KERJ-tarinakisat 07.09.2014 TULOKSET
Aug 7, 2014 11:58:57 GMT 2
Post by Lissu on Aug 7, 2014 11:58:57 GMT 2
Komeasti 2kk myöhässä.. Pahoitteluni kaikille osallistujille!
Tervetuloa Susirajan vasemmalla kädellä järjestettyihin kenttäkilpailuihin!
Susirajassa järjestetään 07.09.2014 estekisat tarinapainotteisesti ERJ:n alaisuudessa. Luokkia löytyy tällä kertaa kaksi ja kisojen muoto on kuvatehtävä. Aikaa osallistua on 04.09.2014 asti, tuomareina toimivat Lissu T. ja narri. Kisat järjestetään Susirajassa ja vastuuhenkilönä toimii Lissu T. (VRL-12701 susiraja@kammio.net).
Pähkinänkuoressa
Osallistumiset mailiin kisaposti@kammio.net otsikolla Kertomuksia kenttäkisoista muodossa:
luokka nro / taso [rv] Ratsastaja (VRL-00000) – Hevosen nimi VH-numero [rv] tarina
Ratsastajan VRL-tunnus pakollinen, hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen. VRL:n alaiseen seuraan kuuluminen suositeltavaa, mutta ei pakollista.
Luokat ja tehtävänannot ovat seuraavat:
Luokka 1, avoimet luokat helppo / CIC1 / CIC2
Lähetät tulikivenkatkuisen reklamaation kisajärjestäjille, koska (etenkin) maastoesteosuuden järjestelyt ja valvonta olivat suorastaan ala-arvoiset. Tuohtumuksesi kruunasivat vesiesteen valvojat, joiden mielestä oli kehittävämpää uittaa kumiankkoja vesiesteessä kuin tehdä hommiaan.
Reklamaatio saa olla täysin vapaamuotoinen, eikä sillä ole ala- tai ylärajaa. Pääasia on, että tekstistä käy ilmi tuohtumuksesi ja sen syy(t).
Luokka 2, hevosille avoimet luokat CIC3 / CIC4
Ratapiirros on selkeä kuin humalaisen insinöörin kasaama IKEA-huonekalu, eikä yksikään toimihenkilöistä osaa toimittaa tulkitsemiskelpoista piirrosta paikalle. Selvititkö radan kaikesta huolimatta, vai eksyitkö väärälle reitille? Lähditkö sokkona liikkeelle, laitoitko katsojat ohjaamaan sinut oikealle reitille vai jäitkö vesiesteelle uimaan protestina koko farssille? Tekstin pituus vapaa, pääasia, että teet selväksi, miten ratkaisit reittiongelman ja menikö suoritus sen jälkeen kuin Strömsössä.
Osallistujat
Luokka 1 4/30
Kohtuuttoman vaikea arvostella, todella kovatasoinen luokka - jokainen osallistuja olisi ansainnut voiton. Pahoittelemme etenkin voittajan kokemuksia ja takaamme, että ensi kerralla fransmanni viihdyttää meitä -- on toimistotöissä, eikä radalla häiriötekijänä.
1. Sofia Westerbacka (VRL-12331) - Pear Vanilla xx VH13-006-0076 / CIC1
2. Nora Norrington (VRL-02207) - Gunslinger Feig VH13-006-0106 / CIC2
3. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN / helppo
4. Mila (VRL-11936) - Vaahterapolun Iloliemi VH14-018-0118 / CIC1
Sofia Westerbacka (VRL-12331) - Pear Vanilla xx VH13-006-0076 / CIC1
Jätin isosetäni kultaisennoutajan velipuolen kymppisynttärit väliin päästäkseni osallistumaan Susirajan kenttäratsastuskilpailuihin, joista minulla oli suuret odotukset. Kisakutsussa maalailtiin hieno kuva aivan ennennäkemättömistä ja ainutlaatuisista kilpailuista hienoine palkintoineen, joten maksoin mieluusti kohtuuttoman kalliilta tuntuneen osallistumismaksun. Kyllä muuten kadutti jälkikäteen! Nyt vaadinkin rahojani takaisin sekä lisäksi tuntuvia korvauksia henkisestä kivusta ja kärsimyksestä, jota minä ja rakas hevoseni Pear Vanilla xx jouduimme tiluksillanne kokemaan.
Koulu- ja rataesteosuudet olivat siltä osin pettymys, että niissä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Maastoesteosuus sentään kattoi lupauksenne ”ennennäkemättömästä ja ainutlaatuisesta” – joskaan ei todellakaan positiivisessa mielessä! Vapisen vieläkin järkytyksestä kyhäämäänne maastoesterataa muistellessani. Se myös aiheuttaa minulle öisin painajaisia, ja olenkin joutunut aloittamaan lääkityksen saadakseni unta.
Ensimmäistä maastoestettä kohti laukatessamme myhäilin tyytyväisyydestä; rata vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta, sillä heti alkuun oli portti, jonka eteen oli kasattu pyykkinaru. Vienossa tuulessa liehuvat sukkahousut ja rintaliivit olivat kokeneelle ratsulleni ihan helppo nakki, ja kaiken järjen mukaan esteen ei olisi pitänyt tuottaa meille hankaluuksia. Mutta kuinkas kävikään: Vani kuitenkin säikähti, ja mikä olikaan syynä? Valvojat istuivat hieman sivummalla kahvittelemassa kaikessa rauhassa, kunnes päättivät tietenkin juuri silloin ruveta riitelemään kovaäänisesti viimeisestä Dominosta. Tammaparkani oli kuolla järkytyksestä, mutta selviytyi kuitenkin esteestä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut viisainta keskeyttää siihen paikkaan ja vielä kirsikkana kakun päälle napata se hemmetin keksi noiden kalkkunoiden konkkanokkien edestä.
Seuraavana vuorossa oli täysin harmiton risueste. Harmittomia (ja kaikin puolin hyödyttömiä) olivat myös tämän esteen valvojat: nuori pariskunta ei nähnyt mitään muuta kuin toisensa. Voi sitä huokailun, lirkuttelun ja ripsien räpsyttelyn määrää! Kilpailun jälkeen minusta seuraavana ratsastanut kaveri kummasteli, kun hän ei nähnyt kyseisellä esteellä lainkaan valvojia…
Kolmatta estettä lähestyessäni pohdin kuumeisesti, minkähän moinen tumpelo olisi tällä kertaa valvontavuorossa. Ilahduin huomatessani, että tällä kertaa vuorossa näytti olevan ihan järjellinen ja ammattimaisen oloinen henkilö. Iloni oli kuitenkin ennenaikaista, sillä kyseinen miekkonen olikin oikein kunnon tiukkis, joka raapusti lyikkäri sauhuten muistiinpanoja vihkoonsa jo kauan ennen kuin olimme lähelläkään muuria. Ei siinä vielä mitään, mutta voi elämä miten kärkkäästi mies heitti negatiivissävytteisiä kommentteja niin minusta, hevosestani kuin kisasuorituksestamme!
Surullista myöntää, mutta tukeista kasatun sarjaesteen valvojana ollut höperö mummeli oli valvojista kaikkein asiallisin. Hermoheikko nainen järsi peloissaan kynsiään ylittäessämme sarjaa, minkä lisäksi tämä höpötteli itselleen ihan taukoamatta.
Viidentenä esteenä oli pöytä. Tähän mennessä olin jo pannut merkille, että rata ei ollut Vanille fyysisesti erityisen raskas tai edes vaativa aiempien kilpailuiden ratoihin verrattuna. Minulle sen sijaan rata oli ehdottomasti henkisesti kuormittavin koskaan. Pöytää valvoi nuori hontelo mies, jonka haaveileva katse pisti
silmääni jo pitkästä matkasta. Vani suoriutui esteestä hienosti, mutta mies tuijotti minua ihan umpirakastuneen näköisenä ja oli muutenkin sangen häiritsevä tapaus. Onnekseni allani oli tuulennopea täysiverinen, joten pääsimme livistämään paikalta suhteellisen kivuttomasti. Vähän meinasin heltyä, kun mies ryntäsi peräämme ja
tiedusteli puhelinnumeroani.
Kuudennella esteellä sain onneksi vähän hengähtää. Tämäkään valvoja ei takuulla ollut minkään järjestön hyväksymä, mutta sitä en enää odottanutkaan. Vaikka olin varautunut jo johonkin paljon pahempaan, en kuitenkaan voinut olla vilkaisematta hämmästyneenä pikkujonnea, joka istui veltosti esteen sivussa iPhone toisessa ja energiajuoma toisessa kädessä. ”Mitä tölläät? Mutsi pakotti mut tänne ja uhkaili viikon pituisella ES-kiellolla”, oli kaikki, mitä sain vastaukseksi kummastukseeni.
Seiskaeste oli suunnattoman vaikea, suorastaan laiton! Portaita ylöspäin oli nimittäin valvomassa syntisen komea fransmanni, joka häiritsi kisasuoritustani kohtuuttomasti. Kuinka ihmeessä luulette, että olisin voinut keskittyä radasta suoriutumiseen, kun silmät hakeutuivat ihan itsestään tähän syntisen komeaan nuoreenmieheen? Ei ole reilua, että valvoja sai minut pohtimaan oman kisasuoritukseni sabotoimista, jopa itseni loukkaamista, jotta olisin saanut tämän komean miekkosen nostamaan minut käsivarsilleen ja kantamaan turvaan.
Ympyrän muotoon sarjaesteeksi kasattu puuaita sai minut palaamaan maan pinnalle hyvin nopeasti, kiitos valvojansa. Tämän esteen valvoja oli erittäin kaukana unelmieni ranskismiehestä. Sarjaestettä hallinnoi lihava keski-ikäinen mies, joka räpsi kuvia taukoamatta ja suunnattomalla hartaudella. Ahaa, virallinen kisakuvaaja, ajattelin. Kääntyessäni poseeraamaan kameralle kesken hypyn huomasin äijän kuitenkin zoomanneen objektiivinsa minun takapuoleeni. Kertakaikkisen oksettavaa!
Tässä vaiheessa mietin jo, että tämä ei tästä enää pahene, että kaikki mahdollinen olisi jo kohdattu. Vielä mitä! Alamäessä olevan portin eteen oli liimautunut tuttu hahmo. Se lemmensairas nuorukainen viidenneltä esteeltä. Miten hitossa hän oli jo tänne saakka ehättänyt? Niin tai näin, minun oli uhrauduttava ja lueteltava hänelle puhelinnumeroni, sillä muutoin hän ei olisi väistynyt pois tieltä. Aloin olla totaalisen tympääntynyt koko kilpailuun, mutta maaliviivalle oli vielä matkaa.
Jäljellä oli enää yksi haaste, vesieste. Sen vain sanon, että tämä este oli minulle viimeinen pisara! Tämä este sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei Susirajan porukalla todellakaan voinut olla kaikki ihan kotona. Valvojat olivat muuten oikein asiallisen näköisiä siisteissä asuissaan, mutta keskittyivätkö he ollenkaan tehtäväänsä? No eivätpä tietenkään! Parivaljakko koki tärkeämmäksi uittaa kumiankkoja vesiesteessä ja oikein kilpailla, kumman ankka saavutti vastarannan nopeammin. Vesieste oli pakko kiertää, jotta tämmöinen pieni asia kuin kenttäratsastuskilpailu ei olisi sotkenut arvon valvojien ankkaolympialaisia.
Maaliviivan ylitettyämme en voinut enää muuta kuin nauraa epäuskosta ja helpotuksesta – olimme selvinneet kauhujen radasta kutakuinkin ehjin nahoin. Tai niinhän minä siinä vaiheessa vielä luulin. Se umpirakastunut nuorukainen on soittanut minulle tähän mennessä 23 kertaa, vaikkei kilpailusta ole kulunut vuorokautta kauempaa…
Salma (VRL-13360) - Bonnie KN / helppo
Hyvä Lissu T.!
Kiitos järjestämästänne kisoista. On hienoa, että suomalainen kilpailukulttuuri onnistuu aina silloin tällöin yllättämään. Vaikka kierrän kenttiä paljon, tämänkertainen kokemus oli omaa luokkaansa.
Kirjoitan tätä reklamaatiota kuljetusautossa, jonka ystävällisesti vuokrasitte meille kisamatkoja varten. Ikkunasta näkyy kolmenkymmenen metrin matkalta samankaltaisia kuljetusautoja, jotka ovat pakkautuneet parkkipaikallenne niin sanotuksi Tetris-muodostelmaksi. On ihailtavaa, kuinka haastavan esteradan parkkipaikkahenkilökuntanne on onnistunut järjestämään näyttäessään autoilijoille vapaita ruutuja. Minulla ei ole kuitenkaan hätää, sillä ystävällinen 12-vuotias toimitsijanne kertoi, että pääsemme lähtemään jo todennäköisesti kahdeksan tunnin kuluttua. Kiitos myös siitä, että annatte tilaisuuden kerätä lämpövarastoa tulevaa talvea varten. Vuokraamaanne autoa ei ole pilattu tilaavievillä ominaisuuksilla kuten tuulettimella.
Reklamaationi koskee kenttäratsastuskilpailujenne maastoesteosuutta. Oli hieno innovatiivinen ratkaisu antaa osallistujien päättää itse hetki, jona he haluavat startata. Toimitsijannekin varmasti kiittävät saadessaan tankata buffet-herkkujanne ( erityisesti "hiillos"makkaraa) juuri silloin kun haluavat.
Hevoset lähtevät liikkeelle taatusti nopeammin ja tekevät paremmat ajat käyttämänne nerokkaan starttipistoolin vuoksi. Sen ääni kuului luultavasti kotitallilleni saakka! Näin myös sinne jääneet kannustusjoukot tietävät, koska kannustaa toiselle puolelle Suomea matkustanutta ystäväänsä.
Luonnonesteet, jotka olitte merkinneet spray-maalamalla oksat neonväreillä, oli huomattavan helppo löytää. Kiitos myös kaiuttimista, jotka olitte asentaneet reitin varrelle tahdittamaan matkaa. Herkkäkorvainen hevoseni pisti tanssiksi etenkin kun vaihdoitte kanavan dubstepiin. Pääsin myös kärryille viimeisimmistä tarjouksista
kuunnellessani Spotify-mainoksia kappaleiden välillä.
Esteiden valvojat, jotka halusivat lyödä high fiveja tai taputtaa laukkaavaa hevostani, toivat elämää radalle. Mieleeni jäi erityisesti vesiesteen kekseliäät valvojat, jotka uittivat design-kumiankkoja altaassa. Pillastunut hevoseni ehti rauhoittua, kun tiellemme hypännyt valvoja haastoi minut arvailemaan design-mallien nimiä.
Radan loppu oli kiitettävän haastava. Maaliviivan paikka oli hauskasti asetettu melkein tallinoven suulle ja toisen radan alku luonnollisesti kulkemaan meidän ratamme vierestä. Hevoseni sai harjoitella muutamaa haastavampaa estettä, kun ajauduimme epähuomiossa väärälle radalle.
Kiitos kuitenkin jännittävästä kokemuksesta! Reklamaation mukaan haluan liittää laskun niistä pinteleistä, jotka toimitsijanne kävi käärimässä pois hevoseni jaloista rajatakseen niillä puihin solmimalla talkootyöntekijöiden VIP-alueen. Heillä näytti olevan huiman hauskaa grillin ja vuvuzelan kera.
Mukavaa, että järjestätte kisoja, joista jokainen voi nauttia!
Ystävällisin terveisin,
Salma Stjärndahl
Mila (VRL-11936) - Vaahterapolun Iloliemi VH14-018-0118 / CIC1
Arvoisat kisajärjestäjät, minulla olisi kysymys: Mistä hemmetistä te olette nuo teidän maastoesteradan varrella pällistelleet valvojat oikein hommanneet? Hullujen huoneelta? Vai oliko kyseessä ihan metsän omia peikkoja? Ei niiden touhussa ollut _mitään_ järkeä!
Kävittekö te ollenkaan siellä maastoesteradalla? Tuskin. Ja jos kävitte, niin mitä TE olitte vetäneet kun ette huomanneet sitä kaaosta siellä?
Yksi näistä teidän palkkaamistanne apulaisista makasi tukin päällä PÄIVÄUNILLA. Tosi kiva oli tulla esteelle ja huomata, että joku kuorsasi tukin päällä täyttä häkää. Vaikka ratsuni ei mikään hermoheikko kaakki ollutkaan, kyllä sekin jo hieman ihmetteli sitä korisevaa ilmestystä. Ja niin ihmettelin minäkin!
Kun tämä kyseinen unimasa oli potkittu pois tukin päältä ja pääsimme jatkamaan matkaan, luulin kommelluksien jäävän siihen. Vaan vielä mitä! Vesiesteelle tullessa olimme jyrätä esteen takana pulikoivat järjestäjät! He siis olivat päättäneet pistäytyä uimaan siinä lätäkössä. Oli kuulkaas lähellä, etteikö näistä teidän bikinimalleista ja speedohemmoista jäänyt jäljelle kuin märkä läntti, kun Ilon kanssa sekaan hyppäsimme.
Syvästi kummastelen tätä teidän järjestelykykyänne. Olin aina luullut, että täällä Susirajassa on moitteetonta toimintaa ja kaikki on aina tiptop. Ilmeisesti olin todella väärässä…
RYHDISTÄYTYKÄÄ!
Terveisin Mila Santanen
Nora Norrington (VRL-02207) - Gunslinger Feig VH13-006-0106 / CIC2
Hyvä Kenttäratsastuskilpailujen Järjestymistiimi sekä Kehittävien Kenttäratsastajien Edunmukaisen Valvonnan Yhdistys,
Olen suorastaan PÖYRISTYNYT viime sunnuntain (7.9.) kenttäkilpailujen maasto-osuuden järjestelyistä. Haluaisin tehdä sangen selkeäksi, että niin halvalla työvoimalla, kuin ilmiselvästi pyritte nykyisin alemman tason ratsatuskilpailuja ylläpitämään, voisitte edes jossain määrin huomioida kesätyöntekijöidenne pätevyyden
työtehtävissä, jotka kuitenkin ovat olennainen osa kilpailuja ja joiden TULISI turvata niin kilpailijoiden (joiden, haluaisin vain muistuttaa, taso vastaa ketä tahansa huippukilpaurheilijaa) kuin, totta kai, myös katsojien turvallisuus ja viihtyvyys.
En usko, että leluankkojen tökkiminen lippukepillä, rengasesteessä keinuminen ja risuesteiden 13A ja 13B kohdalla olevissa puissa kiipeily kuuluu millään tavoin asialliseen ja ammattitaitoiseen käytökseen osalta KISAHENKILÖKUNTAA.
Minun hevoseni on erittäin herkkä ja temperamenttinen täysiverinen, joka ei, minun laillani, siedä minkäänlaista ylimääräistä häiriötä radalla, jolloin koko huomiomme juurta jaksain täytyisi pysyä keskittyneenä kisasuorituksessa. Jos hevoseni olisi loukkaantunut jollakin esteellä huolimattomuutenne, lapsellisuutenne ja ERITYISESTI edesvastuuttomuutenne tähden (yllä mainittu esteyhdistelmä 13. meni osaltamme erityisen huonosti, kiitos puusta roikkuvien ihmisapinoiden), voitte olla varmoja, että asia ei siihen jäisi. Ilmaistakoon asia näin, että isälläni on kyllä varaa huolehtia siitä, että teidän kenttäkilpailujen järjestämisen päivänne ovat ohitse.
Tuskin tarvitsee vielä lisätä, että vaikka sijoituksemme vasta kolmanneksi radan sisäisen ulkopuolisen ja meistä riippumattoman sähellyksen vuoksi olikin kimpaannuttava, pääsyy ahdinkooni on se täysi asiattomuus, joka näytti vallineen koko kilpailutapahtuman ajan.
Erittäin epäreilulta toki tuntuu se, että kaksivärisen ruusukkeen sijasta jouduimme hyväksymään ja ottamaan vastoin parempaa ansiotamme vastaan valkoisen.
Odotan suuria parannuksia kenttäkilpailujen hoitoon ja järjestämiseen tulevissa kisoissanne tai puutun asiaan muiden tahojen kautta.
Kipakoin terveisin,
Nora Norrington
Ratsukko nro. 06
Luokka 2 2/30
1. Pierre (VRL-10531) - Feidelm DON VH14-031-0601 / CIC4
2. Mila (VRL-11936) - Calliope Drama VH14-031-0141 / CIC4
Pierre (VRL-10531) - Feidelm DON VH14-031-0601 / CIC4
Ei siinä voinut kuin itkua pidätellä kilpailujärjestäjän lyödessä ratapiirroksen kouraani: paperilappusesta ei ottanut selvää erkkikään, ja viivoja seilaili ristiin rastiin ikään kuin niiden olisi muka pitänyt esitellä reittivaihtoehtoja. Pyh ja pah, sanokaa minun sanoneen, ettei ratamestari ole lauantai-iltana siunannut ajatustakaan seuraavan päivän kisoille. Jotakin piti keksiä ja äkkiä, vaikka mieli olisi tehnyt pakata kamat ja heppa autoon ja huristella kotiin angstaamaan elämää. Äkkiä sain kuitenkin neronleimauksen: kävin kähveltämässä ylimääräisiä rataesteosuudella liputtajalla käytössä olleita lippuja, jotka jaoin mukaan lähteneille avustajilleni, ja lähetin heidät matkaan kunkin erin esteen lähettyville. Talutin ratsuni lähtöaluetta kohti voitonriemuinen virne naamallani, ja selkään noustuani haravoin ensimmäistä avustajaani katsojien joukosta. Pian valkoinen lippu pilkisti esiin päiden seasta antaen suuntamerkkejä. Idea tuntui pettämättömältä, mutta en ollut hätäpäissäni ottanut huomioon erästä seikkaa: yhtäkkiä ryteikön keskeltä esiin syöksähtävä lippu voisi, ja kuten kävikin, säikäyttää kylmäpäisimmänkin ratsun. Matkani päättyikin tyylikkäästi kolmantena esteenä olevan haudan pohjalle, johon oli kuin kirsikkana kakun päälle viimeöisen sateen takia kertynyt parikymmentä senttiä kuravettä.
Mila (VRL-11936) - Calliope Drama VH14-031-0141 / CIC4
Kääntelin ja vääntelin esteradasta kertovaa karttaa kulmat syvässä kurtussa. Mitä ihmettä… Kartasta ei saanut erkkikään selkoa ja vaikka kuinka yritin sitä tulkita, en saanut muuta kuin hirveän päänsäryn. Tää päivä oli ollut yhtä farssia! Kaikki, mikä oli voinut mennä päin prinkkalaa, oli mennyt pöpelikköön niin että suhina kävi.
Yritin kysyä jo radan suorittaneilta, mistä pitää mennä ja minne, mutta vastaukseksi sain vain vihaisia mulkaisuja ja tiuskintaa.
“Ihan niinkö me sulle mitään kerrottas! Etpähän ainakaan voita meitä! Hähähähähhähäää!”
Justiisa joo. Ei sitten.
Koska Callien kanssa starttaisimme viimeisten joukossa, päätin lähteä vakoilemaan radan viereiseen pusikkoon, jotta saisin edes pienen vainun siitä, minne piti ratsastaa. Mutta koska koko rataa ei tämä puskajussikaan nähnyt, piti suorituksen aikana hieman arpoa mihin suuntaan lähteä.
Onneksi yleisöä kuitenkin oli sen verran, että heidän asemistaan pystyi päättelemään mistä rata meni ja useimmat vielä viittoilivat et “Tuonne tuonne…”
Pari kertaa Callien kanssa mentiin väärään suuntaan, mutta olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että pääsimme loppujen lopuksi maaliin asti.
Jätin kilpailujärjestäjille terveiset: Seuraavalla kerralla annatte jonkun selvinpäin olevan ja ei-sokean ihmisen piirtää kartan. Sikälimikäli minä koskaan enää tänne kisaamaan tulisin…
Tervetuloa Susirajan vasemmalla kädellä järjestettyihin kenttäkilpailuihin!
Susirajassa järjestetään 07.09.2014 estekisat tarinapainotteisesti ERJ:n alaisuudessa. Luokkia löytyy tällä kertaa kaksi ja kisojen muoto on kuvatehtävä. Aikaa osallistua on 04.09.2014 asti, tuomareina toimivat Lissu T. ja narri. Kisat järjestetään Susirajassa ja vastuuhenkilönä toimii Lissu T. (VRL-12701 susiraja@kammio.net).
Pähkinänkuoressa
- Kisat järjestää Susiraja, Lissu T. (VRL-12701, RaPu, susiraja@kammio.net)
- Tarinakisat 07.09.2014, VIP 04.09.2014
- Yksi hevonen voi osallistua vain yhteen luokkaan
- Yhdeltä omistajalta korkeintaan kolme hevosta yhteen luokkaan
- Luokkiin otetaan korkeintaan 30 osallistujaa
Osallistumiset mailiin kisaposti@kammio.net otsikolla Kertomuksia kenttäkisoista muodossa:
luokka nro / taso [rv] Ratsastaja (VRL-00000) – Hevosen nimi VH-numero [rv] tarina
Ratsastajan VRL-tunnus pakollinen, hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen. VRL:n alaiseen seuraan kuuluminen suositeltavaa, mutta ei pakollista.
Luokat ja tehtävänannot ovat seuraavat:
Luokka 1, avoimet luokat helppo / CIC1 / CIC2
Lähetät tulikivenkatkuisen reklamaation kisajärjestäjille, koska (etenkin) maastoesteosuuden järjestelyt ja valvonta olivat suorastaan ala-arvoiset. Tuohtumuksesi kruunasivat vesiesteen valvojat, joiden mielestä oli kehittävämpää uittaa kumiankkoja vesiesteessä kuin tehdä hommiaan.
Reklamaatio saa olla täysin vapaamuotoinen, eikä sillä ole ala- tai ylärajaa. Pääasia on, että tekstistä käy ilmi tuohtumuksesi ja sen syy(t).
Luokka 2, hevosille avoimet luokat CIC3 / CIC4
Ratapiirros on selkeä kuin humalaisen insinöörin kasaama IKEA-huonekalu, eikä yksikään toimihenkilöistä osaa toimittaa tulkitsemiskelpoista piirrosta paikalle. Selvititkö radan kaikesta huolimatta, vai eksyitkö väärälle reitille? Lähditkö sokkona liikkeelle, laitoitko katsojat ohjaamaan sinut oikealle reitille vai jäitkö vesiesteelle uimaan protestina koko farssille? Tekstin pituus vapaa, pääasia, että teet selväksi, miten ratkaisit reittiongelman ja menikö suoritus sen jälkeen kuin Strömsössä.
Osallistujat
Luokka 1 4/30
Kohtuuttoman vaikea arvostella, todella kovatasoinen luokka - jokainen osallistuja olisi ansainnut voiton. Pahoittelemme etenkin voittajan kokemuksia ja takaamme, että ensi kerralla fransmanni viihdyttää meitä -- on toimistotöissä, eikä radalla häiriötekijänä.
1. Sofia Westerbacka (VRL-12331) - Pear Vanilla xx VH13-006-0076 / CIC1
2. Nora Norrington (VRL-02207) - Gunslinger Feig VH13-006-0106 / CIC2
3. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN / helppo
4. Mila (VRL-11936) - Vaahterapolun Iloliemi VH14-018-0118 / CIC1
Sofia Westerbacka (VRL-12331) - Pear Vanilla xx VH13-006-0076 / CIC1
Jätin isosetäni kultaisennoutajan velipuolen kymppisynttärit väliin päästäkseni osallistumaan Susirajan kenttäratsastuskilpailuihin, joista minulla oli suuret odotukset. Kisakutsussa maalailtiin hieno kuva aivan ennennäkemättömistä ja ainutlaatuisista kilpailuista hienoine palkintoineen, joten maksoin mieluusti kohtuuttoman kalliilta tuntuneen osallistumismaksun. Kyllä muuten kadutti jälkikäteen! Nyt vaadinkin rahojani takaisin sekä lisäksi tuntuvia korvauksia henkisestä kivusta ja kärsimyksestä, jota minä ja rakas hevoseni Pear Vanilla xx jouduimme tiluksillanne kokemaan.
Koulu- ja rataesteosuudet olivat siltä osin pettymys, että niissä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Maastoesteosuus sentään kattoi lupauksenne ”ennennäkemättömästä ja ainutlaatuisesta” – joskaan ei todellakaan positiivisessa mielessä! Vapisen vieläkin järkytyksestä kyhäämäänne maastoesterataa muistellessani. Se myös aiheuttaa minulle öisin painajaisia, ja olenkin joutunut aloittamaan lääkityksen saadakseni unta.
Ensimmäistä maastoestettä kohti laukatessamme myhäilin tyytyväisyydestä; rata vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta, sillä heti alkuun oli portti, jonka eteen oli kasattu pyykkinaru. Vienossa tuulessa liehuvat sukkahousut ja rintaliivit olivat kokeneelle ratsulleni ihan helppo nakki, ja kaiken järjen mukaan esteen ei olisi pitänyt tuottaa meille hankaluuksia. Mutta kuinkas kävikään: Vani kuitenkin säikähti, ja mikä olikaan syynä? Valvojat istuivat hieman sivummalla kahvittelemassa kaikessa rauhassa, kunnes päättivät tietenkin juuri silloin ruveta riitelemään kovaäänisesti viimeisestä Dominosta. Tammaparkani oli kuolla järkytyksestä, mutta selviytyi kuitenkin esteestä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut viisainta keskeyttää siihen paikkaan ja vielä kirsikkana kakun päälle napata se hemmetin keksi noiden kalkkunoiden konkkanokkien edestä.
Seuraavana vuorossa oli täysin harmiton risueste. Harmittomia (ja kaikin puolin hyödyttömiä) olivat myös tämän esteen valvojat: nuori pariskunta ei nähnyt mitään muuta kuin toisensa. Voi sitä huokailun, lirkuttelun ja ripsien räpsyttelyn määrää! Kilpailun jälkeen minusta seuraavana ratsastanut kaveri kummasteli, kun hän ei nähnyt kyseisellä esteellä lainkaan valvojia…
Kolmatta estettä lähestyessäni pohdin kuumeisesti, minkähän moinen tumpelo olisi tällä kertaa valvontavuorossa. Ilahduin huomatessani, että tällä kertaa vuorossa näytti olevan ihan järjellinen ja ammattimaisen oloinen henkilö. Iloni oli kuitenkin ennenaikaista, sillä kyseinen miekkonen olikin oikein kunnon tiukkis, joka raapusti lyikkäri sauhuten muistiinpanoja vihkoonsa jo kauan ennen kuin olimme lähelläkään muuria. Ei siinä vielä mitään, mutta voi elämä miten kärkkäästi mies heitti negatiivissävytteisiä kommentteja niin minusta, hevosestani kuin kisasuorituksestamme!
Surullista myöntää, mutta tukeista kasatun sarjaesteen valvojana ollut höperö mummeli oli valvojista kaikkein asiallisin. Hermoheikko nainen järsi peloissaan kynsiään ylittäessämme sarjaa, minkä lisäksi tämä höpötteli itselleen ihan taukoamatta.
Viidentenä esteenä oli pöytä. Tähän mennessä olin jo pannut merkille, että rata ei ollut Vanille fyysisesti erityisen raskas tai edes vaativa aiempien kilpailuiden ratoihin verrattuna. Minulle sen sijaan rata oli ehdottomasti henkisesti kuormittavin koskaan. Pöytää valvoi nuori hontelo mies, jonka haaveileva katse pisti
silmääni jo pitkästä matkasta. Vani suoriutui esteestä hienosti, mutta mies tuijotti minua ihan umpirakastuneen näköisenä ja oli muutenkin sangen häiritsevä tapaus. Onnekseni allani oli tuulennopea täysiverinen, joten pääsimme livistämään paikalta suhteellisen kivuttomasti. Vähän meinasin heltyä, kun mies ryntäsi peräämme ja
tiedusteli puhelinnumeroani.
Kuudennella esteellä sain onneksi vähän hengähtää. Tämäkään valvoja ei takuulla ollut minkään järjestön hyväksymä, mutta sitä en enää odottanutkaan. Vaikka olin varautunut jo johonkin paljon pahempaan, en kuitenkaan voinut olla vilkaisematta hämmästyneenä pikkujonnea, joka istui veltosti esteen sivussa iPhone toisessa ja energiajuoma toisessa kädessä. ”Mitä tölläät? Mutsi pakotti mut tänne ja uhkaili viikon pituisella ES-kiellolla”, oli kaikki, mitä sain vastaukseksi kummastukseeni.
Seiskaeste oli suunnattoman vaikea, suorastaan laiton! Portaita ylöspäin oli nimittäin valvomassa syntisen komea fransmanni, joka häiritsi kisasuoritustani kohtuuttomasti. Kuinka ihmeessä luulette, että olisin voinut keskittyä radasta suoriutumiseen, kun silmät hakeutuivat ihan itsestään tähän syntisen komeaan nuoreenmieheen? Ei ole reilua, että valvoja sai minut pohtimaan oman kisasuoritukseni sabotoimista, jopa itseni loukkaamista, jotta olisin saanut tämän komean miekkosen nostamaan minut käsivarsilleen ja kantamaan turvaan.
Ympyrän muotoon sarjaesteeksi kasattu puuaita sai minut palaamaan maan pinnalle hyvin nopeasti, kiitos valvojansa. Tämän esteen valvoja oli erittäin kaukana unelmieni ranskismiehestä. Sarjaestettä hallinnoi lihava keski-ikäinen mies, joka räpsi kuvia taukoamatta ja suunnattomalla hartaudella. Ahaa, virallinen kisakuvaaja, ajattelin. Kääntyessäni poseeraamaan kameralle kesken hypyn huomasin äijän kuitenkin zoomanneen objektiivinsa minun takapuoleeni. Kertakaikkisen oksettavaa!
Tässä vaiheessa mietin jo, että tämä ei tästä enää pahene, että kaikki mahdollinen olisi jo kohdattu. Vielä mitä! Alamäessä olevan portin eteen oli liimautunut tuttu hahmo. Se lemmensairas nuorukainen viidenneltä esteeltä. Miten hitossa hän oli jo tänne saakka ehättänyt? Niin tai näin, minun oli uhrauduttava ja lueteltava hänelle puhelinnumeroni, sillä muutoin hän ei olisi väistynyt pois tieltä. Aloin olla totaalisen tympääntynyt koko kilpailuun, mutta maaliviivalle oli vielä matkaa.
Jäljellä oli enää yksi haaste, vesieste. Sen vain sanon, että tämä este oli minulle viimeinen pisara! Tämä este sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei Susirajan porukalla todellakaan voinut olla kaikki ihan kotona. Valvojat olivat muuten oikein asiallisen näköisiä siisteissä asuissaan, mutta keskittyivätkö he ollenkaan tehtäväänsä? No eivätpä tietenkään! Parivaljakko koki tärkeämmäksi uittaa kumiankkoja vesiesteessä ja oikein kilpailla, kumman ankka saavutti vastarannan nopeammin. Vesieste oli pakko kiertää, jotta tämmöinen pieni asia kuin kenttäratsastuskilpailu ei olisi sotkenut arvon valvojien ankkaolympialaisia.
Maaliviivan ylitettyämme en voinut enää muuta kuin nauraa epäuskosta ja helpotuksesta – olimme selvinneet kauhujen radasta kutakuinkin ehjin nahoin. Tai niinhän minä siinä vaiheessa vielä luulin. Se umpirakastunut nuorukainen on soittanut minulle tähän mennessä 23 kertaa, vaikkei kilpailusta ole kulunut vuorokautta kauempaa…
Salma (VRL-13360) - Bonnie KN / helppo
Hyvä Lissu T.!
Kiitos järjestämästänne kisoista. On hienoa, että suomalainen kilpailukulttuuri onnistuu aina silloin tällöin yllättämään. Vaikka kierrän kenttiä paljon, tämänkertainen kokemus oli omaa luokkaansa.
Kirjoitan tätä reklamaatiota kuljetusautossa, jonka ystävällisesti vuokrasitte meille kisamatkoja varten. Ikkunasta näkyy kolmenkymmenen metrin matkalta samankaltaisia kuljetusautoja, jotka ovat pakkautuneet parkkipaikallenne niin sanotuksi Tetris-muodostelmaksi. On ihailtavaa, kuinka haastavan esteradan parkkipaikkahenkilökuntanne on onnistunut järjestämään näyttäessään autoilijoille vapaita ruutuja. Minulla ei ole kuitenkaan hätää, sillä ystävällinen 12-vuotias toimitsijanne kertoi, että pääsemme lähtemään jo todennäköisesti kahdeksan tunnin kuluttua. Kiitos myös siitä, että annatte tilaisuuden kerätä lämpövarastoa tulevaa talvea varten. Vuokraamaanne autoa ei ole pilattu tilaavievillä ominaisuuksilla kuten tuulettimella.
Reklamaationi koskee kenttäratsastuskilpailujenne maastoesteosuutta. Oli hieno innovatiivinen ratkaisu antaa osallistujien päättää itse hetki, jona he haluavat startata. Toimitsijannekin varmasti kiittävät saadessaan tankata buffet-herkkujanne ( erityisesti "hiillos"makkaraa) juuri silloin kun haluavat.
Hevoset lähtevät liikkeelle taatusti nopeammin ja tekevät paremmat ajat käyttämänne nerokkaan starttipistoolin vuoksi. Sen ääni kuului luultavasti kotitallilleni saakka! Näin myös sinne jääneet kannustusjoukot tietävät, koska kannustaa toiselle puolelle Suomea matkustanutta ystäväänsä.
Luonnonesteet, jotka olitte merkinneet spray-maalamalla oksat neonväreillä, oli huomattavan helppo löytää. Kiitos myös kaiuttimista, jotka olitte asentaneet reitin varrelle tahdittamaan matkaa. Herkkäkorvainen hevoseni pisti tanssiksi etenkin kun vaihdoitte kanavan dubstepiin. Pääsin myös kärryille viimeisimmistä tarjouksista
kuunnellessani Spotify-mainoksia kappaleiden välillä.
Esteiden valvojat, jotka halusivat lyödä high fiveja tai taputtaa laukkaavaa hevostani, toivat elämää radalle. Mieleeni jäi erityisesti vesiesteen kekseliäät valvojat, jotka uittivat design-kumiankkoja altaassa. Pillastunut hevoseni ehti rauhoittua, kun tiellemme hypännyt valvoja haastoi minut arvailemaan design-mallien nimiä.
Radan loppu oli kiitettävän haastava. Maaliviivan paikka oli hauskasti asetettu melkein tallinoven suulle ja toisen radan alku luonnollisesti kulkemaan meidän ratamme vierestä. Hevoseni sai harjoitella muutamaa haastavampaa estettä, kun ajauduimme epähuomiossa väärälle radalle.
Kiitos kuitenkin jännittävästä kokemuksesta! Reklamaation mukaan haluan liittää laskun niistä pinteleistä, jotka toimitsijanne kävi käärimässä pois hevoseni jaloista rajatakseen niillä puihin solmimalla talkootyöntekijöiden VIP-alueen. Heillä näytti olevan huiman hauskaa grillin ja vuvuzelan kera.
Mukavaa, että järjestätte kisoja, joista jokainen voi nauttia!
Ystävällisin terveisin,
Salma Stjärndahl
Mila (VRL-11936) - Vaahterapolun Iloliemi VH14-018-0118 / CIC1
Arvoisat kisajärjestäjät, minulla olisi kysymys: Mistä hemmetistä te olette nuo teidän maastoesteradan varrella pällistelleet valvojat oikein hommanneet? Hullujen huoneelta? Vai oliko kyseessä ihan metsän omia peikkoja? Ei niiden touhussa ollut _mitään_ järkeä!
Kävittekö te ollenkaan siellä maastoesteradalla? Tuskin. Ja jos kävitte, niin mitä TE olitte vetäneet kun ette huomanneet sitä kaaosta siellä?
Yksi näistä teidän palkkaamistanne apulaisista makasi tukin päällä PÄIVÄUNILLA. Tosi kiva oli tulla esteelle ja huomata, että joku kuorsasi tukin päällä täyttä häkää. Vaikka ratsuni ei mikään hermoheikko kaakki ollutkaan, kyllä sekin jo hieman ihmetteli sitä korisevaa ilmestystä. Ja niin ihmettelin minäkin!
Kun tämä kyseinen unimasa oli potkittu pois tukin päältä ja pääsimme jatkamaan matkaan, luulin kommelluksien jäävän siihen. Vaan vielä mitä! Vesiesteelle tullessa olimme jyrätä esteen takana pulikoivat järjestäjät! He siis olivat päättäneet pistäytyä uimaan siinä lätäkössä. Oli kuulkaas lähellä, etteikö näistä teidän bikinimalleista ja speedohemmoista jäänyt jäljelle kuin märkä läntti, kun Ilon kanssa sekaan hyppäsimme.
Syvästi kummastelen tätä teidän järjestelykykyänne. Olin aina luullut, että täällä Susirajassa on moitteetonta toimintaa ja kaikki on aina tiptop. Ilmeisesti olin todella väärässä…
RYHDISTÄYTYKÄÄ!
Terveisin Mila Santanen
Nora Norrington (VRL-02207) - Gunslinger Feig VH13-006-0106 / CIC2
Hyvä Kenttäratsastuskilpailujen Järjestymistiimi sekä Kehittävien Kenttäratsastajien Edunmukaisen Valvonnan Yhdistys,
Olen suorastaan PÖYRISTYNYT viime sunnuntain (7.9.) kenttäkilpailujen maasto-osuuden järjestelyistä. Haluaisin tehdä sangen selkeäksi, että niin halvalla työvoimalla, kuin ilmiselvästi pyritte nykyisin alemman tason ratsatuskilpailuja ylläpitämään, voisitte edes jossain määrin huomioida kesätyöntekijöidenne pätevyyden
työtehtävissä, jotka kuitenkin ovat olennainen osa kilpailuja ja joiden TULISI turvata niin kilpailijoiden (joiden, haluaisin vain muistuttaa, taso vastaa ketä tahansa huippukilpaurheilijaa) kuin, totta kai, myös katsojien turvallisuus ja viihtyvyys.
En usko, että leluankkojen tökkiminen lippukepillä, rengasesteessä keinuminen ja risuesteiden 13A ja 13B kohdalla olevissa puissa kiipeily kuuluu millään tavoin asialliseen ja ammattitaitoiseen käytökseen osalta KISAHENKILÖKUNTAA.
Minun hevoseni on erittäin herkkä ja temperamenttinen täysiverinen, joka ei, minun laillani, siedä minkäänlaista ylimääräistä häiriötä radalla, jolloin koko huomiomme juurta jaksain täytyisi pysyä keskittyneenä kisasuorituksessa. Jos hevoseni olisi loukkaantunut jollakin esteellä huolimattomuutenne, lapsellisuutenne ja ERITYISESTI edesvastuuttomuutenne tähden (yllä mainittu esteyhdistelmä 13. meni osaltamme erityisen huonosti, kiitos puusta roikkuvien ihmisapinoiden), voitte olla varmoja, että asia ei siihen jäisi. Ilmaistakoon asia näin, että isälläni on kyllä varaa huolehtia siitä, että teidän kenttäkilpailujen järjestämisen päivänne ovat ohitse.
Tuskin tarvitsee vielä lisätä, että vaikka sijoituksemme vasta kolmanneksi radan sisäisen ulkopuolisen ja meistä riippumattoman sähellyksen vuoksi olikin kimpaannuttava, pääsyy ahdinkooni on se täysi asiattomuus, joka näytti vallineen koko kilpailutapahtuman ajan.
Erittäin epäreilulta toki tuntuu se, että kaksivärisen ruusukkeen sijasta jouduimme hyväksymään ja ottamaan vastoin parempaa ansiotamme vastaan valkoisen.
Odotan suuria parannuksia kenttäkilpailujen hoitoon ja järjestämiseen tulevissa kisoissanne tai puutun asiaan muiden tahojen kautta.
Kipakoin terveisin,
Nora Norrington
Ratsukko nro. 06
Luokka 2 2/30
1. Pierre (VRL-10531) - Feidelm DON VH14-031-0601 / CIC4
2. Mila (VRL-11936) - Calliope Drama VH14-031-0141 / CIC4
Pierre (VRL-10531) - Feidelm DON VH14-031-0601 / CIC4
Ei siinä voinut kuin itkua pidätellä kilpailujärjestäjän lyödessä ratapiirroksen kouraani: paperilappusesta ei ottanut selvää erkkikään, ja viivoja seilaili ristiin rastiin ikään kuin niiden olisi muka pitänyt esitellä reittivaihtoehtoja. Pyh ja pah, sanokaa minun sanoneen, ettei ratamestari ole lauantai-iltana siunannut ajatustakaan seuraavan päivän kisoille. Jotakin piti keksiä ja äkkiä, vaikka mieli olisi tehnyt pakata kamat ja heppa autoon ja huristella kotiin angstaamaan elämää. Äkkiä sain kuitenkin neronleimauksen: kävin kähveltämässä ylimääräisiä rataesteosuudella liputtajalla käytössä olleita lippuja, jotka jaoin mukaan lähteneille avustajilleni, ja lähetin heidät matkaan kunkin erin esteen lähettyville. Talutin ratsuni lähtöaluetta kohti voitonriemuinen virne naamallani, ja selkään noustuani haravoin ensimmäistä avustajaani katsojien joukosta. Pian valkoinen lippu pilkisti esiin päiden seasta antaen suuntamerkkejä. Idea tuntui pettämättömältä, mutta en ollut hätäpäissäni ottanut huomioon erästä seikkaa: yhtäkkiä ryteikön keskeltä esiin syöksähtävä lippu voisi, ja kuten kävikin, säikäyttää kylmäpäisimmänkin ratsun. Matkani päättyikin tyylikkäästi kolmantena esteenä olevan haudan pohjalle, johon oli kuin kirsikkana kakun päälle viimeöisen sateen takia kertynyt parikymmentä senttiä kuravettä.
Mila (VRL-11936) - Calliope Drama VH14-031-0141 / CIC4
Kääntelin ja vääntelin esteradasta kertovaa karttaa kulmat syvässä kurtussa. Mitä ihmettä… Kartasta ei saanut erkkikään selkoa ja vaikka kuinka yritin sitä tulkita, en saanut muuta kuin hirveän päänsäryn. Tää päivä oli ollut yhtä farssia! Kaikki, mikä oli voinut mennä päin prinkkalaa, oli mennyt pöpelikköön niin että suhina kävi.
Yritin kysyä jo radan suorittaneilta, mistä pitää mennä ja minne, mutta vastaukseksi sain vain vihaisia mulkaisuja ja tiuskintaa.
“Ihan niinkö me sulle mitään kerrottas! Etpähän ainakaan voita meitä! Hähähähähhähäää!”
Justiisa joo. Ei sitten.
Koska Callien kanssa starttaisimme viimeisten joukossa, päätin lähteä vakoilemaan radan viereiseen pusikkoon, jotta saisin edes pienen vainun siitä, minne piti ratsastaa. Mutta koska koko rataa ei tämä puskajussikaan nähnyt, piti suorituksen aikana hieman arpoa mihin suuntaan lähteä.
Onneksi yleisöä kuitenkin oli sen verran, että heidän asemistaan pystyi päättelemään mistä rata meni ja useimmat vielä viittoilivat et “Tuonne tuonne…”
Pari kertaa Callien kanssa mentiin väärään suuntaan, mutta olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että pääsimme loppujen lopuksi maaliin asti.
Jätin kilpailujärjestäjille terveiset: Seuraavalla kerralla annatte jonkun selvinpäin olevan ja ei-sokean ihmisen piirtää kartan. Sikälimikäli minä koskaan enää tänne kisaamaan tulisin…