Jumalanpilkka "Herja"

[Pertti]

suomenhevostamma Jumalanpilkka "Herja"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Piinan ja Jumpen varsa - ja sen huomaa. Herja on suoritushevonen, eikä ollenkaan huono sellainen, mutta luonnepuolella olisi parantamisen varaa. Vahvasti vanhempiinsa tullut tamma on kovakalloinen, puutteellisilla yhteistyötaidoilla varustettu lohikäärme. Näin tällä kertaa.

[Lissu]

05.07.2015 Herjan harvinaisen hienot hanipööt

..ilman niitä hanipöitä, kun Herjan jälkeläisistä on kyse. Sen enempää sanamuotoon tarttumatta; Herjalla on jälkeläisnäytöt KERJ:n laatuarvostelua varten. Helkkari, hevonen ei oe itsekään valmis (30 KERJ-sijoitusta, voiton puolella kuitenkin), ja sen tyttäret ovat paukutelleet todella kiitettävästi tulosta kenttäkisoissa. Jumalanmurha ja Herranterttu ovat helkkarin hienoja ja päteviä noin muutenkin;

Herranterttu on Melinalle räätälöity, täysi susirajalaissukuinen raudikko. Isänä toimi Melinan omistama kasvattimme Talventuoja. "Terttu" on kisannut täydet ERJ-sijoitukset ja vähän reilu parikymmentä KERJ-sijoitusta siihen päälle.

Jumalanmurha on isosisko(puole)nsa tavoin täysin susirajalaissukuinen. Omaa talliimme jäänyt kaunokainen (KTK-II -palkittu, on se kaunis muidenkin selmään!) on Herjan ja Hauen rakkauslapsi, jonka kenttäura on puolivälissä.

Herjalla menee loistavasti niin kisarintamalla kuin muutenkin. Tamma ei ole helppo hevonen, emmekä me sitä missään kohti odottaeetkaan, mutta kaikesta huolimatta elo on sujunut suht vaivatta. Näyttelyistä irtosi sen verran menestystä ja sert, että tamma saatii kirjoihin ja kansiin. 69p. ja KTK-III, ei todellakaan huonosti! Kakkonen oli kuitenkin niiiin lähellä, että voipi olla, että kokeilemme uusiksi.
Kenttäsijoituksia on tosiaan 30, niistä kuusi on voittoja. Toiveissa on saada loput sijoitukset kasaan nyt kesäkauden aikana. Aiomme avittaa asiaa valmentautumalla, vaikka kaikki tähän mennessä saavutetut sijoitukset ovatkin ihan omaa työtä; emme ole maksaneet yhdellekään valmentajalle Herjan treenaamisesta. Sinänsä omituista, yleensä näiden kiukkupeppujen ja enempi vähempi asennevammaisten kanssa mennään heti valmennuksiin..

Vaikka sijoitukset tulisivatkin täyteen hetikohtanyt, Herja saa odottaa laatuarvostelua siihen asti, että sen isäki on KERJ-palkittu. Emällä on ansaittu KERJ-I -palkinto, joten lienee luontevaa, että tähtäämme tyttären kanssa samaan.

[Lissu]

04.10.2015 Kuulumisia ja ikivanha tarinakisatarina

Päiväkirjojen aikanaan päivittäminen on selkeästi yliarvostettua. Ainakin näin me väitämme peitelläksemme huonoa muistiamme sekä saamattomuuttamme.
Herjan asiat ovat edenneet oikein mukavasti. Tamman kanssa on valmentauduttu joka lajin parissa (valmentajana joka kerta dookie-parka), eikä valmentautuminen jää tähän; olemme varanneet pari valmennuskertaa lisää (eri valmentajalta tosin) saadaksemme vähän lisäboostia Cuptreenaamiseen. Viime kuun Cupit jäivät nolosti välistä joka ikisessä lajissa, ainoastaan omassa pihassa järjestettyihin VSR:n koulu- ja estecupeihin tuli osallistuttua. No, aina ei voi voittaa, joskus ei pysty, nyt kävi näin. Mutta kyllä ärsyttää ja nolottaa, kauden päätapahtumat TAAS ohi nokan!

Juuri nyt Herjan kanssa eletään suvantovaihetta. Tamma on kisansa kisannut - komeat 43 sijoitusta, joista yhdeksän voittoa! -, eikä enää osallistu kuin KERJ:n ja VSR:n Cupeihin. Jahka kiukkupeppumme isäkin on käynyt KERJ:n laatuarvostelussa, nakkaamme Herjan tuomariston eteen. Olettaen tietysti, ettei jonoon kiilaa joku kiireellisempi (= vanhempi) hevonen.
Kotona arki ja treenit ovat rullanneet samoja ratoja kuin ennenkin, niissä ei ole oikein mitään kerrottavaa. Välillä menee hyvin, välillä huonommin, joskus kiukuttaa ratsua, joskus ratsastajaa, silloin tällöin kaikke menee nappiin ja olemme valmiita valloittamaan maailmaan. Sekä minä, että narri, pidämme Herjasta kuin hullut puurosta, vaikka tamma osaa olla hankala, sitruunoita syönyt itsepäinen kiukkupeppu, jonka kanssa menee hermot. Hyvin on epäselvät tunnelmat, mutta samaa fiilistä herättävät Herjan emä ja tytär. Se on sukuvika, kun suksi ei luista.

Lisänä vielä useamman kuukauden takainen tarinakisaosallistuminen VVJ-Cupista. Meillähän aika lailla joka ikinen hevonen on ajo-opetettu ja hallitsee (tai "hallitsee") noviisin valjakkoluokan asiat, vaikka harvempi kilpailee muuten kuin Cupeissa. Kotona kuitenkin ajetaan ratsastustreenin vastapainoksi, vähän erilaista liikuntaa ja vaihtelua hevosille.
Tässä Cupissa Herja oli emänsä Piinan pari, eikä kaksikon suorituksessa ollut hurraamista. Vähemmän yllättävää.

Kesäkuun VVJ-Cup 30.06.2015
Kesäkuun tarinaluokan tehtävä: Miten Antti Tuisku liittyi kisapäivääsi? Voit kirjoittaa päivän tapahtumista tarinan, runon tai etsiä vaikka kuvan! Tyyli on vapaa.

Tuomarointiperusteena ennen kaikkea mielikuvituksellisuus, yllätyksellisyys ja hauskuus. Tehtävä on valjakkokohtainen!

7/8 narri (VRL-06046) - Ilonpilaaja && Jumalanpilkka
Illalla bailataan! Kuva

[Lissu]

21.10.2015 Kannatti uusia

Eilen oli turhan kiire hevosten kuskaamisen ja kantakirjaamisen kanssa (kolme kakkosta ja yksi edelleenkolmonen, että me olemme ylpeitä!), joten tuloshehkutus tulee näin päivän myöhässä. Hyvin aikaisin aamulla. Hyvä kirjoittaa päiväkirjamerkintää aamutallin aikaan, skippaan todella kätevästi loimituksen. narri kostanee tämän huomenna.

Eilisessä kantakirjauksessa meillä oli peräti kolme palkintoaan uusivaa, Herja yhtenä uusijana. Liinakon edellinen tulos oli KTK-III pistein 69p., minkä vuoksi uusintaa viitsi lähteä kokeilemaan; pistettä vaille kakkonen kuitenkin. Ei sillä, että olisi jotenkin erityisen mukava esittää Herja uusiksi kantakirjaan - tamman seisottaminen ja liikkeiden esittäminen ei ole minun tai narrin suosikkiajanvietettä. Siksipä Herja ei ole turhan paljoa näyttelyissäkään pyörinyt.
Herjan hampaiden väistely sekä ajoittainen huono käytös korvattiin moninkertaisesti, kun tuloksia kuulutettiin. Meidän kiukkupeppumme sai tasan 70p. eli KTK-II -palkinnon, jota me niin kovasti toivoimme ja jännitimme! Pisteen verran enempi kuin mitä ensimmäisen kirjauksen jälkeen, mutta tällä kertaa yksi piste riitti, vaikutti korottavasti palkintoon ja loihti niin minun kuin narrinkin kasvoille melkoisen typerän virneen. Herja itse ei erikoisemmin tilanteesta nauttinut, vaan oli turpa mutrulla, kuten yleensäkin.

Tamman palkintoluokan nousu meinaa sitä, että sen varsat ovat suoraan kantakirjakelpoisia, niin jo syntyneet kuin mahdollisestiaikanaansyntyvät. Pitänee laitella sähköpostia etiäpäin ja ilmoittaa ilouutinen suoraan kasvattien omistajille, Herjan jälkikasvun lisäksi parin muunkin hevosen varsoista tuli kantakirjakelpoisia.

Sivuhuomautuksena vielä KERJ:n laatuarvostelusta; sinne pääsyn kanssa menee hetki. Tamman isä on kyllä seuraavana listassa ja menee marraskuun tilaisuuteen. Herja itse pääsee kuitenkin vasta tammi-helmikuussa laatuarvostelutuomareiden eteen, kenttäpuolella on niin paljon laatuarvosteluvalmiita hevosia, että osa joutuu väkisinkin odottamaan.

[Lissu]

04.11.2015 Cupkuulumisia

Viime kuussa VSR:n kenttäcup jäi osaltamme erittäin nolosti välistä (mikä alkaa olla valitettavasti aivan liian yleistä), mutta Herja ja pari muuta paikkasivat mielipahaamme suorittamalla KERJ Cupissa äärimmäisen hyvin. Sijoituksia tuli jokunen kappale, ja muutama kasvattimmekin näkyi tuloslistan paremmassa päässä.
narri luotsasi viime Cupissa jokaisen hevosemme joka osa-alueen läpi, minä toimin vain taustapellenä ja laittelin hevosia valmiiksi hevostenhoitajiemme seurana. Jännitin (ja kuvasin, nimenomaan tässä järjestyksessä) myös minkä kerkesin joka ikistä suoritusta, jonka narri teki, oli se sitten kouluosuus luottohevosellamme tai kenttäosuus jollain kiukkuperseellä. narrin ja Herjan suoritus tuli kuvattua osin silmät kiinni, kun en meinannut uskaltaa katsoa. Olisi pitänyt, sillä loppujen lopuksi kaksikko pääsi palkintojenjakoon erittäin komealla tuloksella 2/106! Herja toki oli hapannaamainen, eivätkä palkintojenjakokuvat ole kovin kauniita, mutta mitäs pienistä.

Tämän kuun tavoitteet ovat luonnollisesti Cupeissa, kuten yleensäkin. Sijoitus VSR:n kenttäcupissa olisi piste iin päälle, joulukuun voisimme sitten ottaa rennommin hevosten kanssa, vaikka joka kinkeriin ja Cupiin osallistuisimmekin. Herjalla on jo mukavasti Cuptuloksia - pari VSR Cup -sijoitusta, nyt KERJ Cup -sijoitus -, mutta ahnehdimme lisää, tammallamme kun on kaikki mahdollisuudet siihen. Herja ei ehkä ole se kukkaisin tamma, mutta suorittaja se on, ei kahta puhetta siitä.

Tälle kuulle pitänee varata valmennus tai pari, jotta liinakko lohikäärmeemme saadaan täyteen iskuun loppukuussa odottaviin Cupeihin. Jos Herjan hyvä vire pysyy päällä, en pidä uusia Cupsijoituksia minään mahdottomuutena. Vaikka toivon ja odotan tamman saavan jo nykyisellään hyvät pisteet laatuarvosteluissa, Cupsijoitusten antama pieni lisäboosti ei koskaan tee pahaa.

Aion potkia narria runoilemaan jostain treenistä Herjan kanssa, kun kerran menivät ja tekivät tulosta. Saatan vaikka itsekin saadan jotain vinkkiä Herjan ja Moitteen luotsaamiseen lähtöviivalta palkintojenjakoon!

[narri]

24.11.2015 Silakka ja silakat

Herjalla on pidetty timmiä kuntoa yllä ratsastamalla ja ajamalla, sekä nyt lumien tultua rekiajeluilla. Tamma on se upea liinaharja reen edessä, vaikka ehkä vähän silakanmallinen onkin, jos verrataan niihin ihaniin joulukortteihin joissa on muhkea, talvikarvainen suomenhevonen. Kaikkea ei voi saada. Herja ei ole kovin mielissään näistä treeneistä, mutta mistäpä se olisi.
Lissu onkin jo ahkerasti selittänyt, miten Herja on ktk-palkittu ja sen kanssa kierretään enää cupeja, ja että se on valmis laatuarvosteluun. Tamma on ylittänyt kyllä kaikki odotukset, joita meillä oli sen suhteen - mikäpä sen mukavampaa! Etenkin, koska Herjan luonne ei ole tasoa "mikäs sen mukavampaa"...

Hyppäsin tänään Herjalla, ihan perustehtäviä johteellisille esteille. Silakkajohteet ovat säilyttäneet suosionsa Susirajassa, olemme harkinneet myös muita kalajohteita, joita voisimme teettää itsellemme. Tamma oli tyypillisen pahalla tuulella ja sen ratsastettavuus oli hyvin lähellä kelvotonta treenin aloittaessani, mutta onneksi sen kanssa on tehty paljon töitä.
Itse treenistä ei ole sinällään paljoa kerrottavaa. Hyppäsin Herjalla noin metrin esteitä, suhteutettuja linjoja ja sarjoja noin erityisesti. Tapeltuani alkuun tamman ja sen nelitahtisena könköttävän laukan kanssa alkoi laukkaan tulla hiljalleen pyörivyyttä ja Herja alkoi jopa hypätä tosissaan ilman, että otti (huvikseen) puomikosketuksia. Silakkajohteita se katseli muutaman kerran, mutta oletan tamman asenteen olevan lähinnä "mikä hirvitys tuo on, mautonta!" eikä "apua!".

Silakka hyppäsi silakoita lopulta oikein onnistuneesti! Hionnut tamma pääsi kevyelle pesulle ja loimitettuna karsinaansa. Herja on tyhmä suomenhevonen eikä osaa kasvattaa kunnon talvikarvaa. Ulkona oli pakkasta vain viitisen astetta, mutta pakkasta kuin pakkasta. Myös porkkana kuului jälkihoitoon, olihan Herja ollut poikkeuksellisen toimiva.

[narri]

30.12.2015 Se ois kohta uus vuos

Uusi vuosi ja samat vanhat kujeet, mihinkäs ne muuttuisivat Susirajassa. Huominen paukuttelu ei juuri huolestuta, suurin osa hevosista on tottunut, ja muutenkin - ihan kuin Takapajulassa raketteja pitäisi pelätä! Muutama paukuttelee omaksi ilokseen, mutta pääasiassa porukka ryyppää ja... ihan normaali viikonloppu tulossa. Myös hevosten liikutuksen suhteen. No ei vaiskaan, on meilläkin suunnitelmia uudelle vuodelle, emme me nyt sentään elämättömiä ole!
Vaikka aika lähellä.

Herjan koulutreeni ei ollut kovin houkutteleva ajatus, mutta minkäs teet, kun jonkun sekin oli pakko hoitaa. Onneksi lunta on tullut sillä lailla mukavasti, että kentillä pystyy ratsastamaan. Ihan kuin meillä vieläkään jotain "maneesia" olisi, joskin olen kuullut, että sellainen on mahdollista rakentaa alle kolmessa vuodessa. Urbaanilegendaa, sanon minä.
Herja ei ollut sen iloisempi kuin minäkään kun hain sitä tarhasta, tai silloin kun ruokkosin sitä. Tai "ruokkosin", nakupellellä kun oli loimi päällään eikä sen alla juuri yhtään likaa. Vaikka loimitus itsessään onkin välillä vittumainen risti (aamulla pakkasta -15 astetta ja hillitön viima, päivällä -1 aste ja täysi aurinko - mitä laitetaan hevoselle päälle?), ainakin se nopeuttaa tätä harjaamispuolta oikein mukavasti.

Ohjelmassa oli aika perusasiaa neiti silakan kanssa - siirtymisiä, taivuttelua, vähän avoa ja väistöjä, laukkatyöskentelyä. Aloittelin verkan perästä ravi-laukkasiirtymillä, jotta tamman takaosalle olisi saanut kerättyä vähän energiaa ja totesin sen saman tien huonoksi ideaksi. Herja nimittäin tulkitsi energian niin, että mennään eikä meinata, seuraavan puoli tuntia tappelin sen kanssa siitä, tehdäänkö avotaivutus käynnissä vai töpötyksessä, tehdäänkö väistöt laukalla vaiko ei.
Että sellaista. Herjan kyljet olivat kyllä perin taipuisat, tamma oli energinen ja pysyi loppujen lopuksi oikeassa askellajissa kaikissa kohdissa. Se kuitenkin viipotti menemään selkä notkolla ja viskoi päätään pidätteitä vastaan, eikä suostunut rauhoittumaan ei hyvällä tai pahalla. Kokeilin jopa pyytää siltä laukkaa monta kierrosta, mutta ei. Tunsin tamman kyllä väsähtävän, mutta silti sähläävän.

Hikinen Herja päätyi pesun kautta karsinaan kuivamaan, en kyllä ole tyytyväinen tämänpäiväiseen sitten ollenkaan.

[Lissu]

02.02.2016 Hyphyphyppelyä

Pakkasta oli vain muutaman asteen verran, mutta taivaalta tuli alas jotain ihme terävää lumipaskaa koko aamupäivän. Maneesittomina (pitäisiköhän tässä kohtaa alkaa jo rakennuttamaan sitä maneesia valmiiksi..?) meidän on kuitenkin treenattava ulkona, joten ei auttanut ei jupina, ei kitinä, kun kasasin verryttely- ja treeniesteitä kentälle.
Ensimmäinen hevonen, jonka otin estetreeniin, oli Herja. Silakan hoitaminen ei ollut tänään mitenkään mukava operaatio, kun Herjaa ei kiinnostanut seurani tai töihin lähtö ollenkaan. Onneksi tamma ei ollut likainen, joten nopea harjaus, kavioiden putsaus ja varustaminen riittivät, sitten pikapikaa kentälle verryttelemään.

Kuten aiemmin totesin, töihin lähtö ei innostanut Herjaa alkuunkaan, mikä heijastui hevosen työmotivaatioon sileäverkassa ja verkkaesteillä. Askel oli raskas, matala ja suorastaan laahaava, takaosa huiteli ties missä, kyljet olivat kovat.. Että sellainen tiistairiemu. Aikani tapeltuani sain Herjan nostelemaan jalkojaan, keräämään takalistonsa ja muutenkin kulkemaan, miten halusin. Onneksi tämän kanssa on vääntänyt kättä niin monet kerrat, että tietää jo, miten pitää ratsastaa.
Pikkuesteitä Herja ei ottanut tosissaan, mikä on ihan normaalia, enkä kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Estekorkeuden noustessa Herja alkoi kummasti motivoitumaan, tamma kuitenkin pitää hyppäämisestä. Ilmeisesti tarhasta lähtö ja tarhanaapureille irvistelemisen välistä jättäminen eivät olleetkaan niin pahoja asioita, kun niiden tilalle tuli hyppäämistä. Ihan kunnon kokoisia esteitä, vieläpä.

Vaikka treeni ei ollut alkanut lupaavasti tai jouhevasti, loppuajasta se oli sitä. Hyppäsin Herjan kanssa metrin tehtäviä (lähinnä sarjoja / suhteutettuja välejä) ja paria metrikympin yksittäisestettä (okseri, muuri, sarjan jälkeen pysty lyhyellä lähestymisellä). Hypätessä liinakko oli aivan eri hevonen alkuverkkaan verrattuna; omalla moottorilla liikkuva, apuihin nopeasti reagoiva ja tehtäviin vakavasti suhtautuva kunnon ratsu. Tällä hevosella ne kisatulokset on tehty, ei sillä verkan "mää en taho" -vinkuiitalla!
Hyppyjen jälkeen pitkän, Herjan mielestä tylsät loppuverkat. Tallissa tamman palkkio oli pari porkkanaa ja elektrolyytein höystettyä melassivettä. Iltapäivällä kävin vielä taluttamassa Herjaa noin kolmen vartin verran pitkin pihatietä ja lähimaastoja, eikä silakkaa olisi voinut vähempää kiinnostaa. Yllätys yllätys.

Pian edessä on KERJ:n laatuarvostelu, ja jahka jälkeläisnäytöt riittävät, myös YLA. SLA tulee sitten aikanaan. Cupeissa kierretään normaaliin tahtiin, joten ei mitään uutta auringon alla. Näillä eväillä jatketaan.

[Lissu]

Tarinakoulukisat Hukkapurossa

Viime sunnuntaina pakkasin kolme hevosta autoon ja huristelin Hukkapuroon kisaamaan vähän koulua. ..helppo C -luokassa. En jaksa edes hävetä, vaikka ehkä pitäisi, kaikien ratsujeni taso oli kuitenkin hieman korkeampi kuin se helppo C. Vaan minkäs teet, luokka oli niin muikea! Enkä edes sijoittunut kuin yhdellä hevosella, minkä lisäksi olin viimeinen sijoittunut, joten en edes mennyt paikalle viemään tikkareita lapsilta.

Herjan kanssa sijoituimme mukavan lähelle kärkeä, olimme seitsemänsiä. Ainoa sijoitukseni tuli Kokon kanssa, kumma kyllä. Vurstin kanssa komeilin sijalla 13. Luokan taso oli melkoinen, mielestäni useampikin ratsukko olisi saanut sijoittua. En muista, milloin helppo C olisi ollut niin kovatasoinen! Upeat kisat, ei voi kuin kiittää järjestäjiä sekä kisatovereita.

KRJ:n alaiset tarinakilpailut Hukkapurossa 14.02.2016
1. Helppo C
Verryttelyalueella ratsuasi vastaan tulee komea ori tai kaunis tamma. Millaisen iskulauseen se lohkaisisi, jos osaisi puhua?

Tuomarin (Otterley) luokkakommentti;
Hulvattoman hauska luokka, joka viihdytti paljon sekä tuomaria että tuomarin avomiestä. Erityisesti hevosmaailmaan väännetyt iskurepliikit olivat erittäin mahtavia ja myös hevosten nimiä oli käytetty hienosti inspiraationa. Onnistuipa yksi osallistuja myös vetomaan tuomarin salaiseen fanituksenkohteesen..

7/24 Lissu T. (VRL-12701) - Jumalanpilkka
"Sun loimes näyttäis aika hyvältä mun karsinan ovessa."

[Lissu]

30.06.2016 Meinaa taas jännittää

Mikäli kaikki menee kuten olemme suunnitelleet, Herja ja Hauki ovat mukana seuraavassa YLA-tilaisuudessa. Minua jännittää jo valmiiksi aivan luvattoman paljon, vaikka näitä hevosia on käyttänyt tie miten monissa kinkereissä. Tältä kaksikolta, etenkin Herjalta, odotetaan aika paljon. AP-sijoille ei missään nimessä tarvitse päästä, mutta kun ihan rehellisiä ollaan niin kyllä me odotamme kahden YLA1-hevosen jälkeläisen yltävän samaan. Herjan vanhemmat olivat vielä AP-sijoilla, mutta kuten jo sanoin, emme odota moista Herjalta (emmekä kyllä muiltakaan hevosilta).

Herjan molemmat vanhemmat ovat kaiken saaneet ja aika vasta kuolleet, tamman omat jälkeläiset ovat alkaneet hankkia omia meriittejä. Tämän kuun kantakirjatilaisuudessa Herjan Jumalankaataja-tytär palkittiin KTK-III -palkinnolla, ja Herjalla on ennestäänkin pari kantakirjattua varsaa (Jumalanmurha KTK-II, Valitusvirsu KTK-III). Kyllä tässä saa olla ylpeä! Kantakirjamenestyksen lisäksi Herjan jälkikasvu on kunnostautunut kilpakentillä, ja parilla tammavarsalla on jo omia varsoja. Niin se aika rientää.

Teräskuntoinen Herja-muori itse kisaa edelleen VSR:n Cupeissa, treenaa aktiivisesti ja aiheuttaa meille harmaita hiuksia. Ikä ei todellakaan ole rauhoittanut liinakkoa, eikä tuonut minkään sortin arvokkuutta. Jos en tietäisi, en sanoisi Herjaa parikymppiseksi. Askel ei paljoa paina, meno on aivan samanlaista kuin joskus viisivuotiskesällä.

Toivon mukaan Herja niittää vielä vähän Cupmenestystä. Olisihan se komeaa saada tällekin tähtipalkinto, kuten emällekin! SLA-I kyllä riittää vallan mainiosti, mutta tähtipalkinto on aina tähtipalkinto.
Jos nyt ensin selviäisimme YLA:n tilaisuudesta ilman, että pyörryn.

[Lissu]

Yli katajaisen kankaan hiipii yö.