Limelike Zandra "Sitruuna"

[Pertti]

minishetlanninponitamma Limelike Zandra "Sitruuna"
omistaa narri
hoitaa Lissu

Päiväkirjaan tulee lähinnä omistajan merkintöjä, myös muun tallinväen merkinnät ovat sallittuja.

Omat sivut.

Sitruuna on se pakollisen isoegoinen shetlanninponi. Pirunportin pihankoristeena ja -vahtina toimiva minishettistamma on täynnä asennetta ja näyttämisenhalua. Seurallinen ja huomionkipeä Sitruuna on parhaimmillaan haliponina tai valjakkoajossa, mutta pääasiassa se viettää päivänsä juoksentelemalla vapaana pihapiirissä ja häiriköimässä kukkapenkkiä.

[Lissu]

02.10.2013 Lissu ja sen hoitohevoinen

Minä en ole ikinä ollut ponityttö, kaikki aikaisemmat hoitohevoseni ovat olleet ihan oikeasti hevosia, yleensä enemmän tai vähemmän kisapelejä. Nyt narri kuitenkin meni ja hankki minishetlanninponin, ja koska en ole ikinä saanut oikeastioikeasti shetlanninponia hoitaa ilmoittauduin riemusta kiljuen Sitruunaneidin hoitajaksi.

Kurvatessani Pirunportin pihaan huomasin ensi töikseni kukkapenkkia natustavan vaalean karvakasan, jonka maha muistutti erehdyttävästi omaani -- pesupalloa. Epäilemättä tässä oli minikokoinen hoitohevoiseni, jonka rakkauden olin päättänyt voittaa kuinkas muuten kuin lahjomalla. Joten kas kummaa, ensi töikseni menin rapsuttelemaan pikkuneitiä ja syöttelemään sille porkkanoita. Paljon porkkanoita. Pussillisen porkkanoita. Sitruuna tuntui pitävän minusta heti, tai ainakin siitä, että se sai lahjuksia.
Porkkanapussin huvettua nappasin Sitruunaa päitsistä ja talutin sen lähemmäs tallia, nyt tutustuttaisiin paremmin! Kipaisin harjat tallista ja sitten juoksin ponin uudestaan kiinni, mokoma oli lähtenyt maha hölskyen kohti seuraavaa kukkapenkkiä.

Mitään oikeaa en tamman kanssa tehnyt, kunhan istuin maahan (ja sotkin housuni, kivakiva) harjailemaan ja paijailemaan ponia sekä räpläämään sen jouhia. Pikku Struuna on oikein hieno ja kaunis TYTTÖ, jolle aion ostaa pinkillä rusetilla varustettuja kumilenksuja harjan kaunistamista varten.
Jahka minulla on enemmän aikaa alan juoksuttamaan tai ohjasajamaan tammaa, tänään ei kerinnyt, liikaa tekemistä omien vatipäiden kanssa. Mutta ainakin tutustuin hoidokkiini, ja syötin sille porkkanat, jotka oli tarkoitettu kaikkien hevosten kesken jaettavaksi. Oho.

Siellä vain syötetään heti minun pientäni lihavaksi! Ei vaan, kyllä Sitruuna ansaitsee kaikki herkut jotka saa. Hienoa tutustumistyötä Lissuseni, tällä teistä tulee ylimmät ystävät ja Sitruunasta lihava. Ohjasajas tai peräti kärryttelet sitten joku toinen päivä, kun on enemmän aikaa ja Sitruuna vähän kasvanut sekä ponina, että kansakuntana. Treenatkaa joku päivä kantakirjatilaisuutta varten niin minun ei tarvihe vaivautua tottuu poni muihinkin esittäjiin.

[Lissu]

03.10.2013 Kantakirjattavan tamman kiukkukohtaus

Olin saanut käskyn toiveen opetella Sitruunan kanssa kantakirjakäytöstä, joten ei kun tuumasta toimeen. Pyydytettyäni pikkuneidin puunasin sen oikein hienoksi, värkkäsin suitset pikkuneidin päähän (minun piti mennä polvilleni maahan, että ylsin..) ja läksin kiskomaan syömisorientoitunutta ystävääni kentälle ja kohti harjoituksia.
Lähdin suorittamaan harjoitusta kuin oikeaa kantakirjausta. Ensin laitoin Sitruunan seisomaan korrektisti (tuomarit saisivat katsoa tamman yleisilmeen), sitten lähdin kävelemään kolmiota tamman kanssa, seuraava kolmiokierros ravia. Koska Sitruuna innostui leikkimään kiihdytysajoja eikä ravi pysynyt ravina otimme vielä yhden kierroksen ravia, jotta kuvitteelliset tuomarimme näkisivät tamman raviliikkeetkin.

Seuraavaksi seisoimme jälkeen. Sitruuna jäi hienosti korrektiin näyttelyasentoon, mutta tovin seisomisen jälkeen neiti tympääntyi, alkoi kuopia ja venkoilla joten jouduimme mallaamaan asennon muutaman kerran uusiksi.
Hyörin ja pyörin tamman ympärillä kuin tuomaristoa väistellen, jotta he saisivat arvioida tammaa rauhassa ilman, että olisin heidän tiellään. Mahdoin näyttää typerältä! Vaan ei se haittaa, ponityttö saakin näyttää vähän typerältä minikokoisen hoidokkinsa kanssa puuhatessaan.

Todettuani, että harjoitus oli sujunut mallikkaasti toistin saman vielä kahteen kertaan; rutiinia, rutiinia! Sitruunaa tuntui moinen pelleily tympivän, ehkä tamma vaatisi tuomariston kyttäämään, että tässä seisoskelussa olisi mitään mielekkyyttä?
Näyttelyharjoitusten jälkeen kävimme kävelemässä ympäri pihaa, juoksin tappijalkahoidokkini kanssa ja olimme typeriä. Ihan kuin koiraa taluttaisi! Tämmöisestä minihoidokista repii pitkään (huonoa) huumoria.

Jätin Sitruunan hoitamaan kukkaistutuksia ja läksin hoitamaan vähän isompia elikoita.

Ihanaa, minun tarvihe tehdä kaikkea kun on sinun hoitohevoisesi. Hienosti nähty vaivaa Lissuseni, oikein puunauksineen kaikkineen, tottuupahan Sitruuna kaikkeen oheismateriaaliin, mitä liittyy näyttelyissä pyörimiseen. En jaksa selittää tähän perinteistä tekotaiteellista liibalaabaa miten hienosti hoidit ponia, kyllä kai sinä nyt osaat! Totean vain, että hyvin menee ja olkoot mennäkseen, muista syöttää ponille herkkuja koska se on niin hieno.
Pakko ei ole tietenkään, mutta Sitruunan kanssa näyttelykäytöstä saa treenata enemmänkin. Ponia saa kanssa ohjasajaa, jos huvittaa vaan katsele tilanteen ja inspiraation mukaan.

[Lissu]

07.10.2013 Totuus löytyy kukkapenkistä

narri oli nakittanut minut aamutallin tekoon, meinasi treenata kaikki hevosensa läpi jos kerkeää (= ei kerkeä, Reivi sun muut kedon kukkaset vievät aikaa) joten sellainen pikkuhomma kuin oman tallinsa karsinoiden siivoaminen, hevosten ulospaiskaus -- vieminen ja ruokkiminen sun muut jäivät sitten hoitajatyttösen vastuulle. Ei siinä, tallihommat ovat kivoja, mutta jaloissa koiran lailla pyörivä minishettis hivenen hidasti minua. Plus koetappa itse viedä jotain Riesaa pihalle samalla kun Sitruuna puree polvista, vittu hurraa sanon minä.

Oli puhetta ohjasajosta ja näyttelykäyttäytymisen opettamisesta juu, mutta minä päätin irtojuoksuttaa Sitruunaa kentällä sillä aikaa kun narri leikki jotain Viidakon Ykää kenttähevostensa kanssa. Kentällä oli valmiiksi kasattuja pikkuesteitä (40-50cm, liekö jostain verryttelytreenistä jääneitä?) joita en jaksanut siirtää, kyllä Sitruuna niitä väistäisi.
Raippa aseenani -- apunani läksin ensin metsästämään Sitruunaa ja sitten ohjaamaan tammaa kentällä. Vaikka poni saikin juosta mihin suuntaan halusi minä määräisin tahdin ja askellajin.

Alkuun pikkuneitiä kiinnosti vain syöminen, piehtaroiminen ja pukitteleminen. Vähän... suostuttelemalla Sitruunalta löytyi kuitenkin sievä ja tikuttava poninravi ja yllättävän hyvä laukka, vaikka vähän tikuttava sekin oli. Hurjapäisenä tammaneitinä Sitruuna kävi loikkimassa muutamat esteetkin ja ihan omin päin, kyllä minua nauratti! Aivan hirveä hyppytyyli, onneksi tuon kokoisella ponilla ei lähdetä hyppimään.
Liikutin Sitruunan aika kevyesti, tamma ei edes hionnut. Tarkoitus oli saada tammaan vähän reippautta ja liikkeisiin irtonaisuutta, ja siinä onnistuttiin. Poni sai rapsutuksensa sekä omenan, ja minä jatkoin tallitöitä sekä muiden hevosten liikuttamista.

En minä leikkinyt hei! Se oli treenaamista, ainakin kovasti yritin. Muttamutta oikein hyvä ko Sitruuna saa liikuntaa, vaikka se pihalla juoksenteleekin niin se kyllä syö vähintään samaan tahtiin kuin juoksee.
Voin kyllä kuvitella naurusi määrän kun Sitruuna loikki, se kovin pitää esteistä, un sitä on pari kertaa irtohypyttänyt. Ja hyppytyylistä olet ihan oikeasti. Hienoa ko Sitruunalla on hoitajatyttönen, ehdin leikkiä -- treenata hevosiani kun joku viihdyttää ponia.

[Lissu]

09.10.2013 Näyttelyharjoituksia sekä siivouskärpäsen purema

Koska pikkuneiti kermakaramellin kantakirjaustilaisuus lähestyy väistämättä enkä luota narrin treenaavan Sitruunaa tarpeeksi (ymmärrän, ettei sinulla ole aikaa ja ymmärrän olevani perfektionisti näyttelyiden suhteen) päätin käyttää osan hevosteluajastani Sitruunan treenaamiseen. Aivan sama vaikka nuo ratsastettavat elukat vähän jäisivät, juoksutan ne sitten paremman liikunnan puutteessa tai jotain muuta yhtä luovaa. Hoitoponi tulee ensin! Ainakin kantakirjausta odottava hoitoponi. Minulla ei toki ole mitään kiinnostusta näyttely- ja jalostuspuolelle..

Napattuani Sitruunan ruohonleikkuuhommista totesin tamman tarvitsevan pikapuunausta, sen verran paljon roskia sen turkissa ja jouhissa oli. Mitään sen kummoisempia en tällä kertaa tehnyt, kunhan harjasin ne roskat pois ja selvittelin tamman jouhet. Vetrolin Shine, ah mikä upea keksintö! Sen avulla saa pahimmankin takkutukan kuriin. Sitä paitsi se antaa mukavasti myös kiiltoa. Tuoksuukin kivalle. Saatan korvata hiuslakkani sillä eikumitähäh.

Sitruuna tajusi heti, mitä mentiin tekemään, ja viime kerrasta viisastuneena pikkutamma toimi saman tien moitteettomasti. Ainoastaan takajalkojen kanssa oli pikku ongelmaa, tamma meinasi seistä kuin mikäkin vinttikoira takajalat aivan liian kaukana muusta ruumiista, tai vaihtoehtoisesti takajalat olivat suht oikealla paikalla ja aivan liian auki. Käynti- ja raviliikkeiden esittäminen sentään sujui kerrasta, eikä se korrektin näyttelyasennon hakeminen voi olla näin hankalaa. Ehkä Sitruuna vain innostui poseeraamaan vähän turhankin kanssa? Ehkä. Tai sitten mokoma kiusaa minua.

Päästettyäni ponin villiksi ja vapaaksiinnostuin järjestelemään tamman harjapakin aivan uuteen uskoon, ja samalla kyytiä sai koko varustehuone ja se pestävien loimien pino, jota olemme narrin kanssa katselleet "pitäisi se pestä vaan nääh" -mentaliteetilla. Eivät ne loimet vieläkään pesuun asti päätyneet, vaan siistiin pinoon satuloiden alle. Mutta siivosin ne pois tieltä ja viikkasin, eivät ole enää rumana kasana kaiken kansan tiellä!

Ehkä ensi kerralla harrastan ohjasajoa Sitruunan kanssa, tai pelkkää juoksuttamista, saas nyt nähdä. Syyssateetkin ovat saapuneet ja rajoittavat ikävästi harrastustoimintaa.

Vai että minun kantakirjausvalmisteluihini ei luoteta! Hyvä vaan, että valmistelet Sitruunaa sinne, minä ehdin treenata hevosiani. Onneksi minulla on pätevä hevoisenhoitaja opettamassa Sitruunalle kunnon näyttelykäytöstä, joku päivä voisi ponin kuvatakin, kun se osaa ihan oikeasti seistä.
Ja ne loimet pitäisi kyllä pestä... mutta hyvä että ovat poissa silmistä ja mielestä.

[narri]

13.10.2013 Ajoharjoituksia

Ei huvittanut treenata näyttelykäytöstä Sitruunan kanssa, tai siis ei tarvitse koska Sitruuna osaa jo, kylkyl. Siispä pyydystin villinä ja vapaana juoksentelevan ponin pihalta, talutin sen talliin ja istahdin lattialle harjaamaan sekä rapsuttamaan pikkuotusta. Mahdottoman suloinen pikkuotus ja sopii kuin nakutettu juoksemaan tallin pihalle. Tuntuu kuin Sitruuna olisi asunut Pirunportissa aina, vaikka se ei edes ole. Eipä tuo haittaa. Ajattelin tehdä lyhyen hyvänmielen ajolenkin ponin kanssa, järvenrantaan ja takaisin, ei kertyisi kuin pari kilometriä matkaa.

Niinpä Sitruuna valjaisiin ja kärryt perään sekä matkaan. Kamera oli mukana ja napsin muutamia kuvia ponin keinuvasta takamuksesta, kun se pirtsakasti asteli eteenpäin. Matkaa taitettiin kaikissa askellajeissa, käyntiä paljon, samaten ravia ja tulipahan siinä otettua pari kunnon laukkaspurittakin. On se vain huvittavaa vetää kunnon laukkapätkää minishettiksen kanssa, kun tuntuu, ettei oikeasti ole vauhtia nimeksikään! Ravi- ja laukkapätkät olivat kuitenkin kevyitä, pääasiassa reissua taitettiin käynnissä. Maisemat olivat todella hienoja näin ruska-aikaan, etenkin kun päivä oli aurinkoinen.

Sitruuna hikosi hieman laukkojen aikana, mutta kuivui käyntipätkillä joten kotiin palatessa harjailin vain kuivat hiet tammasta. Poni sai totta kai myös paljon herkkuja, kun oli niin hieno pieni.

Laizkuri, ja minä kun erikseen pyysin! Ajolenkkikin oli hyvä ajatus, pysyypähän poni edes jonkunlaisessa kunnossa vaikka onkin oloneuvokseksi hankittu pikkutamma. Sitruunalle voi muuten alkaa heitellä heinää joko karsinaan tai jonnekin tallinkulmalle, jotta sillä on jotain natustettavaa eikä tarvitse pelkkää kuivahtanutta, kylmää heinää vedellä maasta. Hyvin olet poninin hoitanut!

[Lissu]

22.10.2013 Pitkästä aikaa pippu pippuriinan seurassa

Voin kertoa, että Sitruunaa on ollut ikävä! Pikkuneiti on jäänyt todella vähälle huomiolle kun isokokoisemmat lajitoverinsa ovat varastaneet aikani ja huomioni, mutta tänään hemmottelin Sitruunaa piiitkällä harjaussessiolla ja pussillisella porkkanoita.

Jottei homma aivan läskeilyksi menisi olin päättänyt lähteä ohjasajamaan Sitruunaa. Tamma sai varusteet päälleen (törkeän tuntuista varustaa niin matalaa elikkoa, kun itse joutuu olemaan polvillaan) ja läksimme kentälle treenaamaan. Pikkutamma oli ihastuttavan työintoinen ja mennä töpsytti niin virkaintoisena, että välillä minun piti laittaa juoksuksi, että pysyin ajettavani perässä.
Teimme kohtalaisen pitkän ja perusteellisen treenin, sain Sitruunan jopa hikoamaan. Pesulle päätymisestä neiti ei enää ollut niin mielissään kuin työnteosta, mutta käyttäytyi silti hyvin. Loimittaminen oli taas oma operaationsa, miksi näillä mineillä on niin lyhyet tappijalat..! .. "koska ne ovat minejä" eheh ehe tiedän.

Lyhkäinen merkintä, mutta ainakin kuittasin liikuttaneeni suloisen hoidokkini.

Merkintä kuin merkintä! Tamma oli varmasti oikein otettu saamastaan huomiosta, pikku pihankoristeeni on kieltämättä ollut vähän vähemmällä huomiolla viime aikoina. Olisinpa ollut näkemässä töpsytyksenne, mutta voin kuvitella menon. Mini mikä mini hei, oikein hyvä liikutusmuoto sinulle Sitruunalle tämä ohjasajo.
Kantakirjaus on perjantaina, saat luvan pestä hoidokkisi ennen sitä. Toki tulen auttamaan ja nauramaan viereen, kun sinä kyykit mahanaluksen ja minä pesen ponin selkää.

[Lissu]

23.10.2013 Miniponin maastomopoilu

Läksimme Sitruunan kanssa luistelemaan maastoon, ajattelin, että poni voisi ravata tai laukata vieressäni kun minä hölkkään. Kyllä, luit aivan oikein, minä hölkällä. Pakko saada itseään vähän kuosiin, toppavaatteet eivät muutenkaan imartele ja hylkeen rantakunto ei vahingossakaan edistä asiaa.
Tappelin Sitruunalle suitset päähän (pirun elikko kun on niin matala!) ja vaihdoin jalkaani sellaiset kengät, joissa ei ole aivan tasaisen sileä pohja. Ponitammaa ei tuntunut kiinnostavan jättää pihapiiriä ja siellä palloilua, jouduin vähän kiskomaan Sitruunaa, että se tulisi merään, mutta tulipahan kuitenkin.

Alkulenkki sujui ihan hyvin, kävelyä ja kevyttä hölkkää noin puolitoista kilometriä. Heti, kun päätin laittaa isomman vaihteen silmään ja hölkätä kunnolla niin, että Sitruunakin saisi kulkea reippaammin kuin sitä töpöttävää mummoravia maastotie muuttui liukkaammaksi. Noin viiden reippaan hölkkäaskeleen jälkeen menin, liukastuin ja päädyin perseelleni kenttään. Sitruuna vähän hypähti sivulle ja pystyyn kun säikähti, muttei onneksi lähtenyt karkuun tai tallonut minua. Taiteillessani itseäni ylös kaaduin uudestaan ja Sitruuna koetti lähteä omille teilleen (= syömään), joten lopputuloksena raahauduin polvillani Sitruunan perässä kuin halvassa vesihiihtourheilun tavoittelussa. Ilman vettä. Tai vesisuksia. Tai kunnon moottorivenettä. Onneksi kukaan ei nähnyt!

Jaksoin yrittää vielä puolen kilometrin verran, mutta kaatumisen olivat kipeyttäneet paitsi takamukseni myös oikean lonkkani, joten käännyimme kotiin ja lähinnä kävelimme, lähempänä tallia otin vielä pari hyvin kevyttä hölkkäpätkää. Sitruuna sentään oli fiksu kun ei säpsynyt luisteluani tai kaatuiluani, hieno tamma!
Huomenna pikkuneiti joutuukin pesulle, joten taidan (irto)juoksuttaa sen hikeen asti ennen sitä ja tehdä vähän näyttelyharjoituksia.

Voi reppanaista! Mutta hienosti liikutit kuitenkin ponin, tekipähän neiti muutakin kuin vain koko ajan söi pihamaalla. Anteeksi kun tulee köpö kommentti, vaan ajatus ei kulje.

[Lissu]

29.10.2013 Hopsansaa

Kirjoitan joku toinen päivä kattavamman selvityksen viime päivistä (koska neidin kantakirjaus ja siihen valmistautuminen), mutta tänään keskityn siihen mitä minä ja Sitruuna teimme taikamaassa kentällä. Tänään pieni pullanmurunen pääsi (joutui?) liikkumaan, kenttä oli sen verran hyvässä kunnossa, että kasasin sinne pienen esteradan. Sitruunaa ei voinut vähempää kiinnostaa mitä minä touhusin, tamma mussutti kaikessa rauhassa pihan kasvillisuutta toimittaen oivasti ruohonleikkurin virkaa.

Jahka olin saanut kaikki kuusi hurrrrrjan suurta (not) estettä kasattua lähdin metsästämään Sitruunaa. Tamma antoi nätisti kiinni ja nautti yhteisestä harjaustuokiostamme, suitsetkin pieni otti nätisti päähän. Sitruunaleivosta alkoi epäilyttää vasta kun laitoin sen liinaan, mutta poni tuntui etäisesti kiinnostuneelta ja ravata töpsytti vieressäni oikein nätisti hölkätessäni kentälle.
Aloitin ihan vain juoksuttamalla tamman, että sen lihakset olisivat lämmenneet ennen hyppäämistä. Sitruuna liikkui hyvin, ravaaminen oli vähän kiihdytysajoa ja laukassa takamus lensi pari kertaa, mutta noin muuten neiti liikkui oikein mallikkaasti. Vähän säälittävän näköistähän se meno on tuollaisilla töppöjaloilla, mutta ainakin Sitruuna yrittää.

Tamman verryttyä aloimme hyppäämään, minä nimittäin juoksin ja hyppäsin Sitruunaisen kanssa. Puoli tuntia me jaksoimme koikkelehtia, ja olen suorastaan yllättynyt miten hyvin meillä meni. Minäkin juoksin ja hyppäsin, Sitruuna totteli eikä koettanut purra tai puskea minua tieltä pois. Olen kyllä tietoinen siitä, miten typerältä näytin, tämä olisi vakuuttavampaa koiran kanssa. Ainakin poni on liikutettu! Kohtalaisen kevyesti kyllä, Sitruunan hiki oli aika minimaalista ja tamma pärjäsi harjauksella. Syötin tammuskalle vielä omenan ennen kuin jatkoin vähän suurempien elukoiden kanssa.

Olitte kyllä niin kaunis näky kentällä! Kiva kun Sitruunainenkin pääsee hyppäämään, se tykkää siitä hommasta vaikka hyppytyyli on kohtalaisen... mielenkiintoinen. Onneksi ei tarvitse selässä istua samalla, kun poni sellaista tekee koska se olisi kamalaa. Anygays, hienosti liikutettu!

[Lissu]

Takautuvaa lätinää

24. päivä Sitruunainen pestiin ja puunattiin kahden ihmisen voimin, kun minä ja narri läträsimme veden, shampoiden ja kiillotusaineiden kanssa. Ponitamma laitettiin oikein edustuskuntoon seuraavan päivän kantakirjausta varten, pakkailimme autoa ja kriiseilimme vaatteiden kanssa - ja ponin puhtaanapidon kanssa. Päädyimme loimittamaan Sitruunan kevyellä loimella, ettei se likaantuisi kovin pahasti jos sattuu piehtaroimaan tai muuten seikkailemaan.

25. päivä läksimme Pirunportista aamuvarhain kantakirjaamaan tammaamme. KTK-III sieltä tuli, vähän harmittaa mutta kantakirjatamma on kantakirjatamma, eikä kolmonen ole pihakoristeelle lainkaan huono. Kaikki puunaus ja harjoittelu ei ollut hukkaan heitettyä, Sitruuna nautti huomiosta ja toimi esimerkillisesti. Hieno, hieno pikkutamma! Jota saatoin lahjoa ja syötellä omenoilla, porkkanoilla ja eväskaurakekseillämme.
Kotitallilla hoidimme Sitruunan ja muut hevoset ja olimme ihan normaalisti, ratsastimme ja pidimme hauskaa.

26. päivän iltana nappasin narrin mukaani ja iltatalli jäi lomittajan vastuulle, olin neidin selän takana varannut meille ravintolapöydän. Pitihän Sitruunan menestystä nyt juhlia!

Seuraava merkintä on sitten tuoreempaa. Vielä kerran ONNEA niin hoitohevoiselleni eiku ponilleni ja sen ihanalle omistajalle KTK-III -palkinnon johdosta! <3

Kauhia kun kuvittelin kommentoineeni vaan en sitten kommentoinutkaan! Oli kyllä kiireen täyteiset pari päivää tuon kantakirjauksen johdosta, mutta kyllä kannatti! Olen oikein ylpeä pienestä Sitruunaisesta ja sen hoitajasta, joka esitti Sitruunan tuomareille parhaassa mahdollisessa valossa. Ja raflaillallinen kruunasi menestyksen!

[Lissu]

19.11.2013 Paskaisen ponin pesuoperaatio

Pikku sitrushedelmäisen päiväkirja on hetken ollut laiminlyötynä. Mitään sen kummempaa ei ole kyllä tapahtunut, perus lässytystä, paijausta ja satunnaista liikuttamista. Tänäänkin olin ajatellut vain paijailla Sitruunaa ja keskittyä narrin muiden hevosten kanssa värkkäämiseen sekä omieni kanssa tappelemiseen, mutta kas kummaa kun suunnitelmat menivät uusiksi.
Tullessani tallille minua vastaan ravasi maha hölskyen pirteän oloinen ja selkeästi lantalassa pyörinyt Sitruuna. Tuijotin tammaa silmät suurina todeten saman tien, että neiti menee pesulle. Onneksi ponin pyydystäminen ei ollut homma eikä mikään, joten saman tien kun Sitruuna oli narun nokassa marssimme pesarille.

Tamma sai kunnon saippuapesun, kunnon puunaushinkkauksen ja muutenkin tein niin perusteellista työtä kuin vain kykenin. Sitruuna jäi talliin kuivumaan, ja jouduinkin ravaamaan koko illan loimia vaihtamassa, että poni myös kuivuisi eikä meinaisi. Pihalle Sitruunalla ei ollut enää asiaa - tamman omaksi suureksi harmiksi -, mutta huomenna uusiksi ja kukkapenkin rippeitä mutustelemaan.
Haluan muuten jotain palkkaa, polveni huutavat hoosiannaa kaiken sen pikkuponin puunaamisen jäljiltä. MIKSI minä hoidan jotain kämäistä minishettistä?! Ja ei, Sitruunan ihanaisuus ei ole nyt pätevä vastaus.

Sellasista tänään, wohoo.

No Sitruunan ihanaisuuden takia hoidat sitä, miksikäs muuten? Pitänee varmistella se lantala paremmin, ei Sitruunan pitäisi päästä sinne pyöriskelemään. Mutta mikäpä siinä, ainakin on hoitajatytölläni tekemistä! Sitruunainenkin tykkää, kun on koko ajan joku huomioimassa, poni on todella mukavassa kunnossa ollakseen pelkkä pihankoriste.

[Lissu]

Tilannekatsaus

En ole kirjoittanut Sitruunaisen päiväkirjaa pitkiin aikoihin, mutta se ei sano, ettenkö olisi puuhastellut ponin kanssa! Olen (ohjas)ajanut tammaa, (irto)juoksuttanut, irtohypyttänyt, käynyt tamman kanssa lenkillä kuin Sitruuna olisi koira eikä poni (voin sanoa, että paikallisen Siwan pihalla katsottiin kieroon, kun pyörätelineeseen oli sidottu poni, eikä koiraa), opettanut tammalle temppuja ja kokeillut agilityä.. Voipalleron kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arkipuurtamiselle omien hevosten kanssa, vaikka kyllä Sitruunakin osaa olla hermoja raastava pieni porsas. Eräänkin kerran olen jahdannut tammaa ympäri pihaa.. Yleisesti ottaen tamma on kuitenkin kiltti ja hurmaava hoitajatädin mussukka ja rakkauspakkaus, joka pitäisi kiikuttaa joka ikiseen laatuarvosteluun pelkästään siksi, että tamma on niin julmetun söpö.

Viime aikoina olemme panostaneet agilityyn ihan tosissaan, ja viikonloppuna kävimme pyörähtämässä erään tallin harjoitusagilitykilpailuissa. Sitruuna suoriutui muista esteistä mainiosti ja oli niin reipasta ja hienoa, ettei tosikaan, mutta kun etuset olisi pitänyt laittaa renkaan sisään pikkutamma päätti, että juu kiitos ei. Siinäpähän sitten olin ja tappelin shetlanninponin kanssa, ja kuinka ollakaan, shettis voitti. Mokoma itsepäinen pieni..! Jokaista estettä sai yrittää kolme kertaa, mutta minä taisin saada ekstrayrityksiä vain siksi, että olin niin typerä näky. Hivelee itsetuntoa ja näin.
Kisapaikalla kaikki halusivat taputella ja rapsutella Sitruunaa, eikä huomionkipeää ponia tietenkään haitannut, että pihan lapsista alkoi muodostua jonkin sortin faniklubi. Kotiinlähtöni viivästyi aika tavalla, kun jäimme Sitruunan kanssa ihasteltaviksi (siis ponia ihasteltiin, minä vain jäin) ja kuvattaviksi. Yllättävän moni aikuinen halusi kuvauttaa jälkikasvunsa "syötävän söpön palleroponin" kanssa.

Tällä viikolla Sitruuna on pesty ja puunattu, ja olemme jatkaneet agility- ja ohjasajoharjoituksia. Ajaminen on ollut narrin vastuulla jo hetken, hänhän ponilla kilpailee! Minä vain olen ilmaista työvoimaa sillä perusteella, että "tässä on Lissu ja tässä on sen hoitohevonen ----poni." ja näinpoispäin. En minä kuitenkaan välitä, pikku Sitruunapiirakkainen isoine egoineen ja takamuksineen rikastuttaa elämääni aika tavalla. Sitä paitsi shettikset ovat hienoja ja ihania, saattaisin itsekin haluta sellaisen.

Pikkuneiti ei todellakaan ole unohtunut, vaan on aktiivisesti menossa mukana, vaikka hoitaja ei jaksa/muista/whatever päiväkirjaa kirjoittaa.

Olettepa kyllä söpö näky aina, kun viipotatte pitkin pihaa milloin missäkin puuhassa! Tamma on pysynyt niin hyvässä kunnossa, kun ahkera hoitajatyttö on sitä liikuttanut ja puunannut. Agilityharjoitukset ovat erityisen hauskaa seurattavaa talon ikkunasta kahvikupin kanssa! Voisit jossain ihan ajaa Sitruunan, saisi poni vähän erilaista ajotuntumaa vaihteen vuoksi. Käykää vaikka kaupassa tuomassa minulle suklaata.