|
|
Post by Pertti on Mar 21, 2014 8:08:38 GMT 2
suomenpienhevosori Ruutiterrori "Ruuti" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Lissun kasvattama, hienolla suvulla varustettu Ruuti päätti jäädä pienhevoskokoiseksi, ja orin luonteesta löytyy kaikki ne viat, joita sen isällä ei ole. Kiukkuinen, kaikkea paitsi nöyrä ja esiintymishaluinen pienhevonen sopii Susirajaan kuin nyrkki silmään; milloinkas tänne on niitä palvelualttiita hevosia kerätty? |
|
|
|
Post by Lissu on May 3, 2014 15:08:20 GMT 2
03.05.2014 Tilannekatsaus
Ruudin kanssa on alkanut oikein, oikein hyvin. Pienhevosorimme on SV-I- ja KTK-III -palkittu, minkä lisäksi koulu- ja kenttäkisoista on saatu ensimmäiset sijoitukset. Luonnollisesti olemme hirvittävän ylpeitä oristamme ja odotamme sen kilpauralta paljon. Estepuoli nyt on vähän kiikun kaakun, emä kun on kenttäpeli (hyvin yleispätevä sellainen, tosin) ja isä kouluratsu. Ruuti saa kuitenkin luvan tehdä tulosta esteiltäkin, vaikka pääpaino onkin koulu- ja kenttäratsastuksessa. Rataesteet ovat kuitenkin yksi kenttäkisojen osakoe, minkä lisäksi me haluamme Ruudin muutenkin pärjäävän ratsuna joka lajissa.
Kotitreenit ovat sujuneet vaihtelevasti, välillä orista löytyy intoa ja tekemisen meininkiä, mutta yleensä ei. Tämä on pahempi junttura kuin elämäänsä kyllästynyt, kuoppaamista odottava tuntipuksu, joka on kiertänyt samaa uraa viimeiset 20 vuotta ilman lomaa! Ruuti osaisi ja pystyisi, mutta se ei yleensä viitsi eikä halua. Koettaapa siinäkin sitten treenata..
Tässä meillä on lahjakas hyppääjä ja vielä lahjakkaampi kouluratsu, joka tekee töitä vain kun itseään huvittaa. Ruuti on tosiaan saanut kaikki ne huonot puolet, joita sen isällä ei ole, ja vielä emänsä itsepäisyyden siihen päälle.. Mutta emme me periksi anna, kyllä Ruudistakin vielä kisapeli leivotaan!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 1, 2014 16:35:09 GMT 2
01.06.2014 Hehkutusta
Pikkuorhin koulu-ura alkaa olla paketissa! Ruuti on tehnyt todella upeaa jälkeä kouluradoilla, ja se melkein paikkaa sen tosiseikan, että kenttäsijoituksia on vain pari hassua. Kohta raudikko on siinä pisteessä, että se tarvitsee enää jälkeläisnäytöt ennen laatuarvosteluun suuntaamista! Olen niin ylpeä kasvatistani, että narri on alkanut valittaa minun muuttuneen "sietämättömäksi kanaemoksi".
Tämänpäiväinen koulutreeni ei tosin anna aihetta hehkutukseen tai ylpeyteen. Ruuti ei halunnut, Ruuti ei tehnyt, eikä itkuun purskahtaminen ollut kaukana. Sain tosissani tapella orin kanssa, että se a) liikkui mihinkään suuntaan b) liikkui sinne minne minä halusin ja c) ei lyönyt pillejä pussiin. Käynti oli vielä siedettävää, ravi oli aivan kamalaa ja laukan Ruuti nosti jopa kahdesti oikeaan kierrokseen, vasempaan ei kertaakaan. Kaipa minä olin Kallan jäljiltä jotenkin anteeksiantamattoman hirveä ratsastaja tai jotain, mutta Ruuti ei syttynyt työnteolle tai yhteistyölle sitten ollenkaan, vaan oli vastahankainen kaikssa mahdollisessa. Olin suunnitellut, että tänään treenattaisiin koulurataa, vaan kun ei niin ei.
Sarlotta lupasi juoksuttaa Ruudin iltapäivällä, kunhan on liikuttanut ensin muita hevosia ja poneja. Tyttö on oikea aarre, tarjosi suklaatakin. Ruuti taas saa minun puolestani painua sinne missä pippuri kasvaa ja palata vasta, kun osaa käyttäytyä tai on laatuarvosteluvalmis. Jälkimmäinen tapahtuu ensiksi, sanokaa minun sanoneen.
|
|
|
|
Post by narri on Jun 2, 2014 13:47:21 GMT 2
02.06.2014 Hyppypomppuja
Kuten Lissu eilisen päiväkirjamerkinnässä hehkuttikin, Ruuti alkaa olla kovinkin valmista koulupuolella! Kenttäpuoli ei ole sujunut ihan yhtä hyvin, yleensä vika on maasto-osuudella. Koulupuoli sujuu yleensä todella hyvin, kiitos Lissun ahkeran työnteon, mutta ne muut osa-alueet... No, eiköhän Ruudistakin saada vielä kuorittua kunnon kenttäratsu esiin, onhan Mitrastakin saatu sellainen. Lissulla on kyllä syytäkin olla ylpeä kasvatistaan, mutta voisi nyt vähän hillitä! Sitä paitsi nainen meinaa pyörtyä kisapaikalle joka kerta, kun hänen pikku vauvvelinsa menee radalle.
Otin tänään Ruudin estetreenin huolekseni. Kentälle Varpaan jäljiltä jääneet suhteutetut välit kelpasivat Ruudinkin kanssa, laitoin vain esteet hieman matalammiksi, jotta ne olisivat lähempänä orin omaa tasoa. Jota kiinnosti taas tekeminen yhtä vähän kuin nuorisoa äänestäminen.
Ihme ja kumma kyllä, tarpeeksi tapeltuani sain kuin sainkin Ruudista esille sen todellista osaamista. Alkuun orin kanssa suhteutetut välit jäivät liialle laukalle ja yleensä ori hyppäsi jälkimmäisen esteen puolen askeleen jälkeen, kun mateluvauhdilla eivät askeleet osuneet kohdilleen. Pikku hiljaa Ruuti kuitenkin tuntui lämpenevän hommalle ja alkoi alkuun ihan hypätäkin. Vähän kun sitä vielä innosti tekemään hommia, alkoi orilta löytyä kunnon laukkaa ja hyppyä. Tämänpäiväinen treeni oli oikeasti mukava! Ruuti laukkasi hyvin, lyhensi ja pidensi kunhan tarpeeksi napakasti pyysi. Hypyt olivat hyviä, ori oikeasti käytti lihaksiaan hyppyjen tekemiseen eikä vain mennyt siinä, mistä aita on matalin.
Ruuti pesulle, loimitus ja porkkanaa naamaan kolme kappaletta. Heitettyäni orin ulos ryntäsin intopiukeana talliin hehkuttamaan Lissulle miten hieno Ruuti tänään oli.
Tammaa orille ei vielä ole, mutta eipä se ajankohtaistakaan ole.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 20, 2014 12:18:15 GMT 2
20.06.2014 Kuulumispäivitys
Ruutipoika on todella hyvällä mallilla, kaikin puolin. Pikkuorimme ensimmäinen jälkeläinen on todella, todella hyvässä hoidossa, Hetken Suomenhevosissa. Hetken Tiikerililja - oman Suvililjamme varsa! - ja Ruutiterrori tekivät yhdessä todella komean, lupaavan oloisen orivarsan Hetken Rantaleijonan, jota haluaisin halia ja pusutella koko ajan. Upea, upea nuori ori, toivottavasti Rantaleijonasta tulee yhtä upea kuin vanhemmistaan!
Kilpakentillä on tehty hyvää jälkeä. Kenttä- ja estekisoista on valitettavan vähän sijoituksia, mutta koulusijoitukset ovat täynnä. Muutamissa valmennuksissakin on tullut käytyä - koulua ja maastoesteitä -, mutta tuntuu, ettei valmentaja tekisi pahaa. Ruuti tarvitsee vähän lisäapua ja tukea, että saamme tehtyä tuloksia este- ja kenttäkisoissakin.
Tänään Ruudin ei tosin tarvinnut tehdä yhtikäs mitään, orilla oli vapaapäivä. Raudikko olla möllötti tarhassaan pitkin pituuttaan, nauttien auringonpaisteesta ja silloin tällöin puhaltavasta tuulesta. Saapa nähdä, miten Ruudin saa huomenna töihin! Koulukiemurat tuskin kiinnostavat, kun keli on näin komea.
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 24, 2014 6:58:01 GMT 2
24.08.2014 Linssiluteilua
Yhden naapurimme Katja-tytär on käynyt aina silloin tällöin ratsastamassa ja hoitamassa hevosiamme sekä tehnyt tallihommia, tyttö haluaisi aloittaa ratsastamisen tosissaan ja lähteä vielä opiskelemaan alaa peruskoulusta päästyään. Katja on erityisen ihastunut Ruutiin, ja hän toivoi kovasti saavansa otatuttaa rippikuvansa raudikkomme kanssa. Mikäs siinä, eihän meitä haittaa, anti palaa vain! Kunhan hevonen pysyy meidän maillamme. Diiliin kuului, että Katja myös liikuttaa Ruudin kuvauspäivänä, mikä ei tuntunut haittaavan neitiä yhtään.
Katja pääsi tänään ripille, ja kuvatkin otettiin tänään. Tappelin Ruudin tarhasta talliin ja harjasin orin edustuskuntoon (eilisiltana narri pesi orin, ettei kuvissa ole ihan paskainen porsas) ja olin juuri saanut pienhevoselle suitset päähän, kun Katja vanhempiensa ja kuvaajan kanssa saapuivat paikalle. Seurue lähti Ruudin kanssa pellolle, ja minä huutelin perään, että haluan sitten nähdä niitä kuvia.
Ruuti pääsi kuvien oton jälkeen takaisin tarhaan, Katja tuli vatsa illemmalla ratsastamaan. Tyttö on lahjakas, ja ratsastaa todella hyvin siihen nähden, ettei kokemusta ole turhan paljoa. Ruuti harvemmin vieraskoreilee (tai toimii muutenkaan, ahem), mutta mitä kerkesin kaksikon menoa katsomaan ori ihan teki töitä. Katja hymyili kuin Hangon keksi ja jaksoi hehkuttaa, miten hyvin ori oli käyttäytynyt kuvaustilanteessa ja miten hyvin se oli liikkunut ja vastannut apuihin. Tulimme narrin kanssa siihen tulokseen, että pitänee alkaa kuvaamaan Ruudin treenejä, ties vaikka mokoma toimisi paremmin. Ehkä orimme on vain linssilude ja puhkeaa kukkaan vasta, kun luulee pääsevänsä lehtiotsikoihin oikein kuvan kanssa?
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 13, 2014 19:00:54 GMT 2
13.10.2014 Jaaaaaaa hop!
Estetreeni Ruudilla, no sehän kuulostaa kivalta. Kun kuulostaisikin! Hakiessani oria tarhasta mokoma oli linnoittautunut tarhan perimmäiseen nurkkaan juuri sen näköisenä, ettei aio eväänsä liikauttaa. Joinain päivinä sitä vain tietää, että nyt ei tule sujumaan ei ollenkaan.. Tänään oli ehdottomasti yksi niistä päivistä. Onni on yhteistyöhaluinen, motivoitunut hevonen, vai miten se meni.
Ruudin harjaaminen ja varustaminen sujui reippaasti, ja onkin sääli, etteivät alkuverryttelyt sujuneet samalla reippaudella. Meno oli pitkälti yhtä reipasta kuin Takapajulan keskustassa perjantai-iltana (= kuollutta, nuorisokin lähtee naapurikyliin ryyppäämään). Ruutia ei kiinnostanut, ori heittäytyi kovasuiseksi ja -kylkiseksi sekä täysin kuuroksi avuille. Jossain vaiheessa verryttelyjä Ruuti seistä törötti keskellä kenttää minun rehellisesti potkiessani pohkeilla elikkoon vauhtia.
Loppujen lopuksi sain Ruudin liikkeelle ja kohti ravi- ja laukkapuomeja sekä kavaletteja. Verryttelyt alkoivat hitaasti ja olivat raskassoutuiset, mutta pikku hiljaa raudikko alkoi vertyä ja työskennellä kunnolla (todennäköisesti siksi, että Ruuti tietää minun olevan sitä härkäpäisempi ja ryhmempi). Vaikka pienhevosen laukka oli vähän voimatonta, raviin tuli hyvä tahti ja energisyyttä, laukkakin parani, vaikka jäi selkeästi vaatimattomammaksi. Ravi- ja laukkapuomit sujuivat ongelmitta, kavaletteja Ruuti ei vaivautunut hyppäämään - kuinka yllättävää!
Hyppäsimme muutamaa pystyjä ja okseria, treenasimme lähestymisiä ja ponnistuspaikkoja. Viime aikoina Ruuti on lähtenyt herkästi ajautumaan liiaksi vasemmalle, ja nyt olemme keskittyneet suoristamaan oria. Homma olisi huomattavasti helpompi, jos Ruuti edes yrittäisi..
Estekorkeus oli 60-70cm, tarkoitus kun oli hioa tekniikkaa, ei korkeutta. Orin laukka olisi saanut olla reippaampaa ja hypyt terävämpiä, mutta ponnistuspaikat olivat kohdallaan eikä Ruuti hakeutunut niin vahvasti vasempaan laitaan, kun vähän muistutti pohkeella. Ei tämä täysin perseelleen mennyt, vaikka alkuun siltä tuntuikin! Kyllä Ruuti leipäpalansa ansaitsi, vaikka verrytellessä tuntui enemmän siltä, että Ruudista tulee leivänpäällistä.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 22, 2014 15:30:29 GMT 2
22.10.2014 Maastonakki ja näyttelytreeni
Sarlotta oli käynyt Ruudin kanssa maastossa heti aamusta. Ori oli kuulemma ollut laiska, tahmea ja vastahankainen, mutta oli syttynyt työnteolle, kun oli päässyt laukkaamaan pellolle. Kertoessaan pohkeenväistön yrityksistä, siirtymisistä, pitkistä ravipätkistä ja lopulta peltoralliin päätyneestä maastosta Sarlotta hymyili korvasta korvaan. Tytöllä oli selkeästi ollut hauskaa, vaikkei Ruuti olekaan se ideaaliratsu. Tyttö hoiti oria pitkään ratsastuksen jälkeen, harjasi ja paijasi menemään, vaikka raudikko itse oli korvat luimussa, ihan kuin häpeilisi saamaansa huomiota. Ihme mutruturpa! Pienhevosen näykkimisyrityksetkin jäivät nimenomaan yrityksiksi, kun Sarlotta joko väisti tai läimäisi hevosen turvan kauemmas. Ruuti ei arvostanut, ei tosiaankaan, ori näytti hapanta naamaa vielä tarhassakin.
Myöhemmin päivällä hain Ruudin uudemman kerran tarhasta. Ori itse ei ollut asiasta mielissään, vaan irvisteli aivan samaan tyyliin kuin emänsäkin. Minua lähinnä nauratti, ei Ruudin kiukuttelua vain voi ottaa tosissaan! Nauru tosin loppui kuin seinään, kun raudikko alkoi taas leikkiä katujyrää ja meinasi kiskaista minut kumoon. Ärräpäät kaikuivat varmaan naapuripitäjään asti, hupsista..
Harjasin Ruudin nopeasti, laitoin suitset päähän ja kiskoin täysin tympääntyneen pienhevosen kentälle. Aikaisemmin olin kuvannut narria ja Velliä, nyt narri sai kuvata minua ja Ruutia. narrin säätäessä kameran asetuksia tappelimme Ruudin kanssa siitä, miten ne kintut taas pitikään laittaa. Kuvaajamme hihkaistessa, että oli valmis kameran kanssa, lähdimme Ruudin kanssa esittämään orin käynti- ja raviliikkeitä kolmiolla. Käynti oli vetelää ja hevonen vastahankainen, ravin kanssa vähän turhankin reipas. Lähtiessäni juoksemaan Ruuti ei tyytynyt nostamaan ravia, mokoma nosti laukan ja otti hirveän syöksyloikan eteenpäin niin, että jouduin kiskomaan ohjista vähän turhankin kovaa, että Ruuti pysähtyi. Saamari tämänkin kanssa, kun ääniavut (= karjuminen) ei riitä! Muutama uusintakierros, ja johan ravikin alkoi maistua. Ruudin liike ei kuitenkaan ollut niin hyvää, kuin siitä saa irti, mutta olimme varautuneet raudikon perseilyyn ja vastahankaisuuteen, joten emme pettyneet.
Rakennekuvat onnistuivat huomattavasti liikekuvia paremmin. Ruudin sai hetken tappelun ja vänkäämisen jälkeen seisomaan oikeinkin mallikkaasti, hyväryhtisenä ja ympäristöstään kiinnostuneena. Se kiinnostuminen selittyi sillä, että pikkuperkele otti ja puri minua käsivarresta heti, kun silmä vältti. No, ainakin kuvat ovat hyviä!
|
|
|
|
Post by narri on Oct 23, 2014 18:31:51 GMT 2
23.10.2014 Jollain ilveellä melko valmista!
Ruuti alkaa olla jollain kumman ilveellä melko valmis joihinkin laatuarvosteluihin! Siis lähinnä SLA:han ja KRJ:n laatuarvosteluun, kenttää orilla on tällä hetkellä huimat 14 sijoitusta... En tosin ymmärrä, miten tällä asenteella on menestytty kouluratsastuksessa niin paljon paremmin kuin kentässä, mutta pitänee kai olla kiitollinen siitä, että edes joku laji sujuu! Jälkeläisiäkin on kertynyt ja ne ovat menestyneet hyvin: Koston Suomenhevosiin myyty Yötuulen Ruutitynnyri on kerännyt jo yli 40 koulusijoitusta ja yli 30 estesijoitusta. Eikä Hetken Suomenhevosten Hetken Rantaleijonakaan ole todellakaan kilpailuissa huonosti menestynyt. Ovat varmaankin perineet enemmän emältään kuin isältään, että sikäli...
Tänään otin Ruudin, Santerin ja Virkun matkaan ja lähdin maastoon. Sarlotta oli käynyt orilla eilen vetämässä kunnon maaston ja tälle päivää oli merkattu kevyt estetreeni. Päätin, että sama se oli tehdä hyppäämällä niitä pienimpiä risujamme ja tukkejamme, joilla aloitellaan nuorten hevosten kanssa. Kevyttä sekin on kuin mikä, etenkin, jos hevonen ei liiku tai tee kunnolla yhtään mitään! Santeri tuli mukaan varmistamaan ja liikutti Virkun siinä sivussa ajaen.
Ei mikään ihme, ettei Virkku meinannut tulla toimeen asian kanssa, onneksi Santeri on sen verran topakka ohjaksissa, ettei Virkku voinut muuta kuin totella. Ruudin mielenkiinto asiaa kohtaan oli täysin nolla ja asenne EVVK orin löntystellessä kohti maastoesterataa eteenpäinpyrkivänä ja taipuisana kuin kivipaasi. Sellaisella ainakin tunsin ratsastavani, että eipä tässä mitään. Hyppäämisestäkään ei meinannut tulla yhtään mitään, kun Ruuti hädin tuskin suostui laukkaa nostamaan ja laukatessakin tuntui, että naapurissamme asuvat Sanelma-täti olisi Harley Parkinsoninsa kanssa päässyt köpöttämään ohi täysin ongelmitta. Puolet hyppy-yrityksistä päättyi kieltoon vaikka miten olisin Ruudille syytänyt ärräpäitä ja ratsastanut sitä eteenpäin, toinen puoli hyppy-yrityksistä oli jotain puunrunkojen yli kapuamista ja astumista muistuttavaa.
Koko "treenistä" ei tullut yhtään mitään, "verryttelytreenin" tehnyt Virkkukin oli hikisempi kuin Ruuti. Minäkin olin hikisempi kuin Ruuti, jopa kärryillä istunut Santeri oli hikisempi kuin Ruuti. Kotimatkalla ori sentään suvaitsi saada vähän vipinää kavioihinsa, kun tiesi pääsevänsä päiväheiniä syömään. Pestä sitä ei tarvinnut ja herkkuja se ei ansainnut.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 31, 2014 15:03:53 GMT 2
31.10.2014 Ei vittu sitten
Ruuti sitten hankki itselleen lomaa, kivakiva. Pertti on ravireissulla Santerin kanssa, joten kengittäjämme menivät siinä – juuri, kun heitä tarvittaisiin! Ruuti nimittäin oli parin tunnin ulkona olonsa aikana ehtinyt potkia molemmat etukenkänsä kuuseen, ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, niin molemmissa kavioissa on lohkeamat. Pienet, mutta lohkeamat silti. Kiikutin orin sisälle, ja haravoidessani kenkiä orin tarhasta soitin Pertille ja pyysin konsultaatiota. Tuomio oli ”hevonen lomalle, kunnes tulen takaisin”, eikä minulla ollut mussutettavaa; me emme narrin kanssa ole tarpeeksi päteviä kenkääjiä, että alkaisimme tekemään lohkeamille yhtikäs mitään. Sinne meni tämän päivän maastolenkki!
Löydettyäni kengät (mukavaa vaihtelua, yleensä en löydä kenkiä, ja nyt sitten löysin viisi..) lähdin takaisin talliin, ja Ruuti pääsi kopeloitavaksi. Kävin orin kintut läpi, ja päiväni parani entisestään (not), kun totesin Ruudin vuohisissa ja ruununrajoissa olevan haavoja. Ei kun pienhevonen pesarille ja betadinepesu etusiin. Ruuti ei erikoisemmin ilahtunut tästä kinttujen räpläämisestä, ja raudikko nostelikin jalkojaan koko ajan, hyvä kun ei huitaissut minua naamaan. Sehän tästä olisikin puuttunut..!
Haavat olivat onneksi siistit, joten päätimme narrin kanssa laittaa Ruudille putsit etusiin ja laittaa orin takaisin tarhaan. Haavat oli joka tapauksessa puhdistettu ja laitettu hoitopinteli (niitä ohuenohuita valkoisia lirpakkeita) päälle, joten se suojaisi haavoja, putsit kavioita. Olin silti vähän epäileväinen, kun vein pienhevosen takaisin tarhaan, Ruuti kun jatkoi riekkumistaan saman tien. Onneksi Pertti tulee yötä vasten takaisin, ja saamme Ruudin huomenna kenkään. Viikko-ohjelman mukainen lauantaivapaa on kyllä peruttu, kun Ruuti on tänään vapaalla. Juoksutusta tai kevyt ratsastus, sunnuntaina normaali koulutreeni.
On tämäkin, ja me kun ajattelimme, että Ruuti olisi kengitysvuorossa vasta ensi viikolla. Väärin ajateltu, selkeästi.
|
|
|
|
Post by Lissu on Dec 11, 2014 11:50:04 GMT 2
31.10.2014 Pohdiskeluja tulevaisuudesta
Onneksi Ruudin kenttäura on vielä kesken, niin ei tarvitse miettiä, mitä tämän kanssa tekee. Estekisaamisen kanssa ollaan edelleen vähän kiikun kaakun, miten kanttavaa ja mielekästä se olisi tämän hevosen kanssa, mutta katsoo nyt. Koulupuolella ollaan niin hyvissä kantimissa, että ori menee melko suurella todennäköisyydellä johonkin alkuvuoden KRJ-laatuarvostelutilaisuuteen näyttämään hapanta naamaa. Minua jännittää jo etukäteen enemmän kuin pitäisi. KRJ:n laatuarvostelu ei ole ainoa, johon Ruuti ollaan viemässä heti kun sopiva sauma tulee; pikkuraudikkomme on jo hetken ollut niin SLA-valmis, kuin tällä luonteella on ylipäätään mahdollista. VSR Cupeistakin on komeat neljä sijoitusta (yksi kenttäkisoista, loput kolme kouluradoilta), joten siitäkin osiosta napsahtaa melkein täydet pisteet. En tiedä, jännitänkö enemmän SLA:n vai KRJ:n takia, vaan eipä sillä taida olla hirvittävästi väliä.
Jälkeläisrintamalla menee vähän kiikun kaakun. Ruudilla on kaksi komeaa, kisoissa pärjännyttä poikaa, joista olemme tajuttoman ylpeitä. Olisi kuitenkin mukava saada Ruuti Junior myös omaan talliin, mutta vastaan tulee se perusongelmamme; meillä ei ole sopivaa tammaa! Kaikissa mahdollisissa yhdistelmissä hiertää jokin, joko suvut eivät mielestämme sovi ollenkaan, hevosten luonteilla on mahdollisuus saada aikaiseksi vielä hirveämpää jälkeä kuin Susirajassa jo valmiiksi on tai noin sata muuta syytä tähän. Pienhevosemme saa siis hetken odotella seuraavia treffejään.
Tämän kuun ja samalla vuoden loppuhuipennuksia, KERJ ja VSR Cupeja, varten olemme treenanneet veren maku suussa ja joka lihas maitohapoilla. Ruudin kanssa isoimpia ongelmia on esiintymishalun täydellinen puuttuminen sekä ylipäätään mielenkiinnon täydellinen puuttuminen. Olemme kuitenkin saaneet kisoista sen verran hyviä tuloksia, että koulusijoitukset ovat täynnä, Cupeistakin on napsittu sijoituksia ja kenttäurakin alkaa pikku hiljaa olla puolivälissä. On tulosten eteen kyllä saanut tehdä töitäkin, jos ei mitään muuta, niin Ruudin kanssa jokainen sijoitus on ihan oikeasti työllä ja tuskalla ansaittu, eikä sinne päin hutaistu "kyllä hevonen hoitaa!" -periaatteen esitys. Meiltä kun löytyy pari sellaista kisakonkaria, joiden selässä voisi vaikka Hesaria lukea eikä tulos silti olisi kovin huono. Tai ainakin me vakuuttelemme itsellemme näin.
Ruudin päiväohjelma komensi pikkuesteiden pariin. Pitkästä aikaa treeni meni hyvin, vaikka alkuverryttelyissä ori vain maleksi eteenpäin kuuntelematta apujani ollenkaan. Raippa on kiva kaveri, jolla oli hyvä muistuttaa pohkeiden olemassa olosta, kun pikkuherra ei niitä muuten noteerannut.
Hienoinen kädenvääntö ja parin pikkupukin sietäminen petasivat hyvän treenialustan, ja 50-60cm hurjan korkeat esteet sujuivat hyvin. Ruudin kohdalla ihan oikeasti vituttaa kapasiteetin puute, orilla on hyvä tekniikka ja sitten 90cm radat ovat parasta, mihin ratsastajan kanssa pystytään. Tänäänkin Ruuti teki niin hienot hypyt ettei mitään tolkkua! Saatuani orin avuille se myös oli niillä, laukka oli helposti säädeltävää ja se pyöri hyvin, lähestymisten ja reittien kanssa saattoi vekslailla ihan miten päin halusi, ja Ruuti vain meni ja suoritti. Upea, upea hevonen, aina kun jaksaa ja vaivautuu. Raudikko oli todellakin porkkanansa ja melassivetensä ansainnut!
|
|
