|
|
Post by Pertti on May 4, 2014 7:47:31 GMT 2
suomenpienhevostamma Kummas-Tus "Kurkku" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja. Omat sivut.Kankun tammavarsa on isänsä tavoin pienhevoskokoinen ilmestys, jonka luonteen suhteen mentiin pahasti metsään. Voisi kuvitella, että kaksi hyväluontoista hevosta tkee hyväluontoisen varsan, mutta Kurkku ei vahingossakaan ole sellainen. Tamma ei ole suoranaisesti ilkeä, mutta hapannaamainen ja jokseenkin haluton tekemään yhtään mitään. |
|
|
|
Post by Lissu on May 4, 2014 11:39:55 GMT 2
04.05.2014 Kertomuksia Kurkusta
Kertaalleen kantakirjattavana käynyt Kurkku ei saanut palkintoa, joten nyt yritetään uusiksi, toivon mukaan paremmalla menestyksellä. Kolmostahan me odotetaan, eikä järin vahvaa, mutta tulisi nyt se kolmonen! Voihan Kurkku, mikset tullut ylikomeaan isääsi..! Ihme ravurimainen rotjake, jonka ravikin on jotain astetta kauniimpaa. Kyllä tästä hevonen tulee, ei puhettakaan muusta, eikä tämä nyt niiiiiiin pahan näköinen ole kuin mitä se voisi olla. Tosin Kurkun vanhempia katsoessa ei voi olla miettimättä, että niiden kahden olisi pitänyt pystyä vähän parempaan.
Tamma on aloittanut kilpauransa todella hyvin, emmekä voisi olla tyytyväisempiä hapannaamaamme. 17 KRJ-sijoitusta ja 6 KERJ-sijoitusta ei ole lainkaan huono alku! Muutama sijoitus lisää kouluradoilta, niin Kurkku on jälkeläisnäyttö emälleen.
Ensimmäinen valmennuskin on tultu käytyä, minä ratsastin ja Dora valmensi. Yllättävän hyvin meillä meni, vaikka olin vähän jännittänyt, miten Kurkku ja estevalmennus sopivat yhteen. Kisoissa tamma on yllättävää kyllä pelannut paremmin kuin kotona, vaikkei sitä yleisö tai esiintyminen kiinnostakaan. Ehkä minuun ja narriin vain tulee enemmän ryhtiä ja yritystä, kun kyttäämässä on muitakin kuin oman tallin väki?
Tamman elämä soljuu etiäpäin aika lailla samoja latuja kuin muidenkin hevostemme, ei mitään uutta auringon alla. Kurkun koulumenestykseen olen kyllä tyytyväinen, toivon mukaan tamman tulevat varsat ovat yhtä varhaiskypsiä kilpureita kuin emänsäkin. Rakenteen voisikin sitten periä muualta, samaten ravin...
|
|
|
|
Post by Lissu on May 18, 2014 8:51:13 GMT 2
18.05.2014 Maastoilua
Kurkku pääsi tänään maastoon, on niin komea ilma, etten minä malta pitää palauttelutreeniä kentällä. Maastoiuseurakseni nappasin Santerin, joka lähti matkaan Santulla. Santtu nyt toki hidastaisi meitä, mutta sen hevosen kanssa Santeri saa itseluottamusta ja kokemusta ja saadaan nuoriherra aikanaan vähän eläväisempien elikoiden selkään.
Tänään kaikki sujui, ehkei Kurkkukaan malttanut kiukutella näin komeana kevätpäivänä? Tamma toimi aivan mahtavasti, jokainen askellaji rullasi hyvää tahtia, oli säädeltävissä, pohkeenväistökään ei kiukuttanut.. Olisi ehkä pitänyt jäädä kentälle hinkkaamaan koulujuttuja vähän perusteellisemmin, kuin mitä niitä tuli maastoilun kylkiäisinä tehtyä.
Metsässä vierähti vähän reipas tunti. Santtu taisi vetää Kurkusta vähän energiaa itseensä, ori kun ei ollut aivan niin pystyynkuollut kuin yleensä. Pitkällä laukkasuoralla puoliverinen jäi kyllä nielemään pölyä, kun Kurkulla hirtti (vaihteen vuoksi) kaasu pohjaan, mutta ravissa ja rauhallisemmilla laukkapätkillä Santtu ratsastajineen pysyi oikein mallikkaasti mukana.
Hevoset pestiin pihalla puutarhaletkusta, ja Santerin ehdotuksesta syötimme ratsujamme hetken tallin ns. pihanurmelta, joka vihertää ihan kiitettävästi. Santtuunkin tuli kummasti eloa, kun se kilpaili vihreistä ruohotupoista Kurkun kanssa.
Toivottavasti Kurkku on huomenna yhtä hyvässä vireessä, kun pitäisi treenata koulukiemuroita. Suunnitelmissa on läpikäydä yhtä kouluohjelmaa kisoja silmällä pitäen. Koulupuolella onkin mennyt mahtavasti, heti kun ollaan lähdetty pis kotikentältä ja menty tuomareiden eteen. Ihme elikko, ei voi muuta sanoa. Vieraskoreutta?
|
|
|
|
Post by Lissu on May 25, 2014 8:01:14 GMT 2
25.05.2014 Verryttelyä
mori-mori piti meille eilen maastoestevalmennuksen, jossa olisi ollut paljonkin parantamisen varaa. Lisäksi perseeni on edelleen kipeä, tosin oma mokani, olisi pitänyt ratsastaa eikä matkustaa!
Joka tapauksessa hain Kurkun heti aamusta tarhasta, satuloin tamman ja kiskoin sen kentälle. Eilisen valmennuksen takia tänään oli verryttelevä koulutreeni, vaikka Kurkku oli innoissaan kuin lapsi hammaslääkärissä. Jarrut olivat hirttäneet tavallistakin pahemmin kiinni, niin vähän tammaa kiinnosti. Minä en kuitenkaan antanut periksi, eikä sen puoleen Kurkkukaan, joten kädenvääntöhän siitä tuli. Kyllä minä sain tammasta irti joka askellajin, jonkinnäköisen asetuksen ja taivutuksen ja jotain etäisesti pohkeenväistöä muistuttavaa, joten rohkenen julistaa itseni voittajaksi. Ei uskoisi, miten paljon tälläkin on tehty tulosta..!
Kurkku ei hionnut, vaikka luulisi, että reilun tunnin vastahankaisuus tuntuisi jossain. Nopean harjauksen jälkeen palautin tamman tarhaansa, ja mokoma tuntui ottaneen nokkiinsa. Kaiketi liikunta ja herkkujen puute olivat niin hirveitä, niin hirveitä koettelemuksia.
Olkoonkin vähän.. tuollainen, niin minä tykkään Kurkusta, hieeeno tamma!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 5, 2014 14:28:04 GMT 2
05.06.2014 Valmentautumista
Kurkun kanssa on tullut pyörittyä jos jonkinnäköisessä valmennuksessa. Kaikki lajit on käyty läpi, vaikka eniten pienhevostamman kanssa on tahkottu kouluvalmennuksia. Sujuminen on ollut vähän vaihtelevaa, välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Kurkun kanssa ei ikinä tiedä, suostuuko tamma tekemään mitään vai onko sillä käsijarrun lisäksi pakkikin päällä. Ajatuksen tasolla huvittavaa, käytännössä lähinnä ärsyttävää. Pienhevosneiti on siitä huolimatta älyttömän hieno tapaus, mahtava tamma! Voi toki olla, että minulla ja narrilla on omituinen maku hevosten suhteen..
Vapaapäivänsä Kurkku vietti makoilemalla pitkin pituuttaan tarhassa nauttien olostaan ja kesästä. Päiväheinien yhteydessä tammalle nakattiin melkoinen läjä voikukkia, jotka ahne possumme eikun hevosemme veti suuhunsa hyvin nopeasti. Kurkku, kuten muutkin kisahevosemme, saavat vain haaveilla laiduntamisesta, joten niille syötetään silloin tällöin vihreää päiväheinien yhteydessä. Kurkku tuntuu kovasti haaveilevan laidunloman perään, mutta tamma joutaa tekemään töitä koko kisakauden. Kenttäsijoituksia tänne ja sassiin!
Jos sää suosii, huomenna lähdetään porukalla maastoon. Sarlotta aikoi ottaa Kurkun ratsukseen, pitää vähän miettiä minun ja narrin hevosvalintoja.
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 25, 2014 7:55:35 GMT 2
25.08.2014 Kisakuulumisia
43 KRJ-sijoitusta, 20 KERJ-sijoitusta ja vähän vajaa 20 ERJ-sijoitusta (kalenteri laahaa). Ei huonosti, vaikka odotimmekin Kurkulta enemmän tulosta nopeammin. Tamman luonne tosin on yksi kompastuskivi, ja onhan neiti tehnyt varsankin kesken kilpailu-uransa.
Kurkku tarvitsisi enää jälkeläisnäytöt, niin voisimme kärrätä raudikkomme KRJ:n laatuarvostelutuomareiden eteen. Olenkin pohtinut orivaihtoehtoja ties miten moneen kertaan yksin ja narrin kanssa, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Kurkulla on kuitenkin tarkoitus tehdä enemmän kenttä- kuin yleis- tai kouluvarsoja, mutta jälkeläisnäytöt pitäisi saada ainakin koulu- ja kenttäratsastuksen saralta. Teemme narrin kanssa asioista aivan liian vaikeita..!
Tämän päivän koulutreeni alkoi tappelemisella, kuten yleensäkin, mutta onneksi treeni vain parani paranemistaan. Kurkulla oli tänään hyvä päivä, ja sain siitä irti hyvää liikettä ja kunnollisen keskittymisen sekä yritystä joka liikkeeseen. Hioimme perusasioita, etenkin peruutuksia ja siirtymisiä, ja saimme aikaiseksi monta hyvää pätkää. Peruutukset ovat viime aikoina olleet yhtä tuskaa, kun tamma vain juoksee taaksepäin. Tänään Kurkku kuitenkin peruutti rauhalliseen tahtiin ja vielä suoraan, mikä on mielestäni päivän suurin saavutus. Hyvä Kurkku!
Tamma ei hionnut, joten pesu jäi välistä. Nopea harjaus, porkkana Kurkun suuhun ja tamma takaisin tarhaan.
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 15, 2014 9:47:19 GMT 2
15.09.2014 Kuulumisia
Kurkkuvoileipämme on päässyt taas valmentajan kriittisten silmien alle näyttämään, osaako ja viitsiikö tehdä töitä. Sekä minä, että narri, valmentauduimme esteillä Eevi K.:n ohjauksessa. Kuten oletimmekin, Kurkku koetti vängätä vastaan ja olla hankalaa, mutta yllättävää kyllä meidän molempien valmennuksissa oli enemmän hyvää kuin pahaa. Mahtavaa huomata, ettei kaikki tehty työ ole mennyt hukkaan! Siltä se nimittäin joskus tuntuu, itse asiassa aika usein. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hevoseton on huoleton..
Maanantain ratoksi viikko-ohjelma näytti koulutreeniä, mikä kiinnosti minua huomattavan vähän. Valitettavasti en onnistunut nakittamaan hommaa narrille, Sarlotalle tai edes Santerille, joten ei auttanut kuin hakea Kurkku tarhasta koulutreeniä varten. Tamma kulki turpa mutrulla koko matkan tarhasta talliin, liekö koni syönyt sitruunoita (tai sitten se on minun naamani, joka vetää Kurkun happamaksi). Varustamisessa ei kauaa nokka tuhissut, nopea harjaus, varusteet päälle ja menoksi.
Alkuverryttelyistä ei taas meinannut tulla mitään, kun Kurkku päätti, ettei oikeastaan ole kiinnostunut koulutreenistä yhtään sen enempää kuin minäkään. Verryttelyt valuivat tahtojen taisteluksi, kun minä halusin tätä ja Kurkku tuota, eivätkä halumme vahingossakaan kohdanneet. Ammensin voimaa hyvin sujuneesta valmennuksesta tai jostain, mutta joka tapauksessa päätin, että Kurkkuhan väistää sitä pohjetta ja kulkee keskiravia, kun minä olen kerran niin päättänyt. Perkele.
Kyllähän Kurkku kulki, kun vielä hetken väänsimme kättä. Itse asiassa tamma liikkui aika pirun hyvin, jahka suvaitsi tehdä, mitä käskettiin. Kovin herkäksi tai reaktiiviseksi en pienhevosta saanut, mutta ainakin tamma teki kaiken mitä pyysin. Ratsastuksenikaan ei – toivon mukaan – ollut kovin hirveän näköistä, pohje oli kyllä voimakas, että Kurkku suvaitsi noteerata sen, mutta toisaalta sain ratsastaa tammaa pehmeällä ohjastuntumalla. Aina se ei ole itsestään selvää, vaikka sen toki pitäisi olla.
Loppuverryttelyjen aikana pienhevonen kulki hyvin rentona kaula pitkänä, käyntiaskel komeasti venyen. Aina välillä kaikki menee päin metsää, sitten on näitä treenejä, joista ei osaa olla mitään mieltä sekä harvinaisimpana ne mahtavat treenit, joita voisi hehkuttaa jokaiselle vastaantulijalle. Niitä saisi olla huomattavasti useammin.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 1, 2014 13:17:06 GMT 2
01.10.2014 Jalostusmenestys
Kurkulla on jo kolme varsaa, kuka olisi uskonut? Eikä yksikään ole omassa tallissa! Varsat ovat olleet enemmän tai vähemmän tilausvarsoja. Kaksi varsoista on kenttäpainotteisia oreja, ainoa tamma on yleispainotteinen. Pakko myöntää, että hymyilyttää ja tuntuu hienolta, että hevosemme jälkikasvu kelpaa muillekin. Erityisen mukavaa on, että nimeämistyyli on pysynyt yllä myös Kurkun varsoilla, ei pelkästään sen emän varsoilla.
Itsellämme ei vahingossakaan ole sellaista oria, joka voisi tehdä Kurkun kanssa varsan Susirajaan, joten pienhevostammamme mammaloma on nyt hetkeksi ohi. Jahka saamme tamman mammakilot karistettua ja kisakunnon ylle, Kurkku pääsee palaamaan kilpakentille. Kenttä- ja estesijoitukset ovat pahasti vaiheessa, joten tässä on melkoisesti työsarkaa. Pitänee palkata ainakin yksi uusi työntekijä, hevosmäärämme alkaa levitä käsiin.
Tänään tamma on vain olla mähöttänyt tarhassaan ja nyhtänyt aidan välistä heinää, jota tarhojen välissä kasvaa. Viereisessä tarhassa ollut Kalla tunki saman tien samoille apajille, ja lopputuloksena tammat kinastelivat samoista ruohotupsuista. Näky oli kieltämättä varsin huvittava, ja kuvasimmekin narrin kanssa tammoja kännykät kuumina.
Huomenna Kurkku juoksutetaan, samalla voisi vetää (pitkästä aikaa) näyttelytreenin. Eihän tätä näyttelyissä käytetä, ja laatuarvosteluihinkin on vielä piiiitkä aika. Parempi kuitenkin pitää näyttelytreenejäkin ajoissa, meidän kopukoidemme käytöstavoissa kun on ajoittain parantamisen varaa. Ainakin, jos asiaa kaunistellaan.
Ensi viikolla Kurkun voisi irtohypyttää, se tekisi tammalle ainoastaan hyvää. Samalla tulisi hypytettyä muutama muu mammalomalainen, nuorikko ja miksei vaikka koko tallia. Kurkku nyt ainakin, pääsee tämäkin elikko taas treenaamisen makuun – pitipä Kurkku siitä tai ei.
|
|
|
|
Post by narri on Oct 2, 2014 12:36:39 GMT 2
02.10.2014 Halavatun kaakki
Kurkun päiväohjelmassa piti tänään olla Lissun hoitama juoksutus ja näyttelytreeni, minä kameran kanssa mukana. Suunnitelman mukaan Lissu haki tamman tarhasta harjattavaksi ja puunattavaksi, koska itse asiassa näyttelytreeni ensin ja juoksutus sitten. Ihan vain, koska tarkoituksena oli samalla ottaa rakennekuvat tammasta ja ne ovat paljon edustavampia, jos hevonen ei ole yltä päältä hikinen. Suunnitelmat sitten muuttuivat vähän, kun Kurkku päätti kesken harjauksen astua Lissun jalalle koko elopainollaan. Jota on varsomisen myötä hivenen liikaa, kun varsaläskit eivät ole vielä häipyneet. Sitä kiroamisen määrää, ja Kurkku sai kuulla kunniansa, kun Lissu kinkkasi poispäin hevosesta.
Pertti lähti (Lissun vastusteluista huolimatta) kuskaamaan naista arvauskeskukseen kaiken varalta, vaikka toivommekin, ettei mikään katkennut tai murtunut.
Minä otin huolenaiheekseni juoksuttaa Kurkun Lissun sijaan. Erittäin pahantuulinen Kurkku sai vastaansa pahantuulisen juoksuttajan, harjatessa se koetti vuorotellen talloa ja vuoroin näykkiä, minä rähjäsin takaisin kun "ei perkele mikään käytöskoulutuksessa voi mennä perille voi jumalauta kaakki lopeta jo!"
Juoksuttaessa Kurkulla ei ollut motivaatiota liikkua ja sain viuhuttaa juoksutuspiiskaa urakalla, pari kertaa napata sillä tamman persauksiin, jotta se olisi edes kävellyt. Vaikka normaalisti juoksutus on ihan mukavaa hommaa, eikä kovin rankkaa, olin aivan puhki saatuani tamman liikutettua. Kurkku ei liikkunut askeltakaan pakottamatta, välillä se kiskoi pois ympyrältä ja välillä lähti korvat luimussa kohti. Milloin huusin sille ärräpäitä ja milloin heilautin piiskaa tehdäkseni kantani selväksi.
Tästä hommasta jäi kaikille paska maku suuhun. Kurkku päätyi takaisin tarhaan ilman näyttelytreeniä ja ilman kehuja.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 22, 2014 9:30:03 GMT 2
22.10.2014 Kurkku, kiinnostu koulutreenistä!
Taas näitä päiviä, kun olisi pitänyt olla sairaana tai jotain vastaavaa. Mikä olisikaan parempi tapa pilata päivänsä, kuin aloittaa hevosten liikutus Kurkusta? Hyvänen aika, tamma on koulutettu vaativaan B:hen asti ja silti jo perus pohkeenväistö sujuu yhtä jouhevasti kuin hammastahnan työntämine takaisin tuubiin. Susirajalaista ratsuhevoskasvatusta parhaimmillaan..
Joka tapauksessa, Kurkku oli tänään minun rastinani, joten ei kun leuka rintaan ja Kurkkua metsästämään. Tamma nyrpisteli turpaansa saman tien, kun hoksasi raipan kädessäni. Ajatella, kopukka on jo 15-vuotias, eikä edelleenkään kulje taluttaessa kunnolla, ellei raippa ole mukana! Saamarin aasi.
Tänään tamma tuli kuitenkin harvinaisen nätisti sisälle, tavanomainen jyrämenokin oli korvatti oikein hitaalla ja vaivalloisella kulkemisella. Sanonta "liikkuu kuin täi tervassa" kuvasi Kurkkua paremmin kuin hyvin.
Harjaamiseen tai varustamiseen ei kauaa mennyt, onneksi tamma ei ollut likainen! Tämä suomiputte kun ei millään muotoa ole niitä mukavimpia hoidettavia, vaikka tämänkin kanssa kyllä pärjää.
Alkuverryttelyistä lähtien Kurkku harasi vastaan minkä kerkesi. Alkukäynnit olivat tahmeat ja vaivalloiset, ravi oli persuus alhaalla kauhottua ravurinravia ja laukka enimmäkseen ristilaukkaa. Meno ei valitettavasti paljoa muuttunut verryttelyjen jälkeenkään. Aivan sama, koetinko asettaa, taivuttaa tai suoristaa, Kurkulle ei kelvannut ja elikko harasi vastaan. Pohkeenväistö oli aivan hanurista, ja jos tamma väistikin pohjetta se tehtiin liioitellen ja hyvä kun koko hevonen ei juossut alta pois. Siirtymiset olivat töksähtelevät eikä askelissa ollut tietoakaan tahdikkuudesta tai elastisuudesta, ei vaikka mitä tein. Tämä oli taas päiviä ja treenejä, kun teki vain mieli alkaa itkemään. Vaikka miten yritin herkistää Kurkkua ja ratsastaa itse mahdollisimman pehmein avuin, en huomannut mitään muutosta yhteistyöhaluttomassa ratsussani. Edes ravista en saanut siedettävää, laukka sentään oli pätkittäin.. no jos ei nyt hyvää, niin kehityskelpoista.
Miten voi olla, että edelleen sitä tulee tapeltua ja koettua epätoivoa samojen kopukoiden kanssa? Kurkkukin tasan tarkkaan osaa kaiken, mitä siltä pyysin, sitä ei vain (taas vaihteeksi..) huvittanut edes yrittää. Kiitos tästäkin vähästä ja oikein miellyttävästä aamutreenistä..! Jostain syystä tamma ei saanut herkkuja tallissa, mikä ilmeestä päätellen kiukutti hevosta vielä tarhassakin. Kannattaisi harkita yhteistyötä, niin voisi saadakin pari palkintoporkkanaa.
|
|
