Vieno Viettelys "Virma"

[Pertti]

suomenhevostamma Vieno Viettelys "Virma"

Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä.

Omat sivut.

Arvon Prinsessa ei voi mennä kuralätäkköön, eikä ilman loimea ulos huonolla kelillä. Se toimii pyytämällä yleensä hyvin, komentamalla ei koskaan. Melkoisen rodeon osaa laittaa pystyyn prinsessa, jos oikein kovasti kiukuttaa.

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttelypäivä
keskiviikko: sileätreeni
torstai: maasto
perjantai: vapaa
lauantai: valinnainen (ajopäivä?)
sunnuntai: sileätreeni

[narri]

24.02.2018 Vihannes vauhdissa

Kauniin talvipäivän ratoksi ajattelin lähteä rekiajelulle Virmaa liikuttamaan. Ihana auringonpaiste, lunta polviin asti - täydellinen rekipäivä siis! Ja nyt, kun on paljon lunta ja sopivasti pakkasta ei ole edes kuraista joten Hänen Armonsa Diivailija Virma voi kulkea hyvillä mielin myös metsässä ja pellolla. Tuumasta toimeen siis vain. Virma oli onneksi oikeinkin hyvällä tuulella sen tarhasta hakiessani. Onneksi tamma on erittäin suopea hallitsija kun harjailin sitä kiltisti. Ainoastaan pieni jutusteluhetkeni Lissun kanssa sai Virman polkemaan vähän jalkaansa, kas kun häntä ei huomioitu sillä hetkellä ja se on vallan väärin! Valjastettuani tamman talutin sen pihalle reen eteen. Onneksi myös Virma osaa seistä nätisti, kun sitä laittaa ulkona aisoihin, vaikka aika ajoin se kääntyikin katselemaan aika hoputtava ilme naamallaan. Muistin myös laittaa valjaiden alle vilttiä, jotta herkkä neitokainen ei palelisi. Virmalla kyllä vetää selkä jumiin aidostikin hieman helpommin kuin Pertti Peruspullalla, mutta on siinä sitä prinsessaisuuttakin.

Virma oli varsin iloisella mielellä liikenteessä, onneksi! Se on onneksi erittäin toimiva ajohevonen myös reen edessä ja sain nauttia reippaasta käynnistä kauniissa maisemissa. Huomaavaisesti koetin ohjastaa tammaa sellaisille reiteille, joissa se ei joutunut kahlaamaan kuitenkaan kovin suuressa hangessa, koska epäilin sen aiheuttavan prinsessassamme pientä vastustelua. Hölkkä pitkin peltoja ja metsiä lämmitti mieltä kovasti, vaikka pakkanen nipistelikin poskipäitä hyvästä toppautumisesta huolimatta. Virma kuitenkin oli, no, virma hevonen, se liikkui reippaasti eikä vastustellut. Tämä oli niitä parempia päiviä! Vaikka eihän tamma ole mikään periaatteesta vastaan väittävä hevonen, se on vain herkkäsieluinen prinsessa, jota täytyy ymmärtää. Hymyilytti kyllä vähän ajaessa miettiä, millaista taistelua sen herkkäsieluisuuden kanssa on pitänyt käydä, mutta onhan meillä tässä nyt aivan mahtava käyttöhevonen joka on niittänyt menestystä aivan kylliksi.

Palattuamme tallille irrottelin Virman mahdollisimman reippaasti aisoista ja talutin sen pesukarsinaan antaakseni sille lämpimän suihkun ja sen jälkeen melassivettä. Hieno tamma sai takin niskaansa ja pääsi karsinaansa seurustelemaan päiväheiniensä kanssa varsin tyytyväisen oloisena. Livautin sen suupieleen toki porkkanankin, jotta se myös ensi kerralla suhtautuisi alamaisiinsa yhtä suopeasti.

[Lissu]

03.07.2018 Neiti Nyrpeä

Virma katseli minua jokseenkin nyrpeä ilme sievällä naamallaan. Tamman turpa oli aivan vinossa ja rutussa, silmät ihmeen pälyilevät – taas näitä päiviä, kun Hänen Majesteettiaan on harjattu väärällä harjalla! Tai jotain sellaista tässä todennäköisesti oli taustalla.
”Oletkos mulkkaamati”, mutisin puoliääneen enemmän itselleni kuin kimolle siirtyessäni hoitotoimenpiteissä kavioiden puhdistukseen. Tamman nyrpeys ei hävinnyt mihinkään, kaikkea muuta; kimo koetti kiukutella pullistelemalla kiristäessäni satulavyötä sekä liimaamalla hampaansa yhteen suitsiessani tammaa. Voihan tammat ja tammojen oikut!

Toissa päivänä Crimis piti minulle ja Virmalle estevalmennuksen. Eilen ratsastin tammaa sileällä ja kävin pienen loppuverryttelyhölkkämaaston. Tänään suuntasin jälleen estekentälle, tosin vain kavaletteja ja pikkuinnaria treenaamaan. Virma ilmoitetaan aivan näinä päivinä (eli heti kun saan aikaiseksi) esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, joten kaikki hyppäämiseen liittyvä on tietenkin kuuminta hottia juuri nyt. Vaikka sitten pikku jumppatehtävät.

Tallikäytävän nyrpeä, sitruunoita syönyt kiukkupeppu katosi hiljalleen verryttelyjen aikana. Ihme kyllä; oletin, ettei Virma pääsisi sellaisesta nyrpeydestä yli ainakaan viikkoon! Tamma kuitenkin liikkui oikein mielellään vastaten apuihini erinomaisesti. Onhan tämä vähän.. tämmöinen tamma, mutta aivan erinomaisen ihana, upea ratsastettava, kunhan vain ratsastaa silkkihansikkain ja kunnolla eikä vähän sinne päin.
Virman verryttyä aloitin hyppäämisen; yksittäisiä kavaletteja rennossa harjoituslaukassa sekä kolmen pikkupystyn innaria vähän ratatahtisemmassa laukassa. Kimo hyppäsi mielellään, ponnisti mistä pitikin ja säilytti laukkansa rytmin läpi jokaisen tehtävän. Ei hidasteluja tai kiemurteluja, kiihdyttelyjä tai liian aikaisia hyppyjä. Kaikki sujui yksinkertaisesti loistavasti! Tamman laukka pyöri hyvin, oikein tunsin, miten Virma käytti selkäänsä ja takaosaansa. Etenkin innari sujui todella jouhevasti, kavaleteille tuli pari kertaa vähän löysempi hyppy, vaikka Virma miten hyppäämisestä pitääkin.

Tallissa Virma happamoitui taas, eikä suostunut juomaan melassivesiään ellen pitänyt ämpäriä sylissäni. Maahan laskettu ämpäri ei tänään kelvannut, eiei, Virma halusi palvelua.