Rahkoi "Rahka"

[Pertti]

suomenhevosori Rahkoi "Rahka"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Parempi kuin vanhempansa! Kerrankin onnistuneiden jalostusvalintojen tuotos on vähemmän stressaava kuin emänsä, vähemmän kiireinen kuin isänsä. Vioista ei puhuta, koska niitä ei ole. Piste. Tietty piste.

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: verryttelyä sileällä
keskiviikko: pikkuesteitä (max. 60cm)
torstai: koulua
perjantai: esteitä
lauantai: verryttelyä maastossa
sunnuntai: kevyt sileätreeni

[narri]

03.02.2019 Pitkästä aikaa täälläkin

Lunta on riittänyt! Hankitreenin suhteen asian luulisi olevan hyvä, mutta kun sitä lunta alkaa pelloilla olla jo niin paljon, että se hankitreenikään ei enää onnistu. Kentät sentään pysyvät hyvänä huollon avulla, eivätkä ne ole jäätyneet koppuroiksi, mutta maastossa saa olla tarkkana minne menee, eikä pellolle ole juurikaan asiaa ellei sitten muutamaksi minuutiksi kävelemään. Kovakuntoisimmat kenttäpelimmekin puuskuttavat jo hetken kahlaamisen perästä, mutta mikäs ihme se on, kun kinokset pyyhkivät parhaimmillaan ratsastajankin nilkkoja. Joten kentälle vain mars. Rahkaa ei ole klipattu, joten minua vastaan talsi tarhassa melkoinen karvakasa. Toisaalta talven hyviä puolia: ulkoilevien hevosten on vaikeaa saada itseään oikeasti likaisiksi, jolleivat nyt suorastaan tuoreessa kakkakasassa käy piehtaroimassa ja orin hoitaminen sekä varustaminen sujuivat ripeästi. Päätin ottaa käyttöön lampaankarvasatulan sekä kevyen loimen, ei niinkään siksi, että Rahka sitä olisi kaivannut vaan siksi, että reiteni kaipasivat sitä.

Kylmä tuuli yhdistettynä lumentuloon ja pakkaseen eivät oikein motivoineet ratsastajaa, eikä ratsukaan tuntunut olevan suorastaan riemuissaan siitä, että se oli viety tarhakatoksestaan kentälle pyörimään naama kohti tuulta ja välillä pylly kohti tuulta. Niinpä päätin, että kävisin sen verran askellajeja läpi, että Rahka tulisi pohkeen ja ohjan väliin ja lopettaa touhun heti siihen. Sitä paitsi aloin miettiä satulavalintani fiksuutta siinä kohtaa, kun pyysin oria raville ja meinasin tipahtaa sen selästä, koska meno muistutti enemmän singerin ompelukonetta kuin mitään muuta. Ilmeisesti Rahka mietti, että mitä nopeammin se askeltaa, sen nopeammin se pääsee hommasta eroon. Ihan hyvää logiikkaa, johon teki mieleni suostua vallitsevien olosuhteiden nojalla, mutta valitettavasti orin ratsastaminen avuille ei toiminut ihan sillä tavalla, joten pakko oli vain tarttua ohjista, etsiä pehmeä tuntuma ja painaa jalkoja kylkiin.

Työstin Rahkaa ensin ravissa volteilla, sitten laukassa ympyröillä taivutellen sitä johtava ohja apunani. Toki yhtä lailla käytin jalkaa ja pyysin aika ajoin isompaa sekä pienempää ympyrää, aktivoin sisätakajalkaa muistuttamalla jalallani, että hei tätäkin voi käyttää, ja toisinaan otimme suoristuksia ja muutaman siirtymän askellajissa. Erityisesti ympyrätyöskentelyllä sain kuitenkin tänään tulosta, vaikka ei ori suorallakaan singonnut pois apujen vaikutuspiiristä. Hiljalleen Rahka pehmeni kyljistään ja askeleissa alkoi olla parempaa rytmiä, eikä pyllyparkani joutunut kärsimään oudoista askeleista tai kiireisestä menosta. Olisin kyllä voinut vaatia Rahkalta parempaa eteenpäinpyrkimystä - rauhoittumisen seurauksena se meinasi tulla hitaaksi, ei jalalle, mutta yleiselle etenemiselle. Melko harvinaista tämän hevosen kohdalla, mutta toisaalta edes täällä Pohjois-Pohjanmaalla ei ihan joka päivä ole vastaavaa pakkanen-viima-lumentulo-sääkomboa, joten ihan yhtä lailla omasta mukavuudenhalustani kuin muistakin syistä päätin asian antaa olla.

Rahka ei varsinaisesti hionnut "treenin" aikana, mutta katsoin silti parhaaksi laittaa se talliin nauttimaan melassivettään ja kuivamaan satulavyön kohdalta. Tällaisina päivinä sitä ei tiedä laisinkaan, ketä loimittaa ja millä loimilla... Tulisipa pian kevät, tai edes normaali talvikeli, jossa kolmen pahan sijaan yhdistyy korkeintaan kaksi pahaa!

[Lissu]

04.05.2019 Hyppäämistä ja haaveilua

Rahka imi esteille samalla innolla kuin kesäloma väsyneitä oppilaita. Simppeli, 75cm korkuinen lankkueste nyt ei ollut temppu eikä mikään, kunhan Rahka vain malttaisi odottaa, kuunnella, eikä vain mennä ja loikkia. Laskin mielessäni laukka-askelia, tein puolipidätteen, Rahka kuunteli, odotti, ponnisti mistä pitikin. Hyppy oli varmasti.. mielenkiintoisen näköinen, eikä se kovin hyvältä tuntunutkaan, laskeutuminen oli kuitenkin tasapainoinen, Rahkan laukka säilytti tahtinsa eikä mitään spurtteja tullut. Ohjasin orin kohti seuraavaa estettä (80cm pysty), joka ylittyi samalla innolla, samalla hyppäämisen riemulla, joskin ponnistus lähti puoli askelta liian aikaisin. En ihan ehtinyt hyppyyn mukaan, laskeutuminenkin oli pannukakku, Rahka otti jokusen kaahausaskeleen ennen kuin sain pakan koottua.

Loppu radasta – pari pystyestettä, pysty – okseri -suhteutettu väli – sujui hyvin. Rahkan innokkuus oli jokseenkin liikuttavaa; ainakin hevonen nautti siitä, mitä teki! Korvat hörössä, kovin itsetyytyväisen oloisena laukkaava ja siitä raviin siirtynyt läsipää esiintyi Euroopan omistajan elkein, vaikkei treenaamistamme ollut seuraamassa yhtään kukaan. Edes tallikissa.
Hyppäsin yhdeksän esteen radan vielä kerran. Kiinnitin erityistä huomiota ponnistuspaikkoihin sekä Rahkan keskittymiseen; edelliskerralla oli oli intoillut, sulkenut korvansa, lähtenyt muutamalle esteelle ihan omin lupineen mistä sattui. Tämän hevosen estesilmä ei ole sieltä parhaasta päästä.. Orilla oli intoa, menohaluja, ilahduttavaa paloa hypätä kaikkien näiden kilometrien, esteratojen ja ties minkä jälkeen. Este toisensa jälkeen ylittyi vaivattomasti (MIKSEI kukaan ollut katsomassa meitä, ottamassa kuvia, kun Rahkan hypyt jopa tuntuivat kivoilta?!), laukka pyöri hyvin, pelailin vähän lähestymisten kanssa ilman, että pakka levisi yhtään. Olin onneni kukkuloilla, ja niin oli Rahkakin.

Pestessäni hionnutta hevosta treenin jäljiltä hymyilin itsekseni ja pohdin, että Rahkan voisi oikeastaan hiljalleen viedä näytille jonnekin. Tai hankkia pari jälkeläistä. Ehkä molemmat..? Lajilaatuarvosteluihin ei valitettavasti ole vielä asiaa, jälkeläisnäytöt puuttuvat, mutta rotulaatuarvostelu.. Heräsin ajatuksistani vain huomatakseni Rahkan latkivan vettä suoraan tarpeeksi hevosen pään lähelle unohtuneesta letkusta.
”Tiedätkö, joku päivä unohdan pääni. Tai huuhdella sinut tai jonkun muun pesuaineista.” Rahka jatkoi juomista vielä hetken aikaa, ja orin lopetettua virvokkeiden nauttimisen huuhtelin orin, kävin sen läpi hikiviilalla ja palautin sen kevyt kuivatusloimi päällään karsinaansa. Pihalle Rahka pääsisi kuivuttuaan.