Välkevirran Aamutar "Ammu"

[Pertti]

suomenhevostamma Välkevirran Aamutar "Ammu"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym.

Omat sivut.

Tallimme supersympaattinen hanipupu Ammu ei ehkä ole kedon kaunein kukkanen tai osaavin ratsu millään mittarilla, mutta julmetun soma ja ihana se osaa olla. Luonnekaan ei ihan täys kymppi ole, sillä raudikko on vähän ärkä ja säpsy tapaus. Ammu saa kuitenkin paljon anteeksi sillä, että on noin muuten aivan ihana huputti.

[Lissu]

Viikonloppumerkintä

Aina minä lahopää unohdan jotakin..! Tuulia T. pyöri meillä viikonloppuna valmentamassa ja muutenkin hevosia rapsuttelemassa, lähinnä kyllä valmentamassa. Kiitos ihan hirveästi hyvistä valmennuksista, seurasta ja kaikesta muustakin! <3

Tämän merkinnän on kirjoittanut Tuulia T.

Ollessani viemässä Korpun varusteita takaisin satulahuoneeseen törmäsin Lissuun, joka kysyi oliko minulla kova kiire takaisin kotiin. Jos totta puhutaan minulla alkoi jo olla kiire auton rattiin mikäli halusin ehtiä takaisin kotiin ennen keskiyötä, mutta kysäisin kuitenkin mitä Lissulla oikein oli mielessään, sillä arvelin ehtiväni auttamaan mikäli kyseessä ei ollut mikään kovinkaan pitkäkestoinen homma. Tähän Lissu vastasi, että mikäli minulla olisi aikaa voisin ruokkia Ammun jota olin valmentanut edellisenä päivänä. Seurasin naisen perässä ruokavarastoon, missä tämä ojensi minulle sangon mihin tamman kaurat oli laitettu. Otin sangon ja kävelin verkkaan Ammun karsinalle missä tamma jo odottelikin kurkotellen karsinansa oven ylitse. Saavuttuani Ammun karsinalle rapsutin tamman turpaa hetken ennen kuin avasin sen karsinan oven ja astuin sisään karsinaan. Raudikko olisi halunnut upottaa turpansa ruokaämpäriin, joten komensin sitä lempeästi pyytäen sitä siirtymään hetkeksi syrjään niin että saattaisin kaataa ruuat sen ruokakuppiin. Tamman seisoi kiltisti aloillaan sillä aikaa kun kaadoin ruuat sen kuppiin. Saatuani ruuat laitettua tamman kuppiin siirryin sivuun ja annoin sille luvan siirtyä ruokakupilleen. Ammu ryntäsikin ruokakipolleen innokkaasti heti kun sai luvan ja alkoi ahnaasti syödä ruokaansa. Raudikon tamman siinä syödessä suoritin sille nopean perustarkastusen ja todettuani tamman olevan täysin kunnossa poistuin sen karsinasta jättäen sen kaurojensa pariin. Vietyäni ruokasangon takaisin paikoilleen etsin vielä Lissun käsiini hyvästelläkseni tämän ennen kuin lähtisin ajamaan takaisin kotiin. Vaihdettuani Lissun kanssa vielä jokusen sanan suuntasinkin takaisin autolleni ja lähdin ajamaan kohti Lappia.

[Lissu]

30.01.2017 Perus arkitylsä arkimerkintä

"No hei tammaseni", tervehdin Ammua, joka tutki hieman arastellen takkini huppua. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun, suikkasin suukon raudikon poskelle ja lähdin kävelemään portille samalla hätistellen muita tammoja kauemmas.
"Ammu on ainoa, joka lähtee, menkääs siitä", juttelin hätistellessäni muita kauemmas saadakseni vain Ammun ulos. Tamma seisoi nätisti paikoillaan säpsähtäen muutaman kerran, kun joku kavereista tunki vähän ronskimmin ohi yrittäen portille. Pudistelin päätäni, joskus ryhmätarhaus ei tunnukaan niin kivalta idealta kuin se oikeasti on.

Tallissa seisoimme vain hetken, harjasin Ammun läpi ja tarkistin, ettei sillä ollut haavoja. Sitten suitset päitsien tilalle, liina kiinni ja takaisin pihalle, nyt kentän puolelle.
Juoksuttamisessa ei kauaa nokka tuhissut. Ammu liikkui melko rentona ja suhteellisen reippaasti tehden nätisti mitä pyysin. Temponvaihtelut, pysähdykset ja ympyrän koon muuttamiset tamma toteutti nöyrästi ja kuuliaisesti vailla kiukuttelun häivää (toisin kuin vaikkapa Moite, joka viime juoksutuskerralla veti herneen nokkaan joka ikisestä asiasta..). Ilokseni totesin, ettei Ammu vaikuttanut jäykältä tai jumiselta kumpaankaan suuntaan, vaan liikkui yhtä hyvin oikeaan ja vasempaan kierrokseen. Ei ontumia, e tahtirikkoja, kaikki kunnossa.

Ennen kuin vein Ammun takaisin tarhaan, rapsuttelin raudikkoa vähän pidemmän ajan ja syötin sille useamman porkkanan. Eihän tämä mikään liikeihme, rakenneriemu tai hurjan mahtava kisapeli ole, mutta ihana, symppis hevosystävä kylläkin. Aivan ihana hevonen. Ei Ammun kanssa puuhaaminen ole sen kummempaa kuin muidenkaan, eikä juoksuttamisestakaan saa hurjan mielenkiintoista juttua aikaiseksi, mutta jotenkin Ammun kanssa puuhailu on hurjan mukavaa ja rentouttavaa.

[Lissu]

Stall Sjöholman rataharjoitukset

Laiskana sunnuntaina on hyvä käydä läpi vähän vanhempia tapahtumia, tässä tapauksessa Stall Sjöholman rataharjoituksia, jotka ratsastettiin viime viikon torstaina (23.03.). Olin lähtenyt reissuun yksinäni muutaman hevosen voimin. 40-50cm luokkaan pieni Potkani, 60-70cm luokkaan Vitjalla, Ammulla 80cm luokkaan ja 90cm luokkaan Kalmiksella ja Leivolla. Pieniä luokkia, hyvin laaja kattaus erilaisia hevosia. Jo porukkaa lastatessani pohdin, millainen päivästä tulisikaan..

Olin lähtenyt Sjöholmaan hakemaan hevosille lisää kokemusta ja ratarutiinia, en sen kummempaa (eivätkä rataharjoitukset nyt muutenkaan ole se paikka, jossa otetaan itsestä ja hevosesta kaikki mahdollinen irti – ei tämä mikään MM-katselmus ole!). Hevoset kuitenkin löivät minut ällikällä, joka ikinen, sillä myös arastelevat tai muuten esteongelmaiset ratsuni tekivät äärettömän hyvää työtä antaen kaikkensa.

Ammulle hain etupäässä hyvää, tasaisen varmaa ja rauhallista rataa, hyppääminen kun on edelleen tammalle jännää. Kyllähän Ammu verkassa pörisikin! Minua vain nauratti, ja niin nauratti muutamaa muutakin, kun Ammu lähestyi esteitä hirveällä jännäpörinällä, leiskautti vähän liioitellusti yli ja oli sitten niin ylpeää itsestään, kun osasi, uskalsi ja sai vielä rapsutuksia!
Itse radan ratsastin rennosti, hieman hitaalla joskin perusreippaalla laukalla (ei alitempoa, hyvänen aika) ja varmistelin joka ikisen lähestymisen ja ponnistuspaikan oikein viimeisen päälle täydelliseksi, jotta Ammu saisi vain niitä hyviä, varmoja hyppyjä. Muiden hevosten kanssa tohtii vähän kikkailla tie kanssa, Ammulle tein niin luotisuorat ja pitkä(hkö)t tiet kuin vain pystyin, tälle radalle lähdettiin kuitenkin etupäässä hakemaan lisää itseluottamusta ratsulle ratsastajan egonpönkityksen sijaan.

Aikamme ei ollut lähelläkään kärkeä, nippa nappa enimmäisajan puitteitta, mutta rata oli puhdas vailla kolautuksen yritystäkään. Mikä parasta, Ammu ei hirveästi jännittänyt, vaan luotti minuun sekä omiin kykyihinsä este toisensa jälkeen – myös niillä esteillä, joiden johde oli vähän jännä tai värimaailma hieman levoton. Jaetulle ykkössijalle sinä päästiin kahdeksan muun kanssa, ja ai että olin haljeta ilosta ja ylpeydestä Ammun vuoksi!

[Lissu]

31.10.2017 Ammu ja ERJL

Tänään Susirajassa on juhlittu laatuarvostelumenestyjiä oikein urakalla. Varsinaiset kahvitukset järjestämme vasta viikonloppuna, mutta kyllä tänäänkin on vedetty pullakahveja (lähinnä tien päällä, kun hevosia on kuskattu tilaisuudesta toiseen). Yksi päivän ehdottomasti suurimmista yllättäjistä oli Ammu, joka ujona ja arkana edusti ERJL:n tilaisuudessa. Tamma kiikutti kotiin todella kivat 100,5 pistettä – ERJ-I -palkinnon!

Matka sujui yllättävän hyvin, vaikka matkaan lähti kuusi hevosta, joista kolme oli oreja. Ammun lisäksi Susirajan tallista ERJL:n tilaisuuteen lähtivät Pimu sekä holsteinit Nisti ja Mäntti. Matkan varrella kyytiin napattiin pari yksityishevostani, hannovertamma Five-Star sekä suomenhevosori Riiviöiden Kuippana. Kiitos täyden rekan Ammu ei stressannut matkustamista, vaikkei seura ollutkaan kaikkein suloisinta ja sävyisintä.
Perillä Ammua meinasi hieman jännittää; uusi paikka ja tilanne, paljon uusia hevosia! Alkujännityksestä päästyään sinisilmä rentoutui hissukseen suhtautuen uusiin asioihin ja hevosiin varovaisen uteliaasti. Onneksi tamman kanssa on käyty muutamissa mätsäreissä, Ammulla on sentään vähän esimakua kehäkäyttäytymisestä.

Rakennearvostelussa Ammu seisoi paikoillaan erittäin nätisti. Pisteet, 5,5, ovat täysin oikeutetut; eihän tämä hevonen mikään kedon kaunein kukkanen tai rotunsa korrektein edustaja ole. Perusputte, vähän heikohko sellainen, mutta perusputte kuitenkin. Kilpailumenestys, vanhempien tulokset sekä jälkeläisten tulokset toivat jokaiselta osa-alueelta täydet pisteet, samaten lisäpisteet, joissa arvioitiin myös luonnetta.
Olemme totta kai äärettömän ylpeitä ykköspalkitusta tammastamme, suurempaa ylpeyttä koimme Ammun käytöksen ja rohkaistumisen vuoksi. Ujo, söpö jännittäjämme käyttäytyi läpi päivä äärettömän hyvin, ei arastellut tuomareita tai mitään muutakaan. Tästä on erittäin hyvä jatkaa, ja tätä todellakin kärsii kakkukahvitella!

[Lissu]

Vaikk' puhdasta kultaa sydän ois
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois