|
|
Post by Pertti on Oct 21, 2014 8:55:45 GMT 2
suomenhevostamma Hiienhauta "Jehna" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. Omat sivut.Jehnalla ei tunnu olevan mitään kunnioitusta ihmistä kohtaan, eikä se muutenkaan ole kukkaisin tai miellyttävin luonne. Samanlainen luonnevikainen muuli, kuin suurin osa elikoistamme. Jehnan(kin) tapauksessa kapasiteetti ja etenkin ulkonäkö koituivat sen pelastukseksi, susirumana puska Ö -konina Jehna olisi jo päässyt osaksi tamman elämän suhteen merkittävää sopimusta Atrian kanssa. |
|
|
|
Post by narri on Oct 28, 2014 12:13:50 GMT 2
28.10.2014 Valtakunta esteestä
Nakitin itse itseni vetämään tänään Jehnan verkkatreenin. Olisin halunnut paljon mieluummin hypätä tällä luonnevikaisella elikolla, silloin se kun toimiikin jollain tasolla. Tai mennä maastoon. Tai mitä tahansa muuta kuin satuloida tamma, taluttaa se kentälle ja hypätä selkään vääntämään koulua. Jehnassa on valtavasti potentiaalia ja sen sukutaulu on sellaista silmäkarkkia ettei hyvä tosikaan. Mutta voisiko tamma silti olla hieman parempi käsitellä..! Olisi mielenkiintoista tietää, johtuuko tämän elikon pahaluontoisuus väärästä käsittelystä vai ihan vain kusipäisyydestä - Jehnan elämän kaikki vaiheet kun eivät ole meillä selvillä.
Venytin tamman harjaustuokiota mahdollisimman pitkään, vaikka se hevosta ärsyttikin ja se koetti jatkuvasti iskeä minua kaviolla tai hampaalla. Ei ollut tänään oikein sellaista fiilistä nousta mokoman rodeohevosen selkään, mutta lopulta talutin varustetun Jehnan kentälle asti. Onneksi Lissu oli puuhaamassa muuta, koska tänään kameran paikallaolo olisi ollut lähinnä no... ainakaan en olisi katsellut kuvia jälkikäteen.
Kuten olin veikannutkin, heti kun pääsin selkään pääsi Jehna siihen vastustelun makuun. Alkuun pääsin sisuskaluja sekoittavaan vuoristorataan kun tamman mielestä kuuluin maan pinnalle, en sen selkään. Onneksi ei ole ensimmäinen tällainen hevonen, tai olisin varmasti siellä kentän pohjalla ollutkin. Lopulta Jehna totesi, että ei se sieltä mihinkään häivy ja tepasteli kiukkuisena pitkin poikin kenttää. Kävin tamman kanssa läpi käynnissä ja ravissa perusjuttuja taivutellen, pyytäen siltä vain vertymistä. Ja sekään ei meinannut passata, yhtä volttia jouduimme hinkkaamaan viisi minuuttia, ennen kuin se muistutti muodoltaan volttia edes etäisesti. Laukankin toki kokeilin läpi, mutta sitä harrastimme melko vähän, pääasiassa siksi, että Jehnan käsitys laukasta oli tänään päätön kaahotus.
Verkkailutreeni ei ollut mitenkään rankka, eikä Jehna hionnut. Eikä saanut porkkanoita, vaan päätyi suoraan tarhaan. Potentiaalinen, hyväsukuinen hevonen, josta kovin mielelläni pitäisi, mutta tällä luonteella se on kohtalaisen vaikeaa! Ylihuomenna olisi tarkoitus mennä Jehnan kanssa estevalmennukseen, saapa nähdä mitä siitä tulee...
|
|
|
|
Post by Lissu on Feb 24, 2015 12:06:54 GMT 2
24.02.2015 Missä mennään?
Jehnan kanssa eläminen ja työskentely on ollut jokseenkin.. mielenkiintoista. Ja aika perseestä, tamma on ihan hirveä. Jos sillä ei olisi takanaan niin kovaa sukua tai konin oma suorituskyky ei olisi CIC1-tasoa, kaunis kuori ei paljoa pelastaisi. Toistaiseksi Jehna on saanut pysyä tallissa olemassa paskamainen, sillä se on tehnyt tulosta kenttäradoilla (sijoitukset alkavat olla puolivälissä). Ei tämä ihan totaalisen huono ostos ollut, vaikka olemme me narrin kanssa fiksumpiakin päätöksiä tehneet.
Kuten jo totesin, tamman sijoitukset ovat kohta puolivälissä. Näyttelymenestystä ei ole ainakaan vielä tullut, mutta toivossa on hyvä elää. Isoin yksittäinen tapahtuma Jehnan elämässä on ollut varsominen. Jehna astutettiin Kiljulla, ja 13.02. Jehna varsoi törkykomean, mustan oripojan, joka sai nimekseen Herra Hauta. Ainakaan vielä ori ei ole osoittanut käytöksessään Jehnamaisia piirteitä, Hauki - voi kyllä! - tuntuu tulleen kaikin tavoin isäänsä. Meitä ei tietenkään haittaa yhtään, että tämä lohikäärme ei tehnyt toista samanlaista talliin..
Tamman liikutus on ollut aika pitkälti juoksutusta ja kevyttä ratsastelua, paljon puomeja ja kavaletteja sekä koulutyöskentelyä. Ehdimme saada Jehnan tämän kuun Cupeihin, joskaan emme toivo järisyttävän hyviä tuloksia. Jos sitä ensi kuussa. Tai sitä seuraavassa. Joskus. Tavoitteet ovat kuitenkin korkealla, ja jos Jehna ei Cupeissa menestykään, niin ns. normikisoissa on parempi tehdä tulosta. Tämäkin elikko on tarkoitus kärrätä niin SLA:n kuin KERJ:n tuomareiden eteen, joten flopannut kilparatsun ura ei oikein ole vaihtoehto.
Tosin jos ihan rehellisiä ollaan, niin enempi minua arveluttaa Jehnan suksee jalostuspuolella, eivät niinkään ne kisatulokset..
|
|
|
|
Post by Lissu on May 20, 2015 18:23:47 GMT 2
20.05.2015 Koulutreeni
Ei ole paljosta kiinni, että voimme todeta Jehnan uran olevan paketissa. Kuten muutkin hevosemme, myös Jehna saa varsinaisen kilpauransa päätyttyä jatkaa Cupien kiertelemistä, mutta aktiivinen kenttäkisojen kiertely on pian ohi. Pakko myöntää, että olemme vain iloisia - raudikko ei ole se helpoin ratsastettava, ja tämän kanssa on tapeltu melkoisesti, että tulosta on ylipäätään saatu aikaiseksi. Ehkä tämäkin vaihe menee "aika kultaa muistot" -kategoriaan, kun tamma aikanaan jää täysin siitoskäyttöön. Tai sitten ei.. Onneksi pojasta polvi parani, sillä Hauki on ihan huippu, vaikkei sekään mikään automaatti tai hyvän mielen pullaponi ole.
Koska hävisin pitkässä tikussa -- koska olen muita suurempi ihminen ja uhrautuvainen persoona, olin ottanut Jehnan liikutuksen kontolleni. Viikko-ohjelma komensi kouluratsastuksen pariin, joten ei kun hevosta hakemaan, varustamaan ja pohkeenväistöjä ihmettelemään.
Verryttelyt olivat tuttuun tyyliin hienoista kädenvääntöä, kun konin oli pakko vängätä vastaan ja testata, onko pakko. Suomenhevosen kanssa on tullut tehtyä sen verran paljon töitä, ettei alkukahinoihin kulunut tuhottoman paljon aikaa. Vaikka Jehna ei olekaan erityisemmin asettunut, se on yhtä lohikäärme kuin ennenkin, ei sen kanssa joudu vääntämään kättä niin tuhottomasti. Ehkä tamma on hoksannut, ettemme me narrin kanssa mihinkään katoa?
Joka tapauksessa, verryttelyt alkoivat vastustelevissa merkeissä liukuen siitä hienoiseen haahuiluun, kun ohjaavat avut eivät meinanneet mennä perille. Syville kulmiin ratsastaminen oli haaste, kun minä halusin elikon mahdollisimman syvälle kentän kulmaan ja Jehnaa taas ei oikein hotsittanut.
Ravissa tamma teki pyydetyt asiat auliimmin kuin käynnissä. Raudikko asettui, taipui ja suoristui paremman, liikettä sai aktivoitua ja niihin kulmiinkin pääsis sisälle. Pohkeenväistö onnistui, voltit ja kiemuraurat myös. Jes!
Laukassa paketti sitten meinasi levitä käsiin, kun Jehna lähti kaahaamaan ympäri kenttää. Jouduin tekemään rehellisesti rumia pidätteitä, että hevosen menoon tuli jotain tolkkua. Tein paljon ravi - pari askelta laukkaa - ravi -siirtymisiä, joilla hain hevosen kuulolle. Pidemmillä laukkapätkillä tein askeleen lyhennyksiä sekä paljon voltteja. Laukan työstäminen olikin enemmän tahdin järkevöittämistä, kouluratsastuksen kannalta merkittävin treeni tehtiin ravissa. Jehnasta kyllä irtosi hyvää liikettä, tasaiset ja siistit siirtymät ja mainiota pohkeenväistöä, että ei tämä ihan harakoille mennyt. Huominen estetreeni on kyllä peruttu, huomenna treenataan vähän lisää koulua ja katsotaan, josko se laukka nyt pysyisi aisoissa.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 5, 2015 11:28:56 GMT 2
05.06.2015 Mennäänks metsään?
Kaunis päivä, aivan täydellinen maastoiluun! Tuuli on tosin melko kova, mutta ainakaan metsässä ei pitäisi olla itikoita. Hehkutin kovaan ääneen päivää upeaksi, täydelliseksi maastopäiväksi ja jäkä jäkä liirum laarum, narri johdatteli minut pohtimaan sopivaa hevosvalintaa metsäretkelleni. Ennen kuin tajusinkaan, minut oli nakitettu liikuttamaan Jehna. Se siitä riemusta, Jehna ei todellakaan olisi ollut oma valintani maastoretkelle. Vikinä ja kitinä ei kuitenkaan auttanut, ja jonkun pitäisi kuitenkin liikuttaa tamma. Värväsin Sarlotan mukaani, hän otti ratsukseen Muun, jota Jehnan kiukuttelu ei säikyttäisi tai muutenkaan liikuttaisi mihinkään suuntaan.
Hakiessani raudikon tarhasta Jehna teki kaikkensa näyttääkseen mahdollisimman vastahankaiselta, kyräilevältä ja "haistahan sinäkin" -tyyliseltä. Täytyy myöntää, että hevonen onnistui siinä täydellisesti.
Meillä ei Sarlotan kanssa kulunut kuin hujaus harjata ja varustaa ratsumme; kummatkin olivat puhtaita, mitä nyt vähän hiekkaisia, joten eipä tammoissa ollut mitä harjata.
Suuntasimme noin tunnin kestävälle maastoreitille, jolla oli yksi laukkasuora ja paljon loivia mäkiä. Kuten olimme Sarlotan kanssa arvelleetkin, Muu ei ollut moksiskaan Jehnan epäsosiaalisuudesta.
Maastoretkemme oli pääosin ravaamista, ja jos sitä helkutin tuulta ei oteta lukuun, retkemme oli oikein onnistunut. Jehna oli alkuun vastahankainen, muttei kiukutellut kiemurtelua ja kuolaimen puremista enempää. Yllättävän nopeasti tamma asettui ja toimi oikeastaan hyvin (voi tosin johtua siitäkin, ettei raudikolta vaadittu juuri mitään). Olen kuitenkin toiveikas huomisen maastoesteharjoitusten suhteen, Jehna saattaa vaikka tehdä hyvää työtä!
Tunteroisen metsässä samoilun aikana ehdimme Sarlotan kanssa parantaa maailmaa, pohtia Susirajan hevostilannetta ja tulevia varsoja sekä Sarlotan hevostenhoitajaopinnoista. Nuori nainen aikoo jatkaa ratsastuksenohjaajaksi, ja lupasin hänelle meiltä hevosen opintojen suorittamista varten, mikäli hän ei hanki omaa ennen sitä. Lupasin toki myös vakituisen tallipaikan, mutta se nyt on ollut itsestäänselvyys aina.
Jehna sai tallilla paljon leipäpaloja, omenan ja rapsutuksia, vaikkei mokoma osannut arvostaa kuin herkkupaloja. Olin kuitenkin tyytyväinen tammaan, kyllä tästä vielä peli tulee! Ja on tullutkin, ei puutu montaa sijoitusta, että Jehnalla olisi täydet 40 sijoitusta SLA:ta varten.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 12, 2015 21:13:59 GMT 2
12.06.2015 Hikilenkki pusikoissa
Sen siitä saa, kun suostuu arpomaan liikutettavat hevoset, vaikka tuuri on erittäin huono. Niinhän siinä kävi, että Jehnan liikuttaminen lankesi jälleen minun kontolleni. Ei sillä, oma on elikkoni ja totta kai minäkin sitä liikutan, mutta voisi narrikin joskus..! Tai palkattu työväkemme. Jehna vain ei - jostain kumman syystä.. - ole erikoisen suuressa suosiossa talliväen keskuudessa. Vuorossa piti olla kevyt maasto, mutta eilinen estetreeni oli vaihtunut kevyeen sileätreeniin, joten tänään oli vuorossa kunnon hikilenkki Takapajulan maastoissa.
Lähdin maastoon Pertin ja Santerin seurana, kun miehet (tai no, mies ja poika) lähtivät ajamaan lämpöisiämme. Jehna ei ollut erikoisen ihastunut ruunikoihin rimppakinttuihin, mutta pysyi lapasessa tyytyen vain irvistelemään rumasti. Viimeistään kunnon ravisuorilla, kun Jehna joutui tosissaan ravaamaan (muutaman kerran tamma rikkoi laukalle), että pysyi ravureiden tahdissa, irvistely jäi. Reilu tunnin mittainen maastolenkki oikin todella reipas, enkä ole ihan varma, kumpi oli loppupeleissä hikisempi, minä vai Jehna. Jos ei muuta, niin ainakin lohikäärme sai tänään kunnon treenin! Jäähdyttelykierroksen aikana tamma ei viitsinyt edes näyttää hapanta naamaa, kunhan kulki pää roikuksissa selkeästi väsähtäneenä. Pitänee ottaa tämä uusiksi Jehnan ja muiden kovakallojemme/ikiliikkujiemme kanssa..!
Maastolenkin jälkeen Jehnan huopa lensi pyykkikoriin, hevonen pääsi perusteelliselle pesulle, samaten varusteet. Väsynyt raudikko vain nuokkui pesarilla, ei kiukutellut tai kyräillyt, vaan kerrankin nautti olostaan sekä saippuoinnista ja pesusta. Harvoin tamma on niin säyseä, olkoonkin, ett se nyt johtui siitä, että koko hevonen oli aivan rättipoikki.
Jehna sai jäädä karsinaan kuivattelemaan ja mutustelemaan porkkanoita. Kun vein tamman taas pihalle, se oli jo piristymään päin; mokoma koetti uhitella ja esitteli hampaitaan, joskin hieman voimattomasti. Jehnan loimi oli aivan turpeessa, tamma oli piehtaroinut ja makoillut karsinassaan. Sama meno jatkui tarhassa, ja Jehna makoili vielä iltasellakin, kun se haettiin tarhasta. Huomenna vuorossa on kevyttä palauttelua - saa nähdä, josko tamma olisi huomenna vähän tavallista säyseämpi!
|
|
|
|
Post by Lissu on Jul 30, 2015 12:16:47 GMT 2
30.07.2015 Kakaranäytöt kasassa
Jehnan nuorempi varsa meni ja keräsi kasaan vaaditut 20 kenttäsijoitusta, ja nyt on jälkeläisnäytöt kasassa niin Jehnalla kuin Ulpulla. KERJL-kelpoisten hevosten lista kasvaa kasvamistaan..! Listalla on mittaa sen verran, että Jehnan (tai Ulpun) vuoro ei ole ihan hetkeen, tässä on muutama kauemmin laatuarvosteluvuoroa odottanut etusijalla.
Tämän kuun KERJ Cup meni meiltä valitettavasti ohi nokan, unohdimme lähettää osallistumisilmoituksen. Vai unohtuiko lähtömaksu.. joku kuitenkin unohtui! VSR:n kenttäcupiin taas kerkesimme (ja muistimme) ilmoittautua, ja narri ratsastaa huomenna Jehnalla. Pidetään peukkuja, että kaksikko tekee tulosta! Onhan tässä treenattukin cupmenestys silmissä kiiluen.
Jahka Jehna on KERJ-palkittu, alamme suunnitella seuraavaa varsaa. Vaikkei meillä olekaan hinkua viedä raudikkoa YLA:n tuomareiden eteen (ainakaan vielä, meillä suunnitelmat muuttuvat aiiiiika tiuhaan tahtiin), toiveissa on laittaa Jehnasta maailmalle muiden kiusaksi -- riemuksi varsa tai kaksi. Olkoonkin, ettei Jehnan luonne ole se kukkaisin, tamma on pätevä kenttäpeli, siitä ei päästä mihinkään. Seuraavaa varsaa varten pitää valkata joku hyväluonteinen ori, vaikkapa Tutti - Jehna ja Hauki sekä Jehna ja Ulpu ovat kyllä suorittajayhdistelmiä, mutta vähän helpommallakin luonteella pärjäisi.
Koska narri ratsastaa Jehnan huomisessa cupkoitoksessa, nainen ratsasti tamman myös tänään. Hän tuli raudikon kanssa vastaan tallikäytävällä, enkä päässyt jatkamaan omia hommiani, ennen kuin olin kuunnellut melkoisen vuodatuksen siitä, miten perseelleen treeni oli mennyt, kuinka Jehna ei pelittänyt yhtään ja miten huomisella kisamatkalla koukataan Atrian tehtaan kautta. Jotenkin alkoi tuntua, ettei peukkujen pitäminen välttämättä riitä.. Peukut ja varpaat pystyyn?
|
|
|
|
Post by Lissu on Aug 15, 2015 20:09:02 GMT 2
 Wanha kuva Jehnasta näyttelykehässä.Hetken pohdinnan tuloksena totesimme narrin kanssa, että kärräämme Jehnan takaisin näyttelykehiin. Tamma ei valitettavasti ole hurmannut tuomaristoa, mutta josko nyt..! Sillä Jehna on oikein kivan näköinen tamma, pää ja persuus ovat paikoillaan, samaten kintut. Luonteesta voidaan olla montaa mieltä, mutta Jehnan perushyvästä rakenteesta ei pitäisi olla isompaa porua. Näyttelykehissä tosin näkee toinen toistaan upeampia tammoja, joten voi hyvinkin olla, ettei kiukkuperseemme pääse edes sertiehdokkaaksi. Katsoo nyt, miten monta kertaa jaksamme yrittää. Raudikon käytös kun ei aina ole ihan niin priimaa kuin sen toivoisi.. jos koskaan. Olisi edes joskus! Cupit lähestyvät taas, josko tässä kuussa muistaisimme ilmoittautua siihen KERJ-Cupiin! VSR Cupit sentään olemme muistaneet. Jehna on yksi niistä hevosista, joiden kanssa treenataan veren maku suussa ja hiessä uiden, sillä laatuarvostelut lähestyvät kovaa vauhtia. Turha cupeja on laatuarvostelupalkittuna kiertää! Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee nappiin tämän kuun cupkentillä. Valitettavasti kuu on vasta puolivälissä, joten hevoset ehtivät kehittää mukavia pikku yllätyksiä kuten imppareita, mysteeriontumia, tikkausta vaativia haavoja sekä muita hevosenomistajan päivää ilahduttavia asioita. Koputan puuta, ettei näin kävisi. Näyttelyihin palatakseni, Jehnan kanssa otetaan vähän pehmeää laskua kehässä kiertämisen suhteen; ensimmäinen näyttelykehä, johon tamma viedään, on kotipihalla. narri järjestää NJ:n alaiset suomenhevosnäyttelyt, joihin luonnollisesti kärräsimme omia hevosiamme edustamaan ja.. edustamaan. Jehna on yksi mukaan valikoiduista, joskin mukaan ilmoitetusta porukasta Jehna ei tosiaan ole suurin sertitoivomme. Ehkä sitten seuraavissa näyttelyissä? |
|
|
|
Post by Lissu on Dec 29, 2015 18:39:00 GMT 2
29.12.2015 Kaikki tappelu oli sen arvoista!
Jehna on ehdottomasti niitä hevosia, joiden kanssa on useampaan otteeseen tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin. Onneksi olemme narrin kanssa suhteellisen tyhmiä -- eikun jääräpäisiä, sillä niin vain kiukkuinen raudikkomme on KERJ-I -palkittu! Fiilis on ollut törkyhyvä jo hetken, vaikka Jehna itse on miten hapannaamaillut ja pari tallin muuta ikikiukkuista vakihapannaamaa on ollut vähemmän yhteistyöhaluista. Tehdystä työstä saatu tunnustus kuitenkin lämmittää niin hyvin mieltä, ettei hyvä tosikaan.
Seuraava etappi Jehnan kanssa on SLA. Kantakirjaus olisi hirmuisen mukava rasti, mutta ei tämä tunnu näyttelykehissä pärjäävän. ..tosin nyt kun tuli puheeksi, en ole ihan varma, onko narri edes ilmoitellut tammaa mihinkään. Itse en ole muistanut, hupsista. Asiaan palatakseni, SLA:n jälkeen voi hyvinkin olla aika laittaa Jehna enempi vähempi eläkkeelle, Cupeissa kiertely kun loppuu kuitenkin, ja vaikka kiukkupeppu YLA:an raahattaisiinkin, siellä ei tarvitse olla niin tikissä kunnossa kuin aktiivisessa kilpakäytössä olevan hevosen. Saa nyt nähdä, mihin kaikkeen me tämän kanssa innostumme (vai innostummeko mihinkään).
Arki on rullannut omalla painollaan ilman isompia hankaluuksia. Jehna on käyttäytynyt oikeinkin hyvin niin kotona kuin laatuarvostelutilaisuudessa, eikä treeneissäkään ole ollut isompia ongelmia. Hiottavaa ja parannettavaa nyt löytyy aina, Jehnan tapauksessa kulmien ratsastaminen. Kaikki muu on sujunut suht kitkatta, mutta syvälle kulmiin ratsastaminen on ollut sula mahdottomuus, hevonen ei vain mene vaan oikoo joka kulman. Jos elikko ei olisi niin paskamainen ratsastaa, etenkin uusille ihmisille, nakkaisin jonkun valmentajan suoraan hevosen selkään. Nyt ei kai auta kuin varata treeniaika ensin kouluvalmentajalle ja sitten paikalliselle Kari Vepsälle, jos vaikka rätisevän taajuuden saisi kuulumaan selkeästi. Pystyynhyppimiset sun muut kamaluudet ovat sentään vähentyneet ja välillä jääneet kokonaan pois, joten ollaanhan tässä selkeästi voiton puolella! Pikku takapakit kuitenkin harmittavat, tietysti, ja niistä tulee kunnon ongelmia jos niihin ei aikanaan puutu.
(Vika ei voi olla jouluähkyisissä ratsastajissa, sillä Jehna ei mene kulmia Sarlotallakaan, joka osasi olla vetämättä puolia suklaarasioistaan kerralla, toisin kuin minä ja narri. Ahem.)
|
|
|
|
Post by narri on Feb 15, 2016 21:29:44 GMT 2
15.02.2016 Ystävä on sairaus
Jehnan mielestä ainakin, mutta luonteen huomioon ottaen se ei kyllä ole mikään ihme. Eilen tamma oli vielä jees, siis noin terveydentilan kannalta, eikä tänäänkään mitään kovin kamalaa ollut, mutta lievää köhää oli vastassa kun talliin tulimme. Ajattelimme sen alkuun johtuvan vain siitä, että ehkä talli-ilmassa nyt sattui olemaan sillä hetkellä pölyä tai vastaavaa ja veimme tamman normaalisti ulos. Ei se silloin sitten yskinytkään, mutta liikutukseen hakiessa se köhäisi sekä tarhassa, matkalla, että tallissa. Ei nyt mitään kovin hurjaa, mutta koska Jehna ei normaalisti yski edes liikutuksen alussa tai muissa ymmärrettävissä paikoissa, joten otimme tilanteen heti vakavasti. Lisäksi sieraimet vuosivat vähän, mutta sekään ei näillä keleillä ole mitenkään tavatonta.
Oli miten oli, emme ota riskejä ja Jehna saa olla nyt liikuttamatta sen aikaa, että köhä katoaa (tai pahenee, mutta pidetään sormet ja varpaat ristissä). Sisälle sitä ei sentään suljeta, mutta loimitusta katsellaan uudelleen - yleensä toki kylmettyminen näkyy lihaksissa, mutta aina voi tarkistaa. Pertti kutsui meitä hysteerisiksi selittäessämme toimenpiteitä ja me Lissun kanssa totesimme, että asia taitaa olla juurikin näin. Mutta teemme silti näin. Koska Jehna pääsee kohta jäljellä oleviin laatuarvosteluihin, emme aio katsella sen sairastamista juuri silloin kun sen pitäisi olla hienoimmillaan tuomareita varten.
Joten käärimme sen kuplamuoviin ja pumpuliin ja otamme kiltisti haukut vastaan, kun emme anna hevosen olla hevonen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 8, 2016 18:12:05 GMT 2
08.03.2016 Vieraileva tähti
mori-parka! Aina, kun nainen tulee käymään, reppana joutuu töihin, joko hevosia liikuttamaan tai valmentamaan. Tällä kertaa raukkariepu joutui Jehnan selkään. Minä sain toki aihetta nauruun, mutta ei siitä sitten sen enempää.
Tämän merkinnän on kirjoittanut mori-mori
Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä. Tarkemmin Suomen kesä, kylmä ja vähäluminen... Ollappa vielä briteissä, missä ruoho jo vihertää ja puut puskevat pieniä lehtiä. Huokaisin syvään ja parkkeerasin avensikseni tallin edustalle.
Kentällä treenasi parhaillaan Lissu suomenhevostammansa Jehnan kanssa. Olin kuullut Jehnasta jos jonkinlaisia kauhutarinoita, toisena päivänä se oli hyppinyt pystyyn ja toisena juossut kirjaimellisesti ratsastajan alta pois, joten itseasiassa kaksikolla näytti menevän yllättävän hyvin. Marssin kentän laidalle ja pyysin päästä ratsastamaan, naureskellen Lissu laskeutui hevosensa selässä ja ojensi minulle kypärän. "Tälle tulee käyttöä", nainen totesi, ja minä selitin kuinka en uskonut hänen tarinoitaan vaikeasti ratsastettavasta hevosesta koska sitä, tätä ja tuota. Lissu nauroi edelleen.
Onnekseni kenttää ei selvästikään oltu aurattu hetkeen ja lunta oli, no, jonkin verran, sillä lensin kahden ensimmäiseen käyntiaskeleen jälkeen tamman selästä komeassa kaaressa. Ei siinä mitään, takaisin satulaan ja... uudestaan penkkaan. Välittömästi ratsastajanvaihdon tehtyämme suomenhevosesta kuoriutui puhdasverinen (mutta pulleahko) mustangi, joka selvästi kuvitteli olevansa vähintäänkin rodeossa. Kolmannen kerran lumipenkkaa pöllyytettyäni päästin Lissun ratsastamaan loppuverryttelyt. Yhtään en toki saanut kuulla tästä suorituksesta...
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 11, 2016 11:24:02 GMT 2
11.03.2016 Maastoilua käsijarru päällä
Hevosten liikutus alkoi tänään maastoilulla, kun minä ja Sarlotta suuntasimme kohti pusikkoa Jehnan ja Lumpun kanssa (Lumpulle alun perin kaavailtu koulutreeni siirtyi sitten huomiselle). Kumpikaan tammoista ei tuntunut turhan ilahtuneelta aamuliikunnasta (Lumppua laiskotti, Jehnaa ärsytti), vaan ei auttanut murjotus tai kivireeksi heittäytyminen, molemmat saivat varusteet päällensä ja joutuivat kävelemään pihalle. Akat selkään ja nokka kohti mahdollisimman mutkaista maastoreittiä.
Tympääntyneet ratsumme eivät virkustuneet maastoon päästessään, ravaaminen ei hotsittanut Lumppua ollenkaan eikä Jehnaakaan oikein kiinnostanut, yllätys yllätys. Kumpainenkin oli tahmea, hitaasti reagoiva lahna. Vika oli puhtaasti kiinnostuksen puutteessa, ei lihasjumeissa tai muussa toimenpiteitä vaativassa. Ainakin Jehna jätti parin päivän takaiset mustangileikkinsä välistä.
Ravissakaan tammat eivät heränneet, vaan meno oli kuin aloittelijatunnilla; tasaista, hyvin hidasta puksuttelua vauhdissa, jossa juuri ja juuri edettiin. Kun koetin hyvin varovaisesti pyytää Jehnalta aktiivisempaa ravia, tamma nakkasi kertaalleen persettä, ei kovin korkealle, mutta nakkasi kuitenkin. Lumppu ei vaivautunut reagoimaan mitenkään, vaikka Sarlotta kuinka yritti saada kimoon jotain eloa. Laukassa tammat sentään vähän yrittivät, vaikka meno oli edelleen melko alkeiskurssilaista.
Noin tunnin mittainen maastolenkki ratsastettiin, kiitos laiskantahmeiden ratsujemme, puolitoistatuntisena. Sarlotan seura pelasti minun muutoin tympeän maastoreissun, juttelimme niitä näitä ja nauroimme huonoille vitseille.
Jehna ja Lumppu jäivät ilman herkkuja. Jehnaa ei kiinnostanut, Lumppu taas tuntui verisesti loukatulta, kun Sarlotalta ei tippunut yhtään mitään.
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 23, 2016 13:41:33 GMT 2
Paikkasi on tyhjä - kaipaus suuri ja rajaton.
Lyhyen ajan sisään olemme joutuneet luopumaan useasta vanhasta hevosestamme, ja tänään jouduimme luopumaan Jehnasta. 21-vuotias lohikäärme olisi voinut elää belä pitkään, mutta tarhassa riehuminen ja pahasti murtunut jalka eivät jättäneet vaihtoehtoja. Talli tuntuu taas tyhjemmältä kuin se todellisuudessa onkaan.
|
|
