Harhankaipuu "Kaiku"

[Pertti]

suomenhevostamma Harhankaipuu "Kaiku"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. ovat sallittuja.

Omat sivut.

Kummon tytär, Telman tyttärentytär - uusi luku perinteikkääseen "läski ja asennevammainen" -linjaamme. Kaiku on rakenteellisesti parasta, mitä linja on tähän mennessä tuottanut, mutta valitettavasti tamma on yhtä asennevammainen ja mihinkään tyytymätön kuin vanhempansa. Huonolla huumorilla varustettu asennevammainen työnvieroksuja; jos - ja kun - jokin ei kelpaa Kaiku kehittelee jotain omaa kivaa tilalle. Yleensä siihen liittyy ruoka.

[narri]

02.06.2014 Kantakirjakelpoinen sotanorsu

Kaiun päiväkirja on ollut todella heitteillä! Nuori tammamme on vastoin kaikkia odotuksia ollut erittäin pätevä ja tehnyt tulosta niin koulu- kuin esteradoillakin. En olisi tämän elikon kanssa uskonut, kun huumorintaju on yhtä huono kuin emällä ja ruokahalu yhtä hyvä kuin emänemällä. Se näkyy myös vatsanympäryksessä, joka on... mahtava vaikka Kaiku syö minimimäärän heinää ja hyvin, hyvin vähän väkirehua. Rakenteellisesti Kaiku on kuitenkin oikein hyvää mallia, se kävi nappaamassa näyttelyistäkin irtoSERTin eli kantakirja odottaa!

Tänään Kaiulla oli vapaapäivän jälkeinen kevyt koulutreeni. Mielenkiinto Kaiulla asiaa kohtaan oli nolla, minun mielenkiintoni Kaiun kanssa tappelemista kohtaan oli nolla. Kiskoin kuitenkin kivireen tarhasta puomille varustettavaksi ja puomilta kentälle.
Seuraava tunti menikin sitten tapellessa aiheesta taipuuko Kaiku vai ei. Koetin tehdä tamman kanssa jumppaavaa treeniä volteilla kaikissa askellajeissa, mutta elikko oli notkea kuin kassakaappi. Kaiku kulki koko ajan luotisuorana, paitsi tietysti suoralla uralla jolloin se kulki täysin mutkalla. Vaikka miten pidin ohjia, annoin pohkeita, istuin hiljaa, ratsastin tai olin ratsastamatta Kaiku ei toiminut. Treenin kruunasi se, kun Kaiku kesken - taipumista lukuunottamatta - ihan kivasti sujuneen laukan singahti kuin tykin suusta kentän toiseen päähän ja tunki turpansa koivunoksaan, joka kentän puolella roikkui.

Siinä kohti minulta paloi pinna ja raippa lauloi. Kaiun saatua raipasta turvalleen se suoritti vielä kerran laukat ympäri kenttää ja sen jälkeen loppuverkat. Itse kihisin kiukkua viedessäni tammaa takaisin tarhaan. Onhan tässä hevosessa hienotkin puolensa, mutta missä, sitä en tiedä!

[narri]

15.06.2014 Sukellus

Kaiulla oli tänään vapaapäivä. Heitimme sille tarhaan heinät aamulla ja päivällä ja oletimme, että kaikki on hyvin. Koska läskipaljulla oli ruokaa edessään. Mutta ehei, eihän Kaiun kanssa mene koskaan niin kuin suunnitellaan, koska tämä hevonen on vajukki läski. Olimme juuri pesemässä ulkona harjoja, kuten aina kerran vuodessa näin kesäisin. Yhtäkkiä Sarlotta alkoi huutaa ja kirota jotain, ja pääsimme sopivasti todistamaan kuinka Kaiku mönkii tarhalankojensa ali. Kaiku. Sen mahan kanssa. Hetken kaikki tuijottivat suut auki ällistyksestä, kun sen kokoinen tamma mönkii lankojen ali ja sen jälkeen kaikki hyppäsivät pystyyn metsästämään Kaikua joka juoksi pihamaalla onnesta pallona maha hölskyen.

Kaiku ei halunnut jäädä kiinni ja sitä saimmekin metsästää mahtavasti tunnin verran. Lopulta kaurasangon houkutus oli sille aivan liikaa ja se tunki päänsä sankoon. Että tällainen läskiseikkailu tänään. Uusi aitalanka edellisen alle niin luulisi asianlaidan korjaantuvan.

[Lissu]

27.06.2014 Lähtekäämme metsään

Aamutallin jälkeen pyydystin nuorimmaisen merinorsun tarhasta ja valjastin tamman metsälenkkiä varten. Harmaista pilvistä ja viileästä tuulestä huolimattakeli oli hyvä, tarpeeksi vaatetta päälle niin kyllä tarkeni. Haaveilen edelleen kesästä tämän vihreän wnb-syksyn sijaan.. Kaiku taas haaveili ruoasta, kun lähdin ajamaan tamman suuntana oli oma tarha, sitten laitumet. Ruoanahne possu.

Tammaa ei olisi huvittanut lainkaan lähteä kärrylenkille, ja meillä olikin hyvin mielenkiintoisia keskusteluja siitä, liikkuuko Kaiku vai ei. Kertaalleen tamma koetti pistää makuulle kärryjen eteen, muita junttipullan tempauksia en jaksa edes luetella.
Onneksi Kaiku jätti tällä kertaa suurimmat pöljäilyt sikseen, ja metsässä elikko suostui ihan ravaamaan, wohoo! Ei mitenkään turhan reipasta ravia, mutta ainakin Kaiku ravasi ja teki mitä tahdoin, erävoitto! Eihän tämä mikään ylitsepääsemättömän vaikea hevonen ole, ei missään nimessä, mutta kyllä Kaiku osaa tehdä asioista hankalia.

Tunnin kärryttelyn jälkeen palasimme tallille ja Kaiku pääsi takaisin syömään. Työntäessäni kärryjä takaisin paikoilleen totesimme narrin kanssa, että alamme ajaa tammalla enemmänkin ja lähdemme koettamaan onneamme valjakkoajokisoihin. Saapa nähdä, tehdäänkö tulosta!

[narri]

05.08.2014 Läskit liikkeelle

Kaiulle oli merkattu tänään päiväjärjestykseen esteitä, mutta koska tänäänkin oli sellainen helle, ettei treenistä olisi tullut mitään en edes yrittänyt hypätä. Sen sijaan vain suitsin tamman ja lähdin pellolle köpöttelemään. Kaiku mateli tavalliseen tapaansa eteenpäin kuin räkä, mutta sen sijaan, että olisin läiminyt sitä perseelle annoin sen madella. Tällä kelillä en ensinnäkään jaksanut vaatia siltä liikettä ja toisekseen se olisi ollut vähän kohtuutonta. Kaiku nimittäin hikosi jo matkalla tallilta pellolle kuin olisi ollut rääkkitreeneissä.

Mitäpä tänään muuta, ei oikeastaan yhtään mitään. Kävelin Kaiun kanssa pellolla ehkä reilun puolen tuntia, mitä nyt välillä vaadin tammaa hieman hölkkäämään eteenpäin. Ei sitä kyllä raviksikaan kehdannut kutsua. Hevoset ovat päässeet liikunnan suhteen todella helpolla, mutta kun päivisin lämpötila on kolmenkymmenen asteen kieppeillä eikä aamun vielä siedettävinä tunteina ehdi liikuttaa kuin rajallisen määrän hevosia (eli ne, joiden pää hajoaa, jos ne eivät pääse töihin), osan liikunnasta on pakko tinkiä. Ei ole itselle kivaa, eikä hevoselle kivaa.

No, tulipahan tehtyä edes jotain tämänkin kanssa. Käpyttelyn päätteeksi pesin Kaiun ja siitä sentään läskipallero piti, nautti oikein kun sai viileää vettä päälleen.


30.06.2014 VVJ Cup, vaativa yhdistetty yksiköille, tarinaluokka 1/28!
Etsi kappale, jonka lyriikat kuvaavat kisapäiväänne tai yksittäistä suoritustanne. Muutama rivi riittää eli koko kappaleen ei tarvitse sopia tehtävänantoon. Kielenä saa käyttää suomea tai englantia. Liitä osallistumiseesi kappaleen nimi sekä esittäjä.

Niin käynnistyy tuo normaali katastrofi.
Se sotkee kaiken, uusiin puihin pistää.
Seuraus ja syy on normaali katastrofi,
niin hyvä häly kuuluu sydämistänne.

Oi, se on enne
jostain...

Jarkko Martikainen - Normaali katastrofi

[narri]

23.08.2013 Läski löllyy maastoon

Kaiun esteura on edennyt melko hitaasti, mutta onko se mikään ihme kun hevonen lähinnä hyllyy eteenpäin. Ihmetyttää lähinnä, miten tämä hevonen ylipäätään ylittää yhtäkään estettä mahansa kanssa. Ei kyllä vapaaehtoisesti edes ylitä, mutta se on sivuseikka. Muutoin Kaiun kanssa on mennyt oikein hyvin, kesäkuussa tuli sijoitus valjakkoajocupissa ja estesijoituksetkin etenevät hitaasti, mutta varmasti.

Ehkä paras idea ikinä lähteä Kaiulla maastoon, kun Lissu lähtee Varpaalla! Tamma mateli eteenpäin juuri niin lujaa, kuin tältä sotanorsulta voi odottaakin. Ilmeisesti koko homma oli sen mielestä jopa niin tympeää, ettei se jaksanut kehittää omia juttujaan. Parhaimmillaan Lissu joutui suhaamaan samaa suoraa viisi kertaa edestakaisin, kun Kaiusta ei vain vauhtia irronnut. Ja jos totta puhutaan, en edes yrittänyt patistaa sitä eteenpäin niin paljoa kuin olisi pitänyt - Lissulle ei tarvitse kertoa, nainen sai Varpaan kanssa varmasti tarpeekseen muutenkin - vaan annoin sen hieman madella.
Siitä huolimatta Kaiku liikkui reippaammin kuin monena muuna kertana! Tamma olisi voinut hidastella vielä enemmänkin, nyt se aika ajoin ehkä jopa liikkui.

Lissu jäi verryttelemään Varvasta, minä vein Kaiun takaisin sisälle. Läskipullero ei yllättäen edes hionnut, eikä siis kaivannut pesua. Tamma ei myöskään tehnyt mitään eikä ansainnut herkkuja. Hieno, hieno Kaiku.

[narri]

26.08.2014 Hyllyvää hyppäämistä

Estetreeniä Kaiku kyllä todellakin kaipaa. Ne saamarin estesijoitukset, joita tämä elikko ei vain saa... Harkitsin pitkään ja hartaasti, mitä estetreeniä tamman kanssa viitsisi lähteä tekemään. Ei ihan mitä tahansa, kun Kaiku on vähän Kaiku. Lissu pääsi jälleen vastahakoiseksi avustakseni - ja marmatti koko esteiden kokoamisen ajan, että auttaisi kyllä mielellään, jos hyppäisin kunnon hevosilla - rakennellessani suhteutettua väliä kentälle. Se nyt ei ainakaan voisi mennä pieleen, ei edes Kaiun kanssa. Sitä paitsi jätimme esteen noin 40cm korkeiksi, vaikka tänään pitikin olla kunnon estetreeni. Lissu saisi nostaa korkeutta jos tapahtuisi ihme ja Kaiku ylittäisi esteitä.

Kaikua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka laitoin suosiolla kannukset ja heti alkuunsa kopautin tammaa niillä kylkiin. Selkeästi sen huolella ja rakkaudella kasvattama ikioma maha eli suomeksi ilmaistuna kerros läskiä pehmentää kaiken, mitä siihen iskee. Ja tämä hevonen on ihan oikeasti vähällä ruokinnalla, mutta vaikka miten vähän sille syöttäisi kaikkea se onnistuu lihomaan! Alan epäillä tallitontun syöttävän Telmalinjalaisia salaa yöllä.
Ainoa jännitysmomentti treenissä kohdattiin, kun Kaiku kyllästyi kesken jokseenkin erittäin huonosti sujuneen laukan. Tamma pysähtyi kuin seinään ja meinasi pistää saman tien maate. Vain ahkeralla kylkiin potkimisella ja Lissun läimiessä talikolla perseelle tamma totesi, ettei menekään maate vaan jää keskelle kenttää seisomaan. Että sellaista hyppelemistä. Sain kyllä Kaiun potkittua muutamaan otteeseen esteiden yli, mutta voidaanko siinä yhteydessä puhua hyppäämisestä onkin sitten jo toinen tarina.

Kaiku takaisin ulos kirousten saattelemana. Ihan kuin elikko olisi hionnut mistään kohti tämän fiaskon aikana.

[narri]

27.08.2014 IhQ varustepostaus!!1!

Lissu otti ja valjasti Kaiun kärryjen eteen, poimi Sarlotan ratsain mukaansa ja vilisti maastoon. Estereenini Mateen kanssa kesti vähemmän aikaa kuin Lissun retki Kauin kanssa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pestä Kaiun varusteet sekä lätistä sen päiväkirjaan kaikenlaista kakkaa jalostussuunnitelmista sun muusta mukavasta. Meillähän ei itsellämme ole ainakaan vielä Kaiulle oria, vaihtoehdot olisivat Missi (ei sillä luonteella!), Vompatti (sen varsan hitaus olisi jotain eeppistä), Veeti (mokoma ujopiimä) ja Hikka, joka taas linjautuu Telmaan. Pitää siis jatkaa kasvatustyötä myös oripuolella, onneksi Kaiku on vielä nuori, kisaaminen on kesken ja näinpoispäin, ei meillä kiire ole. Vähän on.

Kaiun varusteet olivat sanalla sanottuna paskaiset, ja sain hinkata etenkin tamman suitsia ja kuolaimia kauemmin kuin olisin halunnut. Lissun palatessa lenkiltä nakitin naisen pesemään saman tien Kaiun valjaita viereeni, nyt laitettaisiin läskin varusteet hohtamaan niin ehkä yleisölläkin olisi kisoissa katsottavaa sen sijaan, että nukahtaisivat kun Kaiku ei etene - kiltisti sanottuna - kovin ripeään tahtiin. Satulat olivat onneksi suhteellisen nopeat pestä, kaikkien loimet on pesty kesän aikana, satulahuovat tuuppasimme muun pyykin mukana pesukoneeseen. Onni on teollisuuspesukone tallissa! Suojia saikin sitten hinkata vähän kauemmin, mutta onneksi lopulta kaikki varusteet hohtivat puhtauttaan. Ei tätä hommaa viitsi kyllä joka päivä tehdä, onneksi meillä on palkattuja ihmisiä myös tätä varten... Mitä nyt joskus erehtyy ottamaan osaa puhdistustalkoisiin jonain heikkouden hetkenä.

[Lissu]

12.10.2014 Laardipäiväkirja

Kaiku pitäiis kovastikin alkaa varsottamaan, tamma on aika lailla jälkeläisnäyttöjä vaille laatuarvosteluvalmis. Tokihan me kierrämme edelleen Cupeissa, eivätkä valmentajat vieläkään pääse meistä eroon, mutta jälkeläisnäytöt ovat se isoin rasti. Raudikolla kyllä on Cupmenestystä, ja onhan tämä kantakirjattukin (KTK-III, hienohienohieno läskipallo eikun!), mutta ei meidän feiminkeruu tähän jää. Edessä ovat vielä KRJ:n ja ERJ:n lajilaatuarvostelut, SLA ja YLA. Työsarkaa siis riittää vaikka ja millä mitalla, mutta mitäs muuta meillä narrin kanssa olisikaan, kuin aikaa! ...velkaa. Lähinnä velkaa.

Päiväohjelmassa luki "vapaa", mutta mielestäni toinen kevyt koulutreeni oli paikallaan, joten ei kun metsästämään Kaikua tarhasta. Tamma yritti nyhtää heinää aitojen välistä, joten eihän elikko vahingossakaan tullut minua tarhan portille vastaan. Itse asiassa Kaiku ei tehnyt elettäkään liikkuakseen edes siinä kohdassa, kun olin kiinnittänyt riimunnarun päitsiin ja koetin kiskoa hevosta liikkelle. Yhteistyöhalu huipussaan, taas vaihteeksi..
Sain Kaiun kuitenkin liikkeelle, onneksi oli sokeria taskussa. Tamma tuli hoidettua ja varustettua rivakasti, kentälle tosin madeltiin (kunnes esittelin jälleen sokeripaloja).

Kaiun aktiivisuudessa ei ollut kehumista. Todennäköisesti keskeytynyt heinännyhtäminen veti hevosen työmotivaation kokonaan, tamma kun ei yrittänytkään ehdotella mitään muuta tekemistä pyytämieni asioiden tilalle. Askellus oli maahan sidottua ja laiskaa, takaosa laahasi ties missä, pohkeenväistö oli vitsi, tamma tuntui kaatuvan mutkissa.. Ei tätä voi kehua. Josko huominen olisi parempi? Kevyt koulutreeni lienee parempi vaihtaa (irto)juoksutukseen tai vaikka puomiverkkaan, pakko tämäkin hyllyvä hevosentapainen on saada liikkumaan ja edustamaan - on se ennenkin onnistunut!

[Lissu]

23.10.2014 Valmentautumista

Pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa! Päivän pikkuestetreeni vaihtui kouluvalmennukseen, jonka Snusmumriken piti Takapajulan ratsastuskoulussa. Pakkasimme narrin kanssa Kummon, Kaiun ja narrin oman Akka-tamman rekkaan ja läksimme ajelemaan. Ensin vuorossa oli Kummon valmennus, sitten Kaiku ja viimeisenä Akka. Minä ratsastin tänään kaikki kolme, narri oli mukana hevosenhoitajana ja kuvaajana.
Kummon valmennus oli pidetty maneesissa, mutta Kaiun kanssa siirryttiin kentälle. Kaikki sujui ihanan jouhevasti, kun narri laitteli hevoset valmiiksi ja talutteli niitä minun loppuverkatessani edellistä.

Kaiun kanssa verryttelyt alkoivat hyvin, joten minun olisi pitänyt osata epäillä jotakin. Käynnissä suoritetut pohkeenväistöt ja pysähdykset sujuivat vaivatta, mutta annas olla, kun siirryttiin raviin ja Kaiun olisi pitänyt jatkaa pysähdysharjoituksia! Sehän ei neidille kalvennut, vaan pysähdyksen sijaan kuivan maan merinorsuni alkoi pitää omaa steppiesitystä astahdellessaan vähän sinne sun tänne. Kun ei voi olla paikoillaan.. Onneksi pysähdysharjoitus onnistui, olisi ollut vielä nolompaa, jos en olisi saanut Kaikua kuriin ollenkaan. Pohkeenväistöt eivät sujuneet sen kummoisemmin, milloin väistö oli liian jyrkkä ja milloin tamma vain paahtoi eteenpäin autuaan kuurona avuilleni. N - o - l - o - a. Snusmumrikenilla ei onneksi mennyt sormi suuhun, eivätkä hermotkaan pettäneet, vaan hän kehitteli kaikenlaista Kaiun mielenkiinnon ylläpidon eteen, sekä elikon töihin huijaamiseen.
Vähemmän yllättäen kikkakakkosia jouduttiin käyttämään useamman tehtävän kanssa. Omien vinkeidensä lisäksi Kaiku esitteli oikein ansiokkaasti, miten etupainoinen jyrä suomenhevonen voikaan olla. Päivän habatreeni tuli sitten siinä..

Kaiken huippu oli kuitenkin täysstoppi kesken vastalaukan. En tiedä millä ilveellä sain pidettyä ärräpäähuutokonserttoni sisälläni, koska mieleni teki manata Kaiku alimpaan helvettiin. Oli todella lähellä, etten tipahtanut kyydistä! Mokoma kopukka.. Omituista kyllä, jatkaessamme vastalaukan parissa vastalaukkasiirtymät olivat koko päivän parasta antia, niin minun kuin Snusmumrikeninkin mielestä. Minua kyllä kehuttiin, vaikken olekaan varma, oliko se aivan aiheellista. Valmennus oli erinomainen, sain paljon uusia ideoita Kaiun ja muiden juntturaläskiemme ja läskien juntturoidemme tai ihan vain juntturoidemme treenaukseen. Kannatti valmentautua koko rahan edestä, myös Kaiulla. Viime valmennuksesta onkin melkoisesti aikaa, ei tehnyt tällekään puolieläkeläiselle pahaa näyttäytyä muuallakin kuin kotikentällä ja Cupeissa.

Teimme narrin kanssa nopean hevosten vaihdon, minä nappasin Akan ratsastettavakseni ja narri jäi huolehtimaan Kaiusta.

[narri]

06.11.2014 Läski lotisee ja tummuu

Kaiun kanssa olimme viime kuun lopussa VVJ:n cupissa liikuttamassa läskiä aisojen välissä, pakko tämän hevosen kanssa on jotain tehdä, vaikkei se enää aktiivikisauksessa olekaan. Koulu- ja tarkkuuskokeet menivät ihan kelvollisesti, ei parasta tulosta, mutta ihan hyvää. Maratonkokeessa sen sijaan Kaiku häpäisi meidät totaalisesti. Halloweenteemaisesti koristeltu rata ei liikuttanut sitä suuntaan tai toiseenkaan, mutta ne kurpitsalyhdyt... Kaiun oli pakko ahmia jokainen suuhunsa ja ilmeisesti se siirtyi lyhdyltä toiselle sellaista vauhtia, että onnistuimme voittamaan koko roskan! Myös elokuun KERJ cup - josta ei voinut tietenkään kirjoittaa päiväkirjaan ennen kuin nyt - tuli voitettua. Tiedä häntä millä meriiteillä, mutta ehkä Kaikua kiukuttaa jatkuva laihis niin, että se kiukun voimalla suorittaa? Ihan sama, kultaa ja kunniaa meille!

Tämänpäiväinen ei sen sijaan olisi voinut vähempää kiinnostaa ei minua eikä Kaikua. Itse en olisi halunnut lähteä tamman kanssa treenaamaan pikkuesteitä, koska se ei hyppää ikinä kunnolla ja Kaiku nyt olisi halunnut jäädä pois treenistä, koska se on liikuntaa. Hain tamman kutenkin väkisin tarhasta, ihanien päiväheinien ja lihomisen maailmasta. Normaalisti Kaiku vastustelee myös hoitotoimenpiteitä, mutta nyt se vain seisoi paikoillaan näyttäen kiukkuiselta ja lihavalta ja... Kaiulta. Tarjosin sille hyvän tahdon eleenä porkkananpalaa ja se kyllä katosi kitusiin alta aikayksikön, joten ei hevosessa ainakaan mitään vikaa ole. Paitse se ihan tavallinen motivaationpuute, mikä sillä on aina.

Kentälle olin etukäteen rakennellut pikku tehtävän esteistä. En todellakaan haaveillut kontrollitreeneistä tai muusta hienosäädöstä, en Kaiun kanssa, halusin sen vain etenevän ja hyppäävän. Ja toki koetin vähän laukan säätelyä saada mukaan suhteuttamalla välejä eri askelmäärille, mutta toivoni sen suhteen ei ollut korkealla. Enemmän askelia siihen ehkä saisi, mutta tuskin pitkää askelta. Ja se lyhytkin olisi vain laiskaa, ei kunnolla lyhennettyä. Se on sellainen se meidän Kaiku. Mikään ei kuitenkaan estäisi minua yrittämästä, vaikka omakin motivaationi oli aika lähellä nollaa. Tiesin yrittämisenkin valuvan melkein aina hukkaan Kaiun kohdalla.

Kuten olin arvellutkin, alkuverryttelyt sujuivat tahmaisesti. Kaiussa ei ollut mitään terävää, paitsi ehkä kuulo, kun se kuuli Lissun avaavan suklaapatukkaa ja säntäsi portille kerjäämään. Kovalla työllä ja vaivalla sain pakotettua tamman takaisin kentälle tekemään muutakin kuin haaveilemaan ruoasta, mutta työteliäisyydestä oli turha puhua. Tai kunnon treenistä. Kaiku laukkasi kohti esteitä kuin täi tervassa ja sain suunnilleen nostaa sen esteen yli. Kunnon ärräpäähuudahduksella ennen estettä tamma mönki miten kuten puomien yli, jos jätin karjahamatta, se kielsi. Varmasti hyvän kuuloista, kun harvakseltaan kentältä kaikui milloin mikäkin perkele ja jumaliste, jotta Kaiku olisi joutunut tekemään edes jotain. Laukan säätelystä oli turha puhuakaan, kun laukkaa hädin tuskin oli. Kaikki aika ja energia kului sen ylläpitoon, joten keskittymiskykyä tai mitään muutakaan ratsastuksessa tarvittavaa ei jäänyt laukan ratsastamiselle.

Turhautti, itketti ja suututti viedessäni tammaa takaisin sisälle. Kaiku ei ollut hionnut edes kevyesti - sillä on uskomaton kunto kaiken sen läskinsä alla, eikä se edes puuskuttanut. Toisin kuin minä, joka huohotin punanaamaisena loppuverkan jälkeenkin, alusvaatteet litimärkinä ja virkistävää suihkua kaivaten. Kaiku ei saanut suihkua, eikä myöskään herkkuja - mitään se ei ollut tehnyt moisia ansaitakseen. Halvatun kaakki, takaisin tarhaan vain lihomaan. Sen Kaiku ainakin osaa.


30.08.2014 KERJ Cup, harrasteluokka, tarinaluokka 1/25!
Koulujen kunniaksi päästetään mielikuvitus irti. Vastuuhenkilöllä on olemassa tarina, josta tosin puuttuu jokunen sana. Keksi alla lueteltu määrä sanoja, joilla voin täydentää tarinan.
Arvostelussa: Hauskuus ja mielikuvituksellisuus.
Sanat: substantiivi, adjektiivi, verbi, adjektiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, verbi, substantiivi, adjektiivi


ydinkärki, neuvostomyönteinen, monottaa, tylsistynyt, ahdasmielinen, toveri, pasifistinen, haukotella, torpedo, sotaisa
Elokuu tuo mukaan ydinkärjen ja useita pieniä ekaluokkalaisia, jotka neuvostomyönteisten reppujensa kanssa on matkalla kouluun. Maastoretkellä ollessasi koululaiset haluavat monottaa tylsistynyttä ratsuasi, joka pitää lapsia ahdasmielisinä tovereina. Epäröivä hevosesi ei estä pasifisia tyttöjä haukottelemasta ja kehumasta. Kohtaamisen jälkeen torpedo jatkuu kohti sotaisaa maastoesterataa.


31.10.2014 VVJ Cup, vaativa yhdistetty yksiköille, tarinaluokka 1/3!
Halloweenin kunniaksi maratonosuuden rata on koristeltu teeman mukaisesti. Miten kurpitsalyhdyt, kummitukset ja muut pelottavat koristeet vaikuttavat hevosesi mielentilaan ja suoritukseenne? Mitä vaikeuksia kohtasitte ja miten selvisitte niistä? Kirjoita tapahtumista yhtenäinen tarina. Tarinalle ei ole asetettu minimi- tai maksimipituutta.

Meitä olikin moni radalta palannut valjakko jo varoitellut maratonradan varteen pystytetyistä pelotteista. Kuulemma paikka oli - halloweenin kunniaksi - täynnä kummituksia, lyhtyjä, luurankoja ja kaikkia mahdollisia pelotteita, joita hevoset olivat väistelleet kuka mihinkin suuntiin. Yksi valjakko oli palannut radalta samaa kyytiä takaisinpäin, kun jännitys oli osoittautut hevoselle liian suureksi. Minä ja groomini Lissu emme kuitenkaan olleet turhan huolissamme, seisoihan aisojen välissä yksi kuuluisista läskilin-- siis harjalinjalaisistamme, jotka eivät tunnetusti turhan reaktiivista sakkia olleet. Huolenaiheemme oli pikemminkin, pääsisimmekö radalle ollenkaan.

Lähtömerkin kajahdettua ärjäisin tiukan lähtökäskyn Kaiulle, joka lähti löntystelemään maratonille omaan rauhalliseen tahtiinsa. Se ei sentään häpäissyt meitä lähdössä totaalisesti, koska olimme olettaneet tamman jumiutuvan jo ennen lähtömerkkiä paikalleen. Jopa askellaji pysyi laukkana, mikä oli meille suuri yllätys.

Koska meillä ei mikään mene kuten Strömsössä... Alkurata meni Kaiun kanssa hyvin. Tamma ei varmasti ollut nopeimman ajan tekijä, tuumimme, sillä se eteni melko rauhalliseen tahtiinsa. Radan varrella olleet pelotteet eivät kiinnostaneet sitä pätkän vertaa, yksi kummitus lähti jopa mukaamme kun Kaiku laukkasi suoraan sen läpi ja se takertui aisoihin. Hirveää, hevosemme oli täysin paniikissa - tai sitten ei. Huonompi homma kuitenkin oli se, että radan varteen oli aseteltu myös kurpitsalyhtyjä. Kun ensimmäisen haju leijaili Kaiun sieraimiin se oli menoa se. Ei varmasti oltu radalla nähty yhtä lentävää lähtöä suoraan edelliseltä esteeltä kohti kurpitsaa, jota lihava suomenhevosemme alkoi ahmia kuin ei olisi ruokaa koskaan nähnytkään.

Lopulta meno oli kuin huonosta komediasta. Puolet ratahenkilökunnasta kiskoi tammaa ohjista, minä läimin sitä piiskalla perseelle ja Lissu huusi ärräpäitä groomin paikalta. Kaiku ei suostunut hievanhtamaankaan ennen kuin kurpitsa oli syöty loppuun ja kun näin kävi, se lennätti toimihenkilöitä ympäriinsä juostessaan pää viidentenä jalkana syömään seuraavaa. Takaisin varikolle pääsimme vasta, kun kaikki kurpitsat oli syöty ja Kaiun turpa aivan kurpitsansisälmyksissä. Tällainen kilpahevonen meillä...

[narri]

05.08.2015 Ei lainkaan myöhässä...

Kaiun kanssa käytiin jo viime vuoden puolella Pikkulinnun tallin itsenäisyyspäivän suomenhevosnäyttelyissä, mutta kertomus unohtui. Sijoituksemme oli 2/2, mutta vain pisteen erolla! Tietenkin hieman jäi harmittamaan BIS-kehän väliinjäänti noin pienen eron vuoksi, mutta toisaalta tamma poistui paikalta jo tavallisessa kehässä joten mitähän siellä BIS-kehässä olisi käynyt...


Itsenäisyyspäivän suomenhevosnäyttely Pikkulinnun tallilla 6.12.2014
Itsenäisyyspäivän näyttely suomenhevosille, ei-niin-vakavalla mielellä ja me otamme mukaan Kaiun. Mikä voisi mennä pieleen, kerta kaikkiaan? Esimerkiksi kaikki.

Aivan aamusta alkaen, kun pakkasimme Kaikua autoon - edellisenä iltana tamma oli toki pesty ja puunattu hienoksi. Niin, se aamu. Olimme fiksuina likkoina poikkeuksellisesti loimittaneet tamman karsinaan, jotta se ei pääsisi kierimään karsinan pohjamudissa. Roskikseen päätyneen loimen kunnosta päätellen yritys oli kyllä ollut kova. Mitenkähän näin tyhmä elikko aina ymmärtää, kun johonkin pitäisi lähteä ja vieläpä puhtaana, ja varmasti tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman likainen.

Noh, se siitä loimesta. Seuraavana olisi pitänyt taluttaa tamma autoon. Kaiku talsi alkuun perässämme omaa pullavaista tyyliään, emmekä osanneet odottaa vaikeuksia. Juuri ennen lastaussiltaa se kuitenkin kasvatti maahan juuret ja jäi tönöttämään paikalleen. Autoa se tuijotti kuin lehmä uutta porttia, kuin ei olisi koskaan nähnytkään moista todellakaan luottanut moiseen. Edes auton sisuksissa odottaneet heinät eivät saaneet lihavuorta motivoitua liikenteeseen. Ei ole ehkä tarpeen kertoa, mitä kaikkia luovia, vähemmän luovia, hevosystävällisiä ja vähemmän hevosystävällisiä keinoja käytimme, jotta Kaiku vihdoin käveli sisälle kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että aikataulu venyi niin tiukille, että epäilimme ehtisimmekö paikalle ollenkaan.

Saavuimme paikan päälle nipin napin ennen oman luokkamme ja vuoromme alkua. Ehdimme juuri ja juuri pakottaa haluttoman Kaiun ulos autosta ja siistiä sen pikaisesti ennen kuin meidät kutsuttiin kehään. Ei tietoakaan, että olisimme ehtineet verrytellä tai kokeilla läskivuoren liikkuvuutta, mutta pidimme peukut pystyssä. Ihan vain siksi, että olisi jotain mahdollisuuksia, joihin emme kyllä uskoneet. Eikä toki olisi kannattanut uskoakaan. Tuomarien luokse saavuttuamme meitä - tai siis minua, joka sai tänään kyseenalaisen kunnian esittää Kaiku tuomareille - kehotettiin alkuun esittämään liikkeet.

Käynti. Kyllä se käveli. Ehkä. Ainakin vähän. Kun tarpeeksi kiskoin ohjista, kyllä tamma käveli jonkin matkaa aina vähän reippaammin, muistuttaen jopa oikeaa käyntiä eikä vain eteenpäin rohjustamista. Kunnes siinä koettaessani kannustaa Kaikua liukastuin ilmeisesti pienenpienen vesiroiskeen aiheuttamaan ja pikku lumen peittämään jääplänttiin ja makasin hetken turvallani hiekalla miettien, mitä siellä tein. Kaiku sentään jäi vain paikoilleen mollottamaan, koska ei nähnyt ympärillään ruokaa. Kömmittyäni pystyyn loppumatka sujui sentään ilman kommelluksia, mitä nyt käynti jäi vähän sellaiseksi...

Kiitimme onneamme, että laiskoilla hevosilla sai käyttää avustajaa, Lissu saapasteli reteästi paikalle pitkän juoksutuspiiskan kanssa ja saimme tuomareilta - yleisöstä puhumattakaan - pitkiä katseita osaksemme. Syy tosin selvisi kaikille melko pian. Minä kiskoin ohjista ja Lissu suomaisi Kaikua roimasti takamukselle raipalla, jotta tamman olisi saanut raviin. Kaiku ei edes hätkähtänyt tai korvaansa lotkauttanut piiskan osuessa sen takamusläskeihin, sen sijaan se seisahtui ja sonti pitkään ja hartaasti. Nyt jo paloautonpunaisina teimme kaikkemme, jotta hevonen olisi ravannut edes muutaman askeleen per sivu. Neljä, viimeisellä sivulla jopa viisi raviaskelta saimme tällä reseptillä aikaan!

Jotta fiaskojen paraati olisi ollut täydellinen, edes seisotus ei toiminut kunnolla. Normaalisti Kaiku seisoo kuin tatti paikoillaan, eihän sen tarvitse nähdä lainkaan vaivaa. Nyt tamma ei kuitenkaan halunnut seistä kintut oikein mitenkään päin. Milloin etuset olivat auki, milloin alla, milloin takaset venytetty vinttokoiramaisesti taakse ja näimme siinä varmasti kaikki seisotuksen virheet. Tässä kohtaa teki mieli kuolla häpeästä, meille varattu tuomarointiaika oli varmasti kulunut jo käyntisessiomme aikana. Kun vihdoin sain Kaikun seisomaan edes suunnilleen oikein päin, tamma piti ilmeensä niin nyreänä, ettei hyvä tosikaan. Ei se ehkä rakenteeseen vaikuttanut, mutta yleisilme ei ollut kovin edustava.

Kirsikkana kaikkien epäonnistumisten päälle kehästä lähtiessämme Kaiku kiskaisi itsensä irti ja rynnisti yleisön läpi, tanner tömisten ja maha hölskyen suoraan hevosautoon odottamaan pääsyä kotiin ja ruoan äärelle. Ei tee taas hetkeen mieli pistää nokkaansa kotipihan ulkopuolelle, kun hevosten käytöksessä on nätisti ilmaistuna parantamisen varaa.

[narri]

02.06.2017 KRJ-kilpailut Simorassa, helppo B tarinaluokka 1/6!
Jokaisella hevosella on se vallitseva luonteenpiirre, josta omistaja sen parhaiten muistaa. Mikä onkaan sinun ratsusi? Kuvaile yhdellä virkkeellä tätä hevosesi piirrettä ja sitä kuinka se vaikuttaa kisapäiväänne.
Ei voisi taas Kaiun asennevamma ja työnvieroksunta pahemmin päivää pilata, kun tamma laittaa jo alkutervehdyksessä maate.