkainen sellaisen suhteen ja joka kerta, kun piiska osui vähän liian lähelle menoa kesti taas hyvän aikaa ennen kuin Reivi rauhoittui. Saapahan tosiaan purkaa liikoja energioitaan.
Siinäkin kohti, kun sitä koetti ottaa kiinni. Kierroksen kenttää ympäri käveltyäni kävin hakemassa tallista kaurat (ja sain juosta Sitruunaa pakoon, tamma kun halusi osansa kauroista) ja pyydystää Reivin samalla, kun hevosen pää oli sangossa. Ori sai juoksennella ympäri ämpäri kenttää hyvän aikaa Lissun kamera-apinoidessa mukana, joten ehkä sillä ei huomenna ole niin paljoa ylijäämäenergiaa. Ehkä.
|
|
|
|
Post by narri on Oct 22, 2013 21:34:04 GMT 2
22.10.2013 Kiivasta vääntöä koulukentällä
Jännä päivä! En uskaltanut Reivin toissapäiväisen vapaan ja eilisen irtojuoksutuksen jälkeen lähteä hyppäämään tai maastoon, niskä olisi taittunut minulta tai hevoselta. Niinpä hampaita ja kavioita väistellen iskin orin selkään koulusatulan ja suuhun kanget ja tappelin sen kentälle. Koulutreeniä, miten mieltä ylentävää hevosen kanssa, joka on kaikesta eri mieltä kanssasi! Jopa siitä, talutatko sinä sitä vai se sinua, kauhulla odotan talvihankia, kun ori pääsee niihin loikkimaan.
Turha toivo, että olisin alkanut mitään kovin vaativaa vedellä Reivin kanssa. Pääasiassa koetin vain saada sen työskentelemään sen sijaan, että se olisi jatkuvasti harannut jokaista apuani vastaan ja koettanut saada minut selästään alas.
Siinä saikin sitten tapella. Pukittelut eivät meinanneet millään loppua ja Reivi hankasi koko ajan vastaan, kun pyysin sitä eteen se joko singahti nato-ohjuksen lailla tai liikkui entistä tahmeammin ja liikkeelle päästessään jyräsi kuin juna eteenpäin. Sain taas käyttää kaikki käsivoimani Reivin hillitsemiseen ja pohjeavut olivat niinikään ahkerassa käytössä, kannuksia myöten. Älkääkä saatana tulko minulle saarnaamaan istunnalla ratsastamisesta tällä hevosella tai joudutte sen selkään! Tunnin tappelun jälkeen olin saanut jonkinlaisen ratsun aikaan alleni, Reiville piti taas tehdä todella selväksi, että se laukanvaihto ja pohkeenväistä tehdään, asiasta ei keskustella millään tavalla.
Osaahan tämä hevonen vaikka ja mitä ja on toimiessaan aivan upea, parhaita joita olen tavannut, mutta kun. Miksi se ei suostu toimimaan vaikka mitä yrittäisi. Ratsastin Reivillä puolentoista tuntia, koko ajan tapellen vaikka hevonen lopulta tekikin mitä käskettiin ja käytti niitä kuuluisia lihaksiaan.
Eikä edes vaivautunut hikoamaan sen kummemmin! Saatanan engelsmannit ja kovakuntoiset tykkinne. Viekää nämä houkutuksenne pois, ettei tarvitse lisää ostaa.
|
|
|
|
Post by narri on Oct 24, 2013 11:40:42 GMT 2
24.10.2013 Mulukku!!!
En uskaltanut vieläkään lähteä Reivin kanssa maastoesteille, osaksi siksi, että orin energiataso oli edelleen aivan liian korkealla, osaksi siksi, että keli oli niin huono. Koko aamun vettä oli tullut kuin saavista kaataen, enkä uskaltanut edes ajatella millaisessa kunnossa maastoreittimme oli, puhumattakaan esteiden ponnistus- ja laskeutumispaikoista. Nostelin siis Vamman jäljiltä naurettavan mataliksi jääneet esteet korkeammiksi, noin metrikympin ja metrikahdenkympin välimaastoon ja läksin kiskomaan Reiviä tarhasta. Mikä yllätys, että herraa ei taas huvittanut tehdä mitään minun mieleni mukaan.
Reivin kanssa ei ainakaan ollut samaa ongelmaa kuin Vamman, joka ei liikkunut yhtään eteenpäin. Puhukoot kukkahattutädit riimunnarun pyörityksestä ja kuolaimettomilla ratsastamisista, minä sen sijaan lähetän kiitoskirjeen näiden norsujarrujen keksijälle ja valmistajille! Olisihan se juu kiva ratsastaa pehmeästi ja lässyn lää, mutta kun hevonen juoksee vailla kontrollia altasi pois, on se norsujarru ihan kiva apuväline.
Ori juoksi taas alta pois, eipähän tarvinnut pyytää eteenpäin. Mutta taaksepäin sitäkin enemmän. Kirosin jälleen kerran orin alimpaan helvettiin, onneksi ei ole naapureita kovin lähellä, veikkaan että pian poliisisedät olisivat tulleet keskustelemaan kanssani a) sopimattomasta kielenkäytöstä ja b) volyymista, jolla sopimatonta kieltä käytettiin. Reiviä huvitti jällleen järjestää rodeoesitys ja vaikka se toki hyppäsi - ja hyvin hyppäsikin! - ei radalla oikein ollut mitään kontrollia saati harmonisuutta.
Reivi hikosi tapellessaan kanssani, joten tappelin sen pesulle. Mokoma elikko tallasi pesulla varpaani ja sai sen vuoksi vesiletkusta päin näköä, mutta ihan kuin se oria olisi kiinnostanut. Hevonen karsinaan kuivumaan, Lissu saisi hoitaa sille ulkoloimen ja hevosen tarhaan.
Voi elämä, talvikelit ja Reivin aamuloimitus... Eikä tällaista ohutkarvaista elikkoa oikein voi lyödä -30 asteen pakkaseen ilman takkia.
|
|
|
|
Post by narri on Oct 27, 2013 14:22:20 GMT 2
27.10.2013 Lähtekäämme metsään metsään metsään
Emme kyllä lähteneet metsään. Sen sijaan parin päivän kuivemman kelin jäljiltä tarhat ovat edelleen mutaa, mutta pihamaa kuivempi joten uskaltauduin Reivin kanssa maastoon katsastamaan, josko muutamaa estettä uskaltaisi hypätä. Onhan meillä vielä vesiesteet, joita voisi hypätä, mutta ranta on kuitenkin mutalilliä tähän aikaan vuodesta, joten Reivin kanssa en kuitenkaan uskaltautuisi sinne. Jos ori olisi varmasti lapasessa voisin mennä, mutta... niin.
Alkuverkat suoritin kentällä, jotta Reivi olisi edes jotenkin kontrollissa maastoon mennessä. Parin edellisen päivän rankempi liikutus on sentään vienyt orilta ylimääräisen energian, joten nyt se oli vain tavallisen energinen ja motivoitunut heittämään minut alas selästään.
Perus tappelun jäljitä uskaltauduin maastoilemaan Reivin kanssa. Tukkien ja risuesteiden paikat olivat melkoisen märkiä, mutta alashypyt (tai toiseen suuntaan ylöshypyt, ehehehehe) olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa. Kun tänne asti kerran vaivuduin, hyppäsin niitä. Alashyppyjä en ottanut, pelkkiä ylöshyppyjä. Reivillä meinasi olla liikaa vauhtia, mutta tällä kertaa en edes yrittänyt ratsastaa ylettömän siististi vaan kiskaisin kylmän tylysti ohjista voimieni takaa, mikäli orilla meinasi olla liikaa vauhtia.
Ruman alun jälkeen saatoin sentään päättää treenin kohtalaisen siististi. Reivi ymmärsi, ettei kiihdyttelystä seuraisi kuin epämukavuutta ja laukkasi lapasessa. Saihan sitä taas pidellä, käsitreeni oli jälleen kunnollinen, mutta en joutunut millään lailla kiskomaan oria suusta. Reivi hikosi oikein kunnolla, vietimme treenissä kaksi tuntia joten ori pesulle ja takki päällä mutavelliin ulkoilemaan.
|
|
|
|
Post by narri on Nov 15, 2013 10:54:43 GMT 2
15.11.2013 Ja taas pakkolomalla
Reivi heitti minut vähän reilu viikko sitten selästään esteen joukkoon, onneksi Lissu oli paikalla kameransa kanssa ja saattoi ensin juosta kyselemään, kuolenko ja sitten pyydystää hirviöhevoseni kentältä kaahailemasta. Päivystysreissuhan siitä sitten tuli, minä kun en päässyt omin avuin edes puomien joukosta ylös, kun joka paikkaan sattui niin saatanallisen paljon. Totesivat arvauskeskuksessa, että se on vähintään pari viikkoa saikkua, kipulääkkeet ja pehmytkudosta paskana. Hankin siis ihanan lomittajani paikalle, onneksi olen löytänyt kultakimpaleen, joka saa käsiteltyä Reivinkin ulos ja vähintään juoksutettua sen, jotta hevonen ei ihan lomalla ole. Saa luvan irtohypyttääkin sitä, jotta lihakset säilyvät. Lissua kun en voi koko ajan vaivata, hänellä on omatkin hevosensa.
Pystyn jo vähitellen tekemään tallissa jotain, kuten harjaamaan hevosta varovasti ja taluttamaan sellaisia yksilöitä, jotka vain kävelevät vieressä eivätkä edes yritä kiskoa. Kuten Sitruunaa ja Roosaa ja siinä ne sitten ovatkin. Tosin en minä niidenkään kanssa oikeastaan mitään tee, kun sekin meinaa käydä kipeää.
No, tästä hyvästä Reivi sai Lissulta turpaansa, eikä se tehnyt sille hevoselle ollenkaan pahaa. Neiti kertoi, että oli saanut orin jopa suunnilleen ilman tappelua karsinaansa ja vieläpä ilman varusteita.
On tässä sentään jotain positiivistakin tapahtunut. Reivi pyörähti viime kuun YLA-kinkereissä esittelemässä järkyttävän komeaa ulkomuotooan ja järkyttävän huonoa luonnettaan. Tuomarit kuitenkin taisivat tykätä, sillä sieltähän pamahti YLA2. Tosin pisteet menivät niin lähelle ykköstä, että saatamme pyörähtää uudelleen paikan päällä käyttäytymässä huonosti. Joka tapauksessa elelin onnellisessa ylpeyden kuplassa, kunnes tämä saatanan hevonen sai päähänsä tunkea minut sinne esteen sekaan.
|
|
|
|
Post by narri on Nov 26, 2013 14:26:27 GMT 2
26.11.2013 Kilpailumenestystä ja menestymättömyyttä
En edelleenkään ole menossa ratsastamaan Reivillä, kun en vielä saa ratsastaa kovin rajusti tai hevosella, jolla on tippumisvaara. Oria ovat puolestani liikuttaneet Lissu ja lomittajani, Lissu ratsain ja lomittajani sitten juoksutellen ja irtohypyttäen. Pysyypähän hevosella kunto yllä, vaikka tämä sairaslomani ei olekaan niin pitkä, että sillä oikeasti tulisi mitään merkittävää löysistymistä. Mutta pysyypähän energiataso siedettävällä tasolla, eikä Reivi ole niin mahdottoman sietämätön kun taas pääsen itse selkään. Kaikesta orin raivostuttavuudesta huolimatta odotan innolla, koska pääsen taas istumaan sen satulaan!
Olimme tässä jokin aika sitten kilpailemassa Cheval Delamerissa kouluratsastuksen parissa ja Cirion Studissa esteillä. Koulukisoissa ei menestystä irronnut, mikä ei minua yllätä laisinkaan ottaen huomioon Reivin käytöksen, mutta esteillä voitimme kaksi luokkaa! Toisessa tosin olimme ainoat osallistujat, mutta voitto kuin voitto! Näin ainakin haluaisin uskoa. Tosin selässähän silloin heilui Lissu, itse kun olin sairaslomalla.
Tarinakoulukilpailut Cheval Delamerissa, vaativa B, 3/3
Kuvamysteeri.
Kas tässä näette sairaalahuoneeni suoritukseni ja ystäväni Lissun visiitin jäljiltä. Koulurata Reivin kanssa harvemmin menee putkeen ja tutkin jo lähialueen sairaaloita valmiiksi. Olisi hyvä tietää, mihin päätyisi ja mistä osaisi vaatia parempaa huonetta, kun -- jos, minähän olen toiveikas ihminen, päätyisi sairaalakuntoon hirvittävän hevosensa kanssa. Ja Lissu epäilemättä hassunhauskana ihmisenä tulee vuoraamaan huoneen vessapaperilla, sideharsolla, pillerimainoksilla tai muulla huonoa huumoria sisältävällä sairaalasoopalla.
Tarinakoulukilpailut Cheval Delamerissa, vaativa A, 2/2
Teknisiä ongelmia. Etkö saa haluamaasi kappaletta soimaan? Kuuluvatko tuomareiden (murskaavat?) kommentit vahingossa tuomarinkopin ulkopuolelle?
"Hevonen teuraaksi ja ratsastaja postimerkkien pariin."
"Välineurheilua parhaimmillaan ja välineet paskana."
"Antaisi hevosen sellaiselle, jolla on tarpeeksi rahaa siihen."
Siis tarkoituksenahan oli ratsastaa kür-luokka Nightwishin Scaretalen instrumentaaliversion säestämänä, mutta toisin kävi. Hyvä on, musiikki kuului vaan en valinnut siihen mukaan laulua, saati tuomareiden kommenttiraitaa! Kiristelin hampaitani sekä Reivin, että tuomareiden vuoksi. Olin saanut tsempattua kohtalaisen hyvään toimintamalliin, mutta etenkin käsilihakset olivat kipeänä kaikesta kiskomisesta ja minua väsytti.
Ja sitten tuomarit vielä kehtaavat arvostella minua ja hevostani niin törkeästi! Tiedän, ettei Reivi ole kouluratsu ja että se näyttää lähinnä elimenjatkeelta -- anteeksi, ökyrikkaiden näyttelyesineeltä, mutta saamari hevonen on minun ja minä sen kanssa olen työn tehnyt ja kaiken kärsinyt! Tiedä häntä, mitä mieltä tuomarit suorituksesta olivat vaan Reivi ei edes radan jäljiltä (kovin montaa kertaa) koettanut purra tai potkaista minua, kun suutuin sekä tuomareille, että kenkkuavalle hevoselleni siihen malliin.
Tarinaestekilpailut Cirion Studissa, 120cm, 1/2
"Kuninkaan paluu" - Eiliset juhlat kääpiöiden kanssa venyivät hieman pitkälle...
Kun aamusta pitää lähteä estekisoihin, ei ehkä ole kaikkein järkevintä viettää edellisenä iltana pikkujouluja... Mutta niin tuli silti tehtyä. Pippalot venyivät aamuyön tunneille, vaikka kukaan meistä ei juuri juonut, meno oli kuin parhainta boolia olisi vedelty jo useampi litra. No, ei siitä illasta sitten sen enempää, mutta kahden tunnin yöunien jälkeen on hyvä herätä taluttamaan traikkuun hevosta, joka ryykää sinne tänne, kun mieli tekisi mennä takaisin nukkumaan.
Koko päivä sujui kuin sumussa ja vaikka normaalisti osaan varoa, Reivi pääsi jopa puremaan. Suorituksesta en muistanut jälkikäteen paljoakaan, hevonen sai tehdä radalla aika lailla mitä tykkäsi minun roikkuessani räsynukkena selässä. Saatoimme ratsastaa väärän radan tai sitten emme, kukapa tietää. Ainakin pääsin hevosen selästä valuttuani nukkumaan!
Tarinaestekilpailut Cirion Studissa, 130cm, 1/1
"Konin hävitys" - Hevosesi on onnistunut taas pilaamaan kaiken nyt jo rikollisen hienosti. Miten selviät sakoista?
No niin, vihdoinkin! Olenkin odottanut, koska saan Reivistä aikaan rikollisen ja siinä sivussa itsestäni ja tapahtuihan sen vihdoinkin. Kuten tavallista, keskustellessani käsihevosalueella vielä viimeisen kerran huoltoryhmän kanssa ennen, kuin hyppään rodeohevoseni selkään onnistui tämä mainittu hevonen riekunnallaan potkaisemaan erään traikun kylkeen mukavankokoisen lommon. Kyllä, traikun kylkeen. Mieleni teki loikata Uskottoman Ratsuni selkään ja karauttaa auringonlaskuun pakoon velvollisuuksiani, mutta tukijoukkoni saivat minut vakuutettua siitä, että se oli huono idea.
Sitä vain en ymmärrä, miksi traikun omistaja ei suostunut sopuratkaisuun! Kutsui poliisit, jotka kirjoittivat minulle sakon ja käskivät traikun omistajaa rauhoittumaan ja auttoivat sopimaan myös traikun korvauksista. Muuten ihan kiva, mutta mistä minä repäisen rahat tähänkin menoerään, kun hevoset ovat ontuneet ja eläminen on kallista?! Onneksi tunnen rikkaita ystäviä. Sopivan nyyhkytarinan itkettyäni puhelimessa ökyrikkaalle Lissun isukille, joka on jo ostanut talliini estekaluston ja lahjoittanut minulle valmistujaislahjaksi mönkijän lupasi nyyhkytystäni ja karua lapsuuttani tarpeeksi kauan kuunneltuaan korvaamaan kaiken. Jess, itkuvirret toimivat aina!
|
|
|
|
Post by narri on Jan 8, 2014 14:52:00 GMT 2
08.01.2014 Eläköidypä vähitellen ja kuole pois
Reivin kanssa menee edelleen miten kuten. Ori teki viimeisen ulkopuolisen varsansa susirajalaisen Diipadaapan kanssa ja orivarsa Beloved Butcher, joka myytiin Special Ringiin. Seuraavan varsan Reivi tekeekin sitten Vosun kanssa ja se jää minulle, mutta katsotaan nyt koska se varsa tehdään. Orilla ei juuri enää kisatakaan, muutamia este- ja koulukisoja todennäköisesti ja kyllä sen kanssa kenttäkisoissakin vielä kierrellään.
Tänään lähdin pitkästä aikaa orin kanssa hyppäämään maastoon. Toisin kuin todella monessa paikassa Suomessa, meillä on täällä lunta ja melko paljon jopa. Hankitreeni on loistavaa kaikille hevosille ja sitä on tehty kaikkien hevosten kanssa, vain piha-alue ja kenttä on meillä aurattu.
Reivi oli perinteisen pahalla tuulella, matka maastoesteille meni pukitellessa ja hyppiessä pystyyn. Sai taas olla norsujarru ahkerassa käytössä oria pidellessä. Maastoesteille päästiin kuitenkin jälleen kuin ihmeen kaupalla ilman mitään sen suurempia ongelmia. Hyppäsin Reivin kanssa tukkeja ja orilla oli taas vauhti kunnolla päällä.
Loppujen lopuksi treeni sujui oikein hyvin. Sietääkin sujua, kun orin kanssa on tehty niin paljon töitä. Reivi hyppäsi sujuvasti, vauhti pysyi lapasessa vähän ohjista kiskomalla, mutta koko hevonen teki töitä ja oli aivan mahtava alla.
Reivi pääsi kevyelle pesulle ja hyvin loimitettuna karsinaansa kuivumaan ennen pakkaseen joutumista.
Tarinaestekilpailut KK Gingerissä 19.12.2013, 120cm 3/7
Olette sijoittuneet ratsusi kanssa 3 parhaan joukkoon. Olet todella ylpeä ratsustasi ja koko suorituksesta, olet tyytyväinen myös omaan ratsastukseesi. Kirjoita kisoista lyhyehkö Facebook -tilapäivitys.
Mun hevonen on parempi kuin teidän hevonen! Epäilitte kaikki mun päivitystä siitä, että Reivi tuntuu verkassa hyvältä. Vaan niin se vain otti ja pamautti meille sijoituksen kolmen parhaan joukossa. Joten jokainen epäilijä tunkekoon tussit sieraimiinsa ja HÄ-VET-KÖÖN, kyllä me osataan kun meitä vaan huvittaa!
|
|
