|
|
Post by Pertti on Nov 13, 2016 16:46:15 GMT 2
suomenhevosori Malkamäen Verneri "Velmu" omistaa Susiraja Päiväkirjaan tulee omistajien merkintöjä, myös piirrokset, tarinakisatarinat ym. Omat sivut.Yleispainotteinen Verneri on komea karismakasa, joka on parhaimmillaan esteillä, mutta jolla me silti lipsuttelemme helppo B -kouluratoja läpi. Huomionhakuinen, energinen ori jää harvalta huomaamatta vetäessään rallia pitkin tarhaa ja ollessaan oma, upea itsensä. Innokkuus ja positiivisuus on ja pysyy myös töitä tehdessä - tämä herra on melkoinen paketti! Päiväjärjestysmaanantai: vapaa tiistai: koulua keskiviikko: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää torstai: koulua (puomeja, kavaletteja?) perjantai: esteitä lauantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää sunnuntai: maasto |
|
|
|
Post by Lissu on Nov 13, 2016 17:36:28 GMT 2
13.11.2016 Katsaus Velmun elämään
Verneri on ollut meillä jo jokusen tovin, ja sen kanssa on ehditty puuhastella vaikka ja mitä! Kotitreenien lisäksi olemme valmentautuneet ja käyneet näyttelyissä pyörähtämässä, jotta saatiin herralle viimeinenkin irtoSERT. Edellinen omistaja oli ehtinyt käyttää oria sen verran näyttelyissä, että serttejä oli alla kaksi. Lisäksi Velmulla oli jo meille tullessaan täydet estesijoitukset ja vähän ylikin, mikä on sääli; kyllä tämän kanssa kelpaisi estekisoihin lähteä! Mikään ei estä nytkään, mutta noita kisattavia on sen verran, ettei valmiilla hevosella viitsi käydä kuin Cupeissa.
Velmu-Vernerin kanssa lähdetään joka tapauksessa kilpakentillä, tosin kouluratsastuksen parissa. Raudikko ei tosiaan ole ainoa helppo B -tasoinen hevonen tallissa, mutta on se jotenkin hassua vetää näiden kanssa tuollaisia pikkuluokkia! Jos jälkikasvu sitten yltäisi sinne helppo A:han.. Pari hassua sijoitusta on jo haettu, toivon mukaan loput vajaa 40 tulevat nopealla tahdilla, kun vain saamme kisaputken polkaistuksi käyntiin!
Toiveissa on saada uljas punaisemme ERJL:n laatuarvosteluun alkuvuodesta. Velmulla on ennestään jälkikasvua (ja me olemme teettäneet lisää), joista yksi on kisannut sen verran esteitä, että on jälkeläisnäyttö isälleen. Koulusijojen kanssa Velmu on itsekin raakile, estepuolelle tämän voisi käydä esittelemässä vaikka saman tien. Katsotaan nyt, mitä tahtia nuoriso kasvaa ja pääsee kilpakentille!
Tänään hyppäämisestä, laatuarvostelusta tai mistään muusta ei ollut tietoakaan. Minun ja narrin pyöriessä kylällä Hempan, Tossun ja Sierran kanssa Sarlotta kävi maastoilemassa Velmulla. Ori oli kuulemma säpsynyt puista lentäviä lintuja, missä ei (valitettavasti) ole mitään uutta. Säpsymisiä ja sivuaskelia lukuun ottamatta kaksikon retki oli ollut oikein onnistunut, ja Sarlottaakin enemmän nauratti "hölmön hevosen pikkulintupelästyminen".
|
|
|
|
Post by Lissu on Dec 28, 2016 22:45:06 GMT 2
28.12.2016 Katsaus Velmun elämään #2
Velmun ura kouluratsuna ei ole lähtenyt sellaiseen nousukiitoon, kuin mitä me toivoimme. Itse asiassa orin menestys on tähän mennessä ollut melko vaatimatonta, sijoituksia on kertynyt vasta kuusi. Totta kai me tiedostamme, että vika on ratsastajissa, ei se hevonen yksinään mitään suorita. Tilanteen korjaamiseksi olemme varanneet muutamia istuntatunteja sekä normaaliin tapaan kouluvalmennuksia (joskaan ei Velmulla; pitää ottaa ori ratsuksi istuntatunneille). Eiköhän se siitä, olemme me tähänkin mennessä saaneet hevosemme kisattua ja aikanaan laatuarvosteluihin.
Noin muuten Velmun elämässä ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä. Valmistaudumme cupeihin ja koulukisoihin täydellä tohinalla, mutta jälkikasvua tai mitään sellaista ei ole tullut enempää. Seuraava pikku-Velmu jää Susirajaan ja on samalla orin viimeinen varsa.
Kotitreeneissä on mennyt niin kivasti, että laiha kilpailumenestys ihan harmittaa. Taso on kyllä ollut kova, ei tässä huonoille ole hävitty, en minä sillä. Pitää työskennellä enemmän ja ahkerammin, jotta pääsemme Velmunkin kanssa kunniakierrokselle edustamaan.
Marras-toukokuun ajan olemme treenanneet valmiita helppo C-B -kouluohjelmia, siis sen mitä olemme treenanneet. Etenkin joulukuu oli kaikilla hevosillamme vähän rennompi, paljon maastoilua, peltoralleja, hiihtoratsastelua ja kärryttelyjä. narrista ja Velmusta on hirmu komeita peltorallikuvia, lumi vain pöllysi kun uljas punaisemme veti iiiiisolla laukalla peltoa päästä päähän.
Tänään Velmu kiersi rinkiä kävelytyskoneella, minkä lisäksi Sarlotta ohjasajoi orilla. Huomenna minä hyppään puikkoihin, ohjelmassa on puomein ja kavaletein höystettyä koulutreeniä. Cupitkin ovat ihan nurkan takana - toivottavasti menee hyvin! Koulupuolelta emme edes odota sijoitusta, kunhan tulee siisti, hyvä rata eikä mikään rimaa hipoen läpi -farssi.
|
|
|
|
Post by Lissu on Mar 19, 2017 12:30:51 GMT 2
19.03.2017 Maastoilua
"Katsokin, että tulet hevosen kanssa yhtä aikaa tallille", narri vinoili vierestä kiristäessäni Velmun satulavyötä. Näytin kieltäni.
"Velmu on ehkä vähän säikky ja säpsy maastoillessa, mutta silti, kiitos hirveästi tästä luottamuksesta."
"Ole hyvä."
Punakarvainen ori hörisi matalasti kävellessämme pihalle. Noustessani satulaan Velmu katseli ympärilleen korvat hörössä, innokkaana kuin pikkupoika karkkikaupassa.
"Meinaako olla vähän menohaluja, mitä?" Kurottauduin pörröttämään orin otsaharjaa hymy huulillani.
Kuten yleensäkin, Velmu oli energinen ja eteenpäinpyrkivä, siltä ei paljoa tarvinnut pyytää aktiivista käyntiä. Maastoon suunnatessamme ori tuntui vähän jännittyvän, mutta rentoutui tutulla reitillä, jonka varrella vastaantulijat olivat naapureita koirineen.
Syvemmällä metsässä oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Olin tarkoituksella valinnut reitin, jolla ei tulisi vastaan ravureita (sen verran kapea tie, etteivät kärryt kunnolla mahtuneet), jottei Velmu saisi aihetta ottaa lisäkierroksia tai aiheita säpsymiseen. Reissuun kuitenkin mahtui yksi sivuaskel - peruutus - laukkaspurtin yritys -hetki, kun melko suuri änisrusakkomikälieneemitkäkorva singahti tien yli edestämme. Velmu-parka säikähti melkoisesti, mutta pysyi sentään lapasessa.
Äkillistä villieläinkohtaamista lukuun ottamatta maastoretkemme sujui rauhallisissa tunnelmissa. Velmu kulki reippaasti, eikä jäänyt kyttäämään puskia uusien jänisten varalle kovin pitkäksi aikaa. Viimeistään pitkällä laukkasuoralla jänisjahti unohtui, kun ori sai mennä niin lujaa kuin halusi. Laukkasuorakin oli aivan sulana - kaipa kevättalvi väistyy kevään tieltä.
Tallille palasi erittäin tyytyväinen ratsastaja aivan yhtä tyytyväisen hevosen kanssa. Velmun ryystäessä melassivesiään kehuin raudikkoa vuolaasti, maastoilukokemukset ovat vain parantuneet ajan ja kokemuksen myötä, vaikka herraa edelleen meinaa vähän jänskättää, jos ei muuta niin yllättävän villieläinkohtaamiset.
|
|
