|
|
Post by Pertti on Aug 3, 2013 20:14:43 GMT 2
englannintäysveritamma la Rue des Moulins "Muuli" omistaa narri Päiväkirjaan tulee lähinnä omistajan merkintöjä, myös muun tallinväen merkinnät ovat sallittuja. Omat sivut.Muuli on jälleen kerran yksi ikkunaostos, tosin tämä upeus on suoraan kasvattajalta hankittu kenttäratsu. Pahimmanlaatuinen, ailahtelevainen kiimahäiriötamma, josta kukaan ei tiedä, onko se hyväluontoinen vai pahaluontoinen. Hyvä hevonen se joka tapauksessa on. |
|
|
|
Post by narri on Aug 3, 2013 20:38:01 GMT 2
KOPIOITU VANHASTA PÄIVÄKIRJASTA
23.07.2013 Kepeää hyppelehtimistä kahdella jalalla
Reivin jälkeen Muulin tarhasta hakeminen ja varustaminen olivat kuin naapurin pulla-Pokun kanssa puuhailua. Tamma tuntui muutenkin olevan kohtalaisen hyväntuulinen, se tuli portille vastaan ja seurasi kiltisti perässä. Edes varustaessa ei Muuli sen kummemmin protestoinut, mitä nyt tuntui olevan herkkä kyljistään ja mahastaan vaan siinä nyt ei ole mitään uutta. Tamma on tehnyt jo ensimmäisen varsansakin, komean sabinon oripojan LeMans Libertyn, joka muutti Bellgroveen. Samaan syssyyn varsakiimaan pistettiin Muuli paksuksi kaverini orista Damn Inkspotista, ystäväni haluaa tammasta varsan. Mikäs siinä.
Tänään kuitenkin oli treenin paikka, Muuli oli Reivin tapaan noin viikon lomalla suomenhevostammani varsomisen ja Saksasta haetun tammani vuoksi. Toisin kuin Reivi, tamma oli kokonaan vapaalla, se ei kerää niin paljoa riehumisenergiaa. Ainakin niin oletin. Hyvällä tuulella ollut Muuli oli ratsastaessa perinteisen päättämätön mielentilastaan. Alku meni loikkiessa kahdella jalalla milloin pystyyn, milloin taas pukitellen. Teki mieli vääntää itkua, kun yksikään hevonen ei tunnu toimivan, väsyttää, nälättää ja kiukuttaa! Onneksi Muuli kuitenkin noin puolen tunnin tappelun jälkeen vaihtoi asennettaan ja alkoi toimia. Ja miten! Harvemmin tamma edes toimivana on niin hyvä, nyt oikein tuntui kun hevonen käytti takaosaansa ja selkäänsä, hyppäsi tarkasti ja sievästi. Mitä nyt välissä veti pienen viiden minuutin "en tahdo tätä enää!" -show'n. Mutta wow.
Muuli toimi loistavasti! Tamma sai treenin jälkeen henkilökohtaisesti omistajaltaan pesun, suukkoja ja herkun. Muuli antoi vastalahjaksi kuolaisia pusuja ja yhden puraisun, josta sain sitä taas nuhdella. Kokonaisuudessaan tamma kuitenkin oli loistavalla tuulella ja toimi aivan mahtavasti - kerrankin. Kotiin sai kerrankin lähteä hyvillä mielin.
|
|
|
|
Post by narri on Sept 8, 2013 13:57:57 GMT 2
08.09.2013 Olen sanaton
Päätin ottaa Muulin kanssa intervallitreeniä. Lähdin siis neidin kanssa kohti maastoja tapellen suunnasta. Tamma ei halunnut alkuun taaskaan totella, pihasta lähdimme peruuttamalla kun oikein päin ei liikkeelle päästy. Sitä perinteistä, mitä Muulilta nyt saattaa odottaakin. Olin varannut treeniin aikaa pari tuntia ja siihen mahtui monta mielealanmuutosta. Eipä se kuitenkaan paljoa kiusannut, tänään Muulin pahantuulisuus tarkoitti lähinnä sitä, että pidäte ei meinannut mennä läpi. Reivin jälkeen tamman pidätteleminen ei kuitenkaan ole temppu eikä mikään, joten ei siinä mitään.
Itse intervallissa ei sen kummempaa juttua tullut. Muuli toimi ja ei toiminut, pidätteiden läpi meneminen ei joka kohdassa ollut aivan läpihuutojuttu vaan muuten meillä pelitti yhteistyö oikein hyvin. Keli oli aivan loistava ja jos jostain pidän Pirunportissa, se on laukkaaminen maastossa. Kilometri toisensa perään laukkaan sopivaa pohjaa, ei vaaraa autoista ja avoin maasto. Toki mäet toisivat vähän vaihtelua tähän, mutta kyllä niitäkin löytää kun vähän kaivelee. Ihmekään kun on tullut hankittua niin monta laukkahevosta, kun täällä on loistavat puitteet niiden kanssa laukkailla.
Muuli hikoili kunnolla ja sai pesun ja herkkuja. Koettipa tamma näpsiäkin, mutta lopetti ja murjotti taas viitisen minuuttia kun sitä kielsi. Hupsu hevonen.
|
|
|
|
Post by narri on Oct 24, 2013 12:21:17 GMT 2
24.10.2013 Neiti taitaa olla vähän menkkapäissään
Jotain tällaista odotinkin muiden hevosten liikutuksen perästä, eikä tämä suinkaan ole vielä lopussa! Muuli jostain täysin selittämättömästä syystä päätti vetää vielä syksyn kunniaksi viimeisen kiimansa - toivottavasti, en kyllä ihmettelisi jos tämä menkkahirviö kiimailisi läpi talven ihan kiusallaankin. Jos tammalla normaalistikin on mielialavaihteluita niin kiimassa se on aivan mahdoton, sitä vinkumisen ja ininän määrää. Roosa (Muulin tarhakaveri) näytti läpeensä kyrsiintyneeltä tarhakaveriinsa ja sitä se olikin.
Sain siis aloittaa ratsastuskerran putsaamalla muutamat naarmut Muulin kyljistä ja takamuksista. Ei onneksi mitään vakavaa, eivätköhän nämä hoidu ihan vain puhtaana pitämällä, mutta pakkoko tämän elikon on Roosaa ärsyttää?! Koko hoitamisen ajan Muuli pyöritteli silmiään, vinkui, potki seiniä ja ties mitä.
Hyppäsin silti samaa treeniä kuin Reivin kanssa, metrikymppi-metrikaksikymppiä rataa. Muuli oli koko ajan pahalla päällä, viskeli päätään ja steppasi. Kaikkein rasittavinta kuitenkin oli, kun joka kerta pohkeita käyttäessä tamma vinkaisi ja pukkasi, ennen kuin suostui tekemään mitään. Pidäte meni onneksi läpi ilman suurempia kommervenkkejä, joten uskaltauduin kaikesta huolimatta ottamaan rataan mukaan ne haastavammatkin esteet.
Onneksi Muulia ei tarvitse kovin paljoa ajaa eteen esteillä! Tamman pahantuulisuuden huomioon ottaen rata meni ihan kohtuullisesti, joka kerta pohkeita käyttäessä hevonen veti persettään ylös ja päätään alas, mutta muuten hyppäsi ihan siististi. Paremminkin olisi voinut mennä, tamma viskeli päätään koko radan ajan ja venkoili muutenkin ihan ihmeellisesti. Päällepäin siisti suoritus tuntui selästä käsin olevan yhtä soutamista ja huopaamista, hevoseen ei saanut oikein minkäänlaista kunnon tuntumaa tai otetta ja paljon jäi arvailun varaan.
No, olipahan edes jotain. Muuli pääsi pesulle ja kuivumaan karsinaansa takki päällä, Lissu saa luvan heittää Muulin ja Reivin ulos, kun ehtii. Minulla on vielä muutama hevonen liikutettavana tälle päivälle, tarjoilen ystävälleni kakkukahvit kiitokseksi tämänpäiväisestä.
Sitä paitsi keli on niin paska, että haluan sellaiset itsekin.
|
|
|
|
Post by narri on Jan 8, 2014 18:50:42 GMT 2
08.01.2013 En ole unohtanut Muulin päiväkirjaa!
Tai sitten olen, mutta ei puhuta siitä nyt. Koska kentän oli vallannut irtohypytyskuja ja sen taas olivat vallanneet nuo hieman pienempää hyppäävät elikkoni, lähdin Muulin kanssa pellolle. Ajattelin työstää tamman kanssa pohkeenväistöä hangessa, loistavaa treeniä sen lihaksistolle! Neiti oli taas menkkaperseissään tarhasta hakiessa ja mieliala vaihteli aina sen mukaan, missä kohtaa mikäkin jalka sijaitsi, joten ei mitään uutta auringon alla. Se sama vanha Muuli, kuin aina ennenkin. Hieman tamma on tasoittunut uuden tarhakaverin myötä, nykyisin sillä on seurana toinen ruunivoikko sabino täykkitamma, Moscow Express eli Lehmä, joka saa päiväkirjan... joskus.
Muuli tuntui varsin tavanomaiselta ratsastaa - pihasta lähtiessä se kiukkuili eikä olisi halunnut mihinkään vaan yritti jäädä seurustelemaan Sitruunan kanssa, mutta tiukalla raipannäpäyksellä sen sai liikkeelle vaikka protestipukki nähtiinkin. Matkallakin mieli muuttui, yhdessä kohtaa Muuli ravasi nätisti kaula kaarella ja seuraavassa kiemurteli keinuhevoslaukkaa paikallaan, kun sitä pidätti.
Koko pohkeenväistö sujui vähän samaa rataa. Hyvät pätkät olivat aivan loistavia, tamma astui syvälle ristiin ja kulki kaula sievällä kaarella olematta kuitenkaan linkussa. Huonot pätkät sen sijaan olivat, no, huonoja, Muulia ei huvittanut, eikä kiinnostanut vaan se kiemurteli kaula kenossa vähän vinoon olematta itse taipunut tai asettunut tai mitään oikeaa ratsastuksen kannalta hyödyllistä. Joten vaihteleva oli treeni, kuten aina tamman kanssa.
Loppuun otin vielä laukkaa pellolla Muulin kanssa, alkuun isoilla ympyröillä ja Muulilta peräänantoa vaatien, loppuun se sai vielä laukata vapaammin suoralla. Keskimäärin ihan hyvä treeni, joten tammalle porkkana, haalealla vedellä pyyhkiminen, karsinaan kuivamaan ja kuivana loimen kanssa ulos. Eivät nämä täykit mitään talvikarvaa osaa kasvattaa.
|
|
