Ruudin Vuorikaarne "Kaarna"

[Pertti]

suomenpienhevostamma Ruudin Vuorikaarne "Kaarna"
omistaa Susiraja

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Ruudin tallilta Susirajaan muuttanut hopeanruunikko Kaarna on syötävän söpö yleistamma, joka kunnostautuu etenkin kouluradoilla. Vähän sähikäinen, mutta tajuttoman yhteistyökykyinen ja miellyttämisenhaluinen hevonen. Kaarna on kiireinen ja nopea reaktioissaan - joskus tuntuu, että tämän kanssa saisi olla silmät selässäkin!

Päiväjärjestys
maanantai: verryttelyä sileällä / koulutreeni
tiistai: puomeja / esteitä
keskiviikko: maasto
torstai: koulua
perjantai: vapaa
lauantai: verryttelyä sileällä
sunnuntai: puomeja / esteitä

[Lissu]

Rataharjoitukset Stall Sjöholmassa

Nämäkin rataharkat järjestettiin jo 20.04., oho hupsista. Parempi selittää myöhään kuin ei milloinkaan?
Olen muutaman kerran käynyt Stall Sjöholmassa rataharjoituksissa, ja joka kerta olen ollut äärettömän tyytyväinen järjestelyihin. Tyytyväisyyttäni on lisännyt myös hyvin sujuneet radat vähän joka hevosella, niin myös 20. päivän esteharjoituksissa.
Mukanani oli kuusi hevosta; Retiisi ja Kaarna 60-70cm luokassa, Ämpäri ja Kalmis 80-90cm luokassa sekä Virma ja Sirpa metrissä. Lähdin hakemaan jokaiselle hevoselle vain uuden radan alle, ei mitään sen kummempaa, vähän lisää kokemusta ennen seuraavia oikeita kisoja.

Kaarna sai aikaiseksi monen monta huokausta kaikessa sillä häseltämisellään, mitä se nyt harrastaakaan. Tamma oli taas niin kiireinen, että hyvä kun paikoillaan pysyi (eikä juuri pysynyt). Sirpa tuntui kovasti paheksuvan hopeajouhisen matkakumppaninsa hyrräleikkejä, Kalmis taas otti Kaarnan käytöksestä lisäkierroksia alkaen taas korskuvaksi orhiksi, mokoma ruunanrupukka.

Verryttelyissä minusta tuntuu, että koko homma menee penkin alle, niin kiireinen keskittymiskyvytön koikkelehtija Kaarna oli. Minusta tuntui, että joka ikinen apu, hellempi ja vähän vahvempi, kaikuivat kuuroille korville, kun muista hevosista ja vieraasta paikassa täpinöissään oleva pientamma mennä viipotti verkka-alueen päästä päähän ilman mitään kontrollia. Mahdoin antaa itsestäni ammattilaisen kuvan..
Ottaessani ensimmäisen verkkahypyn Kaarna tuntui ryhdistäytyvän, kaiketi se hoksasi, että nyt pitäisi tehdä töitä. Tamma toimi oikeastaan hirmu hyvin heti, kun ryhdyimme hyppäämään. Ratakin tuntui sujuvan oikein hyvin, melkoisella vauhdilla kylläkin, mutta hyvin. Kun tulokset kuulutettiin, olin tehnyt kaksi puhdasta rataa – ja Retiisin kanssa vielä nopeamman ajan kuin Kaarnan kanssa. Olin hurjan tyytyväinen molempiin tammoihin, mikä kyllä näkyi ja kuului pusujen ja lässytyksen määrästä.

Tammojen osalta rataharkat menivät nappiin; pelkkiä nollaratoja, voitot ja hopeasijat. Poikien kanssa meni vähän ranttaliksi, Ämpärin kanssa neljä virhepistettä ja Kalmiksen kahdeksan. Ihme, kun kyydissä pysyin..

[Lissu]

05.09.2017 Pikkupomppuja

Syksy saapui vähän varkain Takapajulaan. Kesän lämpö tuntuu edelleen ilmassa, mutta tuulet ovat viilentyneet ja rantasaunan lisäksi meillä lämpiää päärakennuksen takka. Hevosten suhteen saapunut syksy ei merkitse juuri mitään, vähän rauhoittumista, jos nyt sitäkään. Jokunen viripääkiimailija sekä tammoista sekaisin menevä ori vähän asettuvat, ja me saamme hengähtää. Loimitusrumba seuraa sitten kunnon kurapaskakeleillä.

Kaarnan käytävästeppailu kuului erittäin hyvin satulahuoneeseen. Pudistelin päätäni; ihme hätähousu, joka ei malttaisi hetkeäkään olla aloillaan. Ainakaan hoidettavana. Voisi kuvitella, että neiti olisi tuohon ikään mennessä oppinut hetken olemaan. Etenkin, kun hopeajouhella itselläänkään ei taida olla aavistusta, minne on kiire.
”No niin, neitiseni”, totesin kävellessäni satulan kanssa lähemmäs, ”lopeta se steppailu.”

Nousin selkään jo tallin pihalla; estekentällä Kaarna olisi kuitenkin niin täpinöissään, että selkäännousu näyttäisi vikellysohjelman liikkeeltä. Johan tamma steppasi innokkaana ilman esteiden häivääkään.
Kuten ounastelinkin, verryttelyt alkoivat intopiukean, jännittyneen hevosen rentouttamisella. Tajutessaan turpansa osoittavan kohti estekenttää Kaarna koetti nostaa ravin, eikä ainakaan rauhoittunut, kun pääsimme valmiiksi kasattujen puomi- ja kavalettitehtävien sekä esteiden sekaan.

Olin jo etukäteen päättänyt hyödyntää eilisiä puomitehtäviä, jatkaa niistä kavaleteille ja pikkuinnareille ja ottaa maksimissaan muutaman hypyn vähän isommille esteille. Kaarnalle ei tosiaan tee pahaa hioa rauhallista tahtia esteillä. Tai apujen kuuntelemista.
Ratsastin pitkiä suoria ja laajoja kaaria, jumppasin hiljalleen kaulaa ja kylkiä auki, lapoja ja takaosaa vetreäksi ja mukaan. Kaarna vastasi oikein näppärästi istuntaani ja muihin apuihin, vaikka olikin vähän kiireinen ja koetti ennakoida. Rentous ja eteen-alas löytyi kuitenkin melko helposti.

Ravipuomeilla vauhti meinasi nousta, laukkapuomeilla Kaarna iski kutosvaihteen silmään. Puomitehtävillä sain hetken tehdä töitä, jotta se sileäverkan rento hevonen eksyisi myös puomitehtäville. Ensimmäiset kavaletit.. Sanotaanko näin, ettei eteenpäinpyrkimyksestä tarvinnut huolehtia.
Ratsastin kerta toisensa jälkeen kahdeksikkoa, jonka molemmilla kaarilla oli kavaletti. En pysynyt laskuissa, monennellako kerralla Kaarna pysyi koko tehtävän ajan rentona, ei kiirehtinyt tai ahnehtinut kohti estettä, vaan pysyi oikeasti täysin kuulolla ilman kiirettä. Siirryin innaritehtävän pariin (kolmen kavaletin innari), joka sujui alusta asti niin hyvin, että totesin treenin olevan siinä. Kunnon hyppyjä sitten seuraavalla kerralla.

[Lissu]

28.11.2017 Yli esteiden, monessakin merkityksessä

Kaarnan kanssa on suorastaan poljettu paikoillaan. Tamma ei ole juuri kisakentillä käynyt, osin sopivien kisojen puuttumisen, osin kotitreenien vuoksi. Kotitreenien siksi, ettei hyppäämisestä ole tullut oikein mitään. Kutosvaihde tuntuu jumittuneen pysyvästi päälle, eivätkä jarrut tietenkään toimi. Esteet ovatkin jääneet vähemmälle, Kaarna on saanut/joutunut, miten sen nyt ottaa, hinkata puomeja ja kavaletteja ihan kyllästymiseen saakka.

Kaikki on kunnossa, varusteet sopivat, hieroja on käynyt säännöllisesti löytämättä aihetta motkotukseen, tamma on raspattu, ruokinta on kohdillaan. Ainahan Kaarna on ollut melko vauhdikas tapaus, meno vain tuntuu yltyneen nyt syksyn yrittäessä vaihtua talveksi. Toivottavasti lunta tulee ja kunnolla, hankitreeniä hankitreenin perään, niin luulisi tammaa hieman väsyttävän..

Suurin sääli tässä on Kaarnan hukkaan heitetty esteosaaminen. Pikkutykki osaa hypätä ja paikata ratsastajan virheitä, mutta nykyisellä vauhdilla kummastakaan ei tule mitään. Tasapaino horjuu ja puomit lentelevät – ei se ole reilua hevosellekaan. Tällä viikolla luottovalmentajamme tulee pitämään parit treenit (sileällä, puomeilla/kavaleteilla), ensi viikolla, joskus itsenäisyyspäivän jälkeen, kokeilemme kolmannessa valmennuksessa hyppäämistä. Voi olla, että ulkopuolisen valmentajan apu on enemmän henkistä tsemppiä meille, sillä onhan meillä näitä ongelmahevosia ollut ennenkin.

Viime viikon Sarlotta hoiti Kaarnan liikuttaminen, maanantaina minä hyppäsin selkään. Toivottavasti tämä tästä lutviutuu ja saamme Kaarnan takaisin esteradoille. Ei minua niinkään harmita puolitiehen jäävä esteura, vaan se, että rakettineiti kuitenkin tykkää hypätä. Ei ehkä jänniä johteita, ne vähän hirvittävät, mutta perusesteitä. Siksi olisi sääli, jos Kaarnan hypyt olisi lopullisesti hypätty.

[Lissu]

Ja taivaalla tuikkivi uusi tähti