Veripihka "Rikka"

[Pertti]

suomenhevostamma Veripihka "Rikka"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja mahdollisesti vierailevien tähtien merkintöjä sekä tarinakisojen tarinoita.

Omat sivut.

Älyttömän hieno tamma, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa, jos sitä vain kohtelee oikein. Kenttäkuningatar, armottoman upea, kisapaikkojen teräshermo... Rikasta on vaikeaa keksiä huonoja puolia - varmasti siksi, että niitä on niin vähän!

Päiväjärjestys
maanantai: verryttelyä
tiistai: koulua
keskiviikko: verryttelyä ratsain
torstai: koulua (puomeja mukaan?)
perjantai: esteitä
lauantai: kevyt maasto
sunnuntai: maasto, voi hypätä

[narri]

05.10.2017 Rikka rokassa ja muita tarinoita

Tänään sosialisoin itselleni Rikan liikutuksen, saaden vastaukseksi harvinaisen vähän vastalauseita. Syynä saattoi tietenkin olla sateinen keli, jonka ansiosta kaikki vapaaehtoisesti tehdyt liikutusvaraukset otettiin ilolla vastaan kahvihuoneessa. Kieltämättä sää ei minua houkutellut ulos, mutta Rikka houkutteli. Tamma on aivan mahtava työkaveri, erityisesti sileällä. Tai no, ei Rikassa ole oikeastaan mitään vikaa millään muullakaan osa-alueella. Ei laisinkaan pöllömpi ostos!

Rikka oli sisällä kävelytyskoneen jäljiltä kuskatessani varusteet sen luoksi ja ottaessani tamman käytävälle ketjuihin. Hoitaminen ja varustaminen sujuivat nopeasti, koska Rikka on oikein fiksu hevonen eikä se turhaan kiukuttele, kun se tietää millainen ihminen sitä hoitaa. Onpa se mukava siltäkin kannalta, ettei sille tarvitse tehdä kymmentä kertaa selväksi, kummalla on viejän rooli.
Tamma sai päähänsä korvahuput (jotta sade ei menisi korviin) ja itse pukeuduin sadetakkiin ja housuja suojaaviin lirpakkeisiin kävellessäni ulos. Olin nakittanut Sarlotta-paran laittamaan koulukentälle parit maapuomit joita aioin hyödyntää treenaillessani Rikan kanssa. Puomeja oli ravivälein neljä, laukkavälein myös neljä, mutta lyhyinä laukkoina ja neliön muodossa niin, että peräkkäin niitä oli vain kaksi.

Saatuani Rikan verkattua - käyntiä, ravia, ympyröitä, laukkoja molempiin suuntiin, taivuttelua ja askeleen säätelyä - aloin pyytää tammaa ravipuomeille vähän askelta pidentäen ja antaen sille edestä ohjaa. Rikka venyi kauniisti eteen-alas pidentäen askeltaan sopivasti, eikä minun tarvinnut juuri tehdä muuta kuin nauttia kyydistä. Totta kai Rikkaa täytyy myös ratsastaa, mutta tamma on myös sellainen "älä korjaa sitä jos se ei ole rikki"-tapaus.
Laukkaa minun oli oikeasti tarkoitus työstää. Vasemmassa laukassa puomeille lyhentäen, siitä laukanvaihto askeleessa ja oikealle sama asia, sitten taas vasemmalle. Rikka vastasi apuihin hyvin, mitä nyt pari kertaa meinasi lopettaa koko laukan kun pyysin siltä vähän liian lujasti lyhentämistä. Tammalla on sen verran iso laukka, että sen kanssa puuhaaminen on jatkuvaa tasapainottelua! Pyydä liian vähän ja Rikka ei lyhennä tarpeeksi, pyydä liikaa ja se jää jumittamaan kentän keskelle kuin mikäkin laiskamato.

Loppujen lopuksi Rikka kuitenkin laukkasi kaunista, lyhyttä laukkaa tuntumalla puomien yli kadottamatta muotoaan edes laukanvaihdoissa. Melkein itkin pelkästään ilosta, kun oli niin mukavaa ratsastaa, hyvällä, toimivalla ja yhteistyöhaluisella hevosella! Pääsevät taas reikäpäät oikeuksiinsa näiden jälkeen, ei kun siis toisin päin.

[narri]

15.11.2017 Rikkaa rakastan

Rikka on kaunis ja puhdas asia täällä susirajalaisten hullujen keskellä. Ja lumen keskellä. Eihän se ainoa fiksu hevonen ole, ei missään nimessä, mutta kyllä sitä aina mielellään kehuu, koska aihetta riittää. Susirajan tiluksille laskeutui ensilumi, sitten se suli pois ja lumi laskeutui jälleen. Osalla hevosista on jo hokkeja ja tilsakumia, osalla ei. Lumen tullessa ensisijalla ovat ravurit, jotka saavat heti hokkikenkää alle, kun on liukasta. Ratsut saavat pärjätä siihen asti, että Pertti on saanut ravurien kenkäasiat kuntoon. Vaikka kitisemme vuosi toisensa jälkeen, että ratsutkin pitäisi päästä liikuttamaan. Jotkin asiat eivät vain koskaan muutu,

No, yksi näistä popoja vaihtaneista on onneksi Rikka, joten tammaa pääsi liikuttamaan ihan kunnolla. Eipä täällä kovin liukasta juuri nyt ole ollut, mutta kun satanut lumi oli sellaista yhden lämpöasteen nuoskaa, ne tilsat... Sain kuitenkin lähteä rauhassa Rikan kanssa matkaan.
Jotain on tehty, jotain ei. Tammaa ei ole ehditty vielä klipata. Sitä ei viitsi oikein liikuttaa rankasti tällä hetkellä, karvaa kun on enemmän kuin mammutilla. Onneksi Rikalla ei enää tarvitse kisata kuin satunnaisesti ja sillä on hyvä peruskunto! Klippauksen puutteeseenkaan ei ole oikeastaan muuta syytä kuin se, että klippaamme ensin ne aktiivitreenissä olevat, jotta saamme jatkettua niiden treeniä ja kisausta.

Mutta tänään kävin humputtelemassa Rikan kanssa ilman satulaa kentällä. En jaksanut sen kummemmin edes suunnitella treeniä, saati teeskennellä sitä. Tämänpäiväinen liikutus oli ihan puhtaasti humputtelua. Tai totta kai pyysin, että Rikka ravaisi, eikä esimerkiksi puoliksi kävelisi. Mitään sen kummempaa ei sitten tapahtunutkaan, näin päiväkirjan suhteen ratsastukseni jäi erittäin tylsäksi. Ravia kaikkiin suuntiin ja kaikin päin, molemmat laukat ihanassa suomenhevosen selässä ja loppukäynnit pellolla. Erittäin mielenkiintoista. Mielenkiintoisin osuus taisi olla se, miten leveä hymy kasvoillani oli koko ajan, koska Rikka vain on I H A N A.

[narri]

18.11.2017 Lisää lunta!

Nyt se sitten humpsahti maahan! Lumi nimittäin. Rikkaa ei vieläkään ole saatu klipattua, mutta kengät löytyvät. Nyt muutenkin kengitysasiat ovat lyöneet klippausten ohi - sitten vain kuivatellaan hevosia talvikarvoissaan, liukastelua emme aio katsella. Rikan kanssa ohjelmassa ollut kevyt maasto näytti niin hyvältä ajatukselta, että rustasin nimeni häthätää liikutuslistaan sen kohdalle suoraan Lissun nenän edestä. Kuuntelematta takaani kuuluvia vastaväitteitä kipitin hakemaan Rikkaa karsinastaan harjattavaksi, tallityöntekijät eivät olleet onneksi ehtineet viedä sitä vielä ulos.
"Käydäänpä ensin vähän metsäilemässä", tokaisin suukottaessani Rikan turpaa. Tamma ei välttämättä arvostanut sitä niin paljon, kuin minä arvostin sen ihanan pehmeää turpaa, mutta ei se kovinkaan paljoa vastaan väittänyt. Katseli vain kaihoisasti yöheiniensä korsia, jotka se oli jättänyt syömättä.
"Mitäs jätit ne syömättä."

Harjattuani Rikan pikaisesti tein tilannearvion maastosta, kelistä ja hevosen karvaisuudesta ja päätin lähteä lampaankarvasatulalla liikkeelle. En halunnut tehdä rankkaa maastoa heti aamusta, juurikin sen karvaisuuden ja kuivamisen vuoksi. Tuntuu, kuin tähän aikaan vuodesta ja tässä lumitilanteessa kaikki ajatukset pyörivät vain hevosten kenkien, hokkien, tilsojen, karvojen ja kuivamisen ympärillä. Vähän samaan tyyliin kuin kesällä ajatukset ovat vain säissä ja heinäpoudissa ja siinä mitä saadaan käärittyä muoveihin.
Sitä paitsi puunaamisen vaivaa säästyi paljon, kun saatoin vain pyyhkäistä pienen alueen selästä ja hypätä kyytiin. Rikka lähti liikenteeseen korvat hörössä ja nautin jo toisen kerran samalla viikolla sen mukavasta selästä. Aurinkokin paistoi ohuen pilvikerroksen läpi juuri sopivasti niin, ettei tuore lumi päässyt häiritsemään.

Tein tamman kanssa suhteellisen reippaan maaston. Paljon laukkatyöskentelyä molempiin suuntiin, avotaivutuksia ja askeleen muutoksia. Ravia kokeilin hieman koota välillä ja myös siinä pyysin avoa jonkin verran, mutta eniten tänään tuli työstettyä Rikkaa laukalla. Tamma tuntui viihtyvän hyvin lumisella tiellä ja kävimmepä siinä pellollakin hieman päästelemässä. Ei kuitenkaan ihan niin revittelyä kuin yleensä. Lunta ei ole vielä suorastaan hankitreeniä varten, mutta sen verran kuitenkin, että tamman piti nostaa jalkojaan ja oikeasti käyttää itseään edetäkseen. Etenkin kun minä ilonpilaaja istuin selässä pyytämässä asioita.
Takaisin tallille palasimme pitkästi kävellen, Rikka sai kävellä pitkin ohjin ja katsella lumisia maisemia, itse suljin turvallisesti silmäni ja annoin tamman hoitaa tämän suunnistuspuolen. Ja hyvin hoituikin, suorinta tietä vain tallin pihalle ja kärsimättömiä katseita suuntaani, että sisälle ja melassit naamaan, kiitos!

[narri]

27.11.2017 Huolta ja murhetta

Sitähän riittää, kun hevosia on tällainen määrä. Tekisi mieli valittaa, miten jatkuvasti joku ontuu tai on ähkyssä, mutta eihän se paikkaansa pidä. Ottaen huomioon kaiken, meillä on oikeastaan todella vähän sairastelua. Pakko ylpeillä. Pari kertaa yössä heinät tiputtavat automaatit ovat vähentäneet mahahaavoja lähes nollaan, ähkytapauksia on ollut pari, mutta niitäkin on saanut kotikonstein hoidettua paremmin kuin hyvin. Jalkavammat ovat pysyneet vähäisinä. Joku ontuu välillä tai arkoo tai on epäpuhdas, jumeja toki riittää ja pieniä pintanaarmuja, joihin vetäistään päälle tervalaastaria. Tällaisia mietin joka kerta, kun joku loukkaa itsensä. Loukkaantujia on tosi vähän verrattuna hevosmäärään. Helpottaako se oloa? Vähän kyllä.

Tänään oli Rikan vuoro olla se huolenaiheuttaja. Tammalla piti olla verryttelyä, mutta se käyttäytyi tarhasta hakiessa hyvin omituisesti. Kiersin tamman kanssa kehää ainakin vartin tarhassa, kun se ei antanut kiinni, muiden hevosten katsellessa menoamme kuka mistäkin. Vaikka Rikka nyt ei ole se seurallisin kaikkia pussaileva hevonen, se ei kyllä yleensä jätä antamatta kiinni tarhasta hakiessa. Niinpä moinen karuselli pisti tuntosarvia heti herkemmälle.
"Sarlotta, tuotko vähän porkkanoita?" Huikkasin lopulta, kun Rikka ei vain halunnut saapua kiinniotettavaksi. Huokaus, kun ei sitä voinut tutkiakaan, kun se ei antanut kiinni. Lopulta porkkanaämpärin avustuksella, Sarlotan pitäessä tarhakavereita loitolla, sain tuotua Rikan talliin. Sielläpä selvisi se syykin tamman karkureissulle. Molemmissa etusissa oli runsaasti hokinpolkemaa, joita Rikka aristeli. Tutkittuamme asiaa Lissun kanssa ja konsultoituamme Perttiä päätimme, että niille riittää pesu ja betadine - polkemat eivät olleet syviä, mutta ilmeisesti sen verran häiritsevissä paikoissa, ettei Rikka halunnut liikkua. Tamma saa nyt jonkin aikaa levätä, sitten katselemme, tarvitseeko se bootseja tarhaukseen vai oliko tämä yksittäistapaus. Veikkaamme jälkimmäistä, sillä tammalla ei koskaan aiemmin ole ollut vastaavaa. Todennäköisesti se on tarhaporukkansa kanssa jotain kisunnut ja siinä hötäkässä astellut itselleen epätyypillisesti omille kannoilleen.

[narri]

05.01.2018 Uusi vuosi jälleen kerran

Marraskuun lopun hokkiepisodi ei sen jälkeen ole toistunut kertaakaan, kengät ovat pysyneet jalassa, hokit eivät ole polkeneet ja kukaan ei ole potkinut ketään Rikan porukassa. Tamma ilmeisesti oli vain tolskannut niin, että se oli kävellyt omille jaloilleen. Liikutukset ovat sujuneet hyvin ja niin edelleen, mitään raportoitavaa Rikan elämästä ei taas hetkeen ole ollut. Uusi vuosikin tuli ja meni, eikä juuri raketteja näkynyt tai kuulunut. Takapajulassa niitä harvemmin paukutellaan, kun melkein jokaisella on omia eläimiä huolehdittavana. Ja harva Susirajan hevosista edes on paukkuarka.
Rikan ohjelmassa oli tänään esteitä ja mietiskelin ankarasti, mitä tekisin samalla kun noudin sitä tarhasta. Tamma käveli portille vastaan, kuten sillä oikeasti on tapana, ja rapsuttelin sitä hetken ennen kuin lähdin taluttamaan raudikkoa talliin. Harjailut olivat tänään varsin pikainen prosessi, sillä hevoset eivät lumisissa tarhoissaan voi juuri liata itseään. Hanget saapuivat jo viime vuoden puolella ja olemme päässeet treenaamaan pellollakin kunnolla. Talvi on sitten mukavaa aikaa!

Kentällä tein Rikan kanssa kevyet alkuverryttelyt käynti-ravi-laukka molempiin suuntiin. Voltteja, kiemuroita, taivutuksia, muutoksia askeleessa ja askellajeissa. Rikka toimi oikein mainiosti ja kevyin avuin, joskin laukassa se vähän painoi oikealle ohjalle. Aivan aavistuksen verran, mutta tietenkin se taas mietitytti: onko käteni tarpeeksi kevyt, olenko mutkalla, onko Rikalla hammaspiikkejä tai jumi jossain? Taivuttelin tammaa erityisen huolellisesti laukassa ja painaminen tuntui vähenevän sen myötä. Katsellaan tilannetta myöhemmin, jos se jatkuu. Totta kai muutoksia ratsastettavuudessa tulee ihmeteltyä.
Verkkahyppyjä tein ristikoilla ja minua hieman hymyilytti, koska en ole aikoihin hypännyt ristikoita ja niistä tulee edelleen mieleen ratsastuskoulun ensimmäiset hyppytunnit. Kentällä oli pystyssä kolmen ristikon sarja yhden askeleen väleillä aina ristikot korottuen niin, että ensimmäisen ristikon yli riitti pelkkä iso laukka-askel ja viimeisen yli sitten (ainakin teoriassa) piti jo hypätä. Rikka hyppäsi, eikä vain könkötellyt ja sain kehua sitä oikein paljon. Tamman kanssa ei pahemmin ongelmia ole.

Itse treeninä tein tänään innareita ristikoiden innoittamana samaan tyyliin aina estekorkeus hieman nousten. Rikka toimi. Mitäpä siinä sen kummempaa. Tammaa joutui hieman pidättämään estekorkeuden ollessa melko matala, mutta muuten siinä ei oikeastaan ollut muuta, kuin ottaa laukka, pitää jalka lähellä hevosta ja tuntuma tasaisena sekä ohjata tamma esteille. Rikka hoiti homman kotiin kuin vanha tekijä, joka se onkin. Pitkään en sillä hypännyt, sellainen noin 40 minuutin tehotreeni ennen loppuverryttelyitä.

[Lissu]

Sinun kanssasi paljon lähti mitään kukaan ei korvata voi.