Kanervasavu "Kanerva"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Kanervasavu "Kanerva"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Pieni ruunikko kenttähirmu Kanerva on paitsi kaunis ja syötävän söpö, myös pätevä ratsu. Helpon kenttäluokan ruusukehai on todellinen kilpahevonen, joka ihmisenä vetäisi johtopaikalle vaikka kyynärpäitään käyttäen, jos muu ei auttaisi. Määrätietoinen, todella hyvällä työmotivaatiolla siunattu pienhevonen on kilpahevonen henkeen ja vereen - saisiko näitä myös hevoskoossa?

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: koulua
keskiviikko: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
torstai: koulua (puomeja, kavaletteja?)
perjantai: esteitä
lauantai: kevyt päivä; juoksutusta / maasto-/kenttähölkkää
sunnuntai: maasto

[narri]

22.05.2018 Kanervainen kouluvääntö

Se on kuulkaas poijjaat kesä Susirajassa! Ainakin melkein. Joka tapauksessa tarpeeksi lähellä kesä, jotta ratsastaessa voi heittää t-paitasilleen ja elää kuin viimeistä kesäpäivää. Sitä lähdin tänään toteuttamaan Kanervan kanssa. No, jälleen kerran ainakin melkein. Pikkutammalle merkattu koulutreeni houkutteli kovasti, sillä Kanerva kun on sellainen superheppa, sillä on aina ilo ratsastaa. Paitsi tietenkin silloin, kun itse ei osaa mitään ja Kanervalla menee hermot ja kaikki on huonosti ja itkupotkuraivarikiukuttaa kun tietää tasan tarkkaan, että ainoa joka tässä möhlii on sinä itse.
No mutta asiaan. Kanerva laiduntaa osan päivää, sillä se liikkuu niin paljon, ettei se ehdi lihoa jos jonkin aikaa laitumella onkin. Niinpä sainkin heti ensi töikseni kipittää laitumelle hakemaan pikkutammaa. Onneksi Kanerva on aina mielellään lähdössä töihin eikä järjestä tuntikausien jahtia. Harjasin ja varustin tamman ulkona, olihan keli mitä komein, joskin hieeeman turhan lämmin minun makuuni, eikä meitä tänään siunattu edes tuulella.

Kentällä oli eilisen treenailun jäljiltä (olin pitänyt Sarlotalle rääkkiä) puomikulmia, joita ajattelin Kanervan kanssa treenata. Ei mitään mahdottoman maatamullistavaa, vaan hyvää perusmuistuttelua siitä, miten kulmiin ratsastetaan. Alkukäyntien jälkeen päätin aloittaa ihan vain Kyran aakkosilla, joskin hieman oikoen. Kulmaan, johtava ohja sivullepäin, ulkopohje ja sisäpohje pehmeästi kyljessä niin, että se ei paina, jotta hevosella on tilaa kääntyä eikä se siirrä takapuolta ulospäin. Kanervalle tämä nyt ei tietenkään ollut ongelma eikä mikään, puomeista kootut kulmat sujuivat kuin vettä vain. Luonnollisesti. Eikä käynnissä itsellänikään ollut mitään ongelmaa, tiedän kokemuksesta, että ongelmat alkavat vasta vauhdin kasvaessa, kun pitää ottaa huomioon istuntaa ja pohjetta ja ohjaa ja ja. On se ratsastus hieno laji, kun yhden ongelman ratkaiseminen poikii tuplamäärän uusia!
Parin toiston perästä eri suuntaan pyysin Kanervalta ravia ja aloitin homman jättämällä puomikulmat toviksi ihan vain kulmiksi, ratsastaen rentoa kevyttä ravia ympäri uraa. Parin suunnanvaihdon jälkeen istahdin alas ja yritin ensimmäiset pari kierrosta löytää sopivan istunnan ja tahdin, jotta voisin pitää pyllyni rennosti hyllyen penkissä ja antaa Kanervalle tilaa ravata ilman häirintääni. Siinä kesti pari kierrosta vielä lisää, sillä Kanervalla ei ole se helpoin ravi, mutta lopulta saatoin jatkaa kulmatehtävää.

Ongelmia oli jonkin verran, kuten se, että ulko-ohjani meinasi valahtaa löysäksi ja viedä tuen, sisäpohje painui aika ajoin liikaa Kanervan kylkeen pakottaen tamman siirtämään takaosaansa ulospäin - nimenomaan se, mitä halutaan välttää. Samoja ongelmia, joiden kanssa tulee painittua myös muita hevosia ratsastaessa. Laitoin ulkokäden hetkeksi satulaan kiinni ja pakotin sisäpohkeen pysymään rentona, joskin sen kustannuksella, että pompin jonkin aikaa Kanervan harjoitusravissa kuin vasta ratsastuksen aloittanut. Tamma ei onneksi ehtinyt hermostua touhuuni ennen kuin aloin itsekin löytää tasaisuuden ratsastuksessa niin, että saatoin jopa jättää johtavan ohjan avun hieman pienemmäksi - ei kuitenkaan kokonaan pois, sillä se oli hommassa osittain ideana, se ohjalla johtaminen.
Laukkatehtävän jätin tänään kokonaan välistä, sillä olimme hinkanneet Kanervan kanssa hyvän kolme varttia vaikka mielestäni aikaa ehti kulua huomattavasti vähemmän. Saisi tamma laukata huomenna, vaikka sillä kevyempi päivä olikin. Loppukäynnit lähdin köpöttelemään maastolenkille, Kanerva tepsutteli pirteästi eteenpäin kuin kouluvääntö ei olisi saanut sitä edes hengästymään (enkä ole ihan varma hengästyikö se edes, itse kyllä senkin edestä) ja itse tuijottelin maisemia ilman jalustimia ja vähän myös ilman ajatuksia, jotka tuntuivat valuneen korvasta ulos.

Takaisin tallille palatessamme Kanerva tuntui valmiilta menemään toistamiseen kentälle treenaamaan eri asiaa, itse taas olin valmis hyppäämään hevosten juoma-astiaan uinnille. Niinpä kompromissina vain pesin Kanervan, ja saattaa olla, että kaikki päälleni roiskunut vesi ei roiskunut ihan vahingossa.

[narri]

09.07.2018 Hammashuoltoa nelijalkaisille

Hammashuoltopäivä Susirajassa tuottaa melkoista vilskettä ja vilinää, kun koetamme ajoittaa hevosten raspauksia mahdollisimman monta samalle päivälle. Onneksi kaikki voidaan raspata kotona, kun on pakkopilttuu ja osaava eläinlääkäri. Kanerva oli päivän ensimmäinen hevonen ja naureskelinkin Lissulle, että laitoimme sitten sen helpoimman ensimmäiseksi. Tamma kun ei tarvitse edes rauhoitusta, jos suussa ei ole mitään erityistä laittoa vaativaa, koska Kanerva on niin huippuasiallinen hevonen joka tilanteessa. Lisäksi Kanervaa ei tarvitse laittaa pakkopilttuuseen, vaan se raspataan pesarilla ja sielläkin vain sen vuoksi, että suuhun vettä laskiessa on sitten viemäri lähellä, eikä vettä tarvitse laskea kuivikkeille. Varasin itse Kavervan avustuksen ja toin tamman pesarille aikataulussa.

Tällä kertaa Kanervan suussa ei ollut mitään erityisempää, mikä olisi kaivannut huoltoa. Suunavaaja päähän ja eläinlääkärin käsi suuhun, ja Kanerva vain seisoi. Pitihän sen päätä pidellä sopivassa asennossa (ja se pää painaa, jestas sentään tänään ovat kädet kipeät kun muutama hevonen raspataan!), koska ei tamma sellaista ymmärrä vaikka joskus vannonkin sen olevan kymmenen kertaa viisaampi kuin minä tai Lissu, ja sata kertaa hyväntahtoisempi, kun se silti tekee pyytämämme asiat. Joka tapauksessa suussa oli sellaista normaalia kulumaan. Samoja hammaspiikkejä, kuin joka kerta raspatessa, eli ei mitään maatamullistavan suurta vuoristoa. Kuulemma erinomainen hammaskalusto Kanervalla, ei liikaa kulumia ei diasteemoja tai muitakaan ongelmia. Kanervan purenta kehittää hammaspiikkejä erityisesti vasemmalle taakse, mutta ne eivät ehdi tamman raspausvälillä aiheuttaa ongelmia. Koska Kanervaa ei tarvinnut edes rauhoittaa, se pääsi suorilta ulkoilemaan ja syömään viivästyneitä aamuheiniään.