Tiilikan Hukkahöttö "Ötö, Ötökkä"

[Pertti]

suomenpienhevosori Tiilikan Hukkahöttö "Ötö, Ötökkä"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Oman elämänsä Houdini, joka kiemurtelee ulos loimistaan, onnistuu saamaan päitset päästään ja limboaa itsensä jokaisen aidan alta. Sellainen harmaiden hiusten aiheuttaja tämä Tiili_kana. Ötö on raivostuttavuudestaan huolimatta aika ihana, jolle ei oikein voi olla vihainen yhtään mistään - ja mokoma taitaa tietää sen.

[Lissu]

07.10.2016 Ötökön elämää

Harvassa ovat ne viikot, joina Ötö ei järjestä jotain ylimääräistä työtä tai ohjelmaa. Onneksi karkuretket tai tarhan vaihtaminen eivät kuulu pikkuorin yleisimpiin tempauksiin, mutta kaikkea pienempää askaretta ilmestyy viikoittain. Ei se aina ole edes isoa, joskus Ötö on vain taikonut päitset pois päästään (joskus rikkomalla ne, joskus.. en edes tiedä miten) ja niitä saa hetken metsästää tarhasta tai sen ulkopuolelta. Myös loimesta ulos kiemurtelu niin, että vyöt ja soljet pysyvät kiinni, on raudikon erikoisalaa. Totta kai se loimi pitää jättää kaikkein paskaisimpaan kohtaan tarhaa, tai mikä parasta, uittaa kuravellissä. Onneksi kurakelejä ei ole oikein ollut, niin Ötö ei ole päässyt toteuttamaan itseään.

Syksy on tuonut mukanaan komeat maastokelit, joita olemme hyödyntäneet niin paljon kuin mahdollista. Ötöllä maastoilu on ollut pitkälti Sarlotan hupia, kuten pikkuorin liikutus muutenkin. Olemme narrin kanssa keskittyneet enemmän aktiivikisauksessa oleviin kuin näihin cuphirmuihin. Ötöltä tosin puuttuu pari koulusijoitusta, pitäisi muistaa ilmoittaa se muutamiin kisoihin. Estepuolella ura on paketoitu, cupkiertely on tosiaan jäljellä.
Tänäänkin orin liikutus oli Sarlotan vastuulla, minä pidin kaksikolle estetuntia. Päivän aiheena olivat innarit, joita hypättiinkin oikein urakalla. Kolmen, neljän ja viiden esteen innaria, tasainnaria, viimeinen este muita korkeampi, joka toinen este korkeampi.. Jumppaa jumpan perään.

Ratsukon työskentelyä oli ilo katsoa, Sarlotta on aivan älyttömän taitava ratsastaja. Kuumuva, intopiukea Ötö kulki älyttömän hyvin, tehtävä toisensa perään sujui leikiten, enkä oikeastaan voinut motkottaa tai huomauttaa yhtään mistään. Hevonen toimi, hypyt olivat hyviä lähestymisestä lähtien, Ötön vauhti pysyi aisoissa.. Sarlotta lähti maastoon loppuverkkaamaan suu korvissa, minä lähdin hakemaan itselleni liikutettavaa ja mietin ylistyssähköpostin lähettämistä Tiilikanojaan.

[Lissu]

04.01.2017 Melkein muotisuunnittelija

Tallissamme on tällä hetkellä paljon korjailtavia loimia ja riimuja, kiitos Ötön - pikkuherra on päättänyt testata hammaskalustoaan omiin ja kavereiden kamppeisiin. Ai kun kiva. Tarhaan on kyllä nakattu ties millaista lelupalloa ja oksaa Ötön aktivoimiseksi, mutta ilmeisesti kavereiden kanssa kisuaminen - vai pitäisikö sanoa kavereiden terrorisointi - on paljon hauskempaa kuin jollain pallolla pelleily. Vaikka kyllä Ötö sitäkin potkii ja koettaa hammastella.
Olemme narrin kanssa jo pohtineet Ötön tarhakavereiden vaihtoa; jos se loimien syöminen ja päitsissä roikkuminen loppuisi, kun kaveriksi isketään joku, joka ei jaksa katsella Ötön pelleilyä. Pitäisi vain keksiä sellainen kaveri, joka vain laittaa pikkuriiviön järjestykseen ilman, että kumpikaan on sen enempää haavoilla, ilman kenkää, saikkua vailla tai mitään sellaista.

Muotisuunnittelun lisäksi Ötö on palannut kouluradoille hakemaan puuttuvia sijoituksia. Muutama uusi ruusuke on kiikutettu kotiin, vielä muutama pitäisi saada. Jahka riiviön koulukisauran päälle saadaan sitaista kaunis rusetti, saammekin lisätä Ötön nimen KRJL-valmiiden hevosten listaan. Ötö jälkikasvu on tehnyt erittäin hyvää työtä kilparadoilla, tässä saa röyhistellä rintaansa niiden menestyksen vuoksi! Vaikka isoin kiitos siitä toki kuuluukin ahkerille omistajille.

Tämän päivän Ötö oli Krissen ristinä. Aamu kävelytyskoneessa ja päivemmällä kavaletti-/puomitreeni. Krisse kävi treenin jälkeen huikkaamassa, että "hyvin meni, virtaa riitti ja työnteko maistui molemmille!". Mitäpä siihen sitten lisäämään, hienoa, että niin hevonen kuin kuski ovat vedossa!

[Lissu]

15.03.2017 Lähes dramaattinen juoksutusta edeltänyt karkuretki

Ötö olisi valmis KRJ:n laatuarvosteluun. Huhtikuun tilaisuuteen ilmoitimme Ahvenen ja Kujeen sekä Keltin uusimaan, mutta toukokuun hevoset ovat auki. Näillä näkymin kolmikosta Ötö - Kääpä - Vamppi ainakin Kääpä on menossa, pitää sitten puntaroida, meneekö narrin täysiveriorhin seuraksi pienhevostamma vai -ori. Eipä sillä, että valinnalla olisi jotain sen suurempaa merkitystä minkään kannalta.

Pohdiskellessani laatuarvostelukuvioita sekä muita tallin hevoskannan asioita unohdin harjaamani raudikon vikkelän mielen ja aivan yhtä vikkelän kropan. Katselin kaikessa rauhassa ajatuksiini uppoutuneena, kuinka tallin toisessa päässä mennä viipotti iloinen raudikko, ennen kuin tajusin harjaavani ilmaa.
"ÖTÖ!" Mokoman oli onnistunut kiskaista päänsä ulos päitsistä ilman, että olin huomannut mitään. Herätys, Lissu..! Ei muuta kuin päitset ketjuista irti ja hukkahevosen perään. Onneksi ovet olivat kiinni, niin Ötö ei päässyt tallissa ulos, eikä kiinniotosta aiheutunut sen enempää vaivaa tai draamaa.

Saatuani Ötön kiinni suoritin loppuharjauksen, jouhien setvimisen sekä kavioiden putsaamisen hieman ripeämmässä tahdissa ilman ajatusleikkejä. Ötöä ei tuntunut haittaavan, että se jäi heti kiinni, ilmeisesti tällä kertaa vain ja ainoastaan päitsistä eroon pääseminen oli se juttu.
Liikutuksen suhteen sekä minä, että hevonen pääsimme helpolla; juoksutusta. Sarlotta oli eilen maastoillut ja sitä edellisenä päivänä vetänyt koulutreenin, joten vähän kevyempi kenttähölkkä tuli ihan sopivaan saumaan. Pikkuori oli melkoisen pörheänä, ulos mennessä se hörisi parille sisällä olijalle ja kentällä liikkuminen oli vähän turhankin reipasta jo ensi askeleista. Pyytäessäni ensimmäisen kerran ravia Ötö nosti pukkilaukan, eikä rauhoittunut ennen kuin oli päästellyt useamman kierroksen höyryjä.

Riehuttuaan tarpeeksi Ötö malttoi keskittyä töihin ihan eri tavalla. Ori liikkui puhtaasti ja vaivattomasti molempiin kierroksiin, askelista löytyi säätövaraa myös liinan nokassa ja muutenkin kaikki sujui kuten pitikin. Tallin karkuepisodia lukuun ottamatta ei moitittavaa. Toki sekin oli oma mokani, mitäs en vahtinut tunnettua Houdinia..