|
|
Post by Pertti on Nov 27, 2017 17:38:03 GMT 2
suomenhevostamma Savusaunamajuri "Metukka" Päiväkirjaan tulee omistajien ja liikuttajien päiväkirjamerkintöjä, myös tarinakisat löytyvät täältä. Omat sivut.Lihatuotelinja jatkaa paitsi lempinimissä, myös itsepäisyydessä. Metukka on pahimmillaan yksi saamarin kivikallo, jonka päätä ei muuten käännetä hyvällä, pahalla tai rahalla. Tai millään muullakaan. Ruutitynnyri, joka vain odottaa syttymistään. Että näin. Päiväjärjestysmaanantai: estetreeni tiistai: kevyt, verryttelevä liikutus aamulla ja illalla keskiviikko: sileätreeni torstai: maastoesteitä perjantai: kevyt, verryttelevä liikutus aamulla ja illalla lauantai: sileätreeni sunnuntai: maasto (jos kevyt, muutakin liikuntaa) |
|
|
|
Post by narri on Nov 27, 2017 18:29:35 GMT 2
27.11.2017 Vanhuksen kuulumisia
Ei Metukka mikään vanhus oikeasti ole, mutta kun olemme tehneet uusia kasvatteja ja ostaneet hevosia, niin kyllä se välillä vanhukselta vaikuttaa. Mokoma mutruturpa. Sarlotta liikutti tamman tänään maastossa ajaen, koska sillä on ollut aika pitkä vapaajakso. Pöllöenergiaa on kertynyt ja se on manifestoitunut erilaisena jääräpäisyytenä. Erilaisena sillä lailla, että kaikkia erilaisia kiukutteluja se on tehnyt. Samanlaisena siltä pohjalta, että kylläpä tamma osaa olla jääräpää vaikka pöllöenergiaa ei olisi. Minä kuitenkin päätin pitkästä aikaa katsella Metukan elämää ja saavutuksia kuulumisten muodossa, sen liikutuksen masentavuudesta voi kyllä kirjoittaa ihan koska tahansa haluaa.
Vanhaa kunnon lihatuotelinjaamme edustava Metukkahan sai vastoin kaikkia odotuksiamme kantakirjakelpoisuuden ja sieltä kakkospalkinnon! Tamma on emälinjansa ensimmäinen kantakirjattu edustaja ja saman tien se nappasi kakkospalkinnon. Kyllä siinä oli leukaluissa ja kyynelissä pitelemistä. Vaikka tapahtuneesta on jo aikaa, sitä muistelee kyllä lämmöllä edelleen - niin epätoivoista kuin tämä välillä onkin, olemme tehneet edes jotain oikein näiden ruunikoiden lihojen kanssa! Myöhemmin ansaittu Championin arvonimi keikutti venettä yhtä lailla. Emme olleet uskoa korviamme ja onneamme, kun Sarlotta eräänä päivänä totesi, että hei tolla tammalla on serttejä Championiin.
Metukalla on kisattu, mitä kisataan KERJ:n kisoissa. Sillä on vasta yksi jälkeläinen, hieno Talvisateita-tamma, jonka isä on Moskamme. Killerihyvä yhdistelmä, joka olisi jäänyt kotiin mikäli Metukka ja Moska eivät edustaisi meille omia linjojaan. Oria meillä ei sille vielä valitettavasti ole, mutta hiljaa hyvä tulee tai jotain sellaista.
|
|
|
|
Post by Lissu on May 4, 2019 17:25:50 GMT 2
04.05.2019 Ällötyksiä
Käynti – ravi – käynti -siirtymät tai temponvaihtelut eivät oikein tuoneet kaipaamaani takaosan aktiivisuutta. Metukka kävi kierroksilla, ihan selkeästi, ruunikko halusi vain paahtaa menemään jouhet putkella. Pidin tehtävät nopeina ja napakoina, ratsastin väliin pohkeenväistöjä, vähän pysähdyksiä ja peruutuksia, keskiaskellajeja, pari laukkapätkää. Voltteja, täyskaartoja, lävistäjiä, kiemurauria kolmella ja neljällä kaarella, käyntiä ravia laukkaa.. Mutta Metukka keskittyi vain hetkittäin. Tällä hevosella ei kärsisi vapaapäiviä pitää, eikä ilmeisesti kovin kevyitä päivä; eilen Metukka oli vain juoksutettu. Paha virhe.
Ratsastaessani keskiympyrää vastalaukassa annoin raipalla pienen merkin sisäpohkeeni taakse – ympyrä alkoi kadottaa muotoaan ratsuni ajoittaisen pohjekuurouden vuoksi -, mikä aiheutti pari kohtalaisen kokoista pukkia. Vaikka olin varautunut energiaa keränneen lihajalostelinjalaisen pukitteluun, en silti ollut ihan täysin tilanteen tasalla ja liikkeen mukana. Metukka sai otettua muutaman spurttiaskeleen, rikkoi ristilaukan kautta myötälaukalle, karkasi koko keskiympyrältä.
”Ehei tämä muuten näin mene!” Oli lausahdus sitten suunnattu hevoselle tai enemmän itselleni, ääneen se tuli sanottua joka tapauksessa.
Ylienergisella, koulutyöskentelystä herkästi pitkästyvä Metukka osaa olla vaatelias ratsu. Sitä se oli tänäänkin; olimme molemmat hikisiä, kun lopettelimme treenin. Tunsin kuitenkin hienoista ylpeyttä; se keskiympyrä vastalaukassa oli loppupeleissä sujunut tasan tarkkaan minun nuottieni mukaan. Ja oli Metukasta paljon muutakin lisää löytynyt, esimerkiksi näppärä lisätyssä ravissa tehty lävistäjä ja pari hienoa sulkutaivutusta. Kaiken puolivillaisen työn lisäksi..
”Kuulehan tammaseni, mitäs sanot, jos huomenna pääset kevyelle aamumaastolle ja sitten vaikka puomijumpalle?” Metukka pudisteli päätänsä ja pärski tyytyväisenä; hän oli nyt saanut liikuntaa, virrat oli purettu, kaikki oli kaunista.
”Tosin nyt joudamme molemmat pesulle, hyi olkoon, että olemmekin hikisiä ja haisevia! Ällöttävää, tammaseni, ällöttävää.”
|
|
|
|
Post by Lissu on Jun 2, 2019 17:52:02 GMT 2
02.06.2019 Laukkaa ratsuni laukkaa
Turpa (sekä häntä) kohti taivasta sojottaen kevyttä sipsutusravia tarhansa portilta poispäin ravaava ruunikko suomenhevostamma ei olisi voinut osoittaa mieltään yhtään selkeämmin; ”en todellakaan ole tulossa sisälle!” Minä olin kyllä ihan toista mieltä; Metukka oli käynyt aamulla kevyen maastolenkin Sarlotan ratsuna, eikä toinen liikutus tekisi yhtään pahaa Metukalle. Ensinnäkin, tämä tammarouva kerää melkoisesti pöllöenergiaa. Toisekseen, voi olla, että tämä tammarouva on päässyt vähän lihomaan. Mahdollinen osallistuminen Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun on erinomainen motivaatio haihduttaa jostain (”jostain”) siunaantunut heinämaha.
Metukka vain ei ollut aivan samaa mieltä. Olisin ehkä ymmärtänyt tämän mielenosoituksellisen diivaravailun, jos rouva hevonen olisi päässyt laitumelle, vaan ei, ihan tarhassa tätä hippaleikkiä harrastettiin. Onneksi taskujeni pohjalta löytyi jokunen (kyseenalaisessa kunnossa oleva..) sokeripala, jotka osoittautuivat Metukan turmioksi. Mitäs on niin herkkujen perään!
Kentälle asti päästyämme Metukka tuntui tajuavan, että eihän tässä tarvinnutkaan seistä nököttää sisälle, vaan tässä sai liikkua. Ja sehän on itse asiassa ihan kivaa puuhaa! Koen jokseenkin turhauttavaksi alkuverrytellä sellaisen hevosen kanssa, joka intopiukeuksissaan ei meinaa kuunnella, kunhan ravaa korvat ja häntä töttöröllä, iloisen kuurona kaikelle, kunhan mennä viipottaa.
Serpentiinimutkia, eri kokoisia (puoli)voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, asetuksen kanssa pelaamista. Siirryin rivakkaan tahtiin tehtävästä toiseen, niistäkin, jotka menivät vähän juosten kusten (eli suurin osa..). Metukan kanssa on ihan turha nysvätä ja hienosäätää, ennemmin pari tehtävää väliin ja sitten takaisin saman asian kimppuun. Etenkin, kun tamma ei ollut edes kunnolla kuulolla, vaan puolijuoksi sitä intopiukeaa raviaan kuin mikäkin kevätvarsa. Ja tälläkin hevosella alkaa kuitenkin olla jo ikää!
Se ikä ei kuitenkaan ei näkynyt, ei painanut, kun treenasimme lämpimässä kesäillassa. Energinen ratsuni alkoi siinä kolmen vartin jälkeen olla kunnolla kuulolla; sain työstettyä Metukan muotoa, tuotua takaosaa paremmin mukaan, säädeltyä liikkeitä muutenkin kuin nopea - nopeampi - tikutiku – akselilla. Kevyesti hionnut Metukka intoutui vielä kerran irrottelemaan, kun annoin sille luvan laukata niin isoa, etenevää laukkaa kuin kavioista lähti. Keskityin nauttimaan kyydistä, annoin tamman laukata; irtonaiset lavat, työntävä takaosa, innokas hevonen.
Miten yksi laukkapätkä voikaan haihduttaa kaiken huvittuneisuuden, turhautuneisuuden, aivan kaiken, alleen niin tehokkaasti.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 7, 2019 14:12:58 GMT 2
07.10.2019 Rautarouva
Ikä ei kyllä tunnu yhtikäs missään tämän rouvan kohdalla! No, ei Metukka kyllä ole vielä mikään parikymppinen (ihan vielä), ruunikko mennä porskuttaa joka kuussa kenttäcupeissa siinä missä nuoremmatkin kilpapelimme. Ja meinaa vähän keulia kotitreeneissä, yhä edelleen, kun on niin tavattoman, herttaisen innoissaan hyppäämisestä.
Ruunikko katselee korvat hörössä, sieraimet väristen ja vähän puhisten esterataa. Verryttelyristikot ja -pystyt sekä pari kolmen esteen pikkuinnaria menivät melkoisella vauhdilla, kun rouva lihajaloste lähestyi jokaista estettä jouhet putkella, hidasti sen verran, että sai tehtyä hyvän hypyn ja jatkoi sitten jänönlaukkaansa. On oikeasti aika hellyttävää, suorastaan riemastuttavaa, miten rehellisen innoissaan Metukka oli, taas, kuten joka estetreeneissä. Etenkin nyt, kun tammaa osaa tosissaan, kaikkien näiden vuosien ja yhteisten kilometrien, jälkeen ratsastaa, eikä ohijuoksuja tai äkkijarrutuksia juurikaan tapahdu. Totta kai Yllättävän Tilanteet ovat aina läsnä, mutta perusväittämänä minulla ja Metukalla menee niin ällöttävän hienosti ja ihanasti, että.. se on jo ällöttävän ihanaa.
Niin tänäänkin. Kymmenen esteen simppeli rata sujui todella vaivattomasti, Sarlotta sai nostella puomeja reipasta tahtia ylemmäs metrikymppiin. Kertaalleen Metukka heitti kohtalaisen kokoisen ilopukin saaden takamukseni kohoamaan melko komeasti satulasta; ihme, että sain pakan kasaan seuraavalle esteelle. Pääpiirteittäin minä kuitenkin virnuilin kuin idiootti. Menohaluistaan huolimatta hukkalapsi kuunteli apujani, keskittyi, laukkasi kyllä aavistuksen turhan reippaasti, mutta malttoi koko ajan paremmin. Ponnisti mistä pitikin, ei sooloillut, kuunteli, ihan oikeasti kuunteli. Ja suoritti sellaisella rautaisella varmuudella, hyvällä energialla ja suurella sydämellä, että teki mieleni lähteä saman tien jonnekin kilpailemaan ja näyttämään, miten ne esteet oikein ylitetäänkään.
Sarlottaa hieman nauratti, kun loppuravien alussa minä vain makasin tammani kaulalla, silittelin ja taputtelin ruskeaa kaulaa, ja nauroin kuin järkeni menettäneenä. Ehkei se ollut kaukana totuudesta, sillä siinä onnellisena, rennon letkeänä ravaavan, itseensä tyytyväisen Metukan selässä minäkin olin tyytyväinen, onnellinen.
|
|
|
|
Post by Lissu on Oct 16, 2019 11:27:24 GMT 2
16.10.2019 Hammashoitoa
”Sulla on kohta kiva aamukänni päällä, tyttöseni”, naurahdin eläinlääkärin neulan upotessa punertavanruskean karvapeitteen läpi ja ohi kaulaan. Metukan ilme oli hieman hapan, mutta nätisti se seisoi paikoillaan, kun tiesi, ettei minun tai Marjukan kanssa sopinut koetella rajojaan. Sen verran fiksu hevonen kuitenkin.
”Tämä on mennyt ennenkin yhdellä piikillä, joten odotetaan hetki ja aloitetaan raspaus sitten. Minulla onkin ihan uusi raspi..” Marjukka jutusteli iloisesti asetellessaan välineitään esille ja nostaessaan vesiämpäriä vähän lähemmäs.
”Metukalla ei pitäisi olla isommin hampaissa sanomista, ehkä joku pieni piikinalku, muttei mitään isompaa ainakaan pitäisi olla. Se on ollut ihan oma itsensä ratsastaa ja muutenkin.” Tamma tönäisi minua turvallaan, kaipasi kaiketi herkkuja tai huomiota. Vanhemmiten Metukasta on kuoriutunut hieman seurallisempi, huomionkipeämpi leidi.
Rauhoittavan potkaistessa päälle Marjukka aloitti työnsä. Kokeilimme ensin saada Metukkaa nojaamaan Marjukan mukanaan tuomaan päätukeen, mutta ei tietenkään, lääkepöhnäinen hevonen joko nosti päänsä hieman närkästyneenä pois tai sitten sen pää vain luiskahti sivummas. Ei auttanut kuin kannatella hevosen päätä ihan itse; ja hartiat kiittävät. Mutta ainakin lääkepöllyinen Metukka pysyi nätisti paikoillaan, ei heilunut tai huojunut tai tehnyt oikein muutakaan, kun pitelin sen päätä oikealla korkeudella, jotta Marjukka sai työskennellä rauhassa.
”Oikeassa olit, pientä piikkiä, ei mitään isompaa, nämä on nätti siistiä.” Nyökkäsin, painoin suukon harmaalle turvalle. Vaikkei Metukka viel totaalista vanhusosastoa olekaan, niin hampaat ovat aina yksi suurimpia pelonaiheitani, kun kyse on vanhenevasta hevosesta. Kaikkea on hyvä stressata.
”Tulehan, pöhnäinen ystäväni, pääset karsinaasi selvittelemään päätäsi.” Taputin Metukan kaulaa, ja niin taputti Marjukkakin, ennen kuin ryhtyi siistimään raspia seuraavaa potilasta varten. Jouduin kehottamaan Metukkaa liikkeelle parikin kertaa, ennen kuin viesti meni perille lääkepöhnäisiin aivoihin. Tamma käveli kovin hitaasti, hieman haparoiden, ja jäi karsinaansa tasan siihen kohtaan mihin satuin sen pysäyttämään. Aamukännit.
|
|
