Hiprakan Hopia "Hoppa"

[Pertti]

suomenhevosori Hiprakan Hopia "Hoppa"
omistaa narri

Päiväkirjaan tulee lähinnä omistajan merkintöjä, myös muun tallinväen merkinnät ovat sallittuja.

Omat sivut.

Hoppa on yksi ralliraita ylinenäkäs minäminäminä -hevonen. Ori on vauhdikkaampi kuin F1-formula ja osaa mielestään kaiken. Pahimmanlaatuinen egoisti, jonka kanssa toimiminen on kuin kuurolle huutaisi, mikään ei mene päähän asti. Hoppa rakastaa huomiota ja rakkautta, eikä sille mene päähän mikään kritiikki tai pahat sanat.

[narri]

12.08.2013 Maastoretki Ikiroudasssa

Olin saanut pelätä muutamaan kertaan uskollisen romuni – pakettiautoni hyytyvän matkalla Pirunportista Ikiroutaan, mutta pääsimme kuin pääsimmekin ongelmitta perille. Hoppa purkautui trailerista varsin vauhdikkaaseen tyyliinsä, samaten se tuttuun tapaansa teki heti tiettäväksi olevansa paikalla sekä suurin, paras ja kaunein miehekkäällä hirnunnalla ja toikkaroinnilla. Sitaisin orin kiinni, uhaten hirttää sen mikäli se järjestäisi show'n. Olin vähän epäillyt osallistua Hopalla retkelle, mutta ori sai nyt kelvata, sillä se oli sopivin ryhmäleikkeihin hevosistani.

Kun reittisuunnitelma oli selvillä ja Hopan kanssa taisteltu siitä, malttaako se seistä kyllin kauan paikallaan, jotta saan varusteet puettua pääsin loikkaamaan hevosen selkään ja saatoimme ottaa paikkamme jonon kolmansina. Hoppa asettui poikkeuksellisen hyvin leidien perään, eikä yrittänytkään temppuilla. Retki lähti reippaasti liikkeelle ja ori oli innokas etenemään, mutta käveli sievästi jonossa katsellen uteliaasti kotimaisemista eroavia paikkoja. Pellolle pääsessämme Hopalla olisi halunnut iskeä vauhti päälle ja se olikin valmis sinkaisemaan taivaanrantaan kuin ralliauto. Toppuuttelin kuitenkin innokasta oria, reissu oli pitkä ja herra saisi kyllä vielä tilaisuuden oikoa koipiaan ravin ja laukan merkeissä. Onneksi innokas pikkupoika asettui hyvin tassuttelemaan taas läiskä-leidin takana, ilmeisesti Hoppa totesi kahden neitokaisen takapuolten olevan sen verran hyvää maisemaa, ettei sieltä väkipakolla kannattanut karauttaa muualle. Naistenmies mikä naistenmies.

Metsään päästessämme ilma viileni mukavasti ja Hoppakin oli taas rauhoittunut pörhäkkyydestään. Jyrkän mäen päälle kiipeäminen oli meille harvinaista herkkua, kotopuolessa rinteitä kun saa jonkin verran metsästää eivätkä ne silloinkaan ole näin jyrkkiä. Mäki ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia Hopalle, vaan pirteästi se loikki menemään ylöspäin. Mäen päällä koimmekin sitten lisää jännyyden hetkiä, kun aivan läheltä lähti hirvi ja meinasi kiskaista Hopan samalla ylikierroksille. Jouduimme käymään hetken keskustelua loikkien tasajalkaa, lähdemmekö tammakaksikon ohi, palaammeko takaisin tallille vai jäämmekö muiden kanssa jatkamaan matkaa. Muutkin hirveä säikähtäneet hevoset saatiin rauhalliseksi ja matka saattoi jatkua.

Tasaisemmalla maalla Hopan toive sitten toteutuikin, kun kehotimme hevoset raviin. Ori oli valmis saman tien tekemään uuden Suomen ennätyksen raviradoille, mutta muutama rauhallinen pidäte ja edessäolijan takapuoli vakuuttivat innokkaan hevoseni siitä, ettei se nyt ollut tarkoituksena. Ravasimme hyvän matkaa mukavaa tahtia ja aikansa vähän jännittyneenä tikutettuaan Hoppakin alkoi rentoutua ja nauttia matkanteosta, pyyhkien välillä turpaansa edessä kulkevan Connie-tamman takamukseen. Onneksi neiti ei tuntunut välittävän yli-innokkaasta ihailijastaan sen kummemmin. Puinen silta aiheutti joukon johtajassakin hetken tilannearviointia, mutta Hoppaa epäilytti syvästi pinnan yhtäkkinen muuttuminen. Hyvä ettei ori ole ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olen joutunut silloista keskustelemaan ja hetken päästä Hoppa suostui kopsuttelemaan sillan yli, epäileväisesti sitä mulkoillen, mutta suostuipahan kuitenkin.

Sillan jälkeen pääsimme laukkapätkälle. Kun edessä kulkevat tammat nostivat laukan Hoppa lähti kuin tykin suusta aivan kuten se kotonakin aina teki. Toppuuttelin orin jälleen edessäkulkevan neitokaisen taakse, vaikka Hoppa kyllä kovasti koettikin ehdotella, josko ohittaisimme sittenkin kaikki ja katoaisimme taivaanrantaan. Emme kuitenkaan lähteneet häntä tötteröllä kaukaisuuteen vaan laukkasimme muiden mukana ja hetken vauhtia nyittyään ja todettuaan, ettei sitä saanut Hoppakin malttoi asettua hyvään vauhtiin. Orilla olisi vielä ollut menohaluja, kun edessä alkoi näkyä taukopaikaksi muodostuva järvi ja pikkuhevoseni vastustelikin hieman käyntiin komennettaessa. Taukopaikalle päästessä vaihtuivat suitset päitsiin ja Hoppa pääsi muiden hevosten mukana syömään, juomaan ja flirttailemaan porukan tammoille.

Puolen tunnin syönnin ja jutustelun jälkeen oli aika jälleen vaihtaa päitset suitsiin ja jatkaa matkaa. Jatkoimme suoraan järveen, minne Hoppa menikin mieluusti, olisi varmaan suunnannut suoraan järvenselälle, jos ei olisi saanut suuntaohjeita. Nytkin herra koetti jäädä leikkimään vesisotaa, mutta topakasti komentamalla jatkoi matkaa. Metsässä kohtasimme sellaisen jännittävän asian kuin pitkospuut. Niille astelemisesta meillä oli jälleen Hopan kanssa pieni juttutuokio, mutta loppujen lopuksi ori käveli ihan sievästi niitä pitkin, vaikkei erityisemmin siitä nauttinutkaan. Pitkospuiden jälkeen avautuvalla leveämmällä polulla annoimme hevosten taas ravata, eikä Hoppakaan tällä kertaa ollut lähdössä ravirataa pitkin vaan ravasi nätisti muiden mukana. Taisivat kilometrit painaa orilla sen verran jo mittarissa, ettei se enää jaksanut turhia hömpötellä.

Laukkaan tarkoitetuille hiekkamontuille päästessä Hopasta löytyi silti vielä virtaa enemmän kuin tarpeeksi, sillä laukkakäskyn saatuaan ori pinkaisi vauhtiin kuin olisi vasta tallista tullut. Pari ilopukkiakin siinä taisi lentää, mutta Hoppa pysyi mukavasti käsissä eikä yrittänyt enää ohitella muita. Mäkien jälkeen tasaiselle maalle päästessä tosin vauhti meinasi aina kiihtyä, mutta ketäpä se olisi haitannut siinä vauhdin hurmassa. Hiekkamontuilta ratsastimme hengästyneet hevoset tielle ja puroon, jossa Hoppakin kahlaili ja pärskytteli mielellään. Itseänikin vilvoitti mukavasti orin vesileikki, joka räiskyi vähän joka paikkaan.

Pian talli ja tarhat siinsivätkin jälleen näköpiirissä. Tallin pihaan palasi kokoelma väsyneitä, mutta onnellisia hevosia ja ratsastajia. Taisi itse kukin siinä olla hieman toisaikainen valuessaan alas ratsunsa selästä ja pakatessa tavaroita takaisin autoon. Hoppa ansaitsi hyvästä käytöksestään kehuleipiä, pesun ja heinät traileriin. Itse jäin vielä hetkeksi jutustelemaan muun porukan kanssa ja kiittämään retkestä. Autoon raahauduin kiittäen samalla naapureitani, jotka olivat lupautuneet – ja tulleet – ajamaan minut ja Hopan takaisin kotiin, jotta en itse nukahtaisi rattiin vaan pelkääjän paikalle.

[narri]

16.08.2013 Puomireeniä pinkomisen kera

Tein Hopan kanssa tänään puomitreenejä, olin rakennellut kahdelle ympyrälle toiselle ravi-, toiselle laukkapuomit ja näiden ympyröiden leikkauskohtaan yksi puomi. Kahdeksikkoharjoituksia siis. Hoppa oli oma, pörhäkkä itsensä ja huuteli varustaessa minkä kerkisi, jotta kaikki tietäisivät kuka pääsi töihin. Rasittava, ihana pikku F1-formulani.

Vaikka miten Hopasta pidänkin, on se myös ihan hirvittävän ärsyttävä. Orilla ei taas ollut mitään aikomusta kuunnella, mitä sille koetti sanoa, avut kaikuivat kuuroille korville eikä herralla ollut aikomustakaan kuunnella minua. Hoppa osasi mielestään arvioida oikein hyvin askelten pituuden ja sopivan vauhdin puomeille. Ei osannut, puomit kolisivat kaiken aikaa Hopan jalkojen alla ja sain huudella ärräpäitä sydämeni kyllyydestä. Tarpeeksi kauan kun orin kanssa tappeli, se sentään jokseenkin alistui kuuntelemaan, mitä selässäolija huuteli. Tosin edelleen herra teki aivan liikaa itsenäisiä ratkaisuja ja tarpoi myös puomien päällä, ei vain niiden yli.

Jesta miten raivostuttava hevonen tuli hankittua! Aivan loistava. Hoppa pääsi treenin jälkeen pesulle, kun oli niin hikinen kaikesta siitä pömeltämisestä. Ulkona ori sitten saikin kukkoilla taas muille herroilleni, hän oli käynytkin ekana treeneissä! Mikä idiootti.

[narri]

08.09.2013 Teen tästä hevosesta vielä vauhtiwurstia

Estetreeni Hopan kanssa, nii-in... Koskahan uskaltaisin hypätä metrikymppiä muutenkin kuin valmentajan kanssa? Tämänpäiväisen perusteella en kyllä vähään aikaan. Hyppäsin Hopan kanssa suunnilleen 60cm korkeaa huimaa estettä. Ja kyllä, vain yhtä. Koetin ottaa orin kanssa kahdeksikkotreeniä, jossa vaihtelisin suuntaa aina silloin tällöin enkä suinkaan joka kerta, jottei hevonen alkaisi ennakoida suunnanvaihtoa.

Suunnitelman onnistumisesta ei kannata puhua. Hopalla oli taas tällainen päivä, ori ei malttanut kuunnella ohjeita kuin viitteellisesti. Laukka oli pää pystyssä painelua niin lujaa kuin kentällä pääsi, ori kyllä laukkasi ympyrällä, mutta siihen ne päivän onnistumiset sitten jäivätkin. Koetin saada Hoppaa rauhoittumaan ja hyppäämään nätisti, mutta paskan marjat. Hevonen painelee häntä tötteröllä ja hyppää ainakin puolen metrin ilmavaralla HUIMAN KORKEAA estettä. Kun Hoppa ymmärsi, että hain silloin tällöin siltä laukanvaihtoja esteen päällä Vauhtiwursti alkoi vedellä omia ympyröitään miten päin huvitti.

En voi taaskaan kehua Hoppaa. Ori hikosi, joten pesulle ja kirouksien mukana pihattoon kukkoilemaan Pöllölle. Miten helvetissä minä jaksan tätä hevosta?

[narri]

11.09.2013 Viekää minut hoitoon ja pian

Estetreeni Hopan kanssa tänään keskittyi jumppasarjaan. Lienee sanomattakin selvää, että tavoite jäi taasen melko lailla täyttymättä, enkä tässä itkuisuudessani jaksa sitä edes päiväkirjaan pistää. Sen vain sanon, että jos tuo elikko vielä kerrankin päättömällä juoksemisellaan viskaa minut esteen sekaan lähetän sen kilometritehtaalle. Onneksi Lissu tekee iltatallin, itse makaan sohvalla joka paikka kipeänä ilmalennon jälkeen. En ymmärrä, miten saatoimme puolentoista viikkoa sitten ottaa Hopan kanssa voiton KK Bailadorissa metrin luokassa. Hoppa toimi siellä poikkeuksellisen hyvin ja on sanomattakin selvää, että olen ylpeä Vauhtiwurstista. Mutta ei kyllä tällä hetkellä paljoa lohduta. Mitenkähän ihmeessä tuon hevosen saisi toimimaan joskus kunnolla? Ei auta kuin toivoa, että ikä fiksuunnuttaa oria ja rauhoittaa sitä. No, toivossa on hyvä elää...

01.09.2013 Tarinaestekilpailut KK Bailadorissa, 100cm 1/11
Keksi mahdollisimman pitkä ja järkevä virke, jossa kaikki sanat alkavat ratsusi lempinimen toisella kirjaimella. Laita virkkeen perään lempinimi.

Oskari, omistushaluinen, otsaton onnenonkija osoitteesta Onkikatu osasi ostaa onnellisena omakseen oikean omenan, Oskari otti omenan ostoksistaan ojentaen ohjuksena osoitelleelle ohittelevalle odottajalle oopperalipun Olevaisuuden Oopiumilliseen Oopperaan okulaarien ohjatessa Oskarin olettamuksia orkideojen oidipaalisesta oireyhtymästä orkideojen osmoosin ohittaessa olevaisuuden ohjauksen, Oskarin onnitellessa omaa outolintuaan onnistuneesta oikuttelusta outolinnun oksentaessa oikuttelunsa opettamaa opetusta oudon omituiseen onkaloon, onkalossa oleilleen otuksen ollessa onneton outolinnun oksentelusta.

[narri]

24.10.2013 Kattila ja perunat

Voi tätä hoppua hoppua hoppua huusivat perunat, voi tätä hoppua ei tule loppua loppua loppua polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa, tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa ei ole tolkkua millään, ei ole tolkun tolkkua kolkata täytyy kolkkaa, kolkata kolkkaa hyvä jos pysymme hengissä, hengissä, hengissä voi tätä hoppua hoppua hoppua ei tule loppua.
(Kirsi Kunnas)

Eksyin tässä kahvitauollani lukemaan lapsuuteni suosikkirunokirjaa Pikku Pegasosta samalla, kun kirjoittelin hetki sitten tehdystä treenistä Hopan päiväkirjaan. En voinut muuta kuin alkaa huokailla lukiessani yhtä suosikkirunoistani, sillä sen loppu sopi Hoppaan ja treeniini kuin nenä päähän. Ori on toki hieno ja kerännyt jollain ilveellä jo yli 50 ERJ:n alaista sijoitusta eli häipynyt aktiivikisaköytästä, mutta ei se siitä yhtään rauhoittunut tai fiksuuntunut ole. Valitettavasti.

Hyppäsin Vauhtiwurstin kanssa tänään yksinkertaista metrikympin rataa. Olen kokeillut kaikkea mahdollista aina juoksutuksesta ja ruokinnasta vahvempiin kuolaiimiin, mutta ei vika ole Hopan herkkyydessä, sen hermoissa tai muussakaan. Se vain on niin kovin innoissaan, juoksutuskin toki väsyttää sitä, vaan sitten se on entistä sietämättömämpi - kuin yliväsynyt penikka.
Eipä kai auta kuin jatkaa, vaikka välillä tekisi mieli vain itkeä Hopan kanssa. Se on minulle ihana ja rakas, en osaa edes sanoa miten paljon orista pidän, mutta voisiko se joskus toimia.
Hoppa juoksi taas vailla mitään järkeä alta pois ja hyppäsi kuin heikkopäinen. Ainoa, mitä sain sille kerrottua oli suuntaohjeet. Jos oria pidätti, se juoksi suu auki, jos ei pidättänyt se juoksi suu kiinni. Siinä ainoa ero. Vauhti pysyi siedettävänä vain, kun tein voltin joka esteen jälkeen ja ennen jokaista estettä. Ja muutaman siihen väliinkin. Jos nyt jotain hyvää tästä on pakko keksiä, ainakin Hoppa kuunteli suuntaohjeet. Hypätä ori todellakin osaa, sitä en voi kiistää, mutta silti mietin taas miten hyvältä Vauhtiwursti maistuisi kahvin kanssa.

Näin ikkunasta katsellessa treeni ei tehnyt Hopalle oikein muuta, kuin innosti sitä. Tuolla se härnää Reiviä aidan yli ja pinkoo häntä koipien välissä - kuvaannollisesti - pakoon kun herra laittaa sen kuriin, kisuaa Pöllön kanssa ja kiusaa Ininää.
Jos Reiviä viitsisi laittaa kenenkään kanssa samaan tarhaan, laittaisin Hopan vähän kuritettavaksi, saisi siihenkin ehkä jotain rotia.

[narri]

05.12.2013 Ei vielä itsenäinen mutta itsepäinen

Hopan kanssa elämä on sitä perinteistä. Tappelemista siitä, onko ori todellisuudessa niin erinomainen kuin luulee olevansa vaiko ei ja jatkuvaa pömellystä hevosen tiimoilta. Hoppa ei ole iän myötä rauhoittunut lainkaan, mutta en minä sellaista odottanutkaan. Joten elämä rullaa entiseen malliin, en ole varma, ollako tämän hevosen kanssa jatkuvasti epätoivoinen vai sopeutua siihen, että se nyt vain on tuollainen isoegoinen... mikälie.

Joka tapauksessa Hopalla oli edessään estetreeni tänäpäivänä. Rakentelin kentälle kokonaisen radan korkeudella metri, hain intopiukean orin tarhasta ja siirryin kentälle. Tänään oli taas sellainen päivä, että herraskainen oli niin upea ja mahtava, että kuunteli niiiiiin tarkasti että!
Olihan se ihan mukavaa vaihtelua, kun on pyörinyt valmennuksissa niin paljoa, että enää normaalit pohjeavut eivät aja Hoppaa sinkoamaan horisonttiin kuin mikäkin ohjusraketti. Vaan silti tällaisen yliherkän sähköjäniksen ratsastaminen ei suoranaista herkkua ole. Vauhtiwursti suoritti radan poikkeuksellisen hyvin, vauhtia sillä oli aika ajoin vähän liikaakin, mutta pienellä pidätteellä sekin hoitui. Hoppa hyppäsi hieman liioitellen, itse asiassa se teki koko treenin vähän liioitellen, mutta ainakin se kuunteli. Eivätkä puomit kolisseet. Eikä kukaan kuollut.

Että sinällään ihan positiivinen päivä Hopan kanssa tänään. En silti osaa päättää, onko tämä parempi kuin se toinen ori. Vähän liian rasittavaa olisi koko ajan ratsastaa näin yliherkällä hevosella. Vauhtiwursti pääsi kuitenkin loimi päällä pihattoon kurmoottamaan kavereitaan.

[narri]

08.01.2014 Hankitreeneihin mars!

Ihana koskematon lumi pellolla, siispä hankeen! Hoppa on aivan mahdoton, kuten se on ollut koko elämänsä ajan. Herra on ilmoitettu myös erikoiskantakirjatilaisuuteen, tuskin se sieltä kolmosta parempaa saa. Osaksi siksi, että Hoppa on ruma kuin synti. Ei se ole oikeasti ruma, mutta rasittava on. Tuskin ori pystyy paikallaan seisomaan, joten toiveet eivät ole mitenkään erityisen korkealla.

Hankitreeni on sen sijaan mukavaa hommaa Vauhtiwurstin kanssa. Se kyllä haluaa höökätä eteenpäin kuin mikäkin pikajuna, mutta hanki hidastaa sitä sen verran, ettei vauhti ole liiallista. Siispä hain kerrankin iloisin mielin Hopan varustettavaksi ja lähdin sen kanssa maastoon. Alkuverkka hangessa oli aivan mahtavaa, Hoppa työskenteli takaosallaan ja selällään ja oli kerrankin myös ihan ohjattavissa.
Laukkatreeni... Huhhuh! Hoppa vetäisi ensin keulilleen, kun pyysin siltä laukkaa ja sen jälkeen singahti kuin tykin suusta. Se ei kuitenkaan saanut vauhtia pidettyä, kun joutui kahlaamaan hangessa. Niinpä se tasoittui laukkaamaan kerrankin oikeasti lihaksiaan käyttäen eikä muuten vain kaahottaen. Lihakset toimivat ja Hoppa teki.

Ah, miten mahtava hankitreeni! Vauhtiwursti palasi takaisin tallipihalle hiestä märkänä ja tyytyväisyyttä puhisten, kuten ratsastajansakin. Hoppa sai kovasti leipää ja kehuja ennen haalealla vedellä pyyhkimistä. Ori jäi talliin loimitettuna kuivahtamaan, ettei paleltuisi ja jumittuisi ulkona.

[narri]

21.01.2014 Palkittu pikkuori

Todella iloiseksi yllätykseksemme suomenhevosyhdistys järjesti toisenkin erikoiskantakirjatilaisuuden, jonne saattoi viedä hevosen ilman mitään näyttelymeriittiä. Susirajalaisten lisäksi mukaan pakattiin pikku Hopsansaa, jonka toivoin kerrankin pitävän järjen päässään ja käyttäytyvän. Minä ja Lissu olimme aivan pähkinöinä, kuskina toiminut Pertti sai sietää kolmen testosteronimörön (Hoppa, Kokko ja Sälli) lisäksi vielä kahta intopiukeaa likkaa - ei näyttänyt Pertti järin tyytyväiseltä.

Vauhtiwursti nyt ei tietenkään osannut käyttäytyä, varsinkaan hyvin. Aivan liikaa oreja samassa paikassa ja Hoppa veti kauheat egonpaisuttelubileet pystyyn, kun koetin siistiä sitä vielä viimeisiä kertoja ja valmistauduin esittämään oria. Ei puhettakaan, että tämä hevonen olisi saanut jonkinnäköisiä kehuja käytöksestään... Mukaan napsahti siltikin KTK-III, jota odotinkin enkä voi sanoa olevani pettynyt. Hoppa sai paskamaisesta käytöksestään huolimatta porkkanan palkkioksi.
Tänään oli niin kylmä, etten harkinnutkaan minkään vaativan tekemistä. Kävin kävelemässä pellolla Hopsansaan kanssa, ori joutui kahlaamaan mahaansa myöten lumessa, joten menohalut pysyivät aisoissa. Kunnon liikuntaa pellolla käveleminen tällä lumimäärällä onneksi on, Vauhtiwursti hikosi kevyesti.

Hoppa sai päälleen fleecen ja päätyi karsinaan odottelemaan kuivahtamistaan, ulos muita poikia pompottelemaan se pääsee vasta, kun on kuiva.

[narri]

05.03.2014 Hop hässimään eikunsiis

Tosin ei vielä. Hopallahan yksi jälkeläinen jo on, Ujohoppu joka on tehty susirajalaisen Arkajalka KP:n kanssa. Ujohoppu myytiin Hopsansaan kasvattajalle Hiprakkaan ja elelee siellä nyt estehevosen elämää. Olen pitkään pohtinut, haluanko jatkaa orin linjaa omana hevosenani ja vihdoin päädyin siihen tulokseen, että haluan. Itselläni ei kuitenkaan sopivaa tammaa ole, eikä Susirajassakaan - vaihtoehdot ovat Rakka, jonka kanssa Hoppa on jo varsan tehnyt, Rupu, jonka kanssa varsasta tulisi lähinnä katastrofi ja Liero, joka taas on sukua omille hevosilleni.

Pyysin siis Julilta Riiviöistä liisaukseen Koistilan Kieloa ja toivon, että tämä onnistuu. Olen tammasta himoinnut jo pidemmän aikaa varsaa, mutta en ole osannut päättää olisiko isänä Hoppa vai Lissun Ipana. Lopulta päädyin hoppaan, suureksi osaksi myös nimien vuoksi. Vai miltä kuulostavat Hopiakalla ja Hopiavirna, joita olen miettinyt varsalle nimeksi, jos se vain onnistuu. Toivon parasta. Hopsansaa on ilmoitettu myös SLA-tilaisuuteen, odotan jännityksellä tuloksia. Orista on kehkeytynyt hienompi kuin olen missään vaiheessa uskaltanut odottaa. Olkoonkin, että se on keskittymiskyvytön, ralliraitainen minäminäminä-poni. Kaikesta huolimatta.

Tällaista heijastelua tällä kertaa, ehkä ensi kerralla enemmän treeneistä tai muusta. Mutta koska ne lähinnä itkettävät, keskityin tällä kertaa iloisiin asioihin. Tosin en nyt sitten tiedä, miten iloinen asia on Hopsansaan lisääntyminen... Hopalle se ainakin on iloinen asia.

[narri]

18.03.2014 Palkintoja, palkintoja!

Hopsansaan kanssa käytiin kokeilemassa uudestaan kantakirjausta, koska ori näyttää enemmän juoksijalta kuin ratsulta - miksipä siis ei kokeilla R- suunnan sijaan J-suuntaa. Ori käyttäytyi koko päivän kuin mikäkin hilluja, mikä se onkin, onnistui potkaisemaan minua etujalalla nenään ja Lissua reiteen. Tuloksena esitin Hopan nenä veressä ja Lissu esitti susirajalaisen Kurkku-tamman linkaten. Olin lentää järkytyksestä perseelleni, kun Hoppa sai tulokseksi palkinnon KTK-II! Myös suomenhevosten laatuarvostelusta paukahti SLA-I, joten paljoa ylpeämpi en voisi olla.

Kielo on astutettu Hopalla, nyt jännään varsaa.
Hopan itsensä kanssa ei muuta oikeastaan tehdä kuin treenaillaan kotona, ERJ-cupeja kierrellään kyllä, mutta eipä siitten sen kummempaa. Oria ei kuitenkaan voi laittaa eläköitymään, höpö höpö, jos tätä ei liikuta joka päivä se rikkoo pihattokaverinsa ja aidat. Tämänpäiväinen treeni sisälsi muunmuassa juoksentelua päättömästi ympäri kenttää. Kuvittelin treenaavani koulua Hopan kanssa, mutta ori ei ollut itse samaa mieltä vaan lähti Monacon F1-radalle. Pohkeenväistö oli sivuttainjuoksua, laukannostot singahduksia ja askeleenpidennys hillitöntä kiitoa ympäri kenttää.

Ei kehuttavaa, ei sitten yhtään kehuttavaa. Minä hikosin, Hoppa ei. Ja se perkeleen pirulainen kehtasi vielä näyttää itseensä tyytyväiseltä!