Turmeltajan Utukuva "Kuje"

[Pertti]

suomenhevostamma Turmeltajan Utukuva "Kuje"
omistaa Susiraja

Omat sivut.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: koulua
keskiviikko: kevyt maasto
torstai: maasto/maastoesteitä
perjantai: koulua
lauantai: verkkaa sileällä
sunnuntai: koulua

[narri]

16.07.2015 Näyttelyharjoittelua

Oikeastaan näyttelyt olivat jo eilen, mutta olimme kotona sen verran myöhään, että pk-merkinnän kirjoittaminen jäi tälle päivälle. Kun dookie ilmoitti, että hän pitää Turmeltajassa epäviralliset suomenhevosenäyttelyt ilmoitimme saman tien Kujeen ja Kauhun mukaan. Aamulla turmeltajalaiset pakattiin autoon tavara-arsenaalin kera ja matka kävi kohti elikoiden synnyinkotia. Kujekin oli ilmoitettu aikuisluokkaan, vaikka se pari kuukautta ali-ikäinen onkin - onneksi hevosten ikä lasketaan vuoden alusta eikä suinkaan syntymäpäivästä, joten juuri ja juuri "nelivuotias" tamma pääsi muiden isojen hevosten joukkoon esittäytymään.
Lissu lupasi kirjoittaa Kauhulle oman merkintänsä, hän nimittäin esitti Kauhun ja minä Kujeen, mutta Kauhukin pärjäsi luokassaan oikein hyvin. Ruusuketta ei tullut, harmi kyllä, mutta ori oli kuitenkin luokkansa neljäs, ensimmäinen ei-ruusukkeellinen kymmenen hevosen joukosta.

Näyttelypaikalla olimme hyvissä ajoin ja Kuje pääsikin kasinaan odottelemaan, että oriluokka alkaisi, sillä toki olimme paikalla etukäteen jotta Kauhu saisi verrytellä ennen kehään menoa. En harmi kyllä ehtinyt katsoa Lissun ja Kauhun suoritusta, sillä minun oli mentävä harjaamaan Kujeesta pikkusotkut ja verryttelemään tammaa omaa kehäänsä varten, olimme ensimmäinen esiintyjä. Käynnissä tamma liikkui oikein hyvin, mitä nyt välillä vähän nyki päätään, mutta ravissa alkoi koikkelehtiminen heti kahden askeleen jälkeen vaikka miten komensin.
Ja näillä piti lähteä kehään, kun oma luokka kuulutettiin alkavaksi... Minua jännitti huimasti, mutta Kuje vain uteliaana koetti syödä dookien kädet, raippani sekä sihteerin paperit sekä järsiä hieman merkkipuomia. Käynti sujui oikein mallikkaasti, mikä ei yllättänyt minua sillä se oli verkassakin mennyt hyvin. Kuje käveli pitkällä, hyvällä askeleella ja uskalsin toivoa, että sieltä ropisisi vähintään se kahdeksikko pisteiden saralla.

Ravi ei mennyt aivan yhtä mallikkaasti, Kuje lähti kyllä hyvin, mutta ensimmäisellä sivulla nousi laukka, toisella se hyppäsi pystyyn ja kolmannella sivulla se käänsi persettään vinoon ja esitti hienoa avotaivutusta. Saimme onneksi luvan tehdä uuden ravisuorituksen ja vähän suututtuani tammalle - onneksi kyseessä oli harjoitus ja dookien kanssa teemme tiivistä yhteistyötä, niin uskalsikin! - Kuje ravasi vieressä oikein hienosti. Omista jaloistani oli vain loppua pituus tamman harppoessa eteenpäin, mutta ainakin saimme esitettyä liikkeet.
Mallattuani tamman tuomareiden eteen Kuje osoitti välittömästi loistavat näyttelyhevosen kykynsä ja jämähti paikoilleen kuin tatti. Jopa niin paikoilleen, etten meinannut saada sen jalkojen asentoa korjattua niiden jäätyä hieman väärin. Siinä sitten seistä törötimme dookien kävellessä ympärillämme katselemassa, että kyllä, hevosella on pää ja häntä ja jalatkin suunnilleen oikeissa kulmissa.

Emme uskoneet kovin suurta menestystä tulevan, joten Kauhu oli jo pakattu autoon ja Kujeellekin melkein laitettu suojat jalkoihin, kun meidät kuulutettiin hakemaan sinistä ruusuketta luokavoittajien kehään! Tuijotimme Lissun kanssa toisiamme hetken kuin kanat, kunnes minä juoksin hakemaan kypärää ja Lissu häthätää vetäisi suurimmat pölyt Kujeen karvasta. Juoksujalkaa saavuimme paikalle ottamaan vastaan tamman suitsiin kiinnitetyn upean sinisen ruusukkeen ja dookien onnittelut. Hymystä ei tullut loppua ei meillä tai tamman kasvattajalla! Hieman harmitti, ettemme pääseet BIS-kehään, kun se niin lähellä oli, mutta 2/6 ei ollut ollenkaan pettymys!

Kuje pääsi tämän jälkeen autoon heiniä syömään ja aloitimme kotimatkan virnuillen kuin idiootit. Näyttelykokemus tuli tarpeeseen jo harjoituksenkin vuoksi eikä kojelaudalla komeilevat ruusukekaan ollut lainkaan huonompi juttu!


Villit näyttelyt Turmeltajassa
luokka 2, suomenhevostammat, tuomarina dookie
LKV2 2/6
- Kevyt, kaunis tamma. Kaunis pää, pitkänoloiset korvat, pitkähkö, ylös asettunut kaula
- Pitkä, hyväasentoinen lapa, pitkä, kevyt runko, pyöreähkö lautanen
- Ej hieman sapelisen oloiset, vennohkot vuohiset, tj vennot vuohiset, käyrähkön oloiset kintereet

[Lissu]

09.01.2016 Pohdintoja pätevästä ponistamme

Kujeenkin kanssa on tehty vaikka ja mitä, mutta eihän me mitään päiväkirjaa jakseta kirjoittaa, hyvänen aika! Laiskat omistajattaret täällä terve..
Jälkikasvua Kujeella ei ole, mutta kuulumisia riittää aivan tarpeeksi muutenkin. Raudikkomme on kantakirjattu ratsusuunnalle KTK-III -palkinnolla, pisteitä kertyi erittäin mukavat 68p. Kantakirjakelpoisuus irtosi näyttelyiden kautta, tamman vanhemmathan eivät ole kantakirjattuja. Jostain syystä näyttelykehien kiertäminen jäi, eikä meillä ole tarkoituksena hilata Kujetta takaisin niitä kiertämään.

Kisa- ja valmennusrintamalla on mennyt lujaa, etenkin kisarintamalla. Useampi valmentaja on tullut katsomaan ja ohjaamaan menoamme, mistä on luonnollisesti ollut apuja kisakenttiä kolutessa. Omille virheilleen tulee aivan liian helposti sokeaksi! Kujeen kisaura on vielä hieman kesken, koulukentillä tamma ei ole oikein esiintynyt edukseen, vaikka kenttäkisoissa onkin niitetty menestystä myös kouluosuuksilla. Kenttäkisoista raudikolla onkin täydet sijoitukset, samaten estekisoista - esteradoilla Kuje on ollut aivan lyömätön ruusukehai! Edessä on vielä täysien koulusijoituksien hankkiminen sekä cupeissa kiertelyä. Toiveissa on sijoittua etenkin ERJ:n ja VSR:n estecupissa, koska tamma tuntuu olevan parhaimmillaan rataesteillä.

Tulevaisuudessa Kuje pääsee myös jalostuspuuhiin. Emme ole narrin kanssa vielä päättäneet, minkä orin kanssa kaunokaisemme tekee varsan kotiin. Myyntiin meneviä yhdistelmiä olemme päättäneet useammankin, mutta pitää vähän haistella ilmaa ja katsoa, millaiselle varsalle olisi kysyntää. Laatuarvosteluihin on vähän turha mennä pyörimään ennen jälkeläisnäyttöjä, vaikka Kuje kyllä saisi palkinnon ilmankin. Jälkeläisten kisamenestys tuo kuitenkin niin kivasti pisteitä, että niillä saa helposti yhden pykälän paremman palkinnon.

Arkielo jatkuu kuten ennenkin, satunnaisten valmennusten ja kotitreenien, kisareissujen ja varsasuunnitelmien parissa.

[Lissu]

Palkkakuski

Iki-ihana rukkanen on täällä taas! Palkkasimme hänet jälleen ratsastamaan hevosillamme, ja ensimmäisenä vuorossa oli Kuje.

Tämän merkinnän on kirjoittanut rukkanen

Huhtikuinen aamu valkeni sateisena, kylmänä ja ikävän kalseana. Mieleni oli kuitenkin pirteä ja innokas. Pääsisin taas Susirajaan töihin! Tälle päivälle Lissu oli nakittanut minut Kujeen kanssa touhuamaan. Aamupäivästä tallasin tutuksi käyneeseen talliin sisään ja etsin Kujeen käsiini. Tamma odotti karsinassa kieltämättä lähes yhtä riemuissaan kuin minäkin olin odottanut sen tapaamista. Kuje upotti turpansa hiuksiini hassun tuttavallisesti. Tuokion tutustumisen jälkeen hain harjat ja ryhdyin sukimaan kaunista rautiasta. Kujeen oli hankaluuksia pysyä paikallaan, joten komennushommiin jouduin hetimiten. Tamma katseli uutta komentajaa hieman epäuskoisena, mutta seisoi pian paikallaan niin kiltisti kuin sen oli mahdollista. Puhtaan hevosen selkään nakkasin satulan, pujotin päähän suitset ja omaan päähäni iskin kypärän. Olimme valmiina töihin.

Autiolla kentällä nousin Kujeen selkään, tamma polki jalkaa rauhattomana, mutta pienellä komennuksella se rauhoittui seisomaan paikallaan siksi aikaa kun säädin jalustimet ja kiristin satulavyön. Käskiessäni tamman liikkeelle lähti se reipasta käyntiä eikä Kujetta tarvinnut hoputtaa kertaakaan alkukäyntien aikana. Keräsin ohjia ja kannustin raudikon tamman raviin. Kuje nosti ravin kiihdyttäen turhankin vauhdikkaasti, hidastin menoa istunnalla ja hain sopivaa tuntumaa uuteen ratsuuni. Kuje vastasi apuihin kuuliaisesti vaikka sen olisikin tehnyt mieli rallittaa kunnon ravuriravia pitkin kenttää. Lupasin reippaalle ratsulleni, että kyllä me vielä ehditään rallittelemaan. Tuntuman löydyttyä testailimme tamman kanssa toisiamme, minä yritin saada sen kääntymään ympyrälle nätisti taipuen ja Kuje puolestaan kokeili kuinka viivasuorana käännöksen tekeminen onnistuisi. Muutaman ympyrän verran kokeiluja tehtyämme Kuje oli antautunut avuille ja minä puolestani tein töitä selässä oikein olan takaa. Tamma ei antanut mitään helpolla, mutta yhteisen sävelen löydyttyä saimme hyvän treenin aikaan. Kuje kuunteli, teki mitä pyydettiin ja keskityimme molemmat tehtäviin kieli keskellä suuta.

Pitkän ravityöskentelyn päätteeksi annoin Kujeelle laukka-avut, se nosti laukan pehmeästi ja varoen. Kiersimme kenttää pari kertaa, teimme muutaman ympyrän sekä laukanvaihdon suuntaa vaihtaessa. Lopuksi löysäsin hieman ohjaa ja painelimme pitkin uraa reipasta laukkaa. Kuje venytti selkäänsä nautiskellen eikä selässä voinut istua mitenkään turhan totisena. Hymyssä suin hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja kävelimme pitkät loppukäynnit lähimaastossa.

Tallille palatessamme Kuje hamuili takkini taskut läpi tarkasti, onki sieltä muutaman heppanamin ja mutusteli niitä tyytyväisenä samalla kun purin siltä varusteita pois. Hikinen tamma sai vielä pikaisen pesun, kuivauksen ja lopulta se jäi loimi päällä tyytyväisenä karsinaansa.

[Lissu]

10.05.2016 Koulua koulua

Kevät meni sitten siinä, eilinen ihanan aurinkoinen päivä on nyt muisto vain. Aamulla alkanut sade sekä yleisesti harmaa keli ei houkutellut liikuttamaan hevosia, mutta pakkohan se on. Jos sitä ensi vuoden budjettiin mahduttaisi sen maneesin..
Kuje sentään oli pirteänä ja reippaana lähdössä töihin siitäkin huolimatta, että ulkona oli tiettyä piknikrajoitetta. Jo alkukäynneissä tammalla oli virtaa enemmän kuin puolella tallilla, ravissa ja laukassa liinakkoa sai jo toppuutella. Aloitimme perus verryttelyillä ja etupainoisuuden poistamisella. Voltteja, ympyröitä, täyskaartoja, lävistäjiä, asetuksella ja taivutuksella pelaamista, pysähdyksiä, peruutuksia, pohkeenväistöä, askeleen pidentämistä ja lyhentämistä.. Monipuolisia, kuitenkin suht simppeleitä perustehtäviä, joilla Kujetta sai jumpattua ja heräteltyä. Tehtävien riittävä vaihtelevuus piti huolen, ettei hevonen tympääntynyt vaan hommat maistuivat.

Alkuverryttelyjen jälkeen olimme melko hyvin kastuneita, vaikka sade ei ollutkaan mikään saavista kaataen -mallinen. Vettä tuli kuitenkin tarpeeksi alas asti, jotta kastuimme läpi asti. Ihoon liimautuvat ratsastushousut eivät ole mukava kokemus.
Treenin pääpaino oli lisätyssä käynnissä ja ravissa sekä vastalaukassa. Pienten alkuhaparointien ja -kipittelyiden jälkeen lisätty käynti sujui melko mallikkaasti, lisätyn ravin kanssa töitä tarvitsi tehdä huomattavasti vähemmän. Kuje oli ihanan energinen ja nöyrä, se nautti työskentelystä ja vaikka sillä oli menohaluja, se kuitenkin malttoi kuunnella apuja, hidastaa kun pyydettiin ja suorittaa maltilla. Tämä fiilis koulukisoihinkin, kiitos! Vastalaukassa tuli hieman takapakkia, muutamassa ensimmäisessä nostossa tamma kiihdytteli. Toistoja, toistoja ja malttia, ja sain ratsastettua laukannostotkin rauhallisiksi. Vastalaukka itsessään rullasi hyvin, eikä Kuje parin ensimmäisen askeleen jälkeen kaahaillut.

Tallissa tamma sai pikapesun ja coolerin niskaansa. Vaihdettuani omat vaatteeni ja pikapestyäni Kujeen varusteet sekä vaihdettuani huovan kuivaan vaihdoin Kujeelle ohuenohuen vohveliloimen coolerin tilalle. Rapsuteltuani Kujetta hetken juotin sille pikkusangon melassivettä, minkä jälkeen lähdin arpomaan seuraavaa liikutettavaa.

[Lissu]

23.06.2016 Kujetta kerrakseen

Muutama päivä sitten dookie kävi valmentamassa narria ja Kujetta esteillä. Liinakollamme oli ollut hieman vauhti päällä, vaikka esteet olivat olleet pieniä. Mutta kun hänellä oli kivaa! dookien kehut Kujeen suhteen (ja toki narrinkin saamat kehut) lämmittävät mieltä pitkään, onhan se makia tunne, kun kasvattaja on tyytyväinen työhön, jota olemme kasvattinsa kanssa tehneet. Kujeen kanssa onkin ollut kiva tehdä töitä, kepposmaakariudesta huolimatta tammalla on upea luonne ja suuri sydän. Ihana hevonen!

Tänään oli minun vuoroni hypätä Kujeella, tosin maastoesteitä, ei rataesteitä kuten narri. Verryttelin Kujeen kanssa kentällä, ja otin ensimmäiset verkkahypyt rataesteillä. Kuje tuntui alusta asti hyvältä, mukavan menevältä, kuten yleensäkin, liikkuminen oli kevyttä ja vaivatonta, minkä lisäksi liinakko oli erittäin hyvin aluilla alkukäynneistä alkaen. Alkuun hyppääminen sai tamman sen verran innostuneeksi, että kierroslukumittari kasvoi ja Kuje koetti kerätä lisää vauhtia. Hienoisella työstämisellä Kujeen energian sai kanavoitua töihin paikallaan laukkaamisen tai esteen jälkeen kiitämisen sijaan. Tältä hevonen saisi tuntua joka päivä! Ah mikä fiilis, kun kaikki palikat ovat paikallaan oman ratsastuksen ja hevosen suhteen.

Pyysin Sarlotan mukaani siltä varalta, että tipun hevosen selästä tai jotain muuta sattuu. Aloitin maastoestetreenin autonrengaspystyllä, parilla risuesteellä ja loivassa alamäessä olevalla tukilla. Kuje suoritti tehtävän toisensa jälkeen hienosti, ponnistuspaikat olivat kohdallaan ja hypyt hyviä, ilmavaraa tarpeeksi muttei liioitellen. Laukka pyöri hyvin ja oli helposti säädeltävissä, ei valittamista.
Hyppäsimme vielä trakehnerhautaa ja sienen muotoista tarkkuusestettä, joka on ylisöpöytensä vuoksi yksi suosikkiesteistäni. Kuje teki erittäin hienon päivätyön, ja loppuverryttelyjen jälkeen menimme vielä vesiesteeseen kahlaamaan. Tallissa Kuje sai melassiveden lisäksi aivan liian monta porkkanaa.

[Lissu]

Iäisyysmatkaasi siunaten, kaikesta kiittäen.