Luuhohka "Honka"

[Pertti]

suomenhevosori Luuhohka "Honka"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Ylpeä, tumma ja tulinen kuvaavat mitä parhaiten oria, joka on varsin bueno kilparatsu. Herkkä, säpäkkä, vähän kuumuva, reaktiivinen... Kaukana pullasuomenhevosesta tämä ori! Ei puhuta siitä, miten Honka hyppii pystyyn epämiellyttäviä tilanteita, se on hieno. Ja upea.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttelyä sileällä
keskiviikko: koulua
torstai: maasto
perjantai: koulua
lauantai: verryttelyä sileällä
sunnuntai: koulua + puomeja

[narri]

02.12.2017 Joulu tulla jolkottaa

Niin no, minähän jouluihmisenä olen intoillut juhannuksesta saakka, miten joulu tulee. Glögi, piparit ja joulutortut kuuluvat Susirajan taukohuoneen vakiovarusteisiin toki heti, kun niitä kaupasta löytyy, mutta Lissu on pitänyt tiukkaa linjaa muun kanssa. Joulukoristeet tulevat tallille ensimmäinen päivä joulukuuta, eivät aiemmin (mutta eivät myöhemminkään!) ja talliradiossa soitettavat Raskasta Joulua -biisit alkavat soida vasta samoihin aikoihin. Kailotinkin Marco Hietalan mukana Varpunen jouluaamuna kuuluvammin kuin olisi pitänyt astellessani hyvillä mielin kohti Hongan karsinaa, rojautin vehkeet sen eteen ja painelin ulos hakemaan oria harjattavaksi. Ori tuijotti kuin halpaa makkaraa hyräillessäni nuotin vierestä jo seuraavaa joululaulua, mutta suvaitsi kuitenkin tulla luokseni ja antautua kiinniotettavaksi.

Hongan kanssa tein kahdella liinalla juoksutusta pikkukentällä. Ensin olin miettinyt irtojuoksuttaa sitä, mutta muut visertelivät orilla olleen koko viikon vähän meno päällä. Niinpä en uskonut orin irtipäästämisen päätyvän verryttelyyn vaan hirvittävään irrotteluun.
Harjasin Hongan pikaisesti ja lätkin varusteet päälle. Poskettoman reipasta ja hyväntuulista touhua nyt, kun joulukuuta on mennyt jo päivä ja lumi on maassa ja kaikki on ihanaa. Honka vaikutti innokkaalta pääsemään töihin ja kun alkukävelytysten jälkeen ohjasin sen ympyrälle, se lähti sillä tavalla sopivasti tykin suusta. Ei kiskoen minulta liinoja käsistä, mutta sopivan energisesti. Lähdin työstämään oria ympyrällä ravissa pyytäen siltä pieniä muutoksia askeleissa. Vähän pidempää, vähän lyhyempää. Honka toimi kuin ajatus eikä merkkiäään siitä perinteisestä Honkamaisesta pystyynhyppimisestä. Totta kai orilla on oikeus kertoa, jos avut ovat liian kovat ja terävät, mutta ei se silti mieltä ylennä kun 160cm hevosta hyppää pystyyn.

Laukkatyöskentelyä tein melko vähän: jonkin verran puoliympyröitä niin, että otin orille käyntiä suoralla kävellen itse sen perässä, siitä laukkaa puoliympyrän verran ja raville. Honka teki töitä erittäin hyvällä motivaatiolla koko sen pätkän, kun sitä juoksuttelin, olisikohan siinä mennyt vähän reilu parikymmentä minuuttia. Illalla taidan tuupata sen vielä kävelytyskoneeseen toviksi jolkottelemaan, niin huomenna on hyvä lähteä liikuttamaan. Jos ehdin, liikutan sen itse, koska voisin kokeilla tämänpäiväisiä hommia myös ratsain. Mutta sen näkee huomenissa, Hongan liikutus on viime aikoina ollut vapaata riistaa kenelle tahansa, joka vain sattuu ehtimään.

[narri]

24.01.2018 On hanget korkeat nietokset

Lunta riittää ja hankitreeniä sen kaveriksi! Hetken paukkupakkasetkin käväisivät Susirajassa ja vaikka olemmekin täällä tottuneet talveen, ei se -25 ole treenin kannalta kovin ideaali, kun ei hevosten keuhkoja viitsi rasittaa turhan vuoksi. Nyt on jälleen hieman lauhempaa ja treeni voi jatkua sen sijaan, että käymme vain kävelemässä ja vähän hölköttelemässä.
Honka on saanut Susirajaan jäävän varsan. Päätimme astuttaa Hurun sillä ja pitää varsan itse, mikäli sillä vain on jalka jokaisessa kulmassa ja pää oikein päin. Valvehoureeksi nimetty ori oli kaikkea, mitä toivoimme joten kotiin se jäi. Hongan elämä taas on jatkunut kuten ennenkin - maltillista treeniä kunnon ylläpitämiseksi odotellessa omaa vuoroa laatuarvosteluihin. Ne alkavatkin pian siintää horisontissa, kunhan vielä jälkeläisnäyttöjä kertyy.

Arvoin pitkään hankitreenin ja koulujumppailun välillä ja lopulta päädyin kapuamaan koulusatulaan. Jalustimia säätäessäni Honka puhisi ja pörisi, tiedä häntä sitten pakkasen vuoksi vai innokkuuttaan. Varmaankin jälkimmäistä, sillä ensipakkasten sekoilu on pitkällä viime vuoden puolella. Päätin tehdä orin kanssa pääasiassa siirtymisiä, sellaista perusjumppaa askellajien sisällä ja välillä. Niinpä käyntien jälkeen pyysin siltä käynti-ravi-siirtymiä ja sen jälkeen ravi-pysähdys-siirtymiä. Ori toimi oikein hyvin! Itse jouduin olemaan taas supertarkkana ratsastettuani niitä paukapäisempiä elikoita, etten vahingossakaan käyttäisi liian kovaa apua. Honka toimi hyvin, astui alleen eikä tehnyt etupainoisia, tökkiviä siirtymisiä.

"Oletpa hieno", kehuin oria antaessani sille hetkeksi puolipitkät ohjat. Kerättyäni ne taas käsiini pyysin orilta laukannostoja välillä käynnissä, välillä ravissa. Vähän liikaa energiaa Hongalla tuntui olevan, sillä etenkin käynnistä se siirtyi laukkaan enemmänkin loikkaamalla kuin siirtymällä. Jouduin tekemään hirvittävän paljon töitä puolipidätteiden ja istunnan kanssa, jotta olisin saanut orin nostamaan laukan rauhassa.
Istunnan tiivistys, pieni pidäte puolipidätteen sijaan ja nosto tuntui auttavan, samoin kuin se, että palautin orin saman tien käynnille, kun se loikkasi laukkaan. Tein myös parit pysähdykset ja muutaman askeleen peruutust ennen seuraavia nostoja. Tämä tuntui kertovan Hongalle tarpeeksi selvästi, että laukkaa ei tipu ennen kuin siihen siirrytään rauhallisesti eikä loikita kuin päätön kana. Ravinostot sujuivat käyntinostoja paremmin, vaikka niissäkään ei varsinaisesti ollut moittimista, kunhan Honka vain malttoi odottaa.

Tehokkaan puolen tunnin treenin perästä talutin kevyesti hionneen orin pesupaikalle juottaakseni ja pestäkseni sen. Honka näytti erittäin tyytyväiseltä itseeni, kun palastelin sille mukaan myös vähän porkkanaa. Olihan se sen ansainnut.