Herra Hauta "Hauki"

[Pertti]

suomenhevosori Herra Hauta "Hauki"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Kiljun ja Jehnan poika on törkyhieno, komealiikkeinen suorittaja, jonka luonnepuolessa olisi hieman kehitettävää. Kenttäori on vähän prinsessamainen tapaus, jonka kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Hauella on ryhtiä, karismaa, liikettä ja kapasiteettia - sekä taipumusta herkkäsieluisuuteen. Vaan kyllä tämän kanssa elää.

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: esteitä (maastossa tai kentällä)
keskiviikko: palautteleva treeni
torstai: koulua
perjantai: pikkuesteitä (max. 80cm)
lauantai: maasto
sunnuntai: kevyt sileätreeni

[narri]

08.02.2016 Prinsessapäiväkirjat eiku koulureenit

Hauen elämään kuuluu hyvää, ori on kisannut uransa päätökseen ja jälkeläisetkin ovat varsin hyvässä kuosissa. Enää puuttuu jonkin verran tavaraa, että päästään laatiksiin asti. Tai siis lähinnä se on se SLA, johon kaivataan vielä hieman hiomista. Oma Moitteemme ja dookien Naissankarihauta ovat kilpailleet sijoituksia oikein maitsevasti kasaan ja näinolleen Hauella on myös jälkeläisnäyttöjä. Turkasen pitkä laatislista taitaa olla se, joka tässä eniten kinnaa, mutta toisaalta orin pitää käydä vielä SLA ja YLA, niin ei sinne kenttälaatuarvosteluunkaan mikään erityinen kiire ole. Vähän vielä ehkä valmennusta, tai sitten ei, katselee nyt. Eihän se pahaakaan tee, vaikka Hauki noin periaatteessa ei tarvitsekaan enää valmennuksia. Oppia ikä kaikki ja niinpoispäin.

Tänään Lissu nakitti Hauen liikutuksen minulle, mutta tänään se jäi vähän puolivillaiseksi. Ori kun on niitä vittumaisia hevosia, joille ei voi laittaa tilsakumeja jalkaan ja eikös tänään vain ollut mukavaa paakkuntuuvaa suojalunta piha täynnä. Niinpä puin orille vain suitset ja ratsastusloimen ja lähdin neljän hokin turvin käpyttelemään kohti järveä ja jäälle aurattua rataa.
Koulutreeni sai tänään väistyä, ainakin osittain. Kentällä en voinut pakertaa kuin käyntiä - ei sillä, että käyntitreenissäkään olisi vikaa - ja radalla ei oikein voi tehdä kuin voltteja, väistöjä, avoja ja... no, voihan siellä tehdä paljonkin, jos totta puhutaan, mutta kun ei siellä malta! Pertti on ajanut sen yhteistyössä muiden alueen ravimiesten kanssa harjoitusraviradaksi, eikä raviradalla mitään koulua väännetä vaan painatetaan menemään!

Ilman satulaa se on paras idea ikinä. Onneksi Hauella oli tänään hyvä päivä ja orilla on aivan mahtava liike, jos ison ravin jättää pois, sen selässä pysyy kyllä hyvin ilman satulaakin. Huolelliset verkat teimme radalla ravissa, jossa säätelin askelpituutta ja tempoa, pyysin orin takaosaa alle ja päälle. No oikeasti vain alle, mutta se kuulosti hauskalta. Laukassakin pidimme alkuun rauhallisen temmon, jotta orin lihakset ja nivelet saivat sitä kuuluisaa verryttelyä.
Ja sitten talla pohjaan ja menoksi! Hauki suorastaan räjähti, kun annoin kunnolla ohjaa ja hoputin orin matkaan, vaikka periaatteessa tykkään kehua, että osaan ratsastaa, meinasi tämä pylly jäädä matkasta. Onneksi ei jäänyt. Siinä sai pitää silti harjasta kiinni ja miettiä, että mihinkäs se satula jäi, kun Hauki painatti menemään sellaista kyytiä ettei hyvä tosikaan.

Reviteltyämme lavat ja muutkin paikat auki pyysin oria hidastamaan. Kummasti ne kanget auttavat, kolmipalalla ei olisi ollut toivoakaan saada oria hidastamaan niin nätisti. Laukkajäähdyttelyn jälkeen oli vuorossa sisusten sekoitus ja perseen kulutus-- siis kansankielessä ravi, sen jälkeen käyntiä takaisin kotiin. Hauki oli kiitettävästi hionnut, etenkin, koska sillä oli - onneksi kevyt - ratsastusloimi, joka oli ollut selässä, kun ei radalla sitä voinut laskea mihinkään. Ori pääsi huolelliselle lämpimän veden pesulle, sai porkkanaa ja leipää, ja sitten karsinaan kuivausloimi päällä. Pitää illasta vielä kävelyttää se, ettei varmasti jumitu.

[narri]

09.02.2016 Herraskaisen melkeinestetreeni

Eilisen rallitus Hauella sotki hieman orin viikko-ohjelmaa, sillä eilenhän oli tosiaan tarkoitus vääntää koulua, tänään hypätä. Eilen kuitenkin tuli vedettyä sen sortin villi meininki, ettei mustalle komistukselle ollut tänään kuin kevyempää, verryttelevää liikuntaa. Vaikka olisin voinut itse mennä ilman satulaa - ei yhtään peppukipeyttä! - ajattelin antaa Hauelle lepoa selälle. Yhtään syynä ei ollut se, että oma takamukseni oli myös hellänä eilisestä, ei tietenkään. Minullahan on teräsperse, koska ratsastan ja mitä näitä muita facebookryhmiä onkaan. Siellä pimeässä menneisyydessä.
Mutta asiaan.

Niinpä valjastin Hauen kärryjen eteen ja lähdin käpsyttelemään maastoon hyvin auratuille teille. Hauki koetti alkuun pihasta lähtiessä hieman vastustella, mutta lopulta peruutettuani sillä aina sen jumittaessa ori lähti pihasta suosiolla.
Lenkki ei ollut mitenkään kovin pitkä tai rankka. Hauki sai pääpiirteittäin päättää itse tahdin, ainoa vaatimukseni oli, että ori kävelisi kunnolla eikä vain laahustaisi. Toki matkaan mahtui myös jonkin verran rentoa ravia, mutta pidin huolen siitä, etteivät pätkät olleet pitkiä eikä Hauki joutunut ravaamaan ylämäkeen. Ehkä vähän varmistelinkin päivän liikutuksen kanssa pitäen sen kevyempänä, kuin olisi ollut pakko, mutta kyllä Haukea treenata ehtii eivätkä ne lihakset päivässä putoa. Laukkaa ei tälle reissulle kuulunut ollenkaan, sen sijaan yksi pysähdys havuja syömään, kun vastaan tuli naapurin ukko ravurinsa kanssa ja pysähdyimme porisemaan niitä näitä.

Tallille palasi tyytyväinen kuski ja hevonen, joka oli hionnut vain valjaiden paikoista. Jätin Hauen toviksi karsinaan kuivamaan ennen kuin harjasin siitä kuivat hiet, syötin sille porkkanan ja vein takaisin ulos. Tällainen rentoilupäivä tänään, kyllä tuo viikko-ohjelmakin tuosta normalisoituu.

[narri]

15.02.2016 Ihan Oiket Koulureenit

Viime viikon hulluttelu... eikusiis treeni ei tänään toistunut, vaikka mietinkin kaiholla sitä ihanaa perseentappoa jääradalla. Nyt on kuitenkin mukavasti pakastunut niin, että lumi ei paakkuunnu kavioihin edes Hauen kaltaisella en-voi-käyttää-tilsakumeja-prinsessalla ja sillä voi treenatakin kunnolla kentällä, kun se ei joudu koko ajan kulkemaan jalassaan muut korkkarit kuin hokit. Jälleen orin liikutus oli nakitettu minulle joten kuuliaisesti lähdin sitä hakemaan tarhastaan, jossa se mökötti. Että sellainen päivä tänään, heti elikon ilmeestä näki, että ainakaan sujuvaa meillä ei tulisi olemaan alusta asti vaan Hauella oli tänään naama norsunvitulla alusta asti ja varmasti se aikoi käyttäytyä myös sen mukaan. Voi huokaus, kun olisikin saanut iloisen ja tyytyväisen hevosen heti, mutta kun ei niin ei.

Jo verkassa Hauki teki selväksi, mitä mieltä oli minun väistöharjoituksistani. Perus lämmittelyt menivät vielä ihan hyvin, kun hain vain oria ohjan ja pohkeen väliin avoimessa muodossa kaikissa askellajeissa. Vaikka häntä vähän viuhtoi pyytäessäni enemmän eteenpyrkimystä, ei Hauki suorastaan vastustellut vaan aktiivistui takaosastaan (ihme, ettei vain alkanut kiirehtiä...).
Kun sitten otin käyntiin ja aloin avotaivutuksen kautta hakea kohti päivän varsinaisia juttuja, alkoi kiukuttelu. Hauki meni joko banaanimutkalle tai sitten käveli määrätietoisesti suoraan eteenpäin, saattoi se myös kävellä eteenpäin suorana kuin rautakanki, mutta kaula ihan mutkalla. Löysin ohjin siis. Ei mitään mielenosoituksellisuutta tässä hevosessa ja sillä tavalla. Lopulta turhauduin avojen kanssa ja kokeilin, sujuisivatko väistöt paremmin - turha hinkata, jos Haukea ei kiinnosta, sitä ei kiinnosta, sille on turha koettaa "näyttää kaapin paikkaa".

Väistöt eivät kyllä sujuneet juurikaan sen paremmin, kyllä ori astui ristiin, mutta millä lailla. Ei ainakaan suorana ja mukavasti takaset mahan alle pitkälle polkien vaan lähinnä mallilla etujalat ristiin ja takaosa laahaa sitten siellä jossain. Tai sitten takaosa menee kaukana hevosen edellä ja etujalat kauhovat kun ori ei pysy pystyssä. Siinäpä sitten pysyä rauhallisena, turhautumattomana ja maanitella Haukea tekemään kuten sinä haluat. Ei mikään helppo homma, voin sanoa.
Ravissa menestys oli hieman parempaa kuin käynnissä, käynnissä sain aikaan ihan ookoo väistöjä, joista olisi saanut kyllä muutaman pisteen kouluradallakin, mutta myös pyyhkeitä. Ravissa Hauki aika ajoin jopa haki takasia alle ristiin, mutta koska prinsessalla oli prinsessapäivä, kehuin sitä myös niistä kerroista kun se kulki vain suorana ja astui ristiin, takaosan aktiivisuudesta ja askeleen pituudesta viis. Näistä kerroista palkkiona se sitten saattoi pari askelta tehdä ihan kunnon väistöjä.

Ei nyt se hehkein treeni, jos kohta ei se paskinkaan. Ori hikoili melko kevyesti, joten jätin sille vain kuivatusloimen karsinaan sen sinne viedessäni. Pääsee sitten ulos kuivuttuaan, pestä Haukea ei onneksi tarvitse.

[Lissu]

18.02.2016 Ihme onkimato

Hevosten liikutus lähti tänään käyntiin vähemmän mukavissa tunnelmissa, kun prinsessa Hauki otti nokkiinsa aivan kaikesta. En varmasti ratsastanut yhtään sen kovakätisemmin kuin yleensäkään, en kaivanut kylkiä kantapäillä tai muutenkaan ratsastanut huonosti. Parannettavaa varmasti olisi, sitä en kiistä, sillä tässä hommassa ei ole koskaan valmis Mutta on se kumma, että mikä kelpasi Hauelle eilen, ei enää tänään kelpaakaan.

Jo verryttelyissä uljas musta tuntui kulkevan käsijarru päällä ja kiemurrellen kuin onkimato koukussa. Ratsastin Haukea parhaani mukaan rennommaksi ja eteen-alas, vaihtelevin ja ajoittain aika laihoin tuloksin. Pitkällä sivulla hevonen oli rennompi, kaikissa askellajeissa tuli hyviä pätkiä, mutta viimeistään lyhyellä sivulla Hauki jännittyi taas ja koko pakka levisi. Asiaa ei yhtään auttanut aidantolpalla istuva tallikissa, joka selkeästi häiritsi Hauen feng shuita, ainakin puhinasta ja orin ilmeestä päätellen. Ihan kuin tämä ei olisi kissaa nähnyt..
Ravi osoittautui kaikkein hankalimmaksi askellajiksi työstää. Käynnissä ja laukassa sain paljon enemmän aikaan hevosen rentouden suhteen, askelta pystyi pidentämään ja lyhentämään enemmän ja treenissä oli muutenkin enemmän tolkkua. Ravissa Hauki sipsutti menemään kuin mikäkin pikkupissis numeroa liian pienissä korkkareissa.

Yhteisen sävelen puuttumisen sekä Hauen yleisen prinsessaisuuden vuoksi pidin koulutreenimme perusasioissa, edelleen rentoa hevosta hakien. Annoin orin kulkea ennemmin vähän pitkässä muodossa, kunhan se kulki rentona. Kokoaminen sai Hauen jälleen sipsuttamaan, joten ei väkisin, ei koota. Huominen hyppytreeni on niin peruttu, nyt väännetään koulua kunnes ori toimii taas. Pitänee varata koulutunti ratsastuskoululta tai jotain, ulkopuolisen näkemys voisi olla ihan paikallaan.

Ei tätä voi paljoa kehua. Muutamia hyviä pätkiä lukuun ottamatta koko treenin pystyy tiivistämään siihen onkimadon kiemurteluun Ei ole hyvä tämä.

[narri]

19.02.2016 Rinsessa reippailee

Hauen päiväkirja on varmaan tällä hetkellä koko Takapajulan kuumin menomesta, täältä löytyy jos jonkinlaista röökynää. Lähinnä minä ja Lissu siis, mutta olemmehan me kuumia ja haluttuja sinkkuja Takapajulassa. Ainakin meistä halutaan kauaksi, mutta haluamistahan se on sekin.
No mutta asiaan, Hauen valmistelu laatuarvosteluihin kihisee niin kuumana, että se on yksi suuri syy sille, että orin päiväkirja kihisee kuin muurahaispesä. Kenttälaatuarvostelu odottaa nurkan takana, kuten aiemmin totesin, ja nyt olemme saaneet päähämme myös alkaa juoksuttaa Haukea näyttelyissä. Mitä tahansa sen luonne on, se on hyvännäköinen hevonen ja näyttelyarvonimi ktk-palkinnon lisäksi toisi mukavasti lisäarvoa.

Tämän päivän liikutus oli taas minulla, olemme nyt pitkälti liikuttaneet joka toinen päivä Lissun kanssa sitä. Ei toki joka kerta, välillä Lissulla on kaksi päivää, välillä minulla, mutta suunnilleen. Tänään, pikkuestetreenin aikaan, oli minun vuoroni. Hauen kanssa ei ole mennyt järin hohdokkaasti, joten olin luonnollisesti hieman epäluuloinen oria tarhasta noutaessani ja sitä varustaessani.
Lissu tosin uhkaili eilen, että tämän päivän hyppytreeni olisi peruttu, mutta itse taas mietin, että en jaksa vääntää Hauen kanssa koulua Hauelle tekee hyvää saada hieman vaihtelua koulutreenistä. Niinpä ori sai selkäänsä estesatulan ja jalkoihinsa suojat sen sijaan, että olisin lyönyt koulusatulan ja lähtenyt suojitta matkaan. Hyvin jännää.

Estetreenikentällä muutama este oli metrissä, muutama sitten noin 60-80cm haarukalla, joten minun ei ollut tarpeen niitä muokata. Laiska kun olin, suunnittelin treenin valmiiden esteiden ympärille, en esteitä treenin ympärille, joten repikääpä siitä. Hauki oli verkassa paremman tuntuinen kuin aikoihin tähän mennessä ja uskalsin elätellä varovaisia toiveita siitä, että tästähän voisi vaikka tulla jotain. Varoin tarkasti vaatimasta siltä liikaa mitään, jottei se olisi hernettä vetänyt nokkaansa.
Ensimmäiset verkkahypytkin tuntuivat oikein hyviltä ja Hauki vaikutti olevan positiivisella mielellä liikenteessä - jes! Niinpä ajattelin, että voisimme työstää esteiden välistä laukkaa, se kun on aina ollut orin ongelmakohta hypätessä. Vauhtia ei ole tarpeeksi ja este ei aina osu sujuvasti laukan väliin vaan Hauki hyppää kuin hammastahnatuubi.

Niin, no, se onnistuminen. Kun aloin pyytää Hauelta parempaa, reippaampaa ja aktiivisempaa laukkaa alkoi pään nakkelu ja lapa edellä myyryäminen. Sitten ori saattoi hypätä vinossa tai jättää hyppäämättä ollenkaan, kun ei kerta kelpaa niin ei sitten! Jos annoin Hauen laukata siinä temmossa ja tahdissa kuin se itse halusi, se hyppäsi nätisti ja hyvin, mutta ei siinä mitään kunnon estehevosta tai yritystä ollut.
Kävimme laukkaamassa pellollakin pari suoraa treenin välissä, jos Hauki olisi ottanut sieltä vähän kipinää matkaan, mutta ei kai nyt vahingossakaan! Lopulta olimme hypänneet sen verran kauan, etten voinut enää jatkaa vaikka suorastaan hyviä pätkiä ei ollut yhtäkään. Hauki vain oli jo niin väsynyt, itsestäni puhumattakaan, eikä koko hommassa ollut enää mitään mieltä.

Kun ei niin ei! Lissun suunnitelma tunnista tai valmennuksesta tai ratsutuksesta on hyvä, mutta mielestäni oma ehdotukseni Hauesta pakasteena on tällä hetkellä vielä parempi.

[narri]

11.03.2016 Perjantain pikkusievät

Ja en nyt puhu perjantaipullosta, vaikka sellainen saattaa illalla aueta, kun alkaa miettiä tämänpäiväisiä treenejä Hauen kanssa. Ori on toiminut vaihtelevan huonolla menestyksellä viime aikoina ja olemme Lissun kanssa kyseenalaistaneet molemmat sen, miten sillä on saatu tulosta CIC1-radoilta mitenkään päin. Onnistumisia on ollut pari, ja ne ovat enemmän itkettäneet kuin mitään muuta. Koska Hauki osaisi ja pystyisi, mutta sitä ei yleensä kovin paljoa kiinnosta. Koska se on hienohelma nirppanokka pikkuprinsessa, saatanan elikko.
Mutta se siitä valituksesta, turha sitä on itkeä kun maito kaatuu housuille, sitä pitää vain kuivailla paikat ja vaihtaa pöksyt. Painaa leuka rintaan ja juosta karjuen kohti uusia pettymyksiä. Susirajassa sitä kehittyy filosofiksi yllättävän nopeasti, kun alkaa miettiä turhuuksia venyttääkseen pakollista.

Kuten sitä hyppytreeniä Hauella. En pitänyt orin hakemisessa tai harjaamisessa mitään kiirettä vaan puunasin sitä oikein jouhi kerrallaan, selvittelin häntää ja kaikkea sellaista. Kevät alkaa tehdä tuloaan, mutta vielä on lunta ja loskaa, eikä kuraa. Sinällään mukavaa, kurakelejä on ihan tarpeeksi ja sitä sotkua, mutta toisaalta olisin voinut vaikka pesaista Haukea eikä olisi tarvinnut laittaa sille satulaa ja suitsia ja lähteä kentälle.
Pikkuestetreeni oli tänään lähinnä kavaletteja ravissa, ajattelin tehdä orin kanssa aktivointitreeniä kintunnostelulla. Kentällä oli kavaletteja pitkällä sivulla vinottain toisiinsa nähden sekä toisella sivulla kahden esteen kavalettisarja ravivälillä. Vinokavaletit ovat Hauen kanssa mainiota treeniä, se keskittyy tosissaan jalkoihinsa niillä ja pitää niitä enemmänkin ravipuomeina kuin esteinä. Sarjat taas ovat haasteellisia orin kanssa ravissa, koska sillä on tapana jatkaa laukalla.

Verkassa Hauki liikkui ihan kohtalaisesti eteenpäin ja totteli myös pidätettä melko hyvin. Totta kai sen oli pakko nakella jonkin verran niskojaan, kun pyysin siltä sitä tai tätä asiaa, joka nyt ei vain ollut niin kiva Hauen mielestä kuin sen olisi pitänyt olla. Ravissa kuitenkin oli hyvä tahti ja pyrkimys, laukka pyöri hyvin ja käyntikin oli aktivista, ainakin, kun vähän pyysi lisää (vaikka Hauki ei kyllä ollut ihan varma, että onko se pyyntö nyt hyvä).
Olin suorastaan yllättynyt treenin sujuvuudesta. Ori tuntui ryhdistäytyvän etenkin asenteeltaan, kun aloin sen kanssa suorittaa ravikavaletteja - sen nosteli jalkojaan menemättä kuitenkaan etupainoiseksi, sarjalla se pysyi ravilla pienestä pyynnöstä vaikka laukkaa etenkin alkuun tarjoilikin. Kyljet olivat hyvät ja taipuivat molempiin suuntiin sujuvasti, ravin tempoa sai säädeltyä kaikin puolin.

Senpä vuoksi sitä perjantaipulloa mietin. Hauki oli entiseen nähden parantanut 250%, se teki töitä ja miellytti ratsastajaansa loistavasti! Ori sai pesun jälkeen porkkanaa ja leipäpalan, sekä melassivettä. Ota tästäkin tuulella käyvästä prinsessasta selkoa, mutta tänään oli kyllä loistava treeni!

[narri]

Kevät, ja Hauki lainassa ratsastuskoulun opettajan treenissä.

27.06.2016 Kesäsade pöksyilläin

Juhannus on lusittu ja aika palata mukavaan kesäsateeseen. Onneksi tällä kertaa oikeasti mukavaan, parikymmentä astetta lämmintä ja muutama pisara vettä, ei paljoa haittaa treeniä. Ori itse ei ole saavuttanut mitään uutta ja ihmeellistä, sitä tavallista cupkiertelyä, mutta se on saanut isot saappaat täytettäväkseen. Hauen isä Kilju palkittiin juuri YLA1-palkinnolla, emä Jehna taas SLA-I-palkinnolla, molemmathan ovat jo hieman aiemmin saaneet KERJ-I-palkinnot. Jehna myös kuopattiin ilonsekaisella itkulla, olihan se hieno, mutta myös vittumainen tamma.

Hauella itsellään oli tänään ihan normaali koulutreenin täyteinen prinsessapäivä. Sen kanssa on kyllä siirrytty jo hieman kevyempään treeniin (ja se näkyy pienenä mahan kasvuna, onneksi ei kuitenkaan suorastaan läskinä vaikka vähän kyllä voisi elopainoa pudottaa), sillä vaikka cupeja kierretään se on melko pientä.
Tänään tein orin kanssa lähinnä siirtymispainotteista työskentelyä höystäen sitä myös askeleen pidennyksellä ja lyhennyksellä. Haukea kiukutti kovasti, varmaankin korviin vihmovat pisarat, eikä se ainakaan verkassa halunnut tehdä oikein yhteistyötä. Ori jumitti kulmiin, teki siirtymät kokonaan selättömänä ja askeleen pidennys oli ennemmin kipitystä, lyhennys taas tökkimistä. Että tältä pohjalta lähdimme liikenteeseen hedelmällisessä yhteistyössämme.

Eikä se meno siitä ainakaan parantunut, voi hyvänen aika miten voi pientä hevosta häiritä pari tippaa vettä! Jalkaa ori protestoi koko ajan nostamalla takastaan, ei se nyt suorastaan pukittanut tai potkinut, mutta askel hypähti aina tökkien kun jalkaa käytti. Ohjia Hauki kiskoi, kallisteli päätään vinoon ja käänteli sitä koko ajan, koska hyikauhea nyt tuli turpaan yksi pisara ei voi kestää! Siirtymisiin ei saatu mitään tolkkua edes käynnin ja ravin välillä, haaveet askeleen muutoksista hylkäsin kauan ennen puolta väliä.
Että sellainen koulutreeni. Yksikin hallittu, puolivillaisen hyvä, lähes oikeaoppinen siirtyminen olisi kelvannut, mutta kun ei niin ei. Tunnin jaksoin hinkata (turhaan) Hauen kanssa ennen kuin luovutin, pakotin orin vielä nostamaan peruutuksesta laukat (koska minähän saan siitä jotain irti tai se on ihan mahdoton) ja siitä loppuverkan kautta talliin.

[Lissu]

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan