Helike Huura "Humppa"

[Pertti]

suomenhevostamma Helike Huura "Humppa"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Humppa on hieman laiskanpuoleinen ja tammamainen kiukuttelija, joka mieluummin söisi vähän lisää heinää kuin lähtisi treeniin. Napakka käsittelijä ja ratsastaja saa tammasta kyllä irti enemmän kuin laiskaa käyntiä, mutta keveästi liiteleväksi satuhevoseksi ei Humppa taivu.

Päiväjärjestys
maanantai: verkkaa sileällä
tiistai: esteitä
keskiviikko: koulua
torstai: verkkaa sileällä
perjantai: maastoon
lauantai: koulua
sunnuntai: vapaa

[narri]

25.07.2016 Värikkäät näyttelyt

Pariin päiväkirjaan onkin jo saatu merkinnät siitä, että dookie järjesti Turmeltajassa värinäyttelyt suokeille. Mukana päistärikköluokassa oli Humppa, koska olihan meillä peräti kaksi vaihtoehtoa ja Höntti taas on niin monet näyttelyt jo käynyt, että se ei niitä enää kaipaa. Humpalle sen sijaan tekee ihan hyvää treenata esittäjän vieressä ravaamista sekä näyttelyseisontaa, tammaa kun ei vielä ole juuri näyttelyissä käytetty ja tällainen leikkimielinen tilaisuus on oiva paikka kokeilla, miten se sujuu. Koska asiaahan ei voi treenata ensin kotona vain ja sitten mennä näyttelyihin.

Humpan luokka oli toisiksi viimeinen ja siinä alkoi jo olla melkoinen tekemisen meininki esittäjällä. Ruokataukoa lukuunottamatta sai aika hyvin ottaa hevosen, verkata sen kanssa, sitten juosta kehään. Ja vaihtaa hevosta. Totta kai odotteluakin oli, olihan melkein joka luokassa kymmenen osallistujaa, mutta ei päivän aikana ehtinyt ainakaan kiire tulla.
Humppa käveli oman suorituksensa aikana oikein hyvin, ravi oli vähän sellaista hölköttelyä, vaikka raipalla asiasta huomautinkin. Se kuitenkin ravasi jokaisen kolmion sivun, mikä oli oikein hyvä! Ei täällä oltu Vermon takasuoraa esittämässä. Seisominen oli hieman haastavaa, oikea asento kyllä löytyi, mutta Humppa kyllästyi hetken päästä ruoattomaan seisoskeluun ja alkoi hieman steppailla.

Voitimme luokkamme! ...sen ainoana osallistujana. Ruusuke oli silti oikein mukava juttu Humpan suitsissa, vaikka se aika itsestäänselvästi ja haasteettomasti tulikin. BIS-sijaa ei irronnut, mutta ei se mitään, kokemus oli mukava ja hyvä Humpallekin, jos sitä käyttäisi hieman virallisemmissakin tilaisuuksissa. Eihän se kedon kaunein kukkanen ole, mutta voihan sitä kokeilla.

[narri]

05.08.2016 Humpappaa Humpappaa pappaa ja jaffaa ja rappaa

Ja kekseliäät otsikot vol mikälie ja kukalie. On tämä päiväkirjojen otsikoittaminen sitten rankkaa! Ainakin saletisti rankempaa kuin niihin sisällön tekeminen, eli ratsastaminen. Ainakin jos ratsuna sattuu olemaan Humpan kaltainen otus, joka mieluummin söisi kuin tekisi töitä. Ja sitten kun sitä ei voi syyttää edes lihavuudesta, tamma kun on niitä hyvin, hyvin harvoja vastaan tulleita suomenhevosia, jotka ihan oikeasti paskovat kaiken suoraan läpi ja joihin ei meinaa tarttua läski (ja välillä tuntuu siltä, ettei lihaskaan).
Mutta asiaan. Humpan kanssa ohjelmassa oli maastolenkki ja sellaisellehan se piti viedä. Onneksi päivä oli aamun sateisuudesta vaihtunut ihanan aurinkoiseen, silti sopivan viileään säähän, niin ulkoilu oli ihan mukavaa. Tai ehkä pitäisi sanoa olisi ollut, jos Humppa olisi viitsinyt esimerkiksi edes kävellä omin avuin. Sen sijaan maastoilun kävelyosuus koostui siitä, että naputin kantapäällä tamman kylkiä noin kymmenen metrin välein ja kiskoin elikon päätä puskista.

Ravissa tilanne parani sentään hieman, koska Humppa ei enää koettanut saada päätään kuin puoleen puskia. Kannukset olivat kullanarvoiset, kun tammaa piti koko ajan muistuttaa ravaamaan sen sijaan, että se olisi hölkötellyt metsätietä pitkin katsellen maisemia. Vastaan tullut autokaan ei aiheuttanut juuri reaktiota, vaikka se oli niitä valitettavasti vähemmän huomioon ottavia Audikuskeja, jotka jostain syystä haluavat kesällä mökkeillä Takapajulassa.
Onneksi Humppa piristyy aina edes vähän, kun nostetaan laukka. Miksikään mukavan meneväksi maastolaukaksi sitäkään ei saattanut kutsua, jos Humpan kanssa haluaa "revitellä" se pitää ihan itse pakottaa laukkaamaan lujempaa eikä se sittenkään ole oikeastaan niin kovin lujaa. Mutta ainakin askel eteni ja venyttipä Humppa jopa hieman askeltaan, etenkin kun vielä vähän hoputin sitä pitkin loivaa ylämäkeä.

Teki tamma sentään jotain, sillä tallille palasi hikinen Humppa. Vielä hikisempi oli tosin ratsastaja, joka nakitti Humpan jälkihoidon Sarlotalle ja paineli itse suihkuun seisomaan seuraavaksi vartiksi.

[Lissu]

24.11.2016 Turhanpäiväisiä jorinoita

Välillä en jaksaisi Humppaa en ollenkaan. Laiska tammamainen kiukkupeppu ei todellakaan ole se kivoin työkaveri, jos itsellä on yhtään huonompi päivä. Onhan meillä näitä kiukkutammoja sekä laiskamatoja vaikka muille jakaa, että ei Humpassa sinänsä mitään uutta ole. En minä aina meidän muitakaan oikuttelijoita jaksa, en minä sillä, Humpassa vain on jotain sellaista, joka hiertää hermojani. Jotenkin tamma osaa oikutella ja kiukutella juuri siihen malliin, että varmasti ärsyttää.
Vastapainoksi päistärikön kanssa tulee päiviä, kun kaikki sujuu, laiskottelunkin antaa anteeksi ja tamman saa toimimaan. Hevonenhan se Humppakin on, ei sen kummempi kuin muutkaan. Henkilökemiat eivät vain aina osu yksiin, ja minulla on sellainen kutina, että Humppa on enemmän narrin kätösiin sopiva hevonen.

Kisaaminen Humpan kanssa ei ole ollut se kivoin homma - onneksi siinäkin ollaan vähitellen voiton puolella! Estesijoitukset ovat täynnä, koulusijoituksia puuttuu vajaa kymmenen. Kyllä nekin sieltä tulevat, pikku hiljaa. Jos tammi-helmikuussa Humpan saisi siirtää kisalistoilta syrjään (toki Cupeja kiertämään), olisin erittäin tyytyväinen. Näyttelykiertelyä taas jatketaan, yhä edelleen, toivomme edelleen Humpalle kantakirjakelpoisuutta. Tokkopa me päistäriköstämme saamme enempää kuin KTK-III -palkitun (jos sitäkään), mutta palkinto on aina palkinto. Jos tamma nyt sen kantakirjakelpoisuuden saa. Pari kertaa se on ollut lähellä, minkä vuoksi emme ole totaalisesti heittäneet kirvestä kaivoon.

Sarlotta hoiti Humpan tämän päiväisen liikutuksen. Menohaluja oli kuulemma kuin laiskiaisella ja yhteistyökykyä kuin kiukuttelevalla uhmaikäisellä. Sellainen päivä Humpalla, kivakiva. Toivottavasti huomenna tammalla on hieman parempi päivä.

[Lissu]

Itsenäisyyspäivän suokkisöpikset Jukolassa

Tiistaina itsenäisyyspäivää juhlittiin perus kahvittelujen, kynttilänsytytyksien ja Linnan Juhlien tuijottelun lisäksi Jukolan suokkisöpiksien merkeissä. Lähtö tuli aika ex tempore -tyylisesti, huomasimme ilmoituksen tapahtumasta eräällä hevosfoorumilla ja se oli menoa se! Valitsimme hevoset, puunasimme ne pikapikaa matkustuskuntoon, pakkasimme hevoset ja kamppeet autoon ja huristelimme kohti Jukolaa.

Kolmiluokkaisissa söpöysnäyttelyissä oli paitsi mukava tunnelma, myös mukavasti osallistujia - 41 hevosta. (Näistä kymmenen tuli meidän mukanamme Susirajasta.) Jukolassa on aina mukava vierailla kisojen merkeissä, niin nätit maisemat ja aina yhtä mukava, lämmin tunnelma! Itsenäisyyspäivän näyttelyt tuomaroi omistajatar, Hannele Taivalvaara.

Minä esitin kuusi hevosta, kaksi jokaisessa luokassa. Vaikkei Humppa suosikkini olekaan, otin sen kuitenkin esitettäväkseni Erikoisin väritys -luokkaan. Toinen esitettäväni kyseisessä luokassa oli Ammu, narri ei esittänyt tässä luokassa ketään.
Luokassa näkyi jos jonkin näköistä hevosta eri sävyisistä rautiaista kulomustiin, kimoista ruunikkoon ja sabinoon. Humppa käyttäytyi koko päivän erittäin nätisti, mitä nyt oli tapansa mukaan melko hidas liikkeitä esitettäessä. Ravi piti esittää kahdesti, vaan mikäs ihme tuo on, kun ensimmäisellä kierroksella neiti Humppa ei suvainnut ravata kuin pari ylilaiskaa askelta.

Humpan laiskasta esityksestä huolimatta sijoituimme luokassa neljänsiksi ollen ensimmäinen sijoitusten ulkopuolelle jäänyt parivaljakko. Ei lainkaan pöllösti! Tuomari kommentoi luokkaa seuraavin sanakääntein;
Väriluokassa nähtiin mielenkiintoisia, upeita ja kauniita värityksiä. Kärkikolmikkoon valittiin niitä erikoisempia ja voittajaksi valikoitui hevonen, joka sai suorastaan tuomarin pään pyörälle. "Onko tämä nyt kimo, voikko vai mikä?"

Kyllä Humppa - kuten muutkin hevosemme - oli porkkanansa ansainnut. Vaikka ensi kerralla tamma voisi liikkua väääähän sutjakammin näyttelykehässä, oli kyse sitten virallisista tai leikkimielisistä missikisoista.

[Lissu]

09.01.2017 Vieraskoreus loistaa poissaolollaan

Humppa hei, ihan tosi, nyt vähän yritystä. Olimme rukkasen kanssa sopineet, että hän tulee kaveriksi liikuttamaan jonkun hevosen, ja minä keksin nakittaa hänelle Humpan. Oikeastaan tämä on siis minun vikani. Jumansviidu!

Tämän merkinnän on kirjoittanut rukkanen

Saavuin lumisateiseen Susirajaan heti maanantaiaamuna. Oli sovittu, että autan tänään Helike Huuran eli Humpan liikuttamisessa. Paikka oli tuttu, hevonen ei ollenkaan. Yllätyin nähdessäni karsinassa ruunikonpäistärikön tamman. Nimen perusteella olisin voinut odottaa oikeastaan melkein mitä vain, mutta Humpasta mieleeni tuli automaattisesti sellainen laiskanpullea iso ruuna. Nätti päistärikkö katseli nyrpeänä yksiöstään ja mietin hetken, että mihin olinkaan taas nenäni tunkenut. Lähestyin Humppaa rauhallisesti sen karsinassa. Tamma näytti happamalta, olinhan keskeyttänyt sen aamupalan jälkeiset torkut. Sain kuitenkin herkuilla ja silityksillä Humpan lahjottua niin, että seuraavaksi onnistuin taluttamaan sen käytävälle harjattavaksi. Humpan kaunista väriä ihastelin siinä samalla harjatessani sen kauttaaltaan. Eipä ollut meillä näin erikoista suokkia. Vielä ainakaan. Kiva paketti Humppa oli myös rakenteeltaan.

Humppa, pörröisine turkkeineen ja nyrpeine naamoineen, alkoi pian näyttää puhtaalta. Hain varusteet ja pikapuolin olimmekin valmiita lähtemään ulos. Tarkistin vielä Lissulta, että olihan ok lähteä Humpan kanssa vähän kentälle humputtelemaan. Myöntävän vastauksen, ja muutaman tiukan ohjeen, saatuani talutin Humpan ulos tallista. Tamma seurasi kuuliaisena kuin koira. Ei sillä vaikuttanut olevan yhtään kiire ulos saatika kentän suuntaan. Etana-Humpan kanssa saavuimme kentälle melkoisen verkkaista tahtia. Yritin hoputtaa sitä napakasti, mutta maiskutukseni kaikuivat kuuroille korville.
Nousin satulaan keskellä lumista kenttää. Jos täältä tultaisi alas niin olisipa ainakin pehmuketta alla. Uuden hevosen selkään nouseminen tuntui edelleen jännittävältä. Humppa odotti nätisti paikallaan, kehuin sitä ja kiristin vielä satulavyötä selästä käsin. Tamma ei ollut tästä yhtään tyytyväinen vaan luimisti korviaan niin ääriasentoon kuin ikinä pystyi. Jalustimet vielä ja sitten mentäisi. Hetken säädettyäni kehotin Humppaa liikkeelle. Vaan eipä lähtenyt Humppa mihinkään. Oli kai ehtinyt juurtua juuri tähän kohtaan. Uusi yritys. Ei h*tto. Eihän tämä mene mihinkään! Kokeilin seuraavaksi kääntää tammaa oikealle, tähän se sentään reagoi ja lähti haluamaani suuntaan askel kerrallaan. Parempi kuin ei mitään.

Napakoin avuin sain Humpan kiertämään kenttää. Kirosin mielessäni sitä etten ottanut raippaa mukaan. Nyt pitäisi pärjätä ihan vain kaksistaan ilman menokeppiä. Yritin pitää kiukun kaukana, hengitin syvään ja pyysin tammaa napakasti raville. Yllätyksekseni Humppa lähti eteenpäin reippain askelin. Sen ravi oli mukavaa, mutta en uskaltanut istua siinä liian pitkään. Pelkäsin tamman hidastavan, jos jäisin humputtelemaan harjoitusravia. Keräsin ohjat, otin hyvän tuntuman ja ajoin tammaa vielä reippaampaan raviin. Hiukan kiukkuisena se totteli. Häntä viuhui ja lumi pöllysi. Kokeilin kääntää tammaa ympyrälle hidastamatta liikaa. Onnistui! Vähän vauhti hidastui, mutta takaisin uralle palattuamme sain Humpan uudestaan kunnollisen reippaalle raville. Hikihän tässä alkoi tulla kun ei uskaltanut tammaa vielä hidastaa. Vaihdoimme suuntaa halkaisijalla ja kokeilimme samat hommat toiseen suuntaan. Humppa humputteli tylsistyneenä eteenpäin tekemättä mitään ylimääräistä. No miulle tämä kelpasi, ei sentään menty ihan etanavauhtia.

Kokeilin lyhyellä sivulla istua alas ja nostaa laukkaa. Humppa otti ravispurtin sen sijaan, että olisi nostanut laukkaa. Uusi yritys seuraavalla lyhyellä sivulla ja tulihan se laukka sieltä. Yksi kierros kentän ympäri laukkaa, hirmuiset kiitokset tammalle ja hidastus ravin kautta käyntiin. Suunta vaihdettiin voltilla, uteliaana halusin testata laukannoston toiseenkin suuntaan. Onnistui! Olin ylpeä meistä molemmista. Jonkun toisen hevosen kanssa tämä olisi tuntunut itsestäänselvyydeltä, mutta Humpan kanssa olin tähän todella tyytyväinen. Se kun oli tuntunut alkuun hirveän tahmealta ja siltä ettei sitä kiinnostanut kuunnella mitä se kirppu yrittää selässä käskeä.

Palauttaessani Humpan talliin annoin sille ison kourallisen makeita porkkanaherkkuja. Tamma näytti tyytyväiseltä päästessään karsinaan lepäilemään ja mussuttamaan herkkuja.