|
|
Post by Pertti on Jun 2, 2014 20:23:17 GMT 2
suomenhevosori Harmoiri "Harmo" omistaa Susiraja Omat sivut.Voikko ori on karismaattinen kaveri, jolle antaa kaiken aivan liian helposti anteeksi. Oikeastaan melkoinen riesa, mutta kukaan ei koskaan anna Harmolle höykytystä jonka se ansaitsisi. Yleispätevä, moneen lajiin taipuva voikko on melkoinen kisapeli, kunhan sen saa toimimaan. Esiintyjä isolla e:llä, yksi voikko karismakasa koko koni. |
|
|
|
Post by Lissu on Jul 31, 2014 20:54:53 GMT 2
31.07.2014 Pätevä ponski
Ensimmäinen päiväkirjamerkintä tällekin elikolle ja heti saa todeta, että esteura on aika lailla loppu. Harmolla on 50 ERJ-sijoitusta, joten nyt orilla kisataan enää ERJ- ja VSR-Cupeissa, mahdollisesti myös tarinakisoissa. Koulusijoitukset ovat puolillaan, kenttäpuolella menestys on ollut heikompaa. Harmon kanssa on kuitenkin tehty niin hyvin tulosta, että nyökkäilemme narrin kanssa tyytyväisinä aina, kun katsomme tähän elikkoon päinkään. Oripoikamme ensimmäinen varsa, Doran omistama tamma Harmis-Tus, on myös aloitellut kilpauraansa 11 KRJ-sijoitukseen muodossa. Emme siis voisi olla tyytyväisempiä!
Meillä oli narrilla kädet täynnä töitä muiden hevosten kanssa, joten Sarlotta liikutti Harmon tänään. Kaksikon koulutreeni oli kuulemma sujunut hyvin, tyttö oli harjoitellut pätkiä muutamista kouluohjelmista. Toivon mukaan kotitreenit ja ahkera valmennuksissa juokseminen kantavat hedelmää, ja ori saisi ensi kuun aikana myös koulusijoitukset täyteen. Kenttäkisojen koluaminen onkin sitten aikaavievä projekti.. No, mitäs muuta meillä olisi kuin aikaa ja lainarahaa!
|
|
|
|
Post by narri on Aug 27, 2014 10:18:08 GMT 2
27.08.2014 Mokoma murheenkryyni!
Harmolla piti olla tänään kevyt koulutreeni, mutta ei sitten sinne päinkään! Suunnittelin jo treeniä lähtiessäni hakemaan voikkoa tarhasta, mutta sinne asti päästessäni huomasin Harmon ontuvan. Että sellaista, eihän meillä ole hetkeen kukaan klenkannutkaan niin pakko kai jonkun jossain kohtaa alkaa jalkojaan telomaan. Kaiken kauniin päälle ori ei olisi millään halunnut tulla sisälle vaan sain pyydystää sitä valehtelematta puoli tuntia tarhasta kaurasangon kanssa ennen kuin herra suvaitsi antaa kiinni. Voitte arvata, että siinä kohtaa meinasi jo hiukkasen kiukuttaa ja huumori loppua.
Ei kun hevonen pesarille ja kinttua tutkailemaan. Ulkoisia vikoja ei jalassa ollut ollenkaan ja ontuman syy selvisi kaviot nostaessa. Jollain ilveellä Harmo oli onnistunut kinttaamaan kiven kavioonsa ja siellä se painoi sädettä minkä kerkisi. Helpottavaa tietysti, että ontuman syy oli näin pieni ja helppo selvittää, ei paljoa kiinnostaisi tehdä yhtään klinikkareissua. Toisaalta, onko tämän orin pakko. On selkeästi. Ymmärsin orin ontumisen kuitenkin paremmin kuin hyvin siinä kohtaa, kun aloin kampeamaan kiveä irti kaviosta. Oli meinaan tiukassa kiinni ja lopulta oli pakko luovuttaa ja kutsua Santeri paikalle. Onneksi Pertti on koulinut herrasta jo hyvin pätevän hevosmiehen, kengityksetkin sujuvat erikoiskenkäyksiä myöten vaikka Pertti edelleen vahtii vieressä.
Kivi saatiin irti, eikä sen suhteen onneksi tarvinnut tehdä muuta. Pitää seurailla, oliko tämä vain joku Harmon yksittäinen eheheheh-tempaus vai onko kenkä-sädesuhde jotenkin otollinen kivien juuttumiseen. Liikutus jäi joka tapauksessa tältä päivältä välistä, sillä ori arkoi jalkaansa vaikka kivi saatiin pois. Eikä mikään ihme, Santerikin kirosi miten tiukkaan se perkele oli halunnut kavioon juuttua.
|
|
|
|
Post by Lissu on Sept 22, 2014 9:46:38 GMT 2
22.09.2014 Kultapojan kuulumisia
Olkoonkin, ettei Harmolla ole kuin kämäiset viisi kenttäsijoitusta, on orin kisakalenteri muuten oikeinkin mukavaa katseltavaa. Ori on ollut este- ja koulupuolella valmis jo pitkään, eikä meillä ole epäilystäkään, etteikö se kenttäpuolikin sieltä perästä seuraa. Treenaaminen Cupeja ja kenttäkisoja varten on kovassa käynnissä koko ajan, ja Harmo on onneksi pysynyt kunnossa. Jotain pikku naarmuja siellä täällä, muttei mitään, mikä haittaisi treeniä. Tosin nyt kun menin asiasta sanomaan, niin kohta karsinassa odottaa kolmijalkainen elikko tai ähkypotilas tai jotain vastaavaa mieltä ylentävää.
Tässä kaiken treeni- ja kisahulinan ohella olemme miettineet, että Harmon pitäisi pikku hiljaa saada enemmän jälkikasvua. Ori tarvitsee jälkeläisnäyttöjä laatuarvosteluja ajatellen, joten eihän tässä auta kuin alkaa katselemaan sopivia tammoja. Olemme narrin kanssa pohtineet, että meille jää Harmosta orivarsa kotiin – jonkun tamman on siis parempi pyöräyttää meille orivarsa! -, myyntivarsat sitten ovat, mitä ovat. Todennäköisesti me ratsukoulutamme ja kisaamme Harmon kakaroita ennen myyntiä, mutta katsoo nyt.
Viime aikoina ori on ollut ihan super ratsastaa, kaikki on kelvannut ja hevonen on toiminut. Etenkin (maasto)estetreeneissä voikko on tehnyt aina vain parempia suorituksia, minkä vuoksi olemme luottavaisin mielin tulevien kisojen ja Cupien suhteen. Voi olla, että kärräämme Harmon vielä johonkin viime hetken valmennukseen, että saamme vielä ulkopuolisenkin ohjeita ja näkemyksiä. Tässä alkaa tulla kiire, mutta ehkä me jonkun vakivalmentajistamme saamme hälytettyä paikalle.
Tänäänkin vuorossa oli esteitä, ja kaikeksi onneksi Harmo oli yhtä mahtava kuin viime viikolla. Treenasimme rataesteitä, eikä meillä ollut niin mitään ongelmia. Harmon laukka pyöri hyvin, ori oli herkkä ja sopivan reaktiivinen, lähestymiset ja ponnistuspaikat olivat hyviä, samoin hypyt. Voikko suomijunttimme teki tänään todella komeita suorituksia, niin yksittäisillä esteillä kuin kokonaisuutenakin. Pystyt, okserit, muuri ja trippeli eivät tehneet tiukkaa, ei myöskään sianselkä. Kun muistelee, millainen Harmo oli meille tullessaan ja millainen se on nyt, ei voi kuin röyhistää rintaansa. Upea ori!
Treenin jälkeen pesulle, loimi niskaan ja hevonen karsinaansa kuivumaan ja nautiskelemaan herkuistaan; melassivettä elektrolyyteillä sekä pari porkkanaa.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 21, 2014 12:30:00 GMT 2
21.10.2014 Hopsansaa!
Eilinen estetreeni korvattiin lennossa koulutreenillä, kun päätimme siirtää Harmon irtohypytettävien joukkoon. Ori oli vuorossa heti Vurstin jälkeen, ja narri oli juoksuttanut orin valmiiksi. Kun sain Vurstin alta pois, nappasin Harmon ja kävin kävelyttämässä orin irtohypytyskujassa. Santeri ja narri nostelivat puomit paikoilleen, ja voipalleromme pääsi tositoimiin. Kuten yleensäkin esteillä, ori oli yksi jouset kavioihinsa saanut vieteriukko, joka meni ja loikki kuin piristeitä vetänyt rusakko. Esteet olivat juuri ja juuri irti maasta, ja silti ori hyppäsi niitä kuin mitäkin GP-radan verryttelyesteitä. Idiootti mikä idiootti..
Estekorkeuden noustessa Harmostakin huomasi, miten se keskittyi kieli keskellä suuta. Meno ei silti muuttunut mihinkään, hevosen ilme vain oli keskittyneempi. Tänään elikko ei sentään pelännyt esteitä tai loikkinut niitä karkuun, pisteet siitä. Niitäkin päiviä on nähty ihan tarpeeksi, niin kotona, muualla pidetyissä valmennuksissa kuin kisoissakin..
Vaikka osa hypyistä lähtikin vähän turhan kaukaa tai läheltä - ponnistuspaikkojen kanssa on aina hakemista -, niin itse hypyt olivat pyöreitä ja tasapainoisia, hevonen liikkui koko kehollaan ja laukkasi erittäin vakuuttavaa, elastista laukkaa niin kujalla kuin kujan ulkopuolella. Muita askellajeja ei sitten meinannutkaan näkyä, Harmohan on tunnettu siitä, että ori ei turhia kävele tai ravaa, kun on samalla kentällä/maneesilla esteiden kanssa. Oli hivenen hankalaa saada hevonen kiinni ja pidettyä aisoissa sen aikaa, kun esteitä korotettiin. Kiesus, mikä maanvaiva tämäkin koni osaa olla!
Oria hypytettiin metriin saakka. Harmo teki hienoa työtä, enkä voi kuin toivoa, että seuraavissa estetreeneissä ori tekee vastaavia suorituksia. Ponnistuspaikat saadaan kyllä kohdilleen, mutta jos elikko leikkii hyppykeppiä koska "iik apua este se syö mut!", on vähän vaikeampi hioa yhtikäs mitään. Tänään oli kuitenkin hyvä päivä ja puomitkin vain puomeja mörköjen sijaan.
Harmo pääsi takaisin tarhaan vetämään rallia. Onneksi on kuiva päivä (ensimmäinen hetkeen!), muuten Harmo olisi ensiksikin ihan mudassa ja toisekseen se varmaan loikastuisi tarhassa ja hankkisi itselleen saikkua tai jotain vastaavaa, mitä meidän elikot noin yleisesti ottaen harrastavat.
|
|
|
|
Post by narri on Nov 17, 2014 12:26:33 GMT 2
17.11.2014 Silakka sentään!
Lissun oli tarkoitus liikuttaa Harmo tänään, mutta nakitti homman kuitenkin minulle. Eikä siinä mitään, omituisuuksistaan ja huonosta huumoristaan huolimatta ori on kuitenkin mukava ja hurmaava kaveri. Kyllähän sen kanssa hiuksiakin päästään repii, mutta Harmo ei ole todellakaan pahimmasta päästä ja sen karisma on ihan lyömätöntä. Voikolle oli laitettu ohjelmaan estetreeni joten pakotin Lissun auttamaan esteiden rakentamisessa. Olemme saaneet uusia johteita muutaman kappaleen, joukossa aivan ihanat silakkajohteet josta olemme olleet innoissamme kuin pikkulapset. Rakensimme suhteutetun linjan silakkaeste-okseri sekä yhden askeleen sarjan, metrin korkeudella molemmat. Verkkaesteitäkin oli pari, pienempinä toki kuin muut esteet. Samalla höpötimme innoissamme varsasuunnitelmia sun muuta, tarkoitus olisi jälleen tehdä pari kasvattia kotiin kasvamaan.
Harmon pistämätön huumorintaju laittoi minut epäilemään treenin fiksuutta alusta alkaen. Tarhasta hakiessani ori hyppi pystyyn ja ärjäistessäni sille se hyppäsikin sivulle muka säikähtäneenä. Samaa linjaa jatkui koko matkan tarhasta talliin, meinasin jo hermostua ja kutsua Pertin laittamaan voikon makkaraksi saman tien. Sitkeästi kuitenkin raahasin hurmuripoikamme talliin ja hirtin sen kiinni ketjuihin, jotta minulla olisi edes joku rauha harjata sitä. Harmon mielestä oli kuitenkin todella kivaa steppailla ees taas, huudella jatkuvalla syötöllä ja koettaa syödä piponi joka kerta ohitse kulkiessa. Eihän ori pahaa tarkoita millään tempullaan, ei se mulkku ole, mutta raivostuttava kakara kyllä! Aikuistumista odotellessa..! Sitä tosin sitten saakin odotella hamaan loppuun asti, joten ei varmaankaan kannata.
Kentälle asti pääsimme kuitenkin ilman sen kummempia katastrofeja, eikä alkuverrytteilyissäkään tapahtunut sen suurempia omituisuuksia. Sain toki komentaa Harmoa lujasti, jotta se ei olisi keksinyt omaa kivaa kaiken aikaa vaan keskittynyt hommiin. Kyllähän siellä oli ties mitä pukkia ja "en osaa taipua pohkeen ympäri" -väninää, mutta noin pääasiassa homma sujui ihan hyvin. Verryttelyesteillä tuntui kuin Harmo olisi kasvattanut jouset jalkoihinsa ja loikki esteiden yli ilman hyppytyyliä. Ohi kulkenut Santeri kommentoi, että ratsastin tänään hevosen sijaan kengurulla ja sai melkein raipan päähänsä. Ainoa syy, miksei piiska viuhunut oli se, että Harmo kiikutti minua juuri sillä hetkellä onnesta soikeana kentän toiseen päätyyn, koska oli nähnyt siellä... en tiedä mitä edes, koska päätyyn päästessään voikkoa ei yhtäkkiä kiinnostanutkaan pääty lainkaan.
Lähdin kuitenkin hyppäämään tarmoa uhkuen, koska eihän hevoselle voi periksi antaa. Harmo oli mukana jutussa sarjaa treenaillessamme ihan täysillä. Kauniiksi menoa ei olisi kehdannut sanoa edes uhkailemalla, mutta esteet ylittyivät puhtaasti ja väliin tuli se yksi laukka-askel. Välillä se toki oli pelkkä loikka laukka-askeleen sijasta, mutta no, yksi kappale niitäkin tuli eli ihan tavoitteen mukaan meni kaikki! Toiveikkailla filliksillä lähdin treenaamaan sitten suhteutettua linjaa, laukka oli kerrankin suhteellisen sujuvaa ja Harmo avuilla.
...kunnes silakka. Olisi pitänyt arvata, että vuoden hevoskoomikko ei vain voi tehdä asioita kuten Strömsössä. Harmo veti liinat täysin kiinni silakkajohteiden kohdalla ja kaikeksi onneksi lensin vain sen kaulalle, josta se paiskasi minut takaisin satulaan nostamalla etuosaansa maasta koska "pelottaa!!" Siitä huolimatta ori jäi vain seisomaan paikalleen ja tuijotteli silakoita uteliaana, ei laisinkaan peloissaan, joten ärähdin sille asiaankuuluvasti ja otin uudelleen.
Siinä se lopputreeni sitten sujuvasti menikin, kun mitä luovimmilla tavoilla koetin pakottaa Harmon silakoiden välistä. Vaan kun ei niin ei. Lähestyimme estettä miten päin tahansa ori seisahtui ennen sitä. Lopulta kutsuin Lissun apuun, esteestä tehtiin ristikko ja sen molemmille puolille viritettiin irtohypytysnauhat. Näytimme juuri niiltä lämppäriblogien mitään osaamattomilta kauhukakaroilta, siitä lyön vetoa, kun minä kannustan hevosta laukkaamaan sille kiroten ja Lissu hoputtaa takaa juoksutuspiiskan kanssa. Mutta yli meni, ja komealla loikalla! Tämän episodin jälkeen saimmekin hypättyä silakat ongelmitta vielä pariin kertaan ennen loppuverkkaa. Sellaista pelkotilaa Harmolla tänään, etenkin, kun ori yritti loppuviimeksi syödä uusia johteitamme onnesta soikeana. Minä sen sijaan harkitsin armomurhaa sekä hevoselle, että itselleni: naamani oli osunut kipeästi Harmon kaulalle ja tuntui ruhjotulta, ori taas otti minua päähän ymmärrettävistä syistä.
Hevonen joutui pesulle ja kuivatusloimi niskassaan karsinaan. Porkkanaa harkitsin antavani kaikesta huolimatta, mutta havaittuani poskessani alkavan mustelman Harmon kaulalle tippumisesta en sitten viitsinyt. Jos ei käyttäytyä osaa, ei palkkiotakaan ole luvassa!
|
|
|
|
Post by Lissu on Dec 8, 2014 12:37:59 GMT 2
08.12.2014 Huumorpäällikön hyppytuokio
Lunta näkee vain joulukorteissa, jäätkin ovat sulaneet ja tilalla on vetisen harmaa keli – avian, kuin elelisimme syksyä! No, ainakin kentän saa pidettyä siinä kunnossa, että voimme hypätä, ja jos kelit jatkuvat tällaisina maastoesteradatkin ovat ainakin pätkittäin käytössä.
Päivän ensimmäinen liikutettava oli tallimme voikko huumorpäällikkö Harmo, jonka kanssa on tapeltu asiasta ”silakkajohteen hirveys” monet kerrat. Ori on päättänyt, että ko. johteet ovat aihe perseilyyn ja pelleilyyn ainakin niin pitkäksi aikaa, että pihapiiriin ilmestyy jotain uutta vitsin arvoista.
Harjaamisen tai varustamisen kanssa ei nokka kauaa tuhissut, joten kentälle mars ja alkuverryttelyjä tekemään. Olimme narrin kanssa kasanneet esteradan jo valmiiksi, kun tänään kuitenkin hypättäisiin useammalla hevosella. Onni on niin iso kenttä, että siihen mahtuu iso rata ja verryttelyalue. Verryttelypuolella oli pikkuesteitä sekä puomi- ja kavalettitehtäviä, esteradaksi oli kasattu yksi omien kisojemme vakiradoista. Silakkajohteet olimme tietoisesti jättäneet pois, Harmo kun ei ole ainoa, joka saa niistä ideoita / hengenahdistusta / jotain.
Kuten yleensäkin, voikosta löytyi melkoisesti vauhtia jo ennen esteille pääsyä. Tein paljon asetus- ja taivutusharjoituksia, pysähdyksiä ja peruutuksia sekä kiemurauria, joilla jumppasin ja herkistin Harmoa. Tai ainakin yritin, välillä tuntui, että onnistuin ja välillä tuntui, ettei Harmo edes yrittänyt kuunnella apujani vaan huitoi vähän sinne päin. Kentällä odottavat esteet selittivät asiaa, ori olisi kovasti halunnut päästä hyppäämään.
Maapuomeilla ja kavaleteilla Harmo kasvatti kavioihinsa vieterit. Orin askeleissa oli äkkiä melkoista elastisuutta, hevonen tikutti ravi- ja laukkapuomit kuin Singerin ompelukone ja hyppäsi kavaletit kuin mikäkin rusakko. Aloittaessamme verryttelyhypyt ihan tosissaan ori unohti autuaasti, miten ravataan, joten tein paljon hyppyjä ravista, oli ori mitä mieltä tahansa. Tappelua ja kiemurteluahan se oli, mutta ainakin Harmo pysyi ravissa!
Pitkäksi venähtäneiden verryttelyhyppyjen jälkeen hyppäsin pari radan esteistä yksittäisinä ennen radan suorittamista. 80cm rata ei tuottanut hankaluuksia korkeuden tai ratateknisten seikkojen puolella, Harmon laukkaa oli ajoittain hankala säädellä. Ori kuitenkin pysyi lapasessa, ja 90cm radalla se oli jo kunnolla kuulolla ollen taas se esteratojen loistokaveri, jonka kanssa on ilo suorittaa.
Päivän hypyt olivat siinä. Loppuverryttelyssä otin jälleen kavaletit ja maapuomit hyötykäyttöön, samaten siirtymiset. Pikku hiljaa tämäkin vitsiniekka alkaa aikuistua ihan tosissaan! Tällä fiiliksellä on mahtava lähteä kenttäkisoihin, kyllä ne loputkin sijoitukset sieltä tulevat.
Tallissa Harmo sai elektrolyyttimelassivettä sekä pari omenaa ja paljon, paljon kehuja. Ongelmat saatiin ratkottua ja pääosan ajasta meillä meni hyvin. Josko samanlaisia onnistumisia saataisiin aikaan myös silakkajohteiden ollessa kentällä..
|
|
|
|
Post by narri on Dec 17, 2014 20:49:59 GMT 2
17.12.2014 Kevyt tappelu
Olemme saaneet repiä hiuksia päästämme Harmon kanssa enemmän kuin tarpeeksi. Taannoinen silakkaepisodi on kehittynyt ihan oikeaksi ongelmaksi, sillä nykyään ori pelleilee kaikkien johteiden kanssa. Tiedämme, ettei se oikeasti pelkää sillä irtojuoksuttaessa se suunnilleen syö kaikki johteet, ratsastaessa ei voi mennä lähellekään niitä. Tavallisten esteiden hyppääminen onnistuu niin hyvin kuin Harmon kanssa hyppääminen nyt normaalisti onnistuu, mutta heti kun esteessä on jonkun sortin johde ei ori suostu ylittämään sitä kunnolla. Koko Harmo alkaa olla jonkin sortin murheenkryyni, vaikka valmentaudumme sen kanssa ja teemme kaikkemme, ori on alkanut kulkea väärin päin ja kasvattaa alakaulaa. Hierojaa on konsultoitu, valmentajia, kohta varmaan turvaudumme voodoohon, jos ei tästä ala hevonen tokeentua ja kulkea kunnolla. Hyppäämistä on vähennetty, pyrimme tällä hetkellä saamaan Harmon toimimaan perusratsastuksessa. Huomenna tosin mennään kokeilemaan pikkuluokkaa pikkukisoihin, katsoo, miten sujuu, alammeko taas hypätä.
Olemme vetäisseet Harmon "erikoistreenit" melko minimiin, orilla ei juurikaan hypätä, maastoilla tai vedetä sen kummempia koulukiemuroita. Toki huumorpäällikkömme pääsee silloin tällöin mielen virkistykseksi maastoon tai hyppäämään, jotta pää ei ihan hajoaisi sileälle. Olemme kuitenkin koettaneet keskittyä Harmon kanssa paljon perusratsastukseen, ihan siihen, että ori liikkuisi oikein päin kaikissa askellajeissa ja tekisi rehellisesti töitä. Asia ei ole kovin paljoa edistynyt. Muutama temppu meillä on vielä takataskussa - epätoivoisimmillamme olemme miettineet, että kutsumme naapurikylän energiahoitajaeukon käymään. Ihan niin epätoivoisia emme onneksi vielä ole. Toistaiseksi olemme kuitenkin koettaneet vain hioa perusjuttuja kuntoon ja toivomme kovasti, että se se auttaa.
Tänään minun piti tehdä Harmon kanssa kevyttä koulutreeniä. Lissu tuli vahtimaan treeniä vähän valmentajamaisessa ominaisuudessa, jotta edes joku asia olisi mennyt oikein. Tarkoitus oli tehdä peruutuksia ja raviinlähtöjä sekä laukannostoja suoraan peruutuksista. Harmolla ei taas ollut kovin paljoa halua tehdä pyydettyä vaan orilla oli ihan oma show pystyssä. Kaula oli totta kai joko kokonaan pystyssä alakaula pullottaen tai sitten Harmo rullasi turpansa ryntäisiin, treenaten myös tällä tavalla kaunista alakaulaansa. Ei hyvänen aika. Peruutuksista tuli melkoista kiemurtelua ja tappelua, raviinlähdöt olivat melkoisia sinkaisuja, samoin laukannostot. Lissu huuteli ahkerasti kentältä kaikennäköistä ja koetti parhaansa mukaan auttaa ja tällä tyylillä saimmekin aikaan myös pari hyvää pätkää, jolloin Harmo teki kuuliaisesti töitä jatkuvan lusmuilun sijaan. Hyvistä pätkistä huolimatta suuhun jäi paha maku treenin perästä. Suurin osa ajasta oli mennyt oikeasti tappelemiseen, ei ratsastamiseen.
Minä hikosin enemmän kuin Harmo. Emme jaksaneet olla edes vihaisia Harmolle, pelkästään turhautuneita siihen, ettei mikään oikein toimi. Ori takaisin tarhaan ja pullakahveille, toivottavasti tämä lähtee rullaamaan tai käsissämme on alakaulainen, selätön hevonen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Dec 18, 2014 15:57:46 GMT 2
18.12.2014 Pikkuluokka ja erikoisesteiden paiseus -- vaikeusKuten narri eilisessä päiväkirjamerkinnässään totesi, silakkajohteista alkanut este-episodi on alkanut käydä riesaksi. Tänään osallistuin Harmolla pitkästä aikaa estekisoihin, ja niinkin hurjan kokoiseen luokkaan kuin 70cm. Tarkoitus oli hakea hyppyvarmuutta, joka on viime aikoina ollut vähän hukassa. Kisoissa totesimme, että Harmon esteongelmat lienevät totaalisesti sen korvien välissä. Verryttelyssä jouluteemaiset esteet eivät olleet mikään ongelma, mutta radalla ne olivat aivan kammottavia. Koetahan siinä saada elikko pakotettua esteiden yli, jotka ovat niin kauheita, niin kauheita, vaikka verryttelyssä vastaavilla esteillä ei ollut mitään ongelmaa. Voikkomme huumori ei nyt ihan avaudu minulle.. Olkoonkin, ettei rata mennyt ihan putkeen, olimme sijoittuneiden joukossa. Minulla ei ole mitään käsitystä, millä meriiteillä, mutta sijoitus kuin sijoitus, tuli se säälistä tai ei! Kisapäivä oli muutenkin tuottoisa; narri ja Hikka voittivat, narri ja Missi sijoittuivat, minä ja Harmo sijoituimme ja minä olin Miinalla ensimmäinen tuloslistan häntäpäästä lukien. Ei lainkaan huonosti! Joulu meneekin rattoisasti kallonkutistajaa leikkiessä, kun koetamme saada Harmon käytökseen ja vinkeisiin jotain tolkkua. Ei tämä nyt perkele mene niin, että hevonen hyppää vain kun sitä itseään huvittaa. Eri asia, jos koni olisi oikeasti kipeä, mutta kun ongelma näyttää olevan viitsimisessä.. 18.12.2014 villit esteratsastuskilpailut Granstadissa5. Joulukierros vapaavalintaisesti tasolla 40cm/70cm/110cm/130cm/150cmErikoisluokka! Pelaa Winterbellsiä, nappaa print screen ennätyksestäsi ja lataa se näytille. Kuvan tulee olla toimiva kilpailupäivänä! Pelituloksen lisäksi kirjoita lyhyt runo luokan jouluisista esteistä. Tuloksissa katsotaan ensisijaisesti Winterbells-ennätystä mutta erinomaisella runolla voi parantaa sijoitustaan!Tuomarin kommentti koko luokasta; Voittaja oli ylivoimainen. Ihanan rentoja ja jouluisia runoja jokaisella osallistuneella!4/9 Lissu T. - Harmoiri (70cm)Ennätys 262 360Kuusijohteet, tonttuja muurissa
joulunauhaa puomeissa, tuomaristo piparit huulessa
joulumieltä kaikilla ja ilo ylimmillään!
Vaan kas, ei kaikilla, puhuin ohi suuni
radalla itkua aiheuttaa este jos toinen, varsinkin muuri
siellä esteitä ratsu tuijottaa silmät selällään.
Ei auttanut itku, ei huuto, ei katsomon kannustus
ja niin katsomon kuin tuomariston valtaisi valtaisa hämmennys
kun ratsu istahti alas eikä noussut millään.
|
|
|
|
Post by narri on Dec 21, 2014 17:35:45 GMT 2
21.12.2014 Kelit paranee, meno ei
Olemme olleet Lissun kanssa innoissamme jo pari päivää - vihdoin Takapajula sai ylleen paksun lumipeitteen ja ulkona on sellaista kuin kuuluukin ennen joulua! Rekiretket on jo suunniteltu, samoin hiihtoratsastusta, hankitreeni odottaa ja kaikki ihana, talvinen meno! Toki myös talvilangat ja niiden toimimattomuus, lumityöt, loimirumba ja niin edelleen, mutta mietitään toisia asioita.
...kuten sitä, että Harmo on aivan umpimahdoton hevonen. Lissu oli tosiaan pari päivää sitten orilla hyppäämässä pikkukisoissa, joissa menestyimme kyllä oikein hyvin muuten. Onnistuihan Harmokin kipuamaan sijoituksille jollain ilveellä, mutta ei suoritusta silti voinut kehua - vaan eipä mennä niihin yksityiskohtiin tässä.
Olemme miettineet päämme puhki Harmon tilannetta. Orin puitteet ovat kyllä kunnossa: ruokinta on tarkastettu, lihaksisto ja kaikki muukin, kuten pari merkintää sitten kerroin, mutta pelleily ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt. Saimme kuitenkin Lissun kanssa eilen neronleimauksen: Harmo on energinen, hyväntuulinen hevonen eikä varmasti ilkeile tai ole mahdoton turhan takia. Totta kai sillä on huono huumorintaju, mutta ei se aikaisemmin ole näin vaikuttanut. Päätimme siis kokeilla liikunnan lisäämistä ja monipuolistamista sen yksipuolistamisen sijaan. Kun ori ei kerran toimi perusasioissa, se ei toimi. Kuin salamanisku taivaalta erehdyimme miettimään, jos sillä onkin liian tylsää ja sen vuoksi se tekee kaikkea ei-toivottua. Siksipä Harmo liikutetaankin nykyään vähintään kaksi kertaa päivässä, katsotaan auttaako se. Tänä aamuna Santeri pääsi opettelemaan juoksutusta kanssani, kun teimme voikon kanssa päivän ensimmäisenä hommana liinassa työskentelyä. Kuminauhat ja kavaletit auttoivat selän käytössä, eikä ori päässyt vetelemään nokka taivaissa, kuten ehkä olisi halunnut.
Iltapäivästä kävin hakemassa Harmon uudemman kerran. Ori vaikutti yllättyneeltä, mutta tuntui myös tyytyväiseltä. Voikko loikki ympäriinsä huomattavasti vähemmän kuin normaalisti talutuksessa ollessaan. Muutama sivuloikka ja päänviskontaa toki näkyi, en usko, että siitä päästään koskaan eroon, mutta tilanne oli parempi kuin aamulla. Uskalsin olla varovaisen toiveikas sen suhteen, että tekemisen lisääminen Harmolle saattaa olla ratkaisu ongelmiimme sen kanssa.
Innokkaalta ori vaikutti myös sitä varustaessani ja loikatessani selkään. Oikeasti voikon päivärutiiniin kuului kevyt maasto, joten maastoon sen kanssa lähdin. Keveyttä pitäisi katsoa vähän sen mukaan, miten energiseltä Harmo vaikuttaisi. Taitaa mennä orin päiväjärjestys uusiksi kokonaan, jos sitä pitää alkaa liikuttaa näin paljon. Mutta katselee sen mukaan sitten, josko tämä toimii.
Itse asiassa ainakin sen perusteella, miten maastolenkki sujui voi liikunnan lisääminen olla hyvä ratkaisu. Pari kertaa orin mielestä oli kamalan hauskaa hypätä sivuloikkia, kun lunta satoi - kauheaa kyllä - sen turvalle. Jätin kevyen maaston kuitenkin sikseen ja laitoin Harmon kunnolla töihin: käynnissä vaadin siltä askeleen pidennystä ja lyhennystä, ravissa avotaivutusta ja väistöjä, laukassa ori sai luvan koota itseään aina välillä. Vaikka edelleen ori vastusteli aika ajoin apuja, teki asioita selkä notkolla ja turpa taivaassa se liikkui huomattavasti paremmin ja enemmän oikein päin kuin viime aikoina kentällä. Aikaa sivuloikille, pystyynhyppimiselle tai vastaavalle ei myöskään jäänyt ja sainkin ratsastettua orin kunnolla hikeen pitkästä aikaa. Ja vielä oikeista paikoista. Tallille palatessani virneeni olisi tuskin voinut olla paljoa leveämpi ja pestessäni Harmoa selitin Lissulle innosta piukeana, miten hienosti ori oli ollut koko maastolenkin ajan.
Herra sai jopa pari porkkanaa ennen tarhaan päätymistään.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jan 13, 2015 12:05:37 GMT 2
13.01.2015 Lumileikkejä
Maastolenkki vaihtui irtojuoksutukseen umpihangessa, kun Harmo huumormiehenä otti ja karkasi tarhastaan heti aamusta. Koko talli alkaa olla kyllästynyt orin ylienergisyyteen, johon mitkään valtakunnan treenit tai älylliset aktivoinnit eivät ole ainakaan vielä purreet siinä määrin, että ori olisi täysin tasoittunut ja lopettanut pelleilyään. Alku on kyllä ihan lupaava, etenkin nyt, kun voikkoa liikutetaan pari kertaa päivässä. Nämä satunnaiset perseilyt aiheuttavat kuitenkin huokailua ja päiden pudistelua, koska luonnollisesti pelkäämme takapakkia ja sitä, etteivät nämäkään kikkakakkoset toimi.
Harmo joutui odottelemaan aamutallin ajan sisällä, emme nimittäin uskoneet orin pysyvän tarhassaan sieltä kerran karattuaan. Aamutallin jälkeen otin kameran ja hevosen matkaan ja vein Harmon yhdelle käyttämättömistä tarhoista (portti rikki tai muuta sellaista, mikä korjataan, kun ehditään/jaksetaan), joihin Pertti on puskenut pihalta aurattua lunta. Näissä tarhoissa lunta on hevosten polviin asti, ja tarkoituksemme on ollut treenata ylienergisiä ja/tai punkeroita hevosiamme hangessa. Ihan parasta treeniä talvikautena!
Aluksi Harmo vain käveli naurettavin korkein askelin hangessa, haisteli lumen pintaa eikä tuntunut tajuavan, miten sitä valkoista ainetta nyt niin paljon oli. Seuraavassa hetkessä ori jo pukitteli hangessa niin, että lumi pöllysi ja kamera lauloi, kun kuvasin riekkuvaa oria. Korkeasta hangesta huolimatta Harmo laukkasi ja ravasi urheasti pitkin poikin tarhaa, välillä eksyi vanhoille jäljilleen ja syöksähti taas kohti koskematonta lunta. Voikko selvästi nautti olostaan, ja olihan Harmo komea näky ravatessaan korkeassa hangessa korkein askelin, korvat hörössä ja vaaleat jouhet liehuen.
Kerrankin hevonen oli tosissaan väsynyt, kun vein sen sisälle. Nopea harjaus ja takki niskaan, noin vartti taluttelua ja sitten pesulle. Harmo oli niin väsyksissä, että se nuokkui pesarin ketjuissa alahuuli pitkällä tajuamatta mistään mitään. Pitänee useamminkin laittaa ori umpihankeen, kun tulokset ovat näin hyvät..! Jahka Harmo vähän heräilee ja virkustuu (ja kuivuu) se pääsee takaisin pihalle. Tokkopa se enää karkaa, korkeintaan repii loimeaan, jos jaksaa tehdä sitäkään.
|
|
|
|
Post by narri on Feb 10, 2015 12:23:48 GMT 2
10.02.2015 Tyyntä, toivottavasti ei ennen myrskyä
Harmon kanssa on vihdoinkin löydetty suhteellisen toimiva resepti pitää hevosta. Ori kannattaa liikuttaa kaksi kertaa päivässä ainakin osana päivistä, minkä lisäksi se kaipaa älyllisiä haasteita ollakseen tyytyväinen. Olemmekin alkaneet opettaa sille sirkustemppuja, jotta se joutuisi vaivaamaan aivonystyröitään. Yleensä liikutus hoidetaankin niin, että toinen kerta on ratsastusta ja toinen kerta sitten sirkustemppuja, joskin niitä on ollut vain kolme-neljä kertaa viikossa, jotta ori saa prosessoida asiat rauhassa. Harmo on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti, huumoriveikko se edelleen on, se on perusluonteessa, mutta ylimääräinen sähläys on vähentynyt. Karsinasta ja tarhasta löytyy jos jonkinlaista oksaa ja aktivointipalloa, olemme myös miettineet eristävämme pihatosta Harmolle oman osan, se voisi olla tyytyväisempi ulkoilmaelämään.
Paljon mukavampi ori on myös ratsastaa nyt, kun se saa puuhaa mielelle ja ruumiille. Hankalaa se on edelleen ja välillä suorastaan raivostuttavaa, mutta emme enää pohdi epätoivoisina tallituvassa, onko oikea osoite Harmolle kuopassa. Ketään ei edes haittaa, että ori vaatii erikoiskäsittelyä, koska kaikkien suosikkipuuhaa on katsella, miten voikko hyppää käskystä pystyyn tai kumartaa yhteen suuntaan, toiseen pyllistää.
Tänään suuntasin Harmon kanssa maastoon, kuten sen päiväjärjestys sanoi. Palloaan tarhassa heilutellut ori tuli sisälle mielellään, vaikka vähän pomppikin narun päässä. Olemme kehittäneet myös toimivan tavan sen pomppimiseen! Heti, kun Harmo alkaa liikoja hyppiä narun päässä, se komennetaan tekemään joku temppu. Muutenkin loikkiminen on vähentynyt, kun se tehdään nykyään käskyn kanssa. Täysin yksinkertaista hevosta ei Harmosta tule, mutta nyt se on kuitenkin hallittavissa.
Lähdin matkaan yksin, Lissu oli liikuttamassa hevosia kentällä, samoin muu porukka. Mikäs siinä. Laitoin Harmon tekemään maastossakin paljon juttuja, joita sen ei ehkä pitänyt miettiä yksinään, mutta kun avotaivutus piti yhtäkkiä vaihtaa peruutukseen ja pohkeenväistö täydelliseen siirtymiseen pysyi hevosenkin keskittyminen hommassa, ei pelleilyssä.
Harmo oli aivan mahtava tänään maastossa! Laukatessani hangessa se keksi alkaa himpan verran pukittaa, mutta kun sitä komensi vain eteenpäin loppui pukittelukin, kun hankilaukka oli sen verran raskasta. Tallille palatessa annoin orin kävellä hieman vapaammin, mutta pyysin siltä silti askeleen muutoksia ja väistöjä, jotta olisimme palanneet tallille ihan käyntiä emmekä kiitolaukkaa.
Hiki pukkasi pintaan ihan kunnolla, joten pesin orin ja loimitin sen karsinaansa. Ei sentään jäänyt huolta sen ulosviennistä, komensin Sarlotan katsomaan Harmon kuivaksi ja tekemään sen kanssa päivän sirkustelut, kun se olisi kuiva. Sen jälkeen pääsisi voikkomme ulos.
Huomenna Harmo saattaa olla taas sietämättömämpi, mutta ei siitä kyllä tarvitse eroon hankkiutua - onneksi.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 4, 2016 14:41:54 GMT 2
Ilmassa helisee jäähyväiskellot ja sydämessä suuri ikävä.
Tänään jouduimme hyvästelemään kaksi hevosta, kun Harmokin nukkui ikiuneen. Voikko Houdinimme ihastutti ja vihastutti, aiheutti meille harmaita hiuksia sekä suunnatonta onnentunnetta. Nuku rauhassa, ystävä.
|
|
