Turmeltajan Rovioruoja "Rivo"

[Pertti]

suomenhevosori Turmeltajan Rovioruoja "Rivo"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Rivo on meille tilausvarsana Turmeltajasta tullut kenttä-/estepeli. Kapasiteetikas ori on komea katsella - niin rakenteen kuin liikkeidensä puolesta -, mutta valitettavasti luonnepuolella on vähän sanomista. Syytämme orin emää siitä, että Rivon tunnuslause on "ilman kolmea J:tä": ilman järkeä, ilman jarrua, ilman jouhevuutta.

Päiväjärjestys
maanantai: verryttely sileällä / maastossa
tiistai: pikkuesteitä (max. 70cm)
keskiviikko: sileätreeni
torstai: verryttely sileällä / maastossa
perjantai: vapaa
lauantai: sileätreeni
sunnuntai: esteitä

[narri]

08.08.2016 Rivo männöö eikä meinaa

Lähdin tänään Rivon kanssa verkkaamaan maastoon. Olisi ehkä pitänyt jättää se sikseen ja jäädä kentälle. Ehkä pitäisi aina jäädä sen kanssa kentälle. Tai tarhaan. Tai karsinaan. Mutta pakko se on liikuttaa ja pakko sillä on treenata, että kisaura sujuu. Onhan orin kanssa hyvätkin hetkensä ja komea se on kuin mikä, mutta valitettavasti sen kolmen jiittömyyden sääntö on enemmän juuri se sääntö ja sen kanssa saa tehdä töitä vain siinä, että saa sen rauhoitettua. No, eipä ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen vastaava tapaus meillä Susirajassa, että sinänsä asialla ei ole väliä.

Mutta se maasto. Verkkamaastoon kuuluisi mielestäni rentoa käyntiä pitkää pätkää, samaten letkeää ravia ja jonkin verran hitaampaa, rennompaa laukkaa. Rivon mielestä maastoon kuuluu kaahotusta ja intoilua kaikesta mahdollisesta.
Ja sitten kun nämä kaksi käsitystä kohtaavat, tulos ei aina ole niin harmoninen. Rivo kipitti melkein alta pois pyytäessäni sitä raviin, se sinkosi tökkivään ravurinraviin. Koetin rauhoittaa sitä puolipidätteillä ja hitaasti keventämällä, mutta paskan marjat - Rivo sen kuin innostui mitä pidemmälle pääsimme. Laukkakin siinä nousi pariin otteeseen, mutta sen sain siltä pois melko nopeasti ilman, että kiskoin suusta.

Lopulta, osin siksi, että Rivo sai purettua energiaansa, sain orin rauhoittumaan sen verran, että meno ei ollut kauheaa kaahotusta. Luovutin kuitenkin sen suhteen, että olisin saanut rentoa meininkiä ja aloin vaatia orilta siirtymisiä. Kyllähän niitä nyt muutenkin voi tehdä verkatessa, mutta säästän sellaisen jutun yleensä kentälle - maastoon lähdetään tekemään ennemminkin pitkää, rentoa ja letkeää askellusta jumeja sulatellen ja antaen hevosen viedä liikettä enemmän ääriasentoon.

Molemmat olimme hikisiä kuin pienet possut takaisin tallille päästessämme ja molemmat pääsimme pesulle. Minäkin jo pesarissa, koska Rivon mielestä oli hillittömän hauskaa napata letku suuhunsa ja sitten päästää siitä irti niin, että paine sai letkun vetämään omaa letkajenkkaansa. Pakko tätäkin elikkoa on rakastaa!

[Lissu]

15.11.2016 Ostetaan jarrut

Ensin pieni tilannekatsaus; orhimme on suht tuore ratsusuunnan KTK-III -palkintopossu.. eikun ori. Kakkonen jäi niin pienestä kiinni, että todennäköisesti joulu-tammikuussa kärräämme raudikomme uusimaan. Mikäli palkinto pysyy kolmosessa, se pysyy, sille ei mahda mitään.
Kantakirjapyörähtelyn lisäksi Rivoa on pyöritetty näyttelykehissä, vieläpä mukavalla menestyksellä. Tällä hetkellä haavissa on yksi irtoSert ja yksi MVA-SERT, joten on tätä kelvannutkin esitellä näyttelytuomareille! ..olkoonkin, että herran esiintyminen on välillä mitä on, me narrin kanssa häpeämme välillä silmät päästämme eikä dookiekaan ihan joka kissanristiäisissä tai kisoissa taida tunnustaa Rivoa kasvatikseen. No, ei siitä sen enempää.

Tänään ohjelmassa ei ollut näyttelyitä, vaan hyppäämistä. Aivan aamulla kävelytyskoneessa tunnin tepastellut Rivo oli aivan yhtä energinen kuin ilman kävelytyskonetta (siis MISSÄ ja MITEN tämä lataa akkunsa, kun on tämmöinen virtapiikki ihan koko ajan?!), enkä erikoisemmin nauttinut verkkailusta. Tai ratsastamisesta ylipäätään. Rivo vaatii muutenkin ihan hirveästi töitä, etenkin kun kyse on hyppäämisestä, ja tänään ori tuntui jotenkin ekstratyöläältä. Koska olimme estekentällä, Rivo tiesi pääsevänsä hyppäämään, eikä se keskittynyt verkkaan tai sileäjuttuihin sitäkään vähää, mitä joskus. Koetahan siinä tehdä mitään siirtymisiä, pohkeenväistöjä tai vastalaukkatreeniä.. Ainakaan tätä ei tarvitse herätellä, se on positiivista. Muuhun en sitten sanokaan mitään.

"Verta, hikeä ja kyyneliä" sopi tähän kuin nakutettu. Vaikka hyppäsinkin oikeasti pieniä, 40-70cm kavaletteja ja esteitä (ristikoita ja pystyjä, ei okserin okseria), ei hommasta meinannut tulla mitään. Liikaa vauhtia, ei mitään jarruja.. Teki mieli lopettaa kesken ja paiskata kypärä kenttään. Vaan näitäkin päiviä on, kun mikään ei suju eikä huvita, hevonen ei toimi ja kaikki on huonosti. Jos tästä jotain positiivista pitää kaivaa, niin se yksi kolmen pikkupystyn innari, jota hyppäsin aiiiiika monta kertaa, meni oikeasti ihan älyttömän hyvin, vauhtiakaan ei ollut tuhottomasti ja ori kuunteli innarilla puolet paremmin kuin muuten. Tietää, mitä tämän kanssa treenataan ensi kerralla..

[Lissu]

13.03.2017 Virtapiikki-Rivo

Katselin tarhassa pukkirallia vetävää Rivoa hieman epäuskoisena. Toissapäivänä kouluvalmennus, eilen esteitä, tänäänkin ori joutui heti aamusta tunniksi kävelytyskoneeseen ennen tarhaamaan pääsyä. Ja siltikin virtaa riitti riekkumiseen.
"Alahan tulla sieltä, kuulitkos", huusin tarhan toisessa päässä tanssahtelevalle orille samalla, kun kaivoin porkkanan taskustani. Hetken Rivo mennä viiletti ihan omissa maailmoissaan, mutta hoksasi lopulta porkkanan ja tuli kärkkymään sitä.
"Putkiaivo", totesin Rivolle sen syödessä porkkanaansa. Orikuolain suuhun ja talliin.

"Ratsastamaan menossa?" narri kysäisi kun värkkäsin kaikkeen muuhun paitsi minuun keskittyvälle Rivolle suitsia päähän.
"En todellakaan, tällä on kuule hieeeeman liikaa virtaa", puuskahdin ja sain kuolaimet Rivon suuhun.
"Ehkä tältä pitäisi vetää vapaapäivä ainakin hetkeksi veke tai laskea ruokinta uusiksi. Toki kevät tekee tulojaan, hormonit hyrräävät ja blaa blaa, tiedät mistä puhun. Mutta silti."
"Mjoo", narri vastasi mietteliään näköisenä kadoten satulahuoneeseen.

Kuten olin ounastellutkin, Rivon tanssahteluteutarointipukkishow meinasi jatkua kentälläkin. Juoksuttamisesta ei ollut alkuun tulla yhtikäs mitään, kun herraa ei paljoa kiinnostanut kävellä tai ravailla, piti laukata ja mielellään lujaa. Käynti ja ravi olivat aika kiireisiä, eikä Rivosta saanut täysin rentoa sitten millään. Jos olisin varma, että tämä käyttäytyy (mitä en todellakaan ole), niin nakkaisin Rivon ravipuolelle käsihevoseksi parille lenkille..
Ei siitä juoksuttamisesta hirveän harmonista, rentoa esitystä saanut. Tahti kuitenkin hidastui ja pukit jäivät pois, laukka oli loppua kohden jo ihan hyvän näköistä, melko rentoakin, toisin kuin muut askellajit. Ei tässä auta kuin oikeasti tarkistaa ruokinta, vetää vapaapäivä pois ja niin edelleen.